1.3.2017 astuu voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, miten se vaikuttaa sinun elämääsi?

Olen onnellinen siitä etteivät kiihkokristityt enää voi nostaa minua jalustalle vain siksi että aviopuolisoni sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta.

Ei ole tänäkään vuonna aihetta yrittää edes väkisin "rakastua" perässä seurailevaan häirikkönaikkoseen jokacon vielä hàlyttävän tyhmä.

Jos sellaisen kanssa joutuisi näyttäytymään, olisi entinen uraoutkikin; eli on siis jo ennen tuollaista olemassa huomattavasti parempaa seuraa kun joku sairaanloinen ja häiriintynyt jolle kommunikointikin on juttu ihan uus jopa tuolla iällä.

Some n lisäksi myös korttelista ja mediassa itkevä pitää korjata pois häiriköimästä miehille koska kunnon mies ei sellaisen seuraa halua.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katolilainen, eikä minua häiritse lainkaan luterilaisen kirkon tai täysin maallistuneiden ihmisten päätökset tai sanavalinnat. On (luterilainen) avioliitto ja sitten on (katolinen) avioliitto, niillä on keskenään muutenkin aika paljon eroa.

Jos tämä laki tulee voimaan ja se tekee jotkut ihmiset onnelliseksi, niin hyvä. 

Ei ihan noinkaan. On vain yksi tosi avioliitto, ja se on uskovan miehen ja uskovan naisen muodostama liitto, joka on solmittu Jumalan edessä, ja jossa kaksi tulee yhdeksi lihaksi Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti.

Se, missä kirkossa se on solmittu (vai onko se toimitettu kirkkorakennuksessa lainkaan!) ei riitä määrittämään yhteenliittymistä totiseksi avioliitoksi. Mikään kirkkoliturgia ei myöskään sitä tee.

Avioliitto heijastaa ikuista todellisuutta, yhteenliittymistä Jumalan ja uskovaisten eli seurakunnan välillä.

"Jos tämä laki tulee voimaan ja se tekee jotkut ihmiset onnelliseksi, niin hyvä."

Raamatussa sanotaan rakkaudesta, että se "ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa." (1. Kor. 13:6)

Olet siis sitä mieltä, maistraatissa solmitut avioliitot eivät ole oikeita? Olet väärässä.

Käytin sanaparia "tosi avioliitto". Se perustuu ikuiseen todellisuuteen, ja siihen todellisuuteen ihmiset, naimisissa olevat ja naimattomat, liitetään uskon kautta.

Maistraatissa solmittu avioliitto, jos sen osapuolet ovat uskossa, on tosi avioliitto; sehän juuri oli kommenttini pointti! Solmimispaikka ei ole ratkaiseva.

Jos yritit kysyä, voiko uskomattomien avioliitto olla juridisesti pätevä, niin voi tietysti, jos se on Suomen voimassa olevan lain mukainen.

Siten, että toivoisin joskus löytäväni itselleni miehen, jonka kanssa voisin mennä yhdessä kirkossa ihan oikeasti naimisiin, vaikka olemmekin molemmat miehiä. Tosin minä olen enemmän nainen kuin mies joten minun on helppo esittää parisuhteessa naista, jos mieheni niin haluaa. Mieheni kävisi töissä, minä olisin kotona tekemässä kotitöitä ja hoitaisin meidän lemmikkieläimiä (mieluiten kissaa tai kissoja) ja/tai vauvanukkeja, jotka olisivat meidän lapsiamme. Kun mies tulisi töistä kotiin, niin minulla olisi ruoka valmiina ja mies saisi syötyään mennä sohvalle lukemaan lehteä tai katsomaan televisiota. Kaljaa tai muuta alkoholijuomaa en toivoisi hänen juovan, koska olen itsekin absolutisti. Sitten kun menisimme nukkumaan ja jos häntä kovasti haluttaisi, niin antaisin hänen rakastella minua peppuun lähetyssaarnaaja-asennossa.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katolilainen, eikä minua häiritse lainkaan luterilaisen kirkon tai täysin maallistuneiden ihmisten päätökset tai sanavalinnat. On (luterilainen) avioliitto ja sitten on (katolinen) avioliitto, niillä on keskenään muutenkin aika paljon eroa.

Jos tämä laki tulee voimaan ja se tekee jotkut ihmiset onnelliseksi, niin hyvä. 

Ei ihan noinkaan. On vain yksi tosi avioliitto, ja se on uskovan miehen ja uskovan naisen muodostama liitto, joka on solmittu Jumalan edessä, ja jossa kaksi tulee yhdeksi lihaksi Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti.

Se, missä kirkossa se on solmittu (vai onko se toimitettu kirkkorakennuksessa lainkaan!) ei riitä määrittämään yhteenliittymistä totiseksi avioliitoksi. Mikään kirkkoliturgia ei myöskään sitä tee.

Avioliitto heijastaa ikuista todellisuutta, yhteenliittymistä Jumalan ja uskovaisten eli seurakunnan välillä.

"Jos tämä laki tulee voimaan ja se tekee jotkut ihmiset onnelliseksi, niin hyvä."

Raamatussa sanotaan rakkaudesta, että se "ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa." (1. Kor. 13:6)

Avioliitto ei liity mitenkään mihinkään satuolentoihin. Niitä oli ennen kuin lutikoiden satuolennot keksittiin, ja niitä on senkin jälkeen kun viimeinenkin kirkko on poljettu takaisin suohon.

Lainsäädännön peruslähtökohta ihmisen perusoikeuksien suhteen on se, että laki pitää luoda ihmisen suojaksi, ei ihmistä vastaan. Tässä sukupuolineutraalissa avioliitolaissa viedään lapselta, syyttömältä, puolustuskyvyttömältä ja viattomalta pieneltä ihmiseltä ihmisen perusoikeus eli kiistaton perusoikeus isään ja äitiin. Homo- ja lesboparien adoptio-oikeuden myötä näin voi päästä tapahtumaan. Tässä on moni kansanedustaja joutunut opportunismin valtaan, jossa omatunto näyttää joutuneen toisarvoiseen asemaan. Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä. Tässäkin asiassa pitäisi päättäjän asettaa itsensä toisen ihmisen asemaan, tässä tapauksessa pienen viattoman lapsen asemaan, jolla edesmenneen yli 50 vuotta sitten kuolleen isoäitini sanonnan mukaan ”ei ole vilppiä”.

Suomi-neito kulkee vääriä teitä ja seuraavana ”kilometritolppana” on eutanasia, jossa yritetään ilmeisesti tehdä lääkäreistä ”mengeleitä.” Edessä tulee olemaan mielenkiintoisia aikoja tämän asian suhteen.

Nykymenolla näyttäisi erittäin vahvasti siltä, että domino-efektiä: moraalin vararikko – yhteiskuntarauhan vararikko – itsenäisyyden vararikko on vaikeaa torjua.

Olaus Petrin tuomarinohjeet ovat vihreäkantisen Suomen Laki I:n alkusivuilla ennen perustuslakia.

Olaus Petrin viisautta 450 vuoden takaa:

”Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.”

Ei vaikuta paljoa, muutama hääkutsu enemmän saattaa tulla, mikä tietysti on ihanaa. Hyvä että eduskunta tuli järkiinsä ja ääriahdasmieliset hävisivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaikuta paljoa, muutama hääkutsu enemmän saattaa tulla, mikä tietysti on ihanaa. Hyvä että eduskunta tuli järkiinsä ja ääriahdasmieliset hävisivät.

Uskon, ettei monikaan kansanedustaja todellisuudessa tienyt mistä tai minkä asian puolesta tai vastaan hän äänestikään, eikä nähnyt niitä yhteiskunnallisia seurannaisvaikutuksia, joita päätöksellä on Suomeen ja suomalaisiin.

Moni vain luuli, että kyseessä nyt on pelkästään se, saavatko homot ja lesbot mennä naimisiin kirkossa tai ilman kirkkoa. Ei mitään puhetta lapsen oikeuksista, uskonnonvapaudesta tai avioliittoinstituution vaikutuksista yhteiskunnan toimivuuteen.

Maaliskuun alussa voimaan astuva avioliittolain myötä samaa sukupuolta olevat parit ovat heteroparien kanssa samassa asemassa myös lapsen adoptiossa.

Omantunnon vapautta kunnioittavassa valtiossa vanhemmalla tulisi olla oikeus varmistua siitä, että hänen näkemystään lapsen adoptiotilanteessa kunnioitetaan, onhan kyse hänen omasta lapsestaan. Lapset eivät kuulu valtiolle vaan vanhemmille. Miksi he eivät sitten saisi vaikuttaa lapsensa tulevaan perhemuotoon, jos tilanne sitä vaatii? 

Äänestyksessä keskustan enemmistö 20/35 ja kokoomuksen 21/27 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta. Demareista 27/28 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta kun vastaavasti Perussuomalaisten 27 äänestä vain yksi (Tiina Elovaara) äänesti liberaalia linjaa.

Kenellekään ei ole uutinen se, että Vihreät ja Vasemmisto ajavat hyvin liberaalia perhelainsäädäntöä maahamme. Yllätys kuitenkin oli, että perinteisesti ”koti, uskonto ja isänmaa” teemalla eläneiden kokoomuksen ja keskustan arvopohja romahti. Sosiaalidemokraattien romahdus on myös täydellinen. Perinteisesti heillä on ollut myös perhearvokonservatiivisia äänestäjiä, mutta onko jatkossa?

Tekisi mieli kysyä: ”Miten tässä näin kävi?” Sukupuolineutraalin avioliittolain kun ei pitänyt olla keneltäkään pois. Jatkossa vanhemmat ja varsinkin kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina. Meidän on kiinnitettävä lastenkasvatukseen entistä enemmän huomiota. Miten avioliittolaki tulee vaikuttamaan arvokasvatukseen päiväkodeissa ja kouluissa? Vanhemmilta ja päättäjiltä kysytään taas rohkeutta puolustaa lapsia.