Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
Ultraajaltakin pitäisi löytyä vähän tilannetajua, ymmärrystä ja empatiaa. Ensinnäkin, mikä teille ultraajille on niin vaikeaa selittää tuktimuksen kulku ihan aluksi, ennenkuin aletaan varsinainen tutkiminen. On ihan ok, todeta, että tutkimuksen ajan on suotavaa olla keskustelematta, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman luotettavat, ja että hiljaisuus ei tarkoita että mitään on vialla. Lisäksi on hyvä mainita, että kysymyksiin vastailet mieluusti tutkimisen jälkeen. Ja kyllä, moni lastaan odottava ei oikeasti ole tullut ajatelleeksi, että rakenneultrassa voi löytyä poikkeavia löydöksiä. Lähdetään vain iloisina ja luottavaisina "kurkkaamaan" masuasukkia, eikä haluta ajatella, että kaikki ei olisikaan kunnossa. Ei se ole vanhempien vika, että ovat luottavaisia, normaalia ihmisen psyykeä vain. Mutta tutkimuksen suorittajalta tässä tilaneessa vaaditaan ammattaitoa ja empatiaa. Epatiakoulutusta ei vissiin kätilöillekään tarjoilla? Sitä joko on tai ei ole luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin istukkanäytteessä koska oli ikää enemmän mitä av mammelit sallii. Naistenklinikalla. Piti mennä toisen kerran. Tulostahan ei saa heti. En kysynyt sukupuolta mutta sulle sanottiin puhelimessa haluanko tietää. tottakai. Poika tuli ja terve. Kiitollinen. Ensimmäinen ja viimeinen lapsi.
Tuo sukupuolen kysyminen on aika inhimmillistä (vaikka toki ymmärrän että voi ärsyttää jos heti kysytään) koska niinkuin joku sanoi tietenkin vanhemmat olettaa että lapsi on terve. Niin minäkin. Mutta toiselta lapseltani löytyi yhtä jos toista rakennepoikkeamaa. Mikään näistä ei ollut onneksi vakava, vaikka useampi leikkaus pienelle tehtiinkin ensimmäisten kuukausien aikana. Jos nyt tulisin vielä raskaaksi, lapsen sukupuoli ei kiinnostaisi minua yhtään vaan tärkeintä olisi että lapsi on terve :)
Ap on ollut ihanan ahkera vastaamaan:)
Meillä ei yhdenkään lapsen kanssa rakenneultraa ole kuulunut neuvolapalveluihin, vaan olemme käyneet ne yksityisellä lääkäriasemalla teettämässä. Keskimmäisen kanssa ei kuulunut edes np-ultraa, ainoastaan joku veriseula, joten kävimme senkin yksityisellä.
Tottakai se lapsen terveys on se motiivi mennä ja maksaa se melko kallis ultra, mutta en siinä tilanteessa kyllä näe kauhean vääräksi sanoa, että jos sukupuolen näkee haluamme/emme halua tietää.
Esikoisen kanssa lääkäri kertoi oma-aloitteisesti, että näkee sen, haluammeko tietää. Halusimme.
Tokan kanssa oli melko tympeä lääkäri, joka totesi heti alkuun ettei erikseen sitä asia ala tähystämään (emmem siis ehtineet edes kysyä), eikä sitä sitten tiedettykään ennen kuin lapsi oli maailmassa.
Kolmannen kanssa menimme sitten Cacciatorelle (joka ei silloin vielä ollut niin kulttimaineessa, mutta tunnettu kuitenkin). Hän kysyi heti ensimmäiseksi haluammeko sen tietää, se näillä viikolla tulee varmuudella näkymään. Mies ei ollut suunnilleen ehtinyt istumaan alas, kun jo kuulimme odottavamme poikaa. Mutta tarkastus oli kyllä muutenkin todella perusteellinen ja hyvä. Hepatoosin takia kolmatta sitten ultrattiinkin loppupuolella huolella kerran viikossa ja asiaa olisi 3D -ultrassa ollut vaikea olla huomaamatta.
Ymmärrän, että kunnallisella mennään sisään ja ulos liukuhihnalla ja ultraamassa ovat kätilöt, eikä hommaan kuulu tarkastella sukupuolta, mutta kyllä mielestäni yksityisellä asiaa voi kuitenkin kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Ultraajalla on siinä mielessä ikävä tilanne, että hän ei saa/voi tulkita löydöksiään. Meillä oli yhden lapsen kohdalla rakennultrassa epäselvyyksiä ja ultraaja sanoi, että lääkärin pitää tulla katsomaan. Tietysti koitin kysellä että mistä on kyse, mutta hän kyllä oikein ystävällisesti selitti, että lääkäri on pätevämpi katsomaan asiaa ja kertomaan tulkinnat, eikä hän itse voi sanoa juuta eikä jaata. Ehkä ultraajallanne oli uran ensimmäinen noin vaikea tapaus, eikä hänkään oikein tiennyt mitä sanoa? Tai hän oli juuri äskettäin joutunut tuollaiseen tilanteeseen ja oli itse romahduksen partaalla ultralöydösten kanssa. Tai hän oli itse raskaan. Vaikea sanoa mitä siinä tapahtui, kun asiaa ei ole keskusteltu läpi, mutta varmaankin suurimmat tekijät olivat a) hoitajan velvollisuus siirtää asia lääkärille ja olla kommentoimatta mitenkään ja b) kommunikaatio/henkilökemiat/muu kokemus.
Lääkärihän tulee paikalle ja käsittelee tasan niitä papereita mitä hänellä on edessään. Lääkäri katsoo löydökset ja tutkii uudestaan, joten hän tekee vain omaa työtään. Siitä ei kannata päätellä, että hän oikeasti luulisi että tekin tiedätte mitä tapahtuu. Tästä on meilläkin kokemuksta, kun istuttiin sikiötutkimuspoliknikalla kuulemassa tutkimusvaihtoehdoista ja minusta tuntui että minun oletettiin jo googlettaneen kaikki maailman tiedot ja vaihtoehdot. Järkeilin, että syynä oli kutakuinkin tuo yllä mainittu kombinaatio, eli kätilöllä (?) oli edessään tekniset tiedot joita osasi tulkata, mutta joista minä en tajunnut mitään, lisäksi henkilökemia ei todellakaan toiminut ja luultavasti ko. työntekijällä oli huono päivä tai liikaa kokemusta näistä keskusteluista tai ennakko-oletus siitä, että vanhemmat vaativat tietoa, tutkimuksia tms. niin ärhäkästi, että kannattaa jo valmiiksi olla vähän piikit pystyssä.
Voin kyllä sanoa, että noiden kokemusten myötä ja lisäksi muutaman lähipiiriin osuneen kohtukuoleman ja vakavan kehityspoikkeavuuden jälkeen olen katsonut äitiyspalveluiden työntekijöiden työtä ihan uudella tavalla. Vastaanotolla kun tosiaan saattaa olla peräkkäin lapsensa menettänyt äiti ja aivan onnensa kukkuloilla sinne "sukupuoliultraan" tai ekalle neuvolakäynnille tulossa oleva äiti. Aika hurjaa.
Haluaisin ap:n kommenttia siihen, kun minulla siinä lasketun ajan lähestyessä todettiin ultrassa, että lapsivettä ei ole käytännössä lainkaan ja napanuora on kahdesti kaulan ympärillä. Ehdotettiin sektiota laskettuna ajankohtana, mutta ei sanottu miksi. Minulle ei siis kerrottu missään vaiheessa mitään noista ultralöydöksistä, sain tietää ne joskus paljon myöhemmin tilattuani sairaskertomuskopiot. No, minä vähän epäröin sektiota ja halusin alatiesynnyttää, ja siihen suostuttiin, mutta lopulta sitten 42. viikolla päädyttiin sektioon, kun synnytys ei käynnistettynäkään käynnistynyt. Lapsivettä oli sektiossa niin vähän, ettei väriä voitu tunnistaa. Miksei näitä uä-löydöksiä kerrota vanhemmille?
En osaa sanoa miksei kerrota. Todella harmi jos jää olo ettei ole saanut tarvittavaa tietoa tilanteesta. Ehkä sitten osa ultraajista ei halua huolestuttaa äitiä näillä. Meillä on usein käynnistetty aikaisemmin synnytys mikäli lapsivesi todella vähissä. Vähäisyys on myös syy seurantaan ja kun menee liian vähäiseksi niin käynnistys sitten siinä kohtaa. On ihan alakautta tulleet nämä vähä vetiset vauvat. On harvinaista että annetaan noin yliaikaisekdi mennä jos vesi vähissä. Onneksi kaikki oli hyvin kuitenkin. Joskus on näkemättä vaikea sanoa mistä on kysymys ja mitä lääkäri ajatellut päätöksiä tehdessään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuink todennäköistä on saada poika- tai tyttösarja? :)
Esikoiseksi toivoin poikaa, tuli tyttö. Olin, että "noniin".
Toiseksi toivoin tyttöä, tuli tyttö. Olin, että "noniin".
Kolmanneksi toivoisin... juu, tyttöä :) <3
En osaa todennäköisyyksiä antaa mutta onhan näitä saman sukupuolen sisarussarjoja monilla. Itsellänikin on 😊 kuitenkin se on joka vauvan kohdalla 50/50 kumpi tulee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sikiölle haittaa, jos ultrataan liian tiheään? Yksi terveyskeskuslääkärinä toimiva kaveri nimittäin käy ultrailemassa sikiötään tk:n laitteilla ainakin joka toinen viikonloppu.
Tästä on vähän ristiriitaista tietoa. Onhan esim äitejä joiden raskautta joudutaan seuraamaan tiuhaan äpolilla eikä tässä nähdä vaaraa.
Ap
Kuinka vanha aapee olet? Onko sulla omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ultraajaltakin pitäisi löytyä vähän tilannetajua, ymmärrystä ja empatiaa. Ensinnäkin, mikä teille ultraajille on niin vaikeaa selittää tuktimuksen kulku ihan aluksi, ennenkuin aletaan varsinainen tutkiminen. On ihan ok, todeta, että tutkimuksen ajan on suotavaa olla keskustelematta, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman luotettavat, ja että hiljaisuus ei tarkoita että mitään on vialla. Lisäksi on hyvä mainita, että kysymyksiin vastailet mieluusti tutkimisen jälkeen. Ja kyllä, moni lastaan odottava ei oikeasti ole tullut ajatelleeksi, että rakenneultrassa voi löytyä poikkeavia löydöksiä. Lähdetään vain iloisina ja luottavaisina "kurkkaamaan" masuasukkia, eikä haluta ajatella, että kaikki ei olisikaan kunnossa. Ei se ole vanhempien vika, että ovat luottavaisia, normaalia ihmisen psyykeä vain. Mutta tutkimuksen suorittajalta tässä tilaneessa vaaditaan ammattaitoa ja empatiaa. Epatiakoulutusta ei vissiin kätilöillekään tarjoilla? Sitä joko on tai ei ole luonnostaan.
Joo varmaan ne samat ihmiset jotka ei kykene lukemaan ohjelappua eivät myöskään tule ajatelleeksi ettei rakenneultra tarkoita sukupuolen selvitystä!! Ei kai kukaan oikeasti kuvittele että tämmöinen ultra vaan tarjotaan kaikille jotta pääsee kattomaan vauvaa? Missä luolassa ovat asuneet jos ei ole tullut ajatelleeksi että jokin voi olla vialla?? Sehän on sikiöseulonta nimeltään!! Jos ei tätä ole tajunneet niin ihan hyvä jos ultraaja vähän muistuttaa asiasta. Ultraaja tekee vain työtään siellä eikä siellä ole aikaa hyysätä tietämättömiä vanhempia jotka ei tajua edes syytä miksi ovat ultrassa!! Ihan kiva ajatella että kaikki on hyvin mutta kyllä kai jokaisen lasta odottavan on mietittävä sekin vaihtoehto että lapsi ei ole terve. Ap nimenomaan vaikuttaa superempaattiselta. Itsellä varmaan palaisi pinna noihin pösilöihin jo paljon vähemmästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha aapee olet? Onko sulla omia lapsia?[/quote
Olen yli 40v :) omat lapset on 11-15 vuotiaita. Kolme lasta on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olet ma...muista? Oletko kohdannut kulttuurieroja?
Epäilystä saa kertoa, mutta eikös ainoastaan lääkäreillä ole oikeus tehdä diagnooseja?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet ma...muista? Oletko kohdannut kulttuurieroja?
Kaikkia kohdellaan edelleen samalla tavalla asiallisesti ja ystävällisesti. Joskus ollut yhteisen kielen suhteen vaikeuksia. En koe itse törmänneeni mihinkään rajuihin kulttuurieroihin mutta yksi työkaveri kertoi erään ulkomaalaisen isän (maata en mainitse) kyselleen mahdollisen abortin perään sikiön sukupuolen paljastuttua :/oli ollut ihmeissään ettei näin modernissa maassa jossa abortti sallittu niin saa sitä enää tässä vaiheessa jos haluaa. Ilman sikiön terveyteen liittyvää syytä siis. Oli kyllä surullinenkin juttu mutta heidän kulttuurissa arkipäivää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Epäilystä saa kertoa, mutta eikös ainoastaan lääkäreillä ole oikeus tehdä diagnooseja?!?
Ap on useasti maininnut ettei tee diagnooseja vaan lääkäri.
Esim. röntgenhoitajat ei saa sanoa, vaikka näkisivät selkeästi murtuman tms., ei saa edes epäilyjä sanoa. Sonograaferi saa antaa kuvailevan lausunnon. En tiedä saisiko mitään diagnoosiepäilyjä oikeasti sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraajaltakin pitäisi löytyä vähän tilannetajua, ymmärrystä ja empatiaa. Ensinnäkin, mikä teille ultraajille on niin vaikeaa selittää tuktimuksen kulku ihan aluksi, ennenkuin aletaan varsinainen tutkiminen. On ihan ok, todeta, että tutkimuksen ajan on suotavaa olla keskustelematta, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman luotettavat, ja että hiljaisuus ei tarkoita että mitään on vialla. Lisäksi on hyvä mainita, että kysymyksiin vastailet mieluusti tutkimisen jälkeen. Ja kyllä, moni lastaan odottava ei oikeasti ole tullut ajatelleeksi, että rakenneultrassa voi löytyä poikkeavia löydöksiä. Lähdetään vain iloisina ja luottavaisina "kurkkaamaan" masuasukkia, eikä haluta ajatella, että kaikki ei olisikaan kunnossa. Ei se ole vanhempien vika, että ovat luottavaisia, normaalia ihmisen psyykeä vain. Mutta tutkimuksen suorittajalta tässä tilaneessa vaaditaan ammattaitoa ja empatiaa. Epatiakoulutusta ei vissiin kätilöillekään tarjoilla? Sitä joko on tai ei ole luonnostaan.
Joo varmaan ne samat ihmiset jotka ei kykene lukemaan ohjelappua eivät myöskään tule ajatelleeksi ettei rakenneultra tarkoita sukupuolen selvitystä!! Ei kai kukaan oikeasti kuvittele että tämmöinen ultra vaan tarjotaan kaikille jotta pääsee kattomaan vauvaa? Missä luolassa ovat asuneet jos ei ole tullut ajatelleeksi että jokin voi olla vialla?? Sehän on sikiöseulonta nimeltään!! Jos ei tätä ole tajunneet niin ihan hyvä jos ultraaja vähän muistuttaa asiasta. Ultraaja tekee vain työtään siellä eikä siellä ole aikaa hyysätä tietämättömiä vanhempia jotka ei tajua edes syytä miksi ovat ultrassa!! Ihan kiva ajatella että kaikki on hyvin mutta kyllä kai jokaisen lasta odottavan on mietittävä sekin vaihtoehto että lapsi ei ole terve. Ap nimenomaan vaikuttaa superempaattiselta. Itsellä varmaan palaisi pinna noihin pösilöihin jo paljon vähemmästä.
Kyllä kai sen suurin osa tietenkin tiedostaa miksi se kunnallisesti tarjotaan. Mutta on ihan inhimillistä ajatella, että ei se nyt omalle kohdalle satu. Itsellemme ainakin lapsen odotus oli kuitenkin se positiivinen asia ja ajattelimme lähtökohtaisesti kaiken olevan hyvin.
Olen tuo, jolla ei ollut kunnallisia ultria, mutta kokemusta on kolmesta yksityisestä lääkäristä, joista yksi todella hyvä, yksi ihan tavallinen ja hyvä, kolmas suorastaan tympeä.
paljon parjattu Cacciatore oli minusta oikeasti rahanarvoinen. Hän kertoi alussa mitä asioita hän tarkastelee ja koko ajan ultratessaan hän kertoi, mitä katsoo nyt. Esim. "seuraavaksi katson sydämen rakenteen...täällä kaikki näyttää olevan hyvin" Ei siis hölöttänyt koko aikaa, mutta kertoi miten tutkimus etenee ja joistain yksityiskohdista sanoi tarkemmin.
Tavallisen hyvä lääkäri oli tosi ystävällinen ja sanoi aina välillä että kaikki ok, seuraavaksi katsotaan sydämen rakenne jne. Lievensi esikoisen odottajien jännitystä sanailemalla hiukan, olemalla rauhallinen ja kertomalla hiukan tutkimuksen kulusta. Hän oli kaikista empaattisin (naislääkäri).
Kolmas oli taas todella epäystävällinen. Hyvä kun tervehti. Sitten ultrattiin sanaakaan sanomatta, ainoastaan tokaisi ettei aio etsiä sukupuolta. Ihan hiljaa vaan ultrasi. "Voit nousta". Sitten naputti konetta. Olimme jotenkin ihan kysymysmerkkinä. Mies sitten kysyi varovasti, että näyttikö kaikki olevan ok? Lääkäri murahti jotain että "tutkumuksen perusteella ei näyttäisi olevan epänormaaleja löydöksiä. Kassan kautta kiitos."
Kaikista maksoimme suunnilleen saman verran.
Kyllä se ultraaja voi paljon käytöksellään vaikuttaa tilanteeseen. Ap vaikuttaa minusta oikein empaattiselta ja fiksulta ultraajalta, ymmärrän että jatkuva hölötys häiritsee ja sukupuolen kysely kaiken edellä ärsyttää.
Onneksi omat lapset on jo isoja niin ei tarvitse ultraajien armoilla olla. Mitäpä jos ultraaja selittäisi heti aluksi että sukupuoli katsotaan viimeiseksi kun on muut asiat selvillä? Ei pitäisi olla kovin vaikea toimia niin.
Ja onneksi on google. Omalla ja lapseni kohdalla olen ihan itse etsinyt ja löytänyt diagnoosit jotka lääkärit ovat vahvistaneet. En olisi itse päässyt edes tutkimuksiin ilman omaa googlettelua. Minulle mm. valehdeltiin 2 vuotta että lapseni tila voi parantua, kunnes itse otin selvää että tila on krooninen. Kyllä oli joo kivaa elätellä yli vuosi turhia toiveita, ja kulkea pettymyksestä toiseen kun tila ei parantunut, ja lääkärit hoitajat tiesivät ettei se paranekaan. Tämän episodin jälkeen olen joka kerta uhannut että mikäli tässä ja nyt ei kerrota kaikkea, tai joku tule tähän nyt selvittämään asiaa, niin valitusta lähtee samantien.
Päivystyksestä en suostunut poistumaan ennen kuin lapseni otettiin osastolle. Hän olisi kuollut mikäli olisimme tehneet niin kuin hoitsu ja yleislekuri ehottivat, eli lähteneet kotiin.
Miinuksella on usko ja luotto "ammattilaisiin". Itse pitää tietää kaikki jo ennen kuin hakeutuu hoitoon,
Tuli mieleen, kun esikoisen ultraan menin jalat täristen hermorauniona. Ilmeisesti hoitaja tämän huomasi ja jutusteli niitä näitä tunnelmaa rentouttaakseen. Ja sitten alkoi ultrata ja mulla valui kyyneleet. Hoitaja tätä varmaan vähän pelästyi ja huudahti himpun verran kimeällä äänellä "no niin täällähän on polvi kyynärpäässä kiinni!". Tarkoitti tietenkin sanoa jotain kevyttä ja minä kauhuissani tulkitsin sen niin, että kyynärpää on kasvanut polveen kiinni ja aloin parkua täyttä häkää.. Oli varmaan hoitajan painajainen se ultraus. Raskaushormonit, juupa <3 Sen muistan, että hoitajan kainalouden kohdalla oli hikiläntit kun käveltiin pois. Vauva oli oikein terve.
Onko sikiölle haittaa, jos ultrataan liian tiheään? Yksi terveyskeskuslääkärinä toimiva kaveri nimittäin käy ultrailemassa sikiötään tk:n laitteilla ainakin joka toinen viikonloppu.