Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen luonteeltani tosi laiska ja välttelyyn taipuvainen. Miten itseään voisi kehittää?
16.02.2017 |
On tullut huomattua vuosien mittaan, että olen todellakin perus-luonteeltani uskomattoman laiska. Olen sitä tyyppiä joka jättää kaiken viime tippaan, ei lapsena siivonnut huonettaan ennen kuin äiti käski eikä nyt yksin asuvana pidä kodin siisteyttä yllä. Lukio-opiskelu oli vielä ok kun se oli niin ulkoa ohjattua mutta sen jälkeen sisäisen motivaation puuttuessa laiskuus ottanut vallan. Voin ihan oikeasti viettää netissä koko päivän ja pelkästään se että kävisin kaupungilla (ei ole edes pitkä matka) on jo muka liian rankkaa/tylsää/ei huvita. Viikot, kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat tosi nopeasti ja huomaan ikään kuin yhtäkkiä että en tosiaan ole tehnyt oikein mitään.
Onko ketään joka olisi onnistunut pääsemään yli laiskuudesta? Miten sen teitte? Minusta tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä oikein mihinkään.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tulla sanomaan että sama ongelma, mutta eipähän ole ollut burnista koskaan.
Mutta se olisi ollut paskanpuhumista.
Mulla oli vuosikausien saamattomuuskausi kaikin puolin ja kirjaimellisesti. Sanoisin että alkoi mahdollisesti koulukiusaamisesta: mulla on jotain vikaa siinä kohdassa kun pitää tarttua toimeen ja noudattaa aikatauluja, ja tämä ilmeni ala-asteikäisenä ekan kerran, samoihin aikoihin kuin yltynyt koulukiusaaminen.
Nyt on terapiaa puoltoista vuotta takana, ja tilanne vähän parempi. En väitä että sun tilanteesi johtuisi lapsuuden traumoista, mutta kannattaa ihan tarkistuskierroksena miettiä että onko elämäsi ollut hyvää ja tasaista, vai saattaisiko tämä olla oire jostain ratkaisemattomasta menneisyyden ongelmasta?
Kiusattiin koulussa ja on joitain muitakin ns. traumoja, mutta ei mitään sellaista että terapiaa tarvitsisin, en minä noita asioita enää niin muistele.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ap:n tilannetta ja se on oikeasti aika pelottava. Jotenkin alkoi houkutella itseänikin, että makailisi vaan kotona kaiket päivät tai tekisi vaan ns."pakolliset " hommat. Alkaa tulla jo eksistentiaalinen kriisi, kun oikein pohtii että miksi ihmeessä sitä mitään vaivautuu edes mitään tekemään.
Joo, onko tämä älyllisen ihmisen merkki? Ap erittelee omia tuntemuksiaan älykkäästi, mutta on silti tuollaisessa suossa. Tunnistan piirteet, elän jo myöhäiskeski-ikää. Aika on sellaista, että mikään ei ole oikein mitään. Millään ei ole oikein mitään merkitystä. Kaikki valuu eikä oikein voi sanoa parempaan suuntaan. Tekisi oikeastaan mieli sanoa entisten nuorten malliin "mitä välii?" Syvällisiä eksistentiaalisia kysymyksiä, mielenkiintoinen keskustelu. Ja hauska kuulla, että meitä on näin paljon.
Täällä yksi älyllinen ihminen (koulu helppoa, kaikki sanovat pohtijaksi), joka pärjää silti surkeasti elämässään. Ei päihteitä, mutta huonoja elämänvalintoja ja vaikeutta kaikessa arkisessa.
Ap, minusta sinä jaksat paljonkin: olet päässyt yliopistoon opiskelemaan, se on jo saavutus sinänsä. Lisäksi käyt opintojen ohella töissä. Hyvinhän se vedät!
Itse olen kanssa peruslaiska. Ihailen esim miestäni joka on tänään bänditreeneissä, huomenna remppaa meidän taloa ja viikonloppu menee harrastuksissa. Lisäksi tarkistaa lasten läksyt ym. valittamatta. Itselleni aivan liian uuvuttavaa, en kertakaikkiaan jaksa töiden jälkeen mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, ihan kuin olisin lukenut kuvailua itsestäni! Oon melkein saman ikäinenkin ja opiskelen yliopistossa. Mulla on kyllä myös tässä mukana masennusta ja ahdistusta, mutta se johtuu nimenomaan tästä elämän tilanteestani ja tyytymättömyydestä - "laiska ja saamaton" olin jo ennen varsinaisia masennusoireita. Olen aloittamassa psykoterapiaa ja siinä yhteydessä on terapeutin kanssa ollut puhetta temperamenttieroista ja siitä miten ne vaikuttaa energisyyteen, stressin sietämiseen jne. Oletko ap pohtinut omaa temperamenttiasi? Käyt töissä ja opiskelet, siinä on jo aika paljon tekemistä ja kuormitusta. Itse en ole jaksanut edes pelkän opiskelun ohella harrastaa liikuntaa, tavata ihmisiä tai ylipäätään tehdä mitään vapaa-ajalla. Voimat meni siihen, että pakotin itseni armottomasti hoitamaan edes ne opinnot (pelkäsin, että ilman itseruoskintaa en olisi saanut juuri mitään aikaiseksi). Sitten tulikin seinä vastaan.
Löysin tästä keskustelusta itselleni muutaman vinkin käyttöön, täytyy ehdottomasti tutustua ADD-oppaisiin, sillä mulla on hyvin paljon ADD:n tyyppisiä ongelmia. Joskus jopa mietin voisiko mulla olla ADD, mutta tuskinpa, sillä pärjäsin kuitenkin peruskoulussa hyvin ilman mitään suurempia ponnisteluja edes. Lisäksi voisi testata jonkinlaista nettilakkoa, mulla menee myös hyvin paljon aikaa vain läppärillä jumittamiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi matalaenerginen ja hankalasti motivoituva elämäntapahidastelija!
Omat ongelmakohdat: en saa mitään tehtyä ilman vahvaa sisäistä motivointia, en ole "nopea puuhastelija" vaan "hidas pohdiskelija" ja tarvitsen valtavat määrät omaa aikaa ja lepoa jaksaakseni.
Olen juuri samanlainen siivoamisen, opiskelun ja ajankäytön suhteen kuin ap, jos en saa itseäni motivoitua tekemään jotain. Avainsana on nimenomaan sisäinen motivaatio, sillä ulkoiset paineet ja vaikutteet eivät oikein tepsi minuun. Muistutukset jätetään huomioimatta, "nyt teet tai itket ja teet" ei tepsi ollenkaan, kaikenlainen pakko on kryptoniittia.
Olenkin ryhtynyt ratkomaan asiaa täysin omiin voimavaroihini ja kiinnostuksenkohteisiini pohjautuen. Asioihin ryhtyminen vaatii kyllä melkoisen ajatustyön, mutta koska pidän ajattelusta ja asioiden pyörittelystä, se ja sen aiheuttama hidas eteneminen ei oikeastaan haittaa. Käytän paljon aikaa nimenomaan voimavarojen säännöstelyyn, sillä tiedän, etten väsyneenä jaksa mitään muuta kuin istua sohvalla ja katsoa aivotonta viihdettä tai roikkua netissä. Hyväksyn itsessäni sen piirteen, että olen herkästi väsyvää sorttia, enkä vaadi itseltäni voimavarojani enempää.
Jokin aika sitten päätin, että haluan jotain enemmän. Totesin, että ainoa tapa saada muutosta aikaan on täysi itseeni keskittyminen. Olen nyt vähä vähältä alkanut motivoida itseäni erilaisiin puuhiin ja toimiin, kuten lenkkeilyyn ja kuvataideharrastukseen. Liikunnan lisääminen yhdistettynä riittävään lepoon on saanut ihmeitä aikaan ja huomaan energiatasojeni kasvavan ja kestävän pidempään kuin ennen, joten on alkanut tehdä mielikin tehdä asioita.
Siivoaminen ja tiskaaminen ovat edelleen erittäin ylivoimaisia askareita, joihin ryhdyn ainoastaan parhaimpina päivinä. Tämä ei minua oikeastaan haittaa, joten olkoot epäsiisteys minun paha tapani toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, onko tämä älyllisen ihmisen merkki? Ap erittelee omia tuntemuksiaan älykkäästi, mutta on silti tuollaisessa suossa. Tunnistan piirteet, elän jo myöhäiskeski-ikää. Aika on sellaista, että mikään ei ole oikein mitään. Millään ei ole oikein mitään merkitystä. Kaikki valuu eikä oikein voi sanoa parempaan suuntaan. Tekisi oikeastaan mieli sanoa entisten nuorten malliin "mitä välii?" Syvällisiä eksistentiaalisia kysymyksiä, mielenkiintoinen keskustelu. Ja hauska kuulla, että meitä on näin paljon.
En pidä itseäni älykkäänä, hyvä jos keskiverto olen. Luonteenpiirteisiini kuuluu kuitenkin tällainen pohdiskelu ja asioiden jauhaminen, ja siksi moni erehtyy luulemaan minua älykkääksi. Mutta tuo merkityksettömyyden tunne on kuitenkin erittäin tuttu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ihan kuin olisin lukenut kuvailua itsestäni! Oon melkein saman ikäinenkin ja opiskelen yliopistossa. Mulla on kyllä myös tässä mukana masennusta ja ahdistusta, mutta se johtuu nimenomaan tästä elämän tilanteestani ja tyytymättömyydestä - "laiska ja saamaton" olin jo ennen varsinaisia masennusoireita. Olen aloittamassa psykoterapiaa ja siinä yhteydessä on terapeutin kanssa ollut puhetta temperamenttieroista ja siitä miten ne vaikuttaa energisyyteen, stressin sietämiseen jne. Oletko ap pohtinut omaa temperamenttiasi? Käyt töissä ja opiskelet, siinä on jo aika paljon tekemistä ja kuormitusta. Itse en ole jaksanut edes pelkän opiskelun ohella harrastaa liikuntaa, tavata ihmisiä tai ylipäätään tehdä mitään vapaa-ajalla. Voimat meni siihen, että pakotin itseni armottomasti hoitamaan edes ne opinnot (pelkäsin, että ilman itseruoskintaa en olisi saanut juuri mitään aikaiseksi). Sitten tulikin seinä vastaan.
Löysin tästä keskustelusta itselleni muutaman vinkin käyttöön, täytyy ehdottomasti tutustua ADD-oppaisiin, sillä mulla on hyvin paljon ADD:n tyyppisiä ongelmia. Joskus jopa mietin voisiko mulla olla ADD, mutta tuskinpa, sillä pärjäsin kuitenkin peruskoulussa hyvin ilman mitään suurempia ponnisteluja edes. Lisäksi voisi testata jonkinlaista nettilakkoa, mulla menee myös hyvin paljon aikaa vain läppärillä jumittamiseen...
Olen varmaan sellaista hitaasti lämpiävää temperamenttityyppiä, vai mitä niitä nyt olikaan. En ole juuri pohtinut temperamenttiasiaa sitten lukion psykologian kurssien. Sitä vaan vertaa itseään muihin mukamas samassa tilanteessa oleviin ja joutuu toteamaan, ettei todellakaan jaksa samalla tavalla paahtaa. Ja sitten mietin että miksi en jaksa, miksi muka tarvitsen niin älyttömän paljon aikaa vain oleiluun, varsinkin kun sekin alkaa pidemmän päälle oikeasti kyllästyttää ja passivoi entisestään.
Sama minulla, tunnistan kyllä ADD-kuvauksista paljonkin nykyisiä piirteitäni, lapsena olin reippaampi vaikkakin myös silloin tarvitsi käskeä tekemään (aloituksessa esimerkkinä huoneen siivoaminen: en ikinä siivonnut ellei käsketty). Koulu ei tuottanut hankaluuksia, tosin läksyjen teko taisi olla hankalampaa (aloittaa) kuin tunnilla keskittyminen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla. Olen laiska, fyysisesti ja henkisesti väsynyt. Mieluummin vaivun vain ajatuksiin ja pysyn poissa hektisestä maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. Olen laiska, fyysisesti ja henkisesti väsynyt. Mieluummin vaivun vain ajatuksiin ja pysyn poissa hektisestä maailmasta.
Tykkäätkö toimia noin? Minusta omalla kohdallani tuntuu että kyse on pikemminkin jonkinlaisesta riippuvuudesta kuin siitä, että oikeasti haluaisin elää näin. En pidä tästä yhtään, mutta tuntuu ettei poispääsyä ole.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tätä jo ehdotettu täällä ketjussa. Mutta minulle tuli pakottava tarve vastata sinulle, koska vaikutat ihan minulta. Minäkin luulin ennen itseäni äärimmäisen laiskaksi, paskaksi ja tyhmäksi ihmiseksi, mutta paljastuikin, että minulla on koko pienen ikäni (25v) ollut Aspergerin oireyhtymä, joka jäi lapsena huomaamatta. Siihen kuuluu mm. toiminnanohjausongelmia. Minulla nämä ovat erityisen pahoja. Se on aika hankala asia selittää. Mutta joudun siis itse aktiivisesti ohjaamaan toimintaani ja pieninkään askare ei automatisoidu. Joudun tekemään joka ikisen päivittäisen toimen yhtä kömpelösti ja ankarasti pohtien, vaihe vaiheelta edeten, kuin tekisin sen ensimmäisen kerran. Vaikka olisin tuhat kertaa tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, joudun joka kerta ankarasti pohtimaan, miten se oikein tehdään. Siis ihan pikkutarkasti vaihe vaiheelta. Aivoni eivät ohjaa toimintaani kuten normaalilla ihmisellä ohjaavat vaan joudun "ohjaamaan" itseäni itse. Tästä syystä kaikki pikkutoimetkin ovat minulle huomattavan raskaista, jonka vuoksi olen passiivisuuteen taipuvainen. Tätä on kovin hankala pukea sanoiksi siten että sellainen ihminen tajuaisi, joka ei ole itse ikinä vastaavaa kokenut.
Voisiko sinulla olla kyse jostakin vastaavasta? En muista mainitsitko sukupuoltasi, mutta neuropsykiatriset diagnoosit jäävät huomattavan usein tytöiltä huomaamatta, etenkin Aspergerin oireyhtymä. Jokaista Asperger-tyttöä kohti diagnosoidaan jopa 11 poikaa, vaikka se on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Toivon että asiasi ratkeaa jotenkin, koska todennäköisesti et ole laiska. Laiska ihminen ei kärsi laiskuudestaan. Neuropsyk. häiriöiden oireita voi olla tosi hankala tunnistaa itsessään ja sitten ne leimaa helposti vain laiskuudeksi ja velttoudeksi, varsinkin jos muutkin ihmiset ympärillä tekevät niin.
Sanoisin, että mitä enemmän tekee sitä aktiivisemmaksi tulee. Tärkeää on, että osa asiosta on sellaisia, joista tykkä paljon tai ei ainakaan inhoa niiden tekemistä. Vaikka sitten, että sopii menevänsä kahville kaverin kanssa. Sitten vaan alkaa laittamaan asioita ympärille. Ennen sitä pitää pestä vessa, kahvilta kun tulee, niin lukee kirjan.
Yöksi laittaa pesukoneen ja aamulla vaatteet kuivumaan ennen ulos lähtöä. Päättää kellonajan milloin netti kiinni ja mitä pitäisi tehdä ennen kaupaan menoa jne.
Laittaa sellaisia pieniä tavoitteita ja valvoo, että ne edistyy.
Sitten lisää siihen vähän pidempia aikaisia tavoitteita. Lentoliput on tilattava ennen maaliskuuta. Hammaslääkäri ennen toukokuuta ja kirjat palautettava ennen määräaikaa kirjastoon, mutta aina lainattava uusia, jotta on pakko lähteä kotoa.
Ostat kalenterin ja täytät sen jutuilla. Kohta sinulla on paljon tekemistä ja vähän aikaa ja joudut väkisin muuttumaan tehokkaaksi kyetäksesi ehtimään kaiken.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä jo ehdotettu täällä ketjussa. Mutta minulle tuli pakottava tarve vastata sinulle, koska vaikutat ihan minulta. Minäkin luulin ennen itseäni äärimmäisen laiskaksi, paskaksi ja tyhmäksi ihmiseksi, mutta paljastuikin, että minulla on koko pienen ikäni (25v) ollut Aspergerin oireyhtymä, joka jäi lapsena huomaamatta. Siihen kuuluu mm. toiminnanohjausongelmia. Minulla nämä ovat erityisen pahoja. Se on aika hankala asia selittää. Mutta joudun siis itse aktiivisesti ohjaamaan toimintaani ja pieninkään askare ei automatisoidu. Joudun tekemään joka ikisen päivittäisen toimen yhtä kömpelösti ja ankarasti pohtien, vaihe vaiheelta edeten, kuin tekisin sen ensimmäisen kerran. Vaikka olisin tuhat kertaa tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, joudun joka kerta ankarasti pohtimaan, miten se oikein tehdään. Siis ihan pikkutarkasti vaihe vaiheelta. Aivoni eivät ohjaa toimintaani kuten normaalilla ihmisellä ohjaavat vaan joudun "ohjaamaan" itseäni itse. Tästä syystä kaikki pikkutoimetkin ovat minulle huomattavan raskaista, jonka vuoksi olen passiivisuuteen taipuvainen. Tätä on kovin hankala pukea sanoiksi siten että sellainen ihminen tajuaisi, joka ei ole itse ikinä vastaavaa kokenut.
Voisiko sinulla olla kyse jostakin vastaavasta? En muista mainitsitko sukupuoltasi, mutta neuropsykiatriset diagnoosit jäävät huomattavan usein tytöiltä huomaamatta, etenkin Aspergerin oireyhtymä. Jokaista Asperger-tyttöä kohti diagnosoidaan jopa 11 poikaa, vaikka se on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Toivon että asiasi ratkeaa jotenkin, koska todennäköisesti et ole laiska. Laiska ihminen ei kärsi laiskuudestaan. Neuropsyk. häiriöiden oireita voi olla tosi hankala tunnistaa itsessään ja sitten ne leimaa helposti vain laiskuudeksi ja velttoudeksi, varsinkin jos muutkin ihmiset ympärillä tekevät niin.
Periaatteessa kai voisi... Aspergeria ei koskaan ole tutkittu minulla, olin kai lapsena tarpeeksi "normaali". Vaikkakin aina olen saanut kuulla olevani outo. Tein juuri jonkun Asperger-testin netissä ja sain aika korkeat pisteet, sehän tietysti on vain suuntaa antava ja voi olla silti ihan mahdollista, että nyt olen vain aspergerfiiliksissä eikä välttämättä oikeasti tuollaista diagnoosia minulle kuuluisi. Mutta jotenkin tutun kuuloista tuo toiminnanohjausongelma. Minulle ei riitä se että sanon itselleni että "nyt tiskaat", vaan pitää sanoa "nyt nouset tuolilta, kävelet keittiöön, lasket vettä altaaseen" jne. Kaikista pahin on se "nyt otat itseäsi niskasta kiinni" kun eihän se tarkoita yhtään mitään. (Oikeasti minulla ei ole hankaluuksia ymmärtää kielikuvia tai kieltä ylipäänsä, mutta tuollaiset ohjeet vaan eivät auta minua yhtään.)
Voisin kyllä tutustua tarkemmin sekä ADD- että Asperger-asioihin, koska vaikkei kumpaakaan minulla olisikaan niin ehkä hyötyisin samoista vinkeistä kuin hekin.
-ap
Minä olen samanlainen, diagnosoituna ADD. Joku oli yllä sanonut hyvin,että oikeasti laiska ihminen ei kärsi laiskuudestaan. Minä valvoin öitä,itkin,vihasin itseäni ja olin äärimmäisen ahdistunut siitä että en kyennyt toimimaan. Halusin tehdä asioita, mutta en pystynyt. Esim. addilla aivot ovat ikäänkuin unessa kun keskiverto ihmisellä on kokoajan sellainen tietty tarkkaavaisuus päällä. Addilla se tarkkaavaisuuden säätely heilahtelee äärilaidasta toiseen helposti. Jos addi ei saa riittävästi virikkeitä pitääkseen tuota tarkkaavaisuutta yllä(mitä adhd-ihminen taas hakee touhuamalla ja höpöttämällä eestaas), hänen on hyvin vaikea "lähteä liikkeelle" ja toimia.
Ihan tavalliset asiat tuottavat vaikeuksia, joka aamuinen hampaidenpesu, pukeminen, suihku jne. Normi-ihmisellä nuo toimet ovat jokseenkin automatisoituneet kun taas addi tekee asiat joka aamu kuin ensimmäistä kertaa. Aivot sanovat että nouse ylös ja tee asia x,mutta keho tuntuu lyijynpainoiselta eikä liiku mihinkään. Toimiminen on hidasta, kuin olisit vetänyt jotain rauhoittavia. Rutiinien avulla(ja siis ihan tosi tarkkojen rutiinien)addi voi suoriutua noista,mutta pienikin muutos rutiineihin voi laittaa koko pakan sekaisin koska ajan hahmotus ja keskittyminen on vaikeaa. Tärkeintä on pitää itsensä liikkeellä ja suht kiireisenä, se on ainoa tapa pitää tarkkaavaisuutta ja toimintakykyä jotenkuten yllä. Heti jos hetkeksi istahtaa, tarkkaavaisuus heilahtaa unimoodiin.
Lääkkeillä saisi tasattua tuota tarkkaavaisuuden heilahtelua, mutta itse en voi lääkkeitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä jo ehdotettu täällä ketjussa. Mutta minulle tuli pakottava tarve vastata sinulle, koska vaikutat ihan minulta. Minäkin luulin ennen itseäni äärimmäisen laiskaksi, paskaksi ja tyhmäksi ihmiseksi, mutta paljastuikin, että minulla on koko pienen ikäni (25v) ollut Aspergerin oireyhtymä, joka jäi lapsena huomaamatta. Siihen kuuluu mm. toiminnanohjausongelmia. Minulla nämä ovat erityisen pahoja. Se on aika hankala asia selittää. Mutta joudun siis itse aktiivisesti ohjaamaan toimintaani ja pieninkään askare ei automatisoidu. Joudun tekemään joka ikisen päivittäisen toimen yhtä kömpelösti ja ankarasti pohtien, vaihe vaiheelta edeten, kuin tekisin sen ensimmäisen kerran. Vaikka olisin tuhat kertaa tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, joudun joka kerta ankarasti pohtimaan, miten se oikein tehdään. Siis ihan pikkutarkasti vaihe vaiheelta. Aivoni eivät ohjaa toimintaani kuten normaalilla ihmisellä ohjaavat vaan joudun "ohjaamaan" itseäni itse. Tästä syystä kaikki pikkutoimetkin ovat minulle huomattavan raskaista, jonka vuoksi olen passiivisuuteen taipuvainen. Tätä on kovin hankala pukea sanoiksi siten että sellainen ihminen tajuaisi, joka ei ole itse ikinä vastaavaa kokenut.
Voisiko sinulla olla kyse jostakin vastaavasta? En muista mainitsitko sukupuoltasi, mutta neuropsykiatriset diagnoosit jäävät huomattavan usein tytöiltä huomaamatta, etenkin Aspergerin oireyhtymä. Jokaista Asperger-tyttöä kohti diagnosoidaan jopa 11 poikaa, vaikka se on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Toivon että asiasi ratkeaa jotenkin, koska todennäköisesti et ole laiska. Laiska ihminen ei kärsi laiskuudestaan. Neuropsyk. häiriöiden oireita voi olla tosi hankala tunnistaa itsessään ja sitten ne leimaa helposti vain laiskuudeksi ja velttoudeksi, varsinkin jos muutkin ihmiset ympärillä tekevät niin.
Periaatteessa kai voisi... Aspergeria ei koskaan ole tutkittu minulla, olin kai lapsena tarpeeksi "normaali". Vaikkakin aina olen saanut kuulla olevani outo. Tein juuri jonkun Asperger-testin netissä ja sain aika korkeat pisteet, sehän tietysti on vain suuntaa antava ja voi olla silti ihan mahdollista, että nyt olen vain aspergerfiiliksissä eikä välttämättä oikeasti tuollaista diagnoosia minulle kuuluisi. Mutta jotenkin tutun kuuloista tuo toiminnanohjausongelma. Minulle ei riitä se että sanon itselleni että "nyt tiskaat", vaan pitää sanoa "nyt nouset tuolilta, kävelet keittiöön, lasket vettä altaaseen" jne. Kaikista pahin on se "nyt otat itseäsi niskasta kiinni" kun eihän se tarkoita yhtään mitään. (Oikeasti minulla ei ole hankaluuksia ymmärtää kielikuvia tai kieltä ylipäänsä, mutta tuollaiset ohjeet vaan eivät auta minua yhtään.)
Voisin kyllä tutustua tarkemmin sekä ADD- että Asperger-asioihin, koska vaikkei kumpaakaan minulla olisikaan niin ehkä hyötyisin samoista vinkeistä kuin hekin.
-ap
Kuulostaa hyvin tutulta. Aspergeriin liittyy myös useita oireita, jotka eivät näy ulospäin, mutta ovat tosi hankalia henkilölle itselleen. Minäkin olin lapsena muka "normaali" vanhempieni mielestä, sillä kaikki ongelmani laitettiin ujouden, laiskuuden, saamattomuuden, tyhmyyden, hitauden jne piiriin, vaikka ne olivat kaikki Asperger-oireita. En tarkoita että sinun kohdallasi on näin, mutta monesti vanhempien on tosi vaikeaa myöntää että heidän lapsellaan on johonkin oireyhtymään tai sairauteen sopivia oireita, ja näin apua ei haeta. T: se aiempi Asperger
Alue: Aihe vapaa
Meinasin tulla sanomaan että sama ongelma, mutta eipähän ole ollut burnista koskaan.
Mutta se olisi ollut paskanpuhumista.
Mulla oli vuosikausien saamattomuuskausi kaikin puolin ja kirjaimellisesti. Sanoisin että alkoi mahdollisesti koulukiusaamisesta: mulla on jotain vikaa siinä kohdassa kun pitää tarttua toimeen ja noudattaa aikatauluja, ja tämä ilmeni ala-asteikäisenä ekan kerran, samoihin aikoihin kuin yltynyt koulukiusaaminen.
Nyt on terapiaa puoltoista vuotta takana, ja tilanne vähän parempi. En väitä että sun tilanteesi johtuisi lapsuuden traumoista, mutta kannattaa ihan tarkistuskierroksena miettiä että onko elämäsi ollut hyvää ja tasaista, vai saattaisiko tämä olla oire jostain ratkaisemattomasta menneisyyden ongelmasta?