Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen luonteeltani tosi laiska ja välttelyyn taipuvainen. Miten itseään voisi kehittää?
16.02.2017 |
On tullut huomattua vuosien mittaan, että olen todellakin perus-luonteeltani uskomattoman laiska. Olen sitä tyyppiä joka jättää kaiken viime tippaan, ei lapsena siivonnut huonettaan ennen kuin äiti käski eikä nyt yksin asuvana pidä kodin siisteyttä yllä. Lukio-opiskelu oli vielä ok kun se oli niin ulkoa ohjattua mutta sen jälkeen sisäisen motivaation puuttuessa laiskuus ottanut vallan. Voin ihan oikeasti viettää netissä koko päivän ja pelkästään se että kävisin kaupungilla (ei ole edes pitkä matka) on jo muka liian rankkaa/tylsää/ei huvita. Viikot, kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat tosi nopeasti ja huomaan ikään kuin yhtäkkiä että en tosiaan ole tehnyt oikein mitään.
Onko ketään joka olisi onnistunut pääsemään yli laiskuudesta? Miten sen teitte? Minusta tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä oikein mihinkään.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä3133 kirjoitti:
Minusta sinä et kuulosta laiskalta, vaan masentuneelta. Lievä masennus voi oireilla noin eikä sitä välttämättä itse tunnista masennukseksi. Kokemusta on. Sittemmin kun olen saanut lisää elämänhalua, apaattinen passiivisuus on luonnostaan vaihtunut aktiivisemmaksi elämäksi. Ei elämästä iloitseva ja nauttiva ihminen ole apaattinen.
Edit: ja toki tuo Aspergerkin voi olla mahdollinen, itse en vain tunne asiaa.
Niin kyllä, periaatteessa sekä masennus, ADD että Asperger sopivat kuvauksiltaan minuun aika osuvasti. Joitakin vuosia sitten epäilinkin masennusta ja silloin kävin psykologilla, mutta hänen mielestään en ollut terapian saati lääkityksen tarpeessa. Toisaalta olen itsekin sen verran lääkityskammoinen, että en uskaltaisi koskea mielialalääkkeisiin.
Näköjään on jotakuinkin viikko siitä kun aloitin tämän ketjun. Taas on mennyt aika jotenkin ihan huomaamatta, en ole tehnyt juuri mitään järkevää... Mutta, pienin askelin liikkeelle. Olen tehnyt suunnitelmia: pienempiä ja pienempiin osiin pilkottuna kuin aiemmin. Esimerkiksi ajattelin viikkosiivouslistaa, sellaista jota käyttäisin jos asuisin kämppäkavereiden kanssa (toisten sotkut inhottavat enemmän kuin omat). Tarkistin kevään tenttiaikataulut ja seuraavaksi pitäisi sopia kuulustelijan kanssa kirjallisuus. Tässäkin aion tehdä niin että mieluummin muutama pienempi tentti kuin yksi valtava.
No, en voi tässä ajassa vielä puhua mistään edistyksestä, koska juuri mitään konkreettista en edelleenkään ole tehnyt.
-ap
Kaivat sen pään pois sieltä perseestä ja alat tekemään. Jonkun pitäisi huutaa ihan vitun lujaa sun korvaan: "VITUN JAUHAJA-ÄMMÄ, NOUSE YLÖS SAATANA! JAUHAJA-ÄMMÄ, NYT TEKEMÄÄN JOTAIN, PERKELEEN LOSOPERSE-PASKIAINEN!".
Tuollaista motivointia sinä luultavasti tarvitset.
Vierailija kirjoitti:
Kaivat sen pään pois sieltä perseestä ja alat tekemään. Jonkun pitäisi huutaa ihan vitun lujaa sun korvaan: "VITUN JAUHAJA-ÄMMÄ, NOUSE YLÖS SAATANA! JAUHAJA-ÄMMÄ, NYT TEKEMÄÄN JOTAIN, PERKELEEN LOSOPERSE-PASKIAINEN!".
Tuollaista motivointia sinä luultavasti tarvitset.
Ahh perisuomalaista alistusmentaliteettia, jonka seurauksena tämä maa on vääränään ahdistuksesta ihan syystäkin kärsiviä ihmisiä <3
Alue: Aihe vapaa
Minusta sinä et kuulosta laiskalta, vaan masentuneelta. Lievä masennus voi oireilla noin eikä sitä välttämättä itse tunnista masennukseksi. Kokemusta on. Sittemmin kun olen saanut lisää elämänhalua, apaattinen passiivisuus on luonnostaan vaihtunut aktiivisemmaksi elämäksi. Ei elämästä iloitseva ja nauttiva ihminen ole apaattinen.
Edit: ja toki tuo Aspergerkin voi olla mahdollinen, itse en vain tunne asiaa.