Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi perusteella voin sanoa ettet ole hyvä työssäsi, mutta kerran tykkäät työstäsi kerron sinulle miten erittäin pätevä meidän kunnan naistentautien erikoislääkäri tämän tekee (äärettömän ihana ja sydämellinen mies):
1. Hän ottaa jokaisen asiakkaan yksilönä, keskittyy kyseiseen tapaukseen vaikka vasta edellinen olisi saanut huonoja uutisia. Hän ei pilaa sillä meidän päiväämme tai pura sitä meihin.
2. Vaikka hänellä on aikataulu, hän ei näytä kiirettään meille. Kerran olen häneltä kysynyt voisiko tehdä sisätutkimuksen samalla kun oli huolia jotka ei raskauteen liittynyt. Tarkisti ja huolettomana lähdin vaikka seuraava oli jonossa.
3. Hän selittää sitä mukaa kun asiat tulevat vastaan, eli käydään yhdessä läpi mitä sieltä löytyy. Tosin, hän on pätevä kokenut lääkäri ja näkee varmasti nopeammin asiat.
4. Ei ole vielä ikinä loukkaantunut kun kysytään sukupuolta, aina katsoo eikä saa meidän oloa vaikeaksi siitä.
Ja itse lähden aina ultraan sillä asenteella että siellä on kaikki hyvin. Jos vastaan tulee ongelmia, niitä murehditaan vasta sitten. Perusluottamus elämään löytyy enkä minä sinne henkeä pidätellen mene vaikka tiedänkin että tuossa työssä joutuu näkemään kaikenlaista.
Se että sanon heti alkuun että saa sitten katsoa myös sukupuolen jos vain näkyy, johtuu juurikin siitä minkä itsekin totesit. En todellakaan odota että alkaisitte sitä erikseen katsomaan ultrauksen jälkeen.
Meidän lääkäri katsoo sen yleensä samalla kun reisiluun mittaa.
Eikai tuosta työstä voi nauttia jos joka asiakkaan kohdalla pelkäät mitä sieltä voi tulla ja pidettelet hengitystä ennenkuin uskallat olla rento ja mukava.
missä ap sanoo purkavansa kiukkunsa asiakkaisiin? tunteita SAA olla. Jos edellinen vauva on kuollut niin tottakai se herättää tunteita!! ap ei ole missään kohtaa loukkaantunut sukupuolikyselyihin.
edellinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoitaja ei ole ammattitaitoinen, jos näkee asiat vain omalta kantilta ja ärsyyntyy asiakkaiden reaktioista.
minusta taas on ihan normaalia tuntea ärsyyntymistä ja muitakin negatiivisia tunteita asiakkaita/potilaita kohtaan, oli ammatti mikä hyvänsä. Se on ammattitaitoa että osaa silti suhtautua asiallisesti ja ystävällisesti. Olen itse opettaja ja kyllä tunnen ärsyyntymistä tiettyihin lapsiin ja heidän käytökseen lähes joka päivä, mutta en tietenkään tätä heille näytä. Olenko ammattitaidoton jos näen asiat vain omalta kannaltani ja ärsyynnyn? Ap:n ammatissa sen sijaan on aika iso kontrasti niiden äitien välillä jotka tulee moikkaamaan vauvaa ja varmistamaan saako ostaa prinsessavaatteita ja niiden välillä joiden vauva on menehtynyt tai omaa vakavan vamman. Siinä on ilon ja surun tunteet niin lähekkäin ja ap kohtaa nämä saman päivän aikanakin. Mietipä miltä tuntuu todeta elinkelvoton sikiö ja nähdä äidin suru lapsensa menetyksestä ja ottaa sen jälkeen vastaan se äiti joka tulee ultraan saadakseen tietää meneekö mekko-ostoksille? Ammattitaitoa on ottaa nämä äidit vastaan samalla tavalla, asiallisesti ja ystävällisesti. Se että tuntee jotain näissä tilanteissa, vaikkapa sitä ärsytystä ei ole väärin vaan inhimillistä!
Pitänee siis seuraavalla kerralla kontata ovesta sisään hiljaisuuden ja nöyryyden vallitessa. Katse kannattaa pitää tiukasti lattiassa ja tuntee kurissa. Mistäs sen voi tietää mitä kauheuksia huoneessa on tapahtunut vaan muutamaa minuuttia aikaisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoitaja ei ole ammattitaitoinen, jos näkee asiat vain omalta kantilta ja ärsyyntyy asiakkaiden reaktioista.
minusta taas on ihan normaalia tuntea ärsyyntymistä ja muitakin negatiivisia tunteita asiakkaita/potilaita kohtaan, oli ammatti mikä hyvänsä. Se on ammattitaitoa että osaa silti suhtautua asiallisesti ja ystävällisesti. Olen itse opettaja ja kyllä tunnen ärsyyntymistä tiettyihin lapsiin ja heidän käytökseen lähes joka päivä, mutta en tietenkään tätä heille näytä. Olenko ammattitaidoton jos näen asiat vain omalta kannaltani ja ärsyynnyn? Ap:n ammatissa sen sijaan on aika iso kontrasti niiden äitien välillä jotka tulee moikkaamaan vauvaa ja varmistamaan saako ostaa prinsessavaatteita ja niiden välillä joiden vauva on menehtynyt tai omaa vakavan vamman. Siinä on ilon ja surun tunteet niin lähekkäin ja ap kohtaa nämä saman päivän aikanakin. Mietipä miltä tuntuu todeta elinkelvoton sikiö ja nähdä äidin suru lapsensa menetyksestä ja ottaa sen jälkeen vastaan se äiti joka tulee ultraan saadakseen tietää meneekö mekko-ostoksille? Ammattitaitoa on ottaa nämä äidit vastaan samalla tavalla, asiallisesti ja ystävällisesti. Se että tuntee jotain näissä tilanteissa, vaikkapa sitä ärsytystä ei ole väärin vaan inhimillistä!
Kiitos sinulle kommentissa. Tuo kyllä tiivisti omia ajatuksia ja tunteita tästä :)
Vielä seuraaviin kuittaan että todellakaan en koskaan pura mitään ärsytyksiäni potilaisiin. Mistä tämmöinen on luettavissa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoitaja ei ole ammattitaitoinen, jos näkee asiat vain omalta kantilta ja ärsyyntyy asiakkaiden reaktioista.
minusta taas on ihan normaalia tuntea ärsyyntymistä ja muitakin negatiivisia tunteita asiakkaita/potilaita kohtaan, oli ammatti mikä hyvänsä. Se on ammattitaitoa että osaa silti suhtautua asiallisesti ja ystävällisesti. Olen itse opettaja ja kyllä tunnen ärsyyntymistä tiettyihin lapsiin ja heidän käytökseen lähes joka päivä, mutta en tietenkään tätä heille näytä. Olenko ammattitaidoton jos näen asiat vain omalta kannaltani ja ärsyynnyn? Ap:n ammatissa sen sijaan on aika iso kontrasti niiden äitien välillä jotka tulee moikkaamaan vauvaa ja varmistamaan saako ostaa prinsessavaatteita ja niiden välillä joiden vauva on menehtynyt tai omaa vakavan vamman. Siinä on ilon ja surun tunteet niin lähekkäin ja ap kohtaa nämä saman päivän aikanakin. Mietipä miltä tuntuu todeta elinkelvoton sikiö ja nähdä äidin suru lapsensa menetyksestä ja ottaa sen jälkeen vastaan se äiti joka tulee ultraan saadakseen tietää meneekö mekko-ostoksille? Ammattitaitoa on ottaa nämä äidit vastaan samalla tavalla, asiallisesti ja ystävällisesti. Se että tuntee jotain näissä tilanteissa, vaikkapa sitä ärsytystä ei ole väärin vaan inhimillistä!
Kiitos sinulle kommentissa. Tuo kyllä tiivisti omia ajatuksia ja tunteita tästä :)
Vielä seuraaviin kuittaan että todellakaan en koskaan pura mitään ärsytyksiäni potilaisiin. Mistä tämmöinen on luettavissa?
ap
Jaa-a. Minä ainoastaan yritin kertoa sinulle miten voit helposti vähentää itse itsellesi aiheuttamaasi ärsytystä ja saat työpäiväsi sujumaan mukavammin.
Molemmissa raskauksissa olen ollut kiinnostunut lähinnä siitä, onko kaikki kunnossa. Kun on rakenteet katsottu ja kaikki ollut ok, olen kysynyt näkyikö kumpi tulossa. Molemmilla kerroilla ultrattu vielä sieltä suunnasta jälkikäteen. Ekalla kerralla selvisi, toinen jäi mysteeriksi. Jännittävää sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wanha datakääpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wanha datakääpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wanha datakääpä kirjoitti:
AP:n tuska on 100% itse aiheutettua. Elämä on vaikeaa kun ei osaa edes suullaan kommunikoida.
Joko lähetätte ohjeistuksen ultraan tuleville etukäteen tai kerrotte ohjeistuksen suullisesti kun ihmiset tulevat paikalle. Muuten he eivät voi tietää miten ultrassa "kuuluu" olla ja käyttäytyä.
-
Kaiken kaikkiaan AP on puhdasverinen ääliö siitä kategoriasta, johon tyypillisesti kuuluvat valitettavan usein mm. IT-palveluhenkilöt. Asenne on tyyliä: "Miksi nämä ihmiset kyselevät kaikkia typeryyksiä, jotka minä ammattini puolesta tiedän typeryyksiksi, joten heidänkin kuuluisi ne tietää typeryyksiksi."
Hei AP, jos asiakkaasi tietäisivät kaiken aiheesta he voisivat tehdä ultransa itsepalveluna eikä sinua tarvittaisi mihinkään. Mene urpo itseesi ja yritä muistaa, että hoitotyö jos mikä on 100% palveluammatti.
PS
Kyllä olen tarkoituksella epäkohtelias. Olen huomannut, että AP:n asenteella varustetut palveluhenkilöt ovat kohteliaan järkipuheen ulottumattomissa valtavan kokoisen egonsa takia.
Et tainut lukea ihan huolella :) SAA ehdottomasti kysyä, heidän lapsestaanhan on kyse. Yleensä vanhemmat ymmärtävät kun sanon että katson sukupuolta lopuksi tai että en saa sitä nyt näkyviin, mutta osa ei vaan sitä tiedustellaan kun tutkin aivojen rakenteita enkä ole lähelläkään haaraväliä. Jos sinusta tämä tekee minusta ääliön niin asia on ihan ok :) meitä on moneen junaan. Korjaan myös, että mielestäni sinänsä typeryyksiä ei voi kysellä, koska eihän voi olettaa että vanhemmat tietäisivät tarkalleen mitä milloinkin tutkitaan. Tällöin pyrinkin selittämään samalla kun teen että nyt katson sydäntä/aivoja jne. Mitä tuohon palveluammattiin tulee niin kyllä teen vanhempien tulevalle lapselle rakennetutkimusta, mutta tähän palveluun ei automaattisesti kuulu esim se sukupuolen selvitys. Tälläistä palvelua voi ostaa sitten yksityiseltä. Meillä muuten rakenneultran kutsukirjeen mukana tulee selkeät ohjeet ultraan tulevalle, esim. yksi tukihenkilö/isä mukaan, ei lapsia, ei valokuvaamista/videoimista. Sitten selitetään mitä rakenneultrassa tutkitaan ja miksi tutkitaan ja ettei sukupuoli kuulu näihin selvitettäviin asioihin mutta se voidaan kertoa mikäli se näkyy tutkimuksen aikana. Tämän selvittämiseen ei käytetä ylimääräistä aikaa. Eli kaikille kyllä pitäisi olla hyvin selvää jo ultraan tullessa tämäkin asia. Usein kyllä törmää silti siihenkin että isä alkaa kuvata puhelimella ultraruutua tai lapsia onkin mukana, jolloin sanotaan ystävällisesti että kuvaaminen ei ole sallittua ja lapsia ei voida päästää tutkimushuoneeseen. Ehkä kaikki eivät lue näitä ohjeita ennen tuloaan? no mutta tässä kuitenkin toivottavasti tyhjentävä vastaus sinulle.
ap
Eli loppujen lopuksi avauksesi oli sitten ainoastaan kokoelma bittejä, jotka jotenkin satunnaisesti päätyivät nettiin sormiesi näpyttäminä ilman mitään varsinaista emotionaalista sisältöä. Kunhan tuotit sanoja.
Siltä varalta, että edes otsikossa oli jotain tunnepohjaista substanssia totean seuraavaa.
Olen johtanut asiakaspalvelua osana työtäni pitkään ICT-maailmassa. Voin kertoa sinulle muutaman asian, jotka tekevät sinun päivittäisestä työstäsi huomattavasti helpompaa ja vähemmän "ärsyttävää".
1) Tosin kuin sinulle, asiakkaillesi rakenneultra ja siihen liittyvä odotusaika ovat elämän mullistavia ja usein ainutlaatuisia kokemuksia. Rationaalisuuden toivominen asiakkaan suunnalta on sinun oma asennevammasi ja pään hakkaamista turhaan samaan seinään. On syytä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Se vähentää "ärsytystä".
2) Suuri osa ihmisistä peittää huolestuksen/pelon puheella. Tämä on toinen asia, jonka joudut joko hyväksymään tai kärsimään "ärsytyksestä". Valinta on täysin omasi.
3) Pohdi vielä itseksi huolellisesti mikä siinä sukupuolen selvittämisessä sinua nyt oikeasti nyppii. Pyyntö on asiakkaalta inhimillinen ja ymmärrettävä. Miksi se herättää sinussa tunnepohjaisia reaktioita?
Ja miksikö minä olen näin ärhäkkä? Siksi, että mitä kapeamman erikoisalan asiantuntija-asiakaspalvelijasta on kysymys sitä vaikeampaa tuntuu olevan edes hetkeksi astua niihin asiakkaan kenkiin ja nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Kuitenkin asiantuntija on olemassa sitä asiakasta varten eikä asiakas sitä asiantuntijaa varten. Törmään tähän lähes päivittäin.
Menes nyt trolli pois. Vaikka onhan nää sun jargonis ihan surkuhupaisaa luettavaa, niin ei kukaan jaksa lukea tätä sun ylianalysoivaa sontaa.
T. Ei ap
"T. Ei ap"
Muahhahhaa...
Ilmaista opetusta ei ole pakko ottaa vastaan. Eikä muutakaan opetusta.
Mitä hiton opetusta? Sä tulkitset ap:n tekstejä miten haluat ja vänkäämällä yrität saada valkoisen mustaksi. Kaikenlisäksi kirjoitat täysin epäolennaista ja ylitulkitsevaa roskaa tästä aiheesta. En tiedä mikä sun pyrkimykses on, mut jatka vaan jos se sun oloas helpottaa. Sä taidat olla vähän niitä reppanoita, joita katsotaan vähän vinoon hymyssä suin. Sillee säälivästi, kun raukka niin yrittää, eikä silti asioista tule yhtään mitään.
Me tykättiin vaimon kanssa ultrista tosi paljon. Oli mukava tsekkailla minkälainen kaveri sieltä on tulossa. Erittäin kivoja ja viihtyisiä tilaisuuksia ja todella mukavia ultraajia.
Tämä siitä huolimatta, että tietenkin ymmärrän, miksi niitä tehdään ja että asialla todellakin on vakavampi puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wanha datakääpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni hoitaja ei ole ammattitaitoinen, jos näkee asiat vain omalta kantilta ja ärsyyntyy asiakkaiden reaktioista.
minusta taas on ihan normaalia tuntea ärsyyntymistä ja muitakin negatiivisia tunteita asiakkaita/potilaita kohtaan, oli ammatti mikä hyvänsä. Se on ammattitaitoa että osaa silti suhtautua asiallisesti ja ystävällisesti. Olen itse opettaja ja kyllä tunnen ärsyyntymistä tiettyihin lapsiin ja heidän käytökseen lähes joka päivä, mutta en tietenkään tätä heille näytä. Olenko ammattitaidoton jos näen asiat vain omalta kannaltani ja ärsyynnyn? Ap:n ammatissa sen sijaan on aika iso kontrasti niiden äitien välillä jotka tulee moikkaamaan vauvaa ja varmistamaan saako ostaa prinsessavaatteita ja niiden välillä joiden vauva on menehtynyt tai omaa vakavan vamman. Siinä on ilon ja surun tunteet niin lähekkäin ja ap kohtaa nämä saman päivän aikanakin. Mietipä miltä tuntuu todeta elinkelvoton sikiö ja nähdä äidin suru lapsensa menetyksestä ja ottaa sen jälkeen vastaan se äiti joka tulee ultraan saadakseen tietää meneekö mekko-ostoksille? Ammattitaitoa on ottaa nämä äidit vastaan samalla tavalla, asiallisesti ja ystävällisesti. Se että tuntee jotain näissä tilanteissa, vaikkapa sitä ärsytystä ei ole väärin vaan inhimillistä!
Kiitos sinulle kommentissa. Tuo kyllä tiivisti omia ajatuksia ja tunteita tästä :)
Vielä seuraaviin kuittaan että todellakaan en koskaan pura mitään ärsytyksiäni potilaisiin. Mistä tämmöinen on luettavissa?
ap
Jaa-a. Minä ainoastaan yritin kertoa sinulle miten voit helposti vähentää itse itsellesi aiheuttamaasi ärsytystä ja saat työpäiväsi sujumaan mukavammin.
työpäivät sujuu oikein hyvin, kiitos vain :) kuten tuolla edellinen kirjoitti niin eiköhän kaikenlaisten tunteiden tunteminen ole ihan sallittua oli ammatti mikä hyvänsä. Mulla näitä oikeasti ärsyttäviä tilanteita on todella harvoin. Ärsytyksen lisäksi tunnen empatiaa, surua, iloa ja helpotusta. Näitä paljon useammin. Näihin kukaan ei vaan oikeen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, toisin kun ärsytyksen aiheisiin ;) Muistakaa että tämä oli edelleen vain pieni muistutus rakenneultran tarkoituksesta ja suurin osahan sen tiedostaakin.
ap
Olen tuo ekan sivun ultrakoulutuksessa oleva kätilö. Seurasin ketjua ja nyt kirjoitan oman ärsytyslistan ihan vaan ärsyttääkseni näitä ärsyyntymisestä ärsyyntyneitä henkilöitä :'D.
- Myöhässä paikalle tuleminen! On ihmisiä jotka tulee jopa 45min myöhässä ja odottaa silti että pääsevät ultrattavaksi. Ei onnistu, meillä on aikataulut. Saat uuden ajan. Menee kuitenkin turhaa aikaa meiltä hukkaan jos ei tulla ajoissa paikalle. Pienempikin myöhästyminen myöhästyttää koko loppupäivän aikoja.
- Lapset mukana! tämä tulikin jo esiin tuolla. Tämä kyllä pitäisi olla ilmiselvää ettei ole lasten asia tulla ultrahuoneeseen ja meilläkin tuo ohjepaperi tulee kutsun mukana. Silti näitä on joka viikko että ihmetellään että miten nyt ei jousteta kun kerran täällä koko perheen voimalla ollaan.
- Rakenneultran näkeminen sukupuolenselvitys ultrana! samaa mieltä aloittajan kanssa. Uskon että tämä ajatus on kärjistynyt ammatin myötä. Ymmärrän että tavalliset ihmiset ajattelee helposti noin, mutta tosiaan tämä ei ole ultran tarkoitus missään tilanteessa.
- Epäystävällinen asenne! näitäkin on, liekö sitten edellä räyhäävä trolli juuri tälläinen? kyseenalaistetaan kätilön osaaminen ja/tai ollaan epäkohteliaita. Onneksi todella harvinaista mutta varmaan jokainen terveydenhoitoalalla oleva kohtaa toisinaan.
- Liika paniikki! anteeksi kaikille, mutta pakko sanoa. Kun tutkit sydäntä ja äiti itkee samalla "onko vikaa, missä on vikaa, onko kaikki hyvin, nyt sillä on sydänvika" niin tottakai rauhoittelen mutta haluaisin myös katsoa sen rakenteen kunnolla ennen kun totean normaaliksi. En haluaisi heti ensisekunnilla sanoa että hyvältä näyttää vaan katson ne kammiot ja muut ja sitten sanon että hyvältä näyttää. Se että olen 2min hiljaa ei tarkoita että vauvalla on sydänvika. Näille panikoijille joudun välissäkin rauhoittelemaan. Oikeastaan en ole kyllä itsekseni vielä sydämiä tutkinut mutta ollut mukana kun kokeneempi tutkii ja huomasin että häntä alkoi hermostuttaa kun äiti parkui joka väliin että onkohan nyt hyvin kaikki.
Joo, ainakin nämä. Ja ap:n tavoin en koskaan ärsytystä näytä mutta saa kai sitä tuntea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Muutoin hyvä tarina, mutta kunnat on ostaneet palvelut yksityisiltä.
Joo ja ei, aina ykkösenä vauvan terveys.
Et huono provo.
Ap vaikutat ihanalta. Missä työskentelet? Ihme trollailua taas. Joillain on ongelmia kun jo ohjepaperin luku tuottaa suuria vaikeuksia :D
Kiinnostaa että oletko myös kätilö? kiinnostaa sitten että jos olet niin mikä on isoin vauva jonka olet auttanut maailmaan? oletko ollut sektiossa? kuinka paljon on ollut kuolleita vauvoja? jääkö vaivaamaan? entä pienin vauva joka jäi henkiin? entä kuollut pienin vauva? mitä mieltä olet myöhäisistä keskeytyksistä?
Mulla oli poika 4680g ja oli sen kätilön isoin vauva! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Muutoin hyvä tarina, mutta kunnat on ostaneet palvelut yksityisiltä.
Joo ja ei, aina ykkösenä vauvan terveys.
Et huono provo.
Jaa ei meidän kunta ainakaan.
- sairaanhoitaja isohkosta kaupungista
No mitäs mieltä ollaan niistä perheistä jotka ennen tervehtimistä jo ilmoittaa ettei halua tietää sukupuolta, vaikka se näkyisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo ekan sivun ultrakoulutuksessa oleva kätilö. Seurasin ketjua ja nyt kirjoitan oman ärsytyslistan ihan vaan ärsyttääkseni näitä ärsyyntymisestä ärsyyntyneitä henkilöitä :'D.
- Myöhässä paikalle tuleminen! On ihmisiä jotka tulee jopa 45min myöhässä ja odottaa silti että pääsevät ultrattavaksi. Ei onnistu, meillä on aikataulut. Saat uuden ajan. Menee kuitenkin turhaa aikaa meiltä hukkaan jos ei tulla ajoissa paikalle. Pienempikin myöhästyminen myöhästyttää koko loppupäivän aikoja.
- Lapset mukana! tämä tulikin jo esiin tuolla. Tämä kyllä pitäisi olla ilmiselvää ettei ole lasten asia tulla ultrahuoneeseen ja meilläkin tuo ohjepaperi tulee kutsun mukana. Silti näitä on joka viikko että ihmetellään että miten nyt ei jousteta kun kerran täällä koko perheen voimalla ollaan.
- Rakenneultran näkeminen sukupuolenselvitys ultrana! samaa mieltä aloittajan kanssa. Uskon että tämä ajatus on kärjistynyt ammatin myötä. Ymmärrän että tavalliset ihmiset ajattelee helposti noin, mutta tosiaan tämä ei ole ultran tarkoitus missään tilanteessa.
- Epäystävällinen asenne! näitäkin on, liekö sitten edellä räyhäävä trolli juuri tälläinen? kyseenalaistetaan kätilön osaaminen ja/tai ollaan epäkohteliaita. Onneksi todella harvinaista mutta varmaan jokainen terveydenhoitoalalla oleva kohtaa toisinaan.
- Liika paniikki! anteeksi kaikille, mutta pakko sanoa. Kun tutkit sydäntä ja äiti itkee samalla "onko vikaa, missä on vikaa, onko kaikki hyvin, nyt sillä on sydänvika" niin tottakai rauhoittelen mutta haluaisin myös katsoa sen rakenteen kunnolla ennen kun totean normaaliksi. En haluaisi heti ensisekunnilla sanoa että hyvältä näyttää vaan katson ne kammiot ja muut ja sitten sanon että hyvältä näyttää. Se että olen 2min hiljaa ei tarkoita että vauvalla on sydänvika. Näille panikoijille joudun välissäkin rauhoittelemaan. Oikeastaan en ole kyllä itsekseni vielä sydämiä tutkinut mutta ollut mukana kun kokeneempi tutkii ja huomasin että häntä alkoi hermostuttaa kun äiti parkui joka väliin että onkohan nyt hyvin kaikki.
Joo, ainakin nämä. Ja ap:n tavoin en koskaan ärsytystä näytä mutta saa kai sitä tuntea?
Kiva että toinenkin samalta alalta tässä keskustelussa :) Juu, tuo myöhästyminen olisi kyllä pitänyt olla minunkin listassa. Jotkut ihmiset jopa soittaa että myöhästymme hieman ja pahoittelevat kun taas jotkut marssii muina miehinä polille tunninkin myöhässä ilman mitään selitystä. Ei mekään kyllä voida ottaa siinä vaiheessa enää vaikka sitten saattaa purnauta tulla. Erityisesti lääkärit kyllä vihastuu tästä suuresti koska senkin ajan voisi käyttää hyödyllisemmin kun odottaa henkilöä ultrattavaksi. Ihmettelen miksi joillain vaikuttaa olevan välinpitämätön asenne ajoissa oloon? tärkeä asia kyseessä eikä silti vaivauduta ajoissa paikalle. Toki jotain yllättävää voi sattua mutta en usko että aina on näin ja yleensä nämä vanhemmat sitten soittaa polille ja kertoo myöhässä olostaan ja sen syystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
No mitäs mieltä ollaan niistä perheistä jotka ennen tervehtimistä jo ilmoittaa ettei halua tietää sukupuolta, vaikka se näkyisikin?
Ajattelen että ok enkä mieti sen tarkemmin :) mä en ala muutenkaan sukupuolta kertomaan ellei vanhemmat kysy mutta jotkuthan saattaa sen möläyttää ultran aikana joten sinänsä voi olla hyväkin sanoa ettei halua tietää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat ihanalta. Missä työskentelet? Ihme trollailua taas. Joillain on ongelmia kun jo ohjepaperin luku tuottaa suuria vaikeuksia :D
Kiinnostaa että oletko myös kätilö? kiinnostaa sitten että jos olet niin mikä on isoin vauva jonka olet auttanut maailmaan? oletko ollut sektiossa? kuinka paljon on ollut kuolleita vauvoja? jääkö vaivaamaan? entä pienin vauva joka jäi henkiin? entä kuollut pienin vauva? mitä mieltä olet myöhäisistä keskeytyksistä?
Mulla oli poika 4680g ja oli sen kätilön isoin vauva! :D
En kyllä valitettavasti halua kertoa missä työskentelen. Isohko sairaala kuitenkin kyseessä.
Olen myös kätilö. Isoin normaalisti syntynyt vauva oli 4800g, tässä oli avittamassa moni muukin kun minä joten en ihan itse tätä maailmaan auttanut :) semmoisia 4,5kg on ollut useampia. Sektiolla isoin syntynyt oli 5kg ja sektion syynä tuo koko. Olen siis ollut sektioissa mukana useastikin. Valitettavasti kuolleitakin vauvoja on sattunut kohdalle, surullisia ovat joka kerta eikä siihen koskaan totu. Ehkä se on kokemuksen myötä tullut että osaa jättää ne tunteet työpaikalle eikä enää illalla mieti ja sure kotona. Joskus kyllä voi joku tapaus jäädä enemmän mieltä vaivaamaan jos on ollut jotain oikein poikkeuksellista. Pienin vauva on ollut noin 500g. Pieniä kuolleita on useitakin, 300-400g on sinnitellyt useampiakin muttei ainakaan minun aikana ja tiedon mukana ole selvinnyt kukaan. Myöhäiset keskeytykset on todella surullisia, koska tällöin kyseessä on vakava rakennepoikkeama tai kehityshäiriö. On ihan verrattavissa vauvan menetykseen myöhäisen keskenmenon tai liian aikaisen synnytyksen muodossa.
On kyllä ollut reippaan kokoinen poika sinulla :)
ap
Mulla myös kokemusta vähän reippaammasta lapsesta, 16-vuotiaana synnytin 4200g vauvan :D
Oli siinä tekemistä että sai hänet pihalle, seuraava painoikin sitten vähän alle 4kg
Mä en oo halunnu tietää sukupuolta kertaakaan, vaikka sen katsomiseen on tarjottu mahdollisuutta. Olen itse asiassa heti alkuun kieltänyt kertomasta sukupuolta, vaikka se näkyis.
Parhaita ultraajia on olleet ne, jotka kertoo, mitä ne katsoo ja miksi, vaikka sitten ihan rauhassa tutkisivat. Nyt viimeisessä raskaudessa ultraaja soitti kokeneemman paikalle, kun koki, ettei saa riittävän hyvin selvää sydämestä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa.
Pahin oli todella arvostettu lääkäri, joka ultras, laski jotain laskimella, pyöritteli päätään, mumisi itsekseen, ultrasi, laski taas, pyöritti päätään, laski ja ultras. Mä olin jo aika huolestunu, kun lääkäri puuskahti: on se kyllä kumma ku missään ei oo mitään vikaa!
Jos ultraajana kaipaat työrauhaa, kannattaa se mainita ystävällisesti ultrattavalle. Sano vaikka, että tutkin aivot ja kerron tutkittuani, mihin tulokseen tulin. Silloin uudessa tilanteessa oleva ultrattava tietää, mitä tapahtuu jne.
Mitä sanot jos vauva on kuollut kun aloitat ultraamisen? onko ollut vanhempia jotka haluaa tietää sukupuolen mutta vauva onkin kuollut?
Onneksi ultraajalle voi sanoa, että kiitos ei. Meillä oli vastassa hyvin tyly hoitaja, joka tiuski ja äyski jo siinä vaiheessa, kun mies etsi itselleen paikkaa. Emme ehtineet sanoa mitään, kun hän jo totesi, että tämä ei ole se paikka, jossa vastataan tyhmiin kysymyksiin lapsen sukupuolesta. Totesin, että emme edes aio kysyä, koska tulossa on poika, mutta jos hänen asenteensa on tuo, niin kiitos ei palvelusta.