Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
121/243
|
17.02.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanot jos vauva on kuollut kun aloitat ultraamisen? onko ollut vanhempia jotka haluaa tietää sukupuolen mutta vauva onkin kuollut?
Kyllä on ollut useita tapauksia jossa sikiö todetaankin kuolleeksi rakenneultrassa. Se tietty ekana tarkistetaankin että onko sikiö elossa. Kauhea tilannehan se on kun vanhemmat innolla odottaa näkevänsä vauvan. Pakko ollut vain sanoa, että valitettavasti en näe sydämensykettä. Tällöin pyydetään vielä lääkäri paikalle varmistamaan asia, vaikka ainahan olen ollut kyllä varma jo kuolleesta sikiöstä siinä vaiheessa. Vanhemmat usein haluaa toivoa viimeiseen asti että olisi kuitenkin elossa, ymmärrettävästi. En oikein ymmärrä tuota toista kysymystä, voi olla että vanhemmat olisi halunneet tietää sukupuolen mutta tietty siinä kohtaa kun vauva on kuollut niin asialla ei ole enää merkitystä. Kerran muistan vanhempien kysyneen sitä innolla jo ennen ultran alkua mutta sikiö ei ollutkaan enää elossa. En siinä kohtaa mieti mitä kukakin kysyi koska tärkeämpää tukea vanhempia kauheassa tilanteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanottiin vauvan olevan siropäinen/otsainen. Tarkoittaako tämä että käytännössä vauvalla on tavallista pienempi pää? Asia ei ole vielä selvinnyt nyt rv 40+2
Mulle sanoi kerran ultraava lääkäri, että ei näy kunnolla kun oot niin läski. Siis juuri noilla sanoilla. Tämä siis vastauksena sille joka noita läskijuttuja kyseli.
Minulle on myös kerrottu sukupuoli vk 12+5.
En sitä tässä vaiheessa olisi kysynytkään mutta itse huomasin kun vauva oli niin selvässä asennossa. Kätilö vahvisti kun kysyin.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei todellakaan ole kiinnostanut lapsen sukupuoli, vaan se että sikiö on rakenteellisesti kunnossa. Raskaus kun tuli yllätyksenä, joten alussa oli päihteitä kuvioissa. Onneksi lapsi on ainakin ultrissa ollut terve, toivon todella että lapsi myös syntyy terveenä. Minulle kätilöt ovat aina selittäneet hyvin kuvauksissa tilannetta ja mitä kuvataan. Viimeksi lääkärin ultratessa ei saanut kyllä mitään selvää, ei puheesta eikä kuvasta. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin. Vähän harmitti, kun mieskin oli mukana, eikä siis saatu kunnon ruutukuvaa sikiöstä.
Toivottavasti tämä on provo. Päihteitä raskauden alussa....toivottavasti ei tule yllätyksenä tässä vaiheessa raskautta, että ultra on raskaudenseurantaa, jossa ei huomata esim. Päihteiden aiheuttamia haittoja vauvalle ( keskittymiskyky ja oppimisongelmat, ADHD,Asperger, FAS).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin vauvan olevan siropäinen/otsainen. Tarkoittaako tämä että käytännössä vauvalla on tavallista pienempi pää? Asia ei ole vielä selvinnyt nyt rv 40+2
Uskoisin että sitä juuri tarkoittaa. Joskus myös soikeaa päätä pidetään sirona (myös helpompi synnyttää) kun ihan pallopäinen :) ei näissä kyllä ihan hirveitä eroja ole havaittavissa muodoissa. Siropäinen sanaa olen varmaan käyttänyt ainakin loppuvaiheen ultrassa kun pään mitat pienempiä kun muut. Eli kyllä sanoisin näin että varmaan pienempi pää kyseessä :) ei kuitenkaan huolestuttavalla tavalla
ap
Tuli mieleen tuosta yhdestä kommentista että oletko ultrannut päihde/huumeäitejä? mitä mieltä olet? mitä sanot heille? onko ollut pahoja poikkeamia? Teetkö niskapoimu ultrausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä4330 kirjoitti:
Mulle sanoi kerran ultraava lääkäri, että ei näy kunnolla kun oot niin läski. Siis juuri noilla sanoilla. Tämä siis vastauksena sille joka noita läskijuttuja kyseli.
Lääkärit saattaa paukauttaa jos painoindeksi reippaasti yli 30. Mutta tottahan se sillon on.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta yhdestä kommentista että oletko ultrannut päihde/huumeäitejä? mitä mieltä olet? mitä sanot heille? onko ollut pahoja poikkeamia? Teetkö niskapoimu ultrausta?
Tämä kiinnistaa minuakin. Miten siinä tilanteessa pystyy olemaan normaalisti kun tietää että äiti tahallaan vahingoittaa vauvaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin vauvan olevan siropäinen/otsainen. Tarkoittaako tämä että käytännössä vauvalla on tavallista pienempi pää? Asia ei ole vielä selvinnyt nyt rv 40+2
Uskoisin että sitä juuri tarkoittaa. Joskus myös soikeaa päätä pidetään sirona (myös helpompi synnyttää) kun ihan pallopäinen :) ei näissä kyllä ihan hirveitä eroja ole havaittavissa muodoissa. Siropäinen sanaa olen varmaan käyttänyt ainakin loppuvaiheen ultrassa kun pään mitat pienempiä kun muut. Eli kyllä sanoisin näin että varmaan pienempi pää kyseessä :) ei kuitenkaan huolestuttavalla tavalla
ap
Rakenneultrassa kätilö sanoin tämän siropäisyys asian. Silloin asia ei kiinnostanut koska olin helpottunut että kaikki oli kunnossa. Nyt ku LA on jl mennyt niin mietin asiaa uudelleen. Toivottavasti pää ei ole merkittävästi pienempi esim että muut lapset kiusaa
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän kyllä aapeeta, hän törmää usein työssään siihen, mihin pieni osa raskaanaolevista vain kerran elämässään, eli siihen rakennepoikkeavuuteen. Näitä kun usein näkee, voi tuntua ikävältä jos toisilla on vain se sukupuoli mielessä, eikä se että vauvalla voisi olla jotain vikana. Itsekkin olen tähän syyllistynyt kun kyselin vain vauvan sukupuolta, vaikka hänellä oli asiat pahasti pielessä. Tulevaisuudessa en IKINÄ kysele sukupuolta vaan todellakin se vauvan tutkiminen on tärkeintä. Ehkä tässä on kyse siitä, että se asia tarvitsee kohdata itse, ennenkuin sitä osaa ajatella samalla tavalla kuin ultraaja. Sukupuoli on mukava saada tietoon, mutta siinä vaiheessa kun vauvalla on rakennepoikkeavuus ja raskaus pitää pahimmassa tapauksessa jopa keskeyttää, sen merkitys lakkaa
Tärkein todellakin ensin
"3"
Mä olen varmasti outo mutta tuossa kohtaa kokisin todella tärkeäksi tietää onko vauva jonka menetän tyttö vai poika. Se toisi jotain lohtua siihen suruun vaikka lopputuloksen kannalta sukupuolella ei ole mitään väliä.
Eli ultraajalle terkkuja, se sukupuolen tietäminen voi olla ns. hukkuvan viimeinen oljenkorsi. Jotain konkreettista mihin tarttua elämänsä kamalimmassa tapahtumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta yhdestä kommentista että oletko ultrannut päihde/huumeäitejä? mitä mieltä olet? mitä sanot heille? onko ollut pahoja poikkeamia? Teetkö niskapoimu ultrausta?
Olen ultrannut. Mun on heitäkin kohdeltava ihan samoin kuin kaikkia muitakin. Tottakai ne tilanteet herättää ajatuksia ja paha olo on vauvan puolesta jos äiti ei ole lopettanut päihteiden käyttöä raskaana ollessaan. Pahimmat huumeidenkäyttäjät ym. ei kuitenkaan näihin ultriin edes hakeudu eikä usein neuvolaankaan. Tietävät kyllä mitä edessä on ja osa oikeasti pelkää vauvan menettämistäkin. Näitä ns. yllätyssynnyttäjiä tulee silloin tällöin jotka ei ole olleet missään seurannassa ja kyseessä on ilmiselvästi päihdeäiti. Viimeistään vauvan vieroitusoireista voi sen jo päätellä. Ultrassa harvoin edes huumeiden käyttäjien vauvoilla havaitaan selkeää poikkeamaa, vaan ne on sitten niitä jotka näkyy syntymän jälkeen. Lapsi voi olla siis vakavasti vammautunut vaikkei ultra sitä kerro. Lisäksi äidit ei usein kerro päihdeongelmista vaan asia selviää sitten lapsen synnyttyä kun havaitaan fas tai selvät huumevieroitusoireet. Mun onneksi kuitenkin sanottava että luojan kiitos näitä ei ihan hirveästi ole osunut kohdalle mutta toki nekin vähät on liikaa :(
En tee nt-ultraa vaan meillä on niihin erikseen koulutetut kätilöt. Tunnen kyllä tuon ns nub teorian jonka perusteella voidaan jo 12-13 viikolla sukupuolta veikata. Ei ole kuitenkaan suomessa tapana antaa arviota sukupuolesta sen perusteella. Ultraajat ei saa tähän mitään perehdytystä joten ei kyllä meillä ainakaan mitään arvioita siitä anneta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän kyllä aapeeta, hän törmää usein työssään siihen, mihin pieni osa raskaanaolevista vain kerran elämässään, eli siihen rakennepoikkeavuuteen. Näitä kun usein näkee, voi tuntua ikävältä jos toisilla on vain se sukupuoli mielessä, eikä se että vauvalla voisi olla jotain vikana. Itsekkin olen tähän syyllistynyt kun kyselin vain vauvan sukupuolta, vaikka hänellä oli asiat pahasti pielessä. Tulevaisuudessa en IKINÄ kysele sukupuolta vaan todellakin se vauvan tutkiminen on tärkeintä. Ehkä tässä on kyse siitä, että se asia tarvitsee kohdata itse, ennenkuin sitä osaa ajatella samalla tavalla kuin ultraaja. Sukupuoli on mukava saada tietoon, mutta siinä vaiheessa kun vauvalla on rakennepoikkeavuus ja raskaus pitää pahimmassa tapauksessa jopa keskeyttää, sen merkitys lakkaa
Tärkein todellakin ensin
"3"
Mä olen varmasti outo mutta tuossa kohtaa kokisin todella tärkeäksi tietää onko vauva jonka menetän tyttö vai poika. Se toisi jotain lohtua siihen suruun vaikka lopputuloksen kannalta sukupuolella ei ole mitään väliä.
Eli ultraajalle terkkuja, se sukupuolen tietäminen voi olla ns. hukkuvan viimeinen oljenkorsi. Jotain konkreettista mihin tarttua elämänsä kamalimmassa tapahtumassa.
Me kyllä sitten synnytyksessä saimme tietää kumpi vauva oli. Kätilö kysyi, että onko teille jo kerrottu kumpi hän on, vastasimme että ei ole kerrottu ja hän sitten kertoi. Itselleni oli siinä vaiheessa kun saimme tietää ettei vauvalla ole elinmahdollisuuksia aivan sama kumpi hän on. Tiesin että syntymän jälkeen sen saa kuitenkin tietää. Siinä vaiheessa mielessä on vain se menetys ja se ettei tule koko vauvaa, vaikka se siinä vaiheessa vielä kovasti mahassa potkikin.
"3"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin vauvan olevan siropäinen/otsainen. Tarkoittaako tämä että käytännössä vauvalla on tavallista pienempi pää? Asia ei ole vielä selvinnyt nyt rv 40+2
Uskoisin että sitä juuri tarkoittaa. Joskus myös soikeaa päätä pidetään sirona (myös helpompi synnyttää) kun ihan pallopäinen :) ei näissä kyllä ihan hirveitä eroja ole havaittavissa muodoissa. Siropäinen sanaa olen varmaan käyttänyt ainakin loppuvaiheen ultrassa kun pään mitat pienempiä kun muut. Eli kyllä sanoisin näin että varmaan pienempi pää kyseessä :) ei kuitenkaan huolestuttavalla tavalla
ap
Rakenneultrassa kätilö sanoin tämän siropäisyys asian. Silloin asia ei kiinnostanut koska olin helpottunut että kaikki oli kunnossa. Nyt ku LA on jl mennyt niin mietin asiaa uudelleen. Toivottavasti pää ei ole merkittävästi pienempi esim että muut lapset kiusaa
Ei varmasti :) jos olisi poikkeavan pieni pää niin olisihan siihen jo puututtu rskenneultrassa.
Ap
Meillä utraaja sanoi, että täytyy olla hiljaa, kun hän tekee työtään, mitään ei saa kysyä. Hän kyllä kertoo. Ja sitten yhtäkkiä töksäytti, että keskeytykseen menee, hän hakee lääkärin varmistamaan. Poistui huoneesta ja jätti meidän kahden, ei mitään selityksiä. Joskus 30 min kuluttua tuli lääkäri, joka kertoi, että näyttää olevan vakava sydänvika ja muitakin poikkeamia. Ultrasi uudestaan, uudestaan ja uudestaan ja sanoi, että ei hän nyt löydä sitä, mitä piti löytyä. Saatii uusi aika seuraavalle päivälle. Ensin piti hoitajan kanssa käydä läpi keskeytykseen liittyviä asioita ja pari sitten pari lääkäriä ultrasi ja sama tulos: terveeltä näyttää.
Seuraavasya lapsesta ei käyty ultrassa, koska ei se ultra ketään paranna ja nähtävästi osa hoitajista ei osaa työtään. Ai niin, ekakin lapsi oli ihan terve, ei menty keskeytykseen, vaikka hoitaja sitä "varmuudeksi" suositteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Ultraajalla on siinä mielessä ikävä tilanne, että hän ei saa/voi tulkita löydöksiään. Meillä oli yhden lapsen kohdalla rakennultrassa epäselvyyksiä ja ultraaja sanoi, että lääkärin pitää tulla katsomaan. Tietysti koitin kysellä että mistä on kyse, mutta hän kyllä oikein ystävällisesti selitti, että lääkäri on pätevämpi katsomaan asiaa ja kertomaan tulkinnat, eikä hän itse voi sanoa juuta eikä jaata. Ehkä ultraajallanne oli uran ensimmäinen noin vaikea tapaus, eikä hänkään oikein tiennyt mitä sanoa? Tai hän oli juuri äskettäin joutunut tuollaiseen tilanteeseen ja oli itse romahduksen partaalla ultralöydösten kanssa. Tai hän oli itse raskaan. Vaikea sanoa mitä siinä tapahtui, kun asiaa ei ole keskusteltu läpi, mutta varmaankin suurimmat tekijät olivat a) hoitajan velvollisuus siirtää asia lääkärille ja olla kommentoimatta mitenkään ja b) kommunikaatio/henkilökemiat/muu kokemus.
Lääkärihän tulee paikalle ja käsittelee tasan niitä papereita mitä hänellä on edessään. Lääkäri katsoo löydökset ja tutkii uudestaan, joten hän tekee vain omaa työtään. Siitä ei kannata päätellä, että hän oikeasti luulisi että tekin tiedätte mitä tapahtuu. Tästä on meilläkin kokemuksta, kun istuttiin sikiötutkimuspoliknikalla kuulemassa tutkimusvaihtoehdoista ja minusta tuntui että minun oletettiin jo googlettaneen kaikki maailman tiedot ja vaihtoehdot. Järkeilin, että syynä oli kutakuinkin tuo yllä mainittu kombinaatio, eli kätilöllä (?) oli edessään tekniset tiedot joita osasi tulkata, mutta joista minä en tajunnut mitään, lisäksi henkilökemia ei todellakaan toiminut ja luultavasti ko. työntekijällä oli huono päivä tai liikaa kokemusta näistä keskusteluista tai ennakko-oletus siitä, että vanhemmat vaativat tietoa, tutkimuksia tms. niin ärhäkästi, että kannattaa jo valmiiksi olla vähän piikit pystyssä.
Voin kyllä sanoa, että noiden kokemusten myötä ja lisäksi muutaman lähipiiriin osuneen kohtukuoleman ja vakavan kehityspoikkeavuuden jälkeen olen katsonut äitiyspalveluiden työntekijöiden työtä ihan uudella tavalla. Vastaanotolla kun tosiaan saattaa olla peräkkäin lapsensa menettänyt äiti ja aivan onnensa kukkuloilla sinne "sukupuoliultraan" tai ekalle neuvolakäynnille tulossa oleva äiti. Aika hurjaa.
Haluaisin ap:n kommenttia siihen, kun minulla siinä lasketun ajan lähestyessä todettiin ultrassa, että lapsivettä ei ole käytännössä lainkaan ja napanuora on kahdesti kaulan ympärillä. Ehdotettiin sektiota laskettuna ajankohtana, mutta ei sanottu miksi. Minulle ei siis kerrottu missään vaiheessa mitään noista ultralöydöksistä, sain tietää ne joskus paljon myöhemmin tilattuani sairaskertomuskopiot. No, minä vähän epäröin sektiota ja halusin alatiesynnyttää, ja siihen suostuttiin, mutta lopulta sitten 42. viikolla päädyttiin sektioon, kun synnytys ei käynnistettynäkään käynnistynyt. Lapsivettä oli sektiossa niin vähän, ettei väriä voitu tunnistaa. Miksei näitä uä-löydöksiä kerrota vanhemmille?
Minä en rakenneultrassa kysynyt sukupuolta, tai ei se tainnut olla selvästi nähtävissäkään. Mutta kun äitiysneuvolan kätilö sitten myöhemmin näki ultralla, että poika oli tulossa, niin kyllä siinä vaiheessa se lapsi jotenkin personoitui, mitä ei ollut ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko läskiä äitiä vaikeampi ultrata? Vaikuttaako läskin määrä näkyvyyteen? Sanotteko ultrattavalle tällöin että hän on läski?
Toki ylipainoista on vaikeampi ultrata, mutta ei silloin todeta potilaan olevan "liian läski".
Kuink todennäköistä on saada poika- tai tyttösarja? :)
Esikoiseksi toivoin poikaa, tuli tyttö. Olin, että "noniin".
Toiseksi toivoin tyttöä, tuli tyttö. Olin, että "noniin".
Kolmanneksi toivoisin... juu, tyttöä :) <3