Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
En ole ikinä kysellyt sukupuolen perään, mutta ultraaja on joka kerta lopuksi kysynyt että haluaisitteko tietää lapsen sukupuolen. Olen siihen aina vastannut: "Ai? Voiko sen vielä vaihtaa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahin rakennepoikkeavuus jonka oot löytänyt ultrassa? Ja miten kerroit siitä?
T. Kätilö joka ultrakoulutuksessa (sattuipa hyvin tämä keskustelu)
Varmaankin anenkefelia eli aivottomuus :( en ymmärrä miten ei oltu huomattu nt ultrassa, päästä siis käytännössä puuttui puolet ja kuoppa vain aivojen tilalla. Todella harvinaista että sikiö edes elää 20 viikolle asti. Sanoin äidille että valitettavasti nyt on huonoja uutisia eikä kaikki näytä normaalilta. Sitten kerroin ja näytin mitä olin löytänyt ja lääkäri sitten tuli varmistamaan ja keskustelemaan jatkosta.
Ap
Itseäni ei todellakaan ole kiinnostanut lapsen sukupuoli, vaan se että sikiö on rakenteellisesti kunnossa. Raskaus kun tuli yllätyksenä, joten alussa oli päihteitä kuvioissa. Onneksi lapsi on ainakin ultrissa ollut terve, toivon todella että lapsi myös syntyy terveenä. Minulle kätilöt ovat aina selittäneet hyvin kuvauksissa tilannetta ja mitä kuvataan. Viimeksi lääkärin ultratessa ei saanut kyllä mitään selvää, ei puheesta eikä kuvasta. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin. Vähän harmitti, kun mieskin oli mukana, eikä siis saatu kunnon ruutukuvaa sikiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko teillä jokin sääntö, ettei löydöksistä saa sanoa vanhemmille, ennenkuin lääkäri on varmistanut asian?
"3"
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Jos on epävarma löydöksestä eikä halua säikäyttää teitä turhaan? Kuulitte sitten asian seuraavana päivänä. Ajattele jos kaikki epäilyt selitettäisiin aina pahimman kautta, tulisi unettomia öitä turhaan monille. Ja kyllä omien hälyytyskellojen pitäisi herätä jos noin tiukalla aikataululla laitetaan heti perään lääkärille ultraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään
Ap
Mulla on kaksi lasta ja kolmas tuloillaan enkä kyllä tällä viimeisellä kerralla ees muistanut kysyä sukupuolesta ennen kuin kätilö itse kysyi. Itselle on kyllä joka kerta ollut tärkeintä se että sikiö on terve. Rakenneultran jälkeen on saanut sitten aina huokaista helpotuksesta kun on kuullut kaiken olevan ok. Voin kyllä kuvitella kuinka kauhealta tuntuu jos sieltä löytyykin jotain pahasti poikkeavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia perustuu varmaan vanhempien tietämättömyyteen, varsinkin ekan lapsen kohdalla. Me saatiin kyllä aikoinaan todella hyvät ohjeet neuvolasta, että mikä tuon ultran idea on jne. ja etteivät yleensä kerro sukupuolta. Meille tosin olikin ihan sama kumpi tulee.
Kannattaisi varmaan selittää lyhyesti heti alussa vanhemmille, että mitä tehdään, miten tehdään (=vaatii hiljaisuutta) ja lopussa jutellaan löydöksistä ja ettei sukupuolta kerrota. Tämä veisi ehdä puoliminuuttia ja vältyttäisiin turhilta kysymyksiltä, häiriöiltä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään
Ap
Tässä ultrassa ja siinä lääkärinkin tekemässä jäi jopa yksi poikkeavuus näkemättä, napasuonen puuttuminen. Äitiyspolilla vasta huomattiin kun jouduin sinne tarkempiin tutkimuksiin. Tämä ensimmäinen ultraaja oli kirjoittanut omakantaan sydämestä ja sitten " tämä ja tämä jää epäselväksi" kohtia, mutta niissä ei ollut sitä sydäntä minkä vuoksi olimme seuraavana päivänä sinne menossa uudelleen. Lääkäri oli nuiva, mutta ymmärrän kyllä jos hänellä oli käsitys että tiesimme poikkeavuuksista ja silti vain kyselemme sukupuolta.
Erittäin ikävä kokemus muutenkin ja sitten tuollaiset ultraajat vielä. Mukavaa, että sinä edes kerrot löydöksistäsi vanhemmille
"3"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai onko teillä jokin sääntö, ettei löydöksistä saa sanoa vanhemmille, ennenkuin lääkäri on varmistanut asian?
"3"
Ei varsinaisesti mutta lääkäri tekee lopullisen diagnoosin kuitenkin. On totta ettei epäilyistä haluta aina turhaan huolestuttaa. Pyrin itse käyttämään ilmaisuja "löydös saattaa viitata häiriöön x" tai "epäilen poikkeavuutta tässä mutta lääkäri katsoo tarkemmin". Harvoin nuo poikkeamat on niin ilmiselviä kuten tuo mainitsemani aivottomuus että voin itsekään heti sanoa että nyt on kyse varmasti tietystä poikkeavuudesta tai häiriöstä.
Ap
Voiko sukupuoli näkyä jo nt ultrassa viikolla 13?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko sukupuoli näkyä jo nt ultrassa viikolla 13?
Eipä oikeastaan. Kaikki näyttävät pojilta noilla viikoilla. T. Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Ultraajalla on siinä mielessä ikävä tilanne, että hän ei saa/voi tulkita löydöksiään. Meillä oli yhden lapsen kohdalla rakennultrassa epäselvyyksiä ja ultraaja sanoi, että lääkärin pitää tulla katsomaan. Tietysti koitin kysellä että mistä on kyse, mutta hän kyllä oikein ystävällisesti selitti, että lääkäri on pätevämpi katsomaan asiaa ja kertomaan tulkinnat, eikä hän itse voi sanoa juuta eikä jaata. Ehkä ultraajallanne oli uran ensimmäinen noin vaikea tapaus, eikä hänkään oikein tiennyt mitä sanoa? Tai hän oli juuri äskettäin joutunut tuollaiseen tilanteeseen ja oli itse romahduksen partaalla ultralöydösten kanssa. Tai hän oli itse raskaan. Vaikea sanoa mitä siinä tapahtui, kun asiaa ei ole keskusteltu läpi, mutta varmaankin suurimmat tekijät olivat a) hoitajan velvollisuus siirtää asia lääkärille ja olla kommentoimatta mitenkään ja b) kommunikaatio/henkilökemiat/muu kokemus.
Lääkärihän tulee paikalle ja käsittelee tasan niitä papereita mitä hänellä on edessään. Lääkäri katsoo löydökset ja tutkii uudestaan, joten hän tekee vain omaa työtään. Siitä ei kannata päätellä, että hän oikeasti luulisi että tekin tiedätte mitä tapahtuu. Tästä on meilläkin kokemuksta, kun istuttiin sikiötutkimuspoliknikalla kuulemassa tutkimusvaihtoehdoista ja minusta tuntui että minun oletettiin jo googlettaneen kaikki maailman tiedot ja vaihtoehdot. Järkeilin, että syynä oli kutakuinkin tuo yllä mainittu kombinaatio, eli kätilöllä (?) oli edessään tekniset tiedot joita osasi tulkata, mutta joista minä en tajunnut mitään, lisäksi henkilökemia ei todellakaan toiminut ja luultavasti ko. työntekijällä oli huono päivä tai liikaa kokemusta näistä keskusteluista tai ennakko-oletus siitä, että vanhemmat vaativat tietoa, tutkimuksia tms. niin ärhäkästi, että kannattaa jo valmiiksi olla vähän piikit pystyssä.
Voin kyllä sanoa, että noiden kokemusten myötä ja lisäksi muutaman lähipiiriin osuneen kohtukuoleman ja vakavan kehityspoikkeavuuden jälkeen olen katsonut äitiyspalveluiden työntekijöiden työtä ihan uudella tavalla. Vastaanotolla kun tosiaan saattaa olla peräkkäin lapsensa menettänyt äiti ja aivan onnensa kukkuloilla sinne "sukupuoliultraan" tai ekalle neuvolakäynnille tulossa oleva äiti. Aika hurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sukupuoli näkyä jo nt ultrassa viikolla 13?
Eipä oikeastaan. Kaikki näyttävät pojilta noilla viikoilla. T. Ei ap
Ok. Kaverini siis väitti että kokenut ultraaja oli veikannut tyttöä rv 13. Itselläni ei ole lapsia mutta sen verran olen kuvitellut olevani perillä että ei noilla viikoilla vielä näy sukupuoli?
Minä olen jännittänyt jokaista ultraa niin paljon, etten ole saanut sanaa suustani ja sitten kun on saanut helpotuksesta huokaista, että kaikki onkin hyvin, sieltä suusta on vaan pulpahtanut ulos kysymys, että kumpi se on.
Todellakin tärkeintä on ollut, että vauva on kunnossa, mutta se tilanne on vain niin tunteilla ladattu, etten vain ole kyennyt mihinkään järkevämpää keskusteluun.
Jälkeenpäin olen nolostellut, kun taas istuttiin tuppisuina miehen kanssa, et varmaan kaikki muut pariskunnat kyselee, juttelee keskenään ja ihastelee vauvaa ääneen, että mitähän se ultraajakin ajatteli meistä. Että ilmeisesti onkin ollut tyytyväinen kun ollaan oltu hiljaa ja sitten lopuksi ajatellut, että idiootit, kun vain sukupuoli on kiinnostanut. 😏
Vanhemmat tietsyti lähtökohtaisesti toivovat ja ehkä olettavatkin, että lapsi on terve ja sen vuoksi uteliaina kysyvät sukupuolta. Ei siitä pidä harmistua; tietysti voi ystävällisesti sanoa, että kerron sitten ihan lopuksi, jos saan selville.
Itselleni aikoinani ultraajana oli lääkäri ja kerrottuaan kaiken olevan kunnossa sanoi lopuksi, että kolmas poika näyttäisi tulevan. No, tyttö tuli ja selitys oli, että ilmeisesti napanuora jalkojen välissä näytti pojan pippeliltä :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jännittänyt jokaista ultraa niin paljon, etten ole saanut sanaa suustani ja sitten kun on saanut helpotuksesta huokaista, että kaikki onkin hyvin, sieltä suusta on vaan pulpahtanut ulos kysymys, että kumpi se on.
Todellakin tärkeintä on ollut, että vauva on kunnossa, mutta se tilanne on vain niin tunteilla ladattu, etten vain ole kyennyt mihinkään järkevämpää keskusteluun.
Jälkeenpäin olen nolostellut, kun taas istuttiin tuppisuina miehen kanssa, et varmaan kaikki muut pariskunnat kyselee, juttelee keskenään ja ihastelee vauvaa ääneen, että mitähän se ultraajakin ajatteli meistä. Että ilmeisesti onkin ollut tyytyväinen kun ollaan oltu hiljaa ja sitten lopuksi ajatellut, että idiootit, kun vain sukupuoli on kiinnostanut. 😏
Tuohan ihan ideaalitilanne ultraajalle. :) Saa tehdä työnsä hyvin ja vasta lopuksi kysytään sukupuolta. :) Älä nyt höpsi, jokainen reagoi omalla tavallaan. Minä olen jutteleva ja kyselevä ihminen, mutta ultraan mennessä änkytän jotain, kädet tärisevät ja olen niin hiljaa, että meinaan unohtaa hengittää. Kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja, kunhan ei nyt mene ihan kuppi nurin suuntaan tai toiseen.
Mikä on pahin rakennepoikkeavuus jonka oot löytänyt ultrassa? Ja miten kerroit siitä?
T. Kätilö joka ultrakoulutuksessa (sattuipa hyvin tämä keskustelu)