Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen luonteeltani tosi laiska ja välttelyyn taipuvainen. Miten itseään voisi kehittää?
16.02.2017 |
On tullut huomattua vuosien mittaan, että olen todellakin perus-luonteeltani uskomattoman laiska. Olen sitä tyyppiä joka jättää kaiken viime tippaan, ei lapsena siivonnut huonettaan ennen kuin äiti käski eikä nyt yksin asuvana pidä kodin siisteyttä yllä. Lukio-opiskelu oli vielä ok kun se oli niin ulkoa ohjattua mutta sen jälkeen sisäisen motivaation puuttuessa laiskuus ottanut vallan. Voin ihan oikeasti viettää netissä koko päivän ja pelkästään se että kävisin kaupungilla (ei ole edes pitkä matka) on jo muka liian rankkaa/tylsää/ei huvita. Viikot, kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat tosi nopeasti ja huomaan ikään kuin yhtäkkiä että en tosiaan ole tehnyt oikein mitään.
Onko ketään joka olisi onnistunut pääsemään yli laiskuudesta? Miten sen teitte? Minusta tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä oikein mihinkään.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Moi, tuo kuulosti ensimmäiseltä todelliselta vastaukselta, että ehkä olet yksinäinen. Miltä sen tunnustaminen tuntuu? En kehota sua hakeutumaan muiden seuraan, ainakaan heti. Tunnustele vain kehossasi miltä.yksinäisyys tuntuu? Huomaa ajatus "olen yksinäinen" ja anna sen vain olla.
Mieti sitten päivittäin ja kirjoita vihkoon, mitkä asiat olivat sinä päivänä hyvin.
Aloita huomaamaan miten puhut itsellesi. Oletko ankara itseäsi haukkuja? Pistä aina merkille kun sisäinen kriitikko alkaa puhumaan.Älä yritä muuttaa itseäsi toiseksi, aloita ihan vaan havainnointi.
Minä ainakin uskon suhun!
Häpeälliseltä tuntuu jopa näin anonyyminä.
Voisin tuollaista päiväkirjaa kyllä yrittää, kun yleensä kirjoitan päiväkirjamerkintöjä vain kun on oikein huono päivä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Kysyin iksi, että "laiskuus" ei ole ratkaistavissa oleva ongelma mutta viivyttely tai se, etteivät opiskelut etene, ovat. Pitää olla ratkaisukeskeinen ja käytännöllinen, ei moralistinen.
No miten viivyttely (joka siis on laiskuutta) on ratkaistavissa oleva ongelma?
-ap
Ei viivyttely ole laiskuutta vaan psykologinen reaktio johonkin ongelmaan, tai energian vähyyttä, joka voi olla fysiologinen ongelma. Tai masennuksen oire myös.
No mikäs sitten mielestäsi on laiskuutta, vai eikö sitä sitten ole ollenkaan olemassa? Laiskahan minä ihan selvästi olen.
-ap
Laiskuudesta puhuminen, kun ihmisellä on toiminnan ohjaamisen ongelma, on yhtä järkevää kuin tyhmyydetä puhuminen, kun ihmisellä on vaikeuksia oppia jotakin. Se ei auta mitään, on leimaavaa ja vie huomion pois niistä asioista, joihin oikeasti on mahdollista vaikuttaa. Leimaamalla itsesi laiskaksi et ole saavuttanut mitään, joten kannattaisiko jo kokeilla muita tapoja ymmärtää tilanteesi?
Mutta tottahan laiskoja ja tyhmiä ihmisiä ON olemassa, onhan se ihan mahdollista että minä olen vaikka molempia, pidän tätä myös hyvin todennäköisenä. Jos nyt on kyseessä sitten "toiminnan ohjaamisen ongelma", niin miten sellaista lähdetään muuttamaan?
-ap
Nämä itsestäsi sepittämät mentaaliset tarinat kuten "Olen pohjimmiltani laiska ihminen, joka ei saa juuri koskaan mitään aikaiseksi" ja "Olen todennäköisesti liian tyhmä ratkaistakseni ongelmiani" ovat osa ongelmaa, eivät ratkaisua. On psykologinen tosiasia, että tällaiset leimat paitsi murentavat itsetuntoa, myös jarruttavat rakentavaa muutosta.
Itseaputekniikoita viivyttelyn voittamiseksi on vaikka kuinka paljon. Sinuna tutustuisin ensimmäisenä keskittymishäiriöisille suunnattuihin oppaisiin. Niitä löydät kirjastosta. Tavalliset ihmiset hyötyvät samoista vinkeistä ja strategioista kuin ADD:sta kärsivätkin. Jos olet opiskelija, sinulla on oikeus opiskelijaterveydenhuoltoon, joten varaa rohkeasti aika psykologille.
Niin no tuollaisiin oppaisiin en ole kyllä koskenutkaan kun ei tosiaan mitään tuollaista diagnoosia ole, mutta voisihan niitä vilkaista kun lukeminen sentään onnistuu ilman suuria ponnisteluja (paitsi vaikeiden tai tylsien tenttikirjojen).
Psykologioikeuteni on käytetty jo aikapäiviä sitten, resurssit ovat rajalliset.
-ap
Itse olen todella taitava vitkuttelija ja sanon ihan suoraan, että usein myös laiskottaa. Vitkuttelu on myös siitä pirullista, että vitkuttelu ei ole ainakaan itselläni mitään järkevää toimintaa, vaan netissä roikkumista, turhan ohjelman töllöttämistä yms. hyödytöntä. Usein lykkäämiseen menee jopa enemmän aikaa, kuin siihen itse homman saamiseksi valmiiksi. Jotain apua esimerkiksi opiskelussa oli siitä, että pyrki katkaisemaan negatiivisen ajattelun kierteen, eli kun tenttiin lukeminen ei huvita, kun se on tylsää/hidasta/ei muista kuitenkaan mitään/ ja kirjapino muutenkin tuntui kerrassaan selvittämättömältä, otti tehtäväksi pienen osan urakasta. Vaikka että katsastaa kirjan sisällysluettelon läpi. Sitten ehkä vähän selailee kirjaa läpi. Tai voi vaikka silmäillä muistiinpanot. Huomaa, että ei tunnukaan niin pahalta. Alkuun voi luvata itselleen, että lukee vaikka viisi ensimmäistä sivua. Seuraavaksi kymmenen. Piristää, kun huomaa pystyvänsä hommaan ja lukeminen voi alkaa tuntua ihan mielenkiintoiselta, jopa mukavalta. Sama toimii siivouksessakin. Kauhea tiskivuori, mutta voi vaikka vaan pestä kupit. Tai viedä tavarat pöydältä paikalleen. On ainakin saanut jotain aikaiseksi, vaikka ei jatkaisi sen enempää ja mieli kevenee.
Yleisellä tasolla, jos tuntuu siltä, että elämä kaipaa suuntaa, tee vaikka ihan lista mitä elämääsi kaipaat tai millaista haluaisit sen olevan. Sitten alat miettiä, mitä konkreettisia asioita voisit tehdä sen edistämiseksi. Muista riittävän pienet askeleet. En usko, että mitenkään mahdoton tilanteesi on, käyt kuitenkin töissä ja olet halukas miettimään, miten voisit saada elämästäsi enemmän irti. Tsemppiä!
Oletko ap tosiasiassa niin laiska kuin luulet? Työ ja opiskelu voi olla aika rankka yhdistelmä, vaikka molemmat olisivatkin osa-aikaisia. Tuossa systeemissä kuitenkaan harvoin jää kunnon vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todella taitava vitkuttelija ja sanon ihan suoraan, että usein myös laiskottaa. Vitkuttelu on myös siitä pirullista, että vitkuttelu ei ole ainakaan itselläni mitään järkevää toimintaa, vaan netissä roikkumista, turhan ohjelman töllöttämistä yms. hyödytöntä. Usein lykkäämiseen menee jopa enemmän aikaa, kuin siihen itse homman saamiseksi valmiiksi. Jotain apua esimerkiksi opiskelussa oli siitä, että pyrki katkaisemaan negatiivisen ajattelun kierteen, eli kun tenttiin lukeminen ei huvita, kun se on tylsää/hidasta/ei muista kuitenkaan mitään/ ja kirjapino muutenkin tuntui kerrassaan selvittämättömältä, otti tehtäväksi pienen osan urakasta. Vaikka että katsastaa kirjan sisällysluettelon läpi. Sitten ehkä vähän selailee kirjaa läpi. Tai voi vaikka silmäillä muistiinpanot. Huomaa, että ei tunnukaan niin pahalta. Alkuun voi luvata itselleen, että lukee vaikka viisi ensimmäistä sivua. Seuraavaksi kymmenen. Piristää, kun huomaa pystyvänsä hommaan ja lukeminen voi alkaa tuntua ihan mielenkiintoiselta, jopa mukavalta. Sama toimii siivouksessakin. Kauhea tiskivuori, mutta voi vaikka vaan pestä kupit. Tai viedä tavarat pöydältä paikalleen. On ainakin saanut jotain aikaiseksi, vaikka ei jatkaisi sen enempää ja mieli kevenee.
Yleisellä tasolla, jos tuntuu siltä, että elämä kaipaa suuntaa, tee vaikka ihan lista mitä elämääsi kaipaat tai millaista haluaisit sen olevan. Sitten alat miettiä, mitä konkreettisia asioita voisit tehdä sen edistämiseksi. Muista riittävän pienet askeleet. En usko, että mitenkään mahdoton tilanteesi on, käyt kuitenkin töissä ja olet halukas miettimään, miten voisit saada elämästäsi enemmän irti. Tsemppiä!
Tuo asioiden paloittelu osiin on aina ollut minulle ongelma. Jotenkin sitä täytyisi yrittää. Olen hyvä tekemään listoja, mutta huono noudattamaan ollenkaan niitä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tosiasiassa niin laiska kuin luulet? Työ ja opiskelu voi olla aika rankka yhdistelmä, vaikka molemmat olisivatkin osa-aikaisia. Tuossa systeemissä kuitenkaan harvoin jää kunnon vapaa-aikaa.
Pitäisihän tästä aikaa jäädä ja ihan normaali tilanne suurimmalle osalle opiskelijoita, töissä vaan on pakko käydä samalla. Ongelmallisinta minulle on kontaktiopetuksen puute koska sisäinen motivaatio puuttuu, aikataulut pitäisi luoda itse ja niitä pitäisi vielä sitten noudattaakin.
-ap
Minä pääsin tuosta vasta lähes nelikymppisenä. Yliopisto-opinnot jäi kesken välttelyn ja laiskuuden takia. Töissä oli jatkuvasti ongelmia samoista syistä. Tein "parannuksia", aloitin uutta elämää: huomenna, ihan varmasti, tartun heti aamusta töihin ja teen... Mutta välttelin ja välttelin ja hutaisin jotain kasaan ennen projektin deadlinea äkkiä.
No, sitten 38-vuotiaana jouduin ihan kammottavaan projektihelvettiin (Olen it-alalla), jossa olin 3 projektissa yhtä aikaa. Eli se deadline-pakkopaine joka oli ainoa joka sai minut aktivoitumaan oli päällä jatkuvasti. Että minä kärsin! AHdisti, join viinaa ahdistukseen, valitin... Mutta TEIN TYÖTÄ koko työpäivät itseni siihen pakottaen, välttelemättä! Ensi kertaa elämässäni. Tuon projektin jälkeen välttelyongelmaa ei ole ollut missään muussakaan asiassa, kun olen oppinut miten itsensä vaan pakotetaan hoitamaan hommat alta pois, ja lopettamaan kitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tosiasiassa niin laiska kuin luulet? Työ ja opiskelu voi olla aika rankka yhdistelmä, vaikka molemmat olisivatkin osa-aikaisia. Tuossa systeemissä kuitenkaan harvoin jää kunnon vapaa-aikaa.
Pitäisihän tästä aikaa jäädä ja ihan normaali tilanne suurimmalle osalle opiskelijoita, töissä vaan on pakko käydä samalla. Ongelmallisinta minulle on kontaktiopetuksen puute koska sisäinen motivaatio puuttuu, aikataulut pitäisi luoda itse ja niitä pitäisi vielä sitten noudattaakin.
-ap
Aika harva ainakaan meillä tuntuu töissä käyvän (opiskelen yliopistossa tietojenkäsittleyoppia), paitsi ehkä sitten opintojen loppuvaiheessa kun on vapaamuotoisempaa suoritettavaa kuten erikoistöitä, gradu. Opintolainalla minä ja useimmat mennään, jotta pystyy täysillä keskittymään opintoihin. En minä ainakaan jaksaisi enkä pystyisi, jos töissäkin täytyisi käydä.
Tunnistan, tunnistan ...
Mulla auttaa 4 asiaa;
Riittävä uni
Ravintorikas sapuska
Liikunta
Ajattelumalli, että koskaan ei tule hetkeä että tekee mieli siivota / lähteä kauppaan / tehdä ruokaa / treenata / mennä suihkuun / hakea töitä / kirjoittaa essee / lukea tenttiin jne. Että sitä fiilistä ei saa jäädä odottelemaan vaan pitää vaan alkaa hommiin. Ja kielto, että kännykkää ei saa katsoa ennen kuin x homma tehty tai y aika kulunut.
Mut on se laiskuus joku pysyvä "luonne" takaraivossa koko ajan, ihailen aikaansaavia ystäviäni jotka siinä sivussa loihtivat illalliset ja siivoavat, nauttivat emännöinnistä ja heräävät pirteinä. Täysin vierasta minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tosiasiassa niin laiska kuin luulet? Työ ja opiskelu voi olla aika rankka yhdistelmä, vaikka molemmat olisivatkin osa-aikaisia. Tuossa systeemissä kuitenkaan harvoin jää kunnon vapaa-aikaa.
Pitäisihän tästä aikaa jäädä ja ihan normaali tilanne suurimmalle osalle opiskelijoita, töissä vaan on pakko käydä samalla. Ongelmallisinta minulle on kontaktiopetuksen puute koska sisäinen motivaatio puuttuu, aikataulut pitäisi luoda itse ja niitä pitäisi vielä sitten noudattaakin.
-ap
Aika harva ainakaan meillä tuntuu töissä käyvän (opiskelen yliopistossa tietojenkäsittleyoppia), paitsi ehkä sitten opintojen loppuvaiheessa kun on vapaamuotoisempaa suoritettavaa kuten erikoistöitä, gradu. Opintolainalla minä ja useimmat mennään, jotta pystyy täysillä keskittymään opintoihin. En minä ainakaan jaksaisi enkä pystyisi, jos töissäkin täytyisi käydä.
Omissa opiskelupiireissäni ennemmin käydään töissä kuin otetaan lainaa, ja jotkut joutuvat molempia tekemään. Minulla on lainaakin ja opinnot sellaisessa vaiheessa ettei läsnäoloa vaadita. Siltikään en näköjään osaa hoitaa asioitani.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan, tunnistan ...
Mut on se laiskuus joku pysyvä "luonne" takaraivossa koko ajan, ihailen aikaansaavia ystäviäni jotka siinä sivussa loihtivat illalliset ja siivoavat, nauttivat emännöinnistä ja heräävät pirteinä. Täysin vierasta minulle.
Sama täällä. Kyllä mun täytyy itseni sisäisellä ruoskinnalla ja kurilla pakottaa tarttumaan toimeen, ei tule luonnostaan eikä hyvällä. Mutta osaan nykyään sen hyvin: olla ankara vanhempi itselleni joka sanoo: "sinähän teet sen NYT taikka itket ja teet, lykkääminen ei toimi eikä valittaminen auta, ja sittenpä on homma pois alta kun vaan teet vaikka vituttaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele se hommien jakaminen osiin, se ei ole ydinfysiikkaa.
Itse olen laiska ja usein (ihan hyvästä syystä, lapset jne) oikeasti väsynyt, ja silloin teen vain rutiinijuttuja töissä, ja niitäkin niin hitaasti kuin mahdollista. Sitten taas kun sattuu pirteä päivä kohdalle, tai innostun jostain, niin teen nopeasti kaikki älyä vaativat työt pois. En pidä edes taukoja, huidon vaan menemään kun tiedän, että seuraavana päivänä tulen todennäköisesti olemaan taas väsynyt. Olen sinua paljon vanhempi, ja tämä työtapa on ihan kokemuksen kautta opittu.
Sinulla varmaan suurin ongelma on kyllä se, että et ole löytänyt omaa alaasi. Noita laiskuusongelmia olisi paljon vähemmän, jos olisit edes välillä kiinnostunut opinnoistasi. Kaiken aikaa ei tietenkään voi olla innoissaan jostain tenttikirjoista, mutta jos meinaat eläkeikään asti jaksaa, niin kannattaisi etsiä jotain itseäsi kiinnostavaa kulmaa tuohon opiskeluun. Ehkä siihen voisi yhdistää opintoja joltain toiselta alalta tms? Sitten olisit ainakin kahden eri alan osaaja, mikä tekisi sinusta erityisen työmarkkinoilla (kun puhuit siitä, ettet osaa mitään paremmin kuin muut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele se hommien jakaminen osiin, se ei ole ydinfysiikkaa.
Sinulla varmaan suurin ongelma on kyllä se, että et ole löytänyt omaa alaasi. Noita laiskuusongelmia olisi paljon vähemmän, jos olisit edes välillä kiinnostunut opinnoistasi. Kaiken aikaa ei tietenkään voi olla innoissaan jostain tenttikirjoista, mutta jos meinaat eläkeikään asti jaksaa, niin kannattaisi etsiä jotain itseäsi kiinnostavaa kulmaa tuohon opiskeluun. Ehkä siihen voisi yhdistää opintoja joltain toiselta alalta tms? Sitten olisit ainakin kahden eri alan osaaja, mikä tekisi sinusta erityisen työmarkkinoilla (kun puhuit siitä, ettet osaa mitään paremmin kuin muut).
Mutta ei kaikille ole mitään omaa alaa. Itsekin olen sellainen. Nuorena pidin monta välivuotta, koska en tiennyt mitä haluaisin. Lopulta lähdin sitten vaan lukemaan it-alalle, koska siellä oli työtä ja hyvät palkat, vaikkei kiinnostanut. Ajattelin, että jotainhan sitä ihmisen kumminkin täytyy elääkseen tehdä vaikka kiiinnostukset on lähinnä nukkuminen ja syöminen.
Nyt olen nelikymppinen, eikä mulla vieläkään ole auennut mitään tietoa omasta alasta, ja tuskin aukeaakaan. En usko että sellaist aon. Joten mulle tämä on ihan yhtä hyvä kuin joku muukin. TEen työni asenteella, että se vaan on pakko tehdä vaikkei huvita. Ei se niin kamalaa ole, kun ei kuvittele että työ on muuta kuin keino hankkia elanto.
Vierailija kirjoitti:
Opettele se hommien jakaminen osiin, se ei ole ydinfysiikkaa.
Itse olen laiska ja usein (ihan hyvästä syystä, lapset jne) oikeasti väsynyt, ja silloin teen vain rutiinijuttuja töissä, ja niitäkin niin hitaasti kuin mahdollista. Sitten taas kun sattuu pirteä päivä kohdalle, tai innostun jostain, niin teen nopeasti kaikki älyä vaativat työt pois. En pidä edes taukoja, huidon vaan menemään kun tiedän, että seuraavana päivänä tulen todennäköisesti olemaan taas väsynyt. Olen sinua paljon vanhempi, ja tämä työtapa on ihan kokemuksen kautta opittu.
Sinulla varmaan suurin ongelma on kyllä se, että et ole löytänyt omaa alaasi. Noita laiskuusongelmia olisi paljon vähemmän, jos olisit edes välillä kiinnostunut opinnoistasi. Kaiken aikaa ei tietenkään voi olla innoissaan jostain tenttikirjoista, mutta jos meinaat eläkeikään asti jaksaa, niin kannattaisi etsiä jotain itseäsi kiinnostavaa kulmaa tuohon opiskeluun. Ehkä siihen voisi yhdistää opintoja joltain toiselta alalta tms? Sitten olisit ainakin kahden eri alan osaaja, mikä tekisi sinusta erityisen työmarkkinoilla (kun puhuit siitä, ettet osaa mitään paremmin kuin muut).
Tässä vaiheessa opintoja en voi enää oikein aloittaa mitään uusia suuntia, tällä on nyt mentävä loppuun asti. Täydennyskoulutus sitten ehkä mahdollista joskus jos on rahaa. En kuvittelekaan saavani oman alan töitä, mutta en viitsi nyt enää keskenkään jättää tutkintoa vaikka yhtään ei kiinnosta. Puuttuu tenttejä yht.n. 20op ja gradu eli varmaan vuoden verran jäljellä vielä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele se hommien jakaminen osiin, se ei ole ydinfysiikkaa.
Sinulla varmaan suurin ongelma on kyllä se, että et ole löytänyt omaa alaasi. Noita laiskuusongelmia olisi paljon vähemmän, jos olisit edes välillä kiinnostunut opinnoistasi. Kaiken aikaa ei tietenkään voi olla innoissaan jostain tenttikirjoista, mutta jos meinaat eläkeikään asti jaksaa, niin kannattaisi etsiä jotain itseäsi kiinnostavaa kulmaa tuohon opiskeluun. Ehkä siihen voisi yhdistää opintoja joltain toiselta alalta tms? Sitten olisit ainakin kahden eri alan osaaja, mikä tekisi sinusta erityisen työmarkkinoilla (kun puhuit siitä, ettet osaa mitään paremmin kuin muut).
Mutta ei kaikille ole mitään omaa alaa. Itsekin olen sellainen. Nuorena pidin monta välivuotta, koska en tiennyt mitä haluaisin. Lopulta lähdin sitten vaan lukemaan it-alalle, koska siellä oli työtä ja hyvät palkat, vaikkei kiinnostanut. Ajattelin, että jotainhan sitä ihmisen kumminkin täytyy elääkseen tehdä vaikka kiiinnostukset on lähinnä nukkuminen ja syöminen.
Nyt olen nelikymppinen, eikä mulla vieläkään ole auennut mitään tietoa omasta alasta, ja tuskin aukeaakaan. En usko että sellaist aon. Joten mulle tämä on ihan yhtä hyvä kuin joku muukin. TEen työni asenteella, että se vaan on pakko tehdä vaikkei huvita. Ei se niin kamalaa ole, kun ei kuvittele että työ on muuta kuin keino hankkia elanto.
Näin minäkin olen joutunut toteamaan, ei minulla ole mitään intohimoa minkäänlaista alaa/työtä kohtaan enkä ole oikein hyvä missään. Harmi että valitsin opiskelualani kuitenkin sen verran huonosti että työnäkymät tällä koulutuksella eivät kummoiset ole.
-ap
Mikä ala? Asutko Helsingissä?
Tukiryhmä pystyyn? Tsemppikaveri? Vertainen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala? Asutko Helsingissä?
Tukiryhmä pystyyn? Tsemppikaveri? Vertainen?
En kerro alaa mutta ei minua edes kiinnosta yrittääkään kiinnostua siitä enää, sen suhteen olen luovuttanut. Mielummin haluaisin vain unohtaa että edes opiskelen mutta yritän raapia tutkinnon silti kasaan. Asun Helsingissä.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Sanoitapa toisin tuo "olen laiska", mutta sitä ennen tunne,.miltä susta tuntuu kun sanot "olen laiska". Tuleeko sitä hyvä olo, muututko aikaansaavammaksi, saatko niin.itsellesi puhumalla enemmän aikaan?
Sulje silmäsi ja tunnustele.
Luulen että huomaat että jos et muuta sisäistä puhetta, mikään ei muutu.
Entäpä jos nyt antaisitkin itsellesi tunnustusta ja muuttaisit tuon lauseen sellaiseksi, josta tulee luottavaisempi olo ja johon voit itse uskoa. Esim "tänäänkin otin askeleita ja pyysin ihmisiltä apua". "Haluan puhua itselleni kauniisti."