Lue keskustelun säännöt.
Kannatan salaa 50- luvun käsityksiä naisen roolista
15.02.2017 |
Niin, en tästä huutele mutta minusta nainen kuuluu kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Olen siis kotiäiti. Haluan varmistaa perheeni viihtyvän kotonaan sillä, että meillä on aina siistiä ja leppoisaa, mies saa rentoutua työpäivän päätteeksi. Pidän ruuanlaitosta, kotitöistä ja näen naisen roolin siten, että meillä naisilla on vastuu paitsi perheen hyvinvoinnista, myös toimia tukena ja kannustajana miehelle joka tuo leivän pöytään.
Naisten työssäkäynti on nähdäkseni johtanut ikäviin asioihin: vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, perheen arki kärsii, on tullut jopa avioeroja. Kautta historian on ollut luonnollista, että nainen hoitaa kodin eikä syyttä. Siinä ei ole mitään vähempiarvoista, päinvastoin. Se on aivan yhtä tärkeää kuin miehen työ.
Itse olen naimisissa, mutta tätä palstaa seuranneena sinkkunaisten suurin ongelma on "itseisyys" ja "ura". Mitäpä mies voisi tarjota naiselle, joka ei anna miehen toimia luonnollisella tavalla perheen päänä, naisen turvana, suojelijana ja puolustajana niin henkisesti kuin fyysisesti - kun nainen on päättänyt "pärjätä omillaan". Ei se luonnollinen järjestys toteudu, syntyy riitoja ja lopulta eroja ja katkeruutta, pettymyksiä.
Näitä asioita vaan ei suomalaisessa kulttuurissa saisi sanoa ääneen. Minäkin joudun vaikenemaan. Suomesta puuttuu naisten yhteisöllisyys: se, miten sukulaisnaiset auttavat toisiaan, äitejä itsekin. Voidaan laittaa ruokaa yhdessä lasten leikkiessä, vaihtaa kuulumisia, elämä on hyvin sosiaalista ja on myös aikuista juttuseuraa lasten lisäksi päivisin. Ketään ei jää ulkopuolelle, on tiivis perhe ja suku johon kuuluu. Tätä suomalaiset naiset ovat vailla, yksin pitää "vain pärjätä", mikä on surullista etenkin yksinhuoltajien kohdalla kun ei ole miestä huolehtimassa eikä välttämättä sukua läsnä.
Toivottavasti näistä puhutaan enemmän ja yhä useampi uskaltaa rohkeasti jäädä kotiin antamaan perheelle arvokasta aikaansa, se on paras työ jota nainen voi koskaan tehdä.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin mäkin ajattelen. Naisella olisi hyvä rooli äitinä mutta se ei enää kelpaa nykynaisille.
Sen verran kerkesin työssä käydä pikkulapsivaiheessa, että näin kuin äärettömän raskasta se on. En ymmärrä miten muut jaksavat, sillä kun jouduin työttömäksi, jäin ihan mielelläni kotiin. Ja mies kuitenkin oli siinä arkirumbassa mukana ihan kiitettävästi. Ei se ollut vain minun harteillani.
Mä kannatan osa-aikatyötä. Silloin saa vähän vaihtelua työn muodossa mutta ehtii panostaa myös lapsiin paremmin. Kyllä mä huomasin miten ulkona olin lasteni maailmasta kun he olivat 9-10 tuntia hoidossa jokaisen arkipäivänä.
Osa-aikatyö, vapaaehtoistyö... Onhan vaihtoehtoja. Itse teen vapaaehtoistyötä vanhusten parissa kerran parissa viikossa, viriketoimintaa ohjaan. Mutta täysistä työpäivistä kyllä ihmettelen a) naisten jaksamista ja b) miten aika riittää lasten kasvatukseen ja olemaan läsnä. Ap
Buahhahhaa, viriketoimintaa ohjaat? Viriketoiminnan ohjaajat ovat kyllä aina, siis aina, päteviä, palkattuja työntekijöitä. Jos jossain annettaisiin vapaaehtoisen toimia viriketoiminnan ohjaajana, niin siitä tulisi sanomista. Vapaaehtoistyöntekijä ei saa koskaan korvata ammattilaista. Silloin ei ole enää kyse vapaaehtoistoiminnasta, jos hän tekee töitä, jotka kuuluvat työntekijälle.
Provosi meni lopullisesti pieleen tässä kohdassa, vaikka ainahan niitäkin löytyy, jotka jaksavat näihin vastailla. Ehkä ihmisillä on jokin tarve puolustella omia valintojaan jopa anonyymeja trolleja vastaan. Itse en sitä ymmärrä.
t. vanhustyössä työskentelevä
No ei kyllä tuo pidä tuollaisenaan paikkaansa. Totta kai on erikseen ammattilaisten tekemät jutut ja vapaaehtoisväen tekemiset. Esimerkiksi minun äitini on käynyt joitain SPR:n ja seurakunnan kursseja ja käy vetämässä vanhuksille kaikennäköisiä puuhatunteja, jossa on tietokilpailuja, älypähkinöitä, muistelemisia, askarteluja, käsitöitä, lukuhetkiä sun muita. Äiti on itsekin 88 vee, muuten :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Huomaa, miten tärkeää raha ja tienaaminen on sinulle kun korostat tienaavasi 1500€ kuussa enemmän kuin miehesi. Olet varmasti hyvin ylpeä tuosta saavutuksestasi, mutta muistathan silti arvostaa miestäsi joka ei kykene kanssasi samaan ansiotasoon. Ap
Kirjoitithan sinä itsekin, että miehesi on toimitusjohtaja. Olisit vaan sanonut, että mies on hyvätuloinen. Taitaa miehen titteli olla sinulle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Parastahan se olisi lapsille jos kotona olisi äiti, tai miksei isä. Joku johon voi aina turvautua. Joku jolla ei ole kiire paikasta toiseen niin että lapsen asiat jää kuuntelematta.
Tuohan on vain vanhempien välinen järjestelykysymys. Meillä saatiin arki pyörimään aivan mainiosti niin, että lasten hoitopäivä pysyi normaaleissa ja jopa normipäivää lyhyemmissä rajoissa, vaikka sekä isä että äiti teki paljon töitä ja jopa matkatöitä ja lapsilla oli aina ainakin jompikumpi vanhemmista paikalla kuuntelemassa lasten asiat ja lukemassa iltasadut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas näen asian niin, että kaikilla perheenjäsenillä on vastuu kodin viihtyvyydestä ja siitä, että on leppoisaa ja siistiä
Lapset saavat meillä olla lapsia, leikki on heidän työtään. Ehtivät kyllä aikuisena siivoamaan. Mieheltä en edes kehtaisi odottaa työpäivän jälkeen kotitöitä, hän on työpäivänsä tehnyt kotiin tultuaan ja ansaitsee vapaa-aikaa. Usein olen hänen tultuaan jo kaikki kotityöt tehnytkin joten voimme viettää yhteistä perheaikaa. Ap
Sä ensin selität, että kotiäidin tekemä työ on yhtä arvokasta kuin miehen ansiotyökin. Silti seuraavaksi sanot, että et kehtaa pyytää miestä tekemään mitään, koska hän on työpäivänsä jo tehnyt ja ansaitsee vapaa-aikaa. Eikö se nainen siis ole siellä kotona tehnyt työpäivää? Onko hän vaan vähän puuhastellut? Eikö kotiäidin työ sitten kuitenkaan ole yhtä arvokasta kuin miehen ansiotyö. Eikö kotiäiti ansaitse vapaa-aikaa? Mies tulee töistä ja häntä passataan. Nainen tekee ensin kotiäitinä työpäivän ja sitten passaa miestä ja lapsia vielä illankin. Mies töissä 8-16. Nainen töissä 7-23. Eli naisen työ on lopulta vähäarvoisempaa, siinä pitää tehdä pidempää päivää, ei ansaitse vapaa-aikaa eikä lomia.
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä liittoja teillä on, jos koko ajan pitää varautua, että entäs jos se mies löytää toisen tai jättää. Ehkäpä tuommoista aloittajan tapaista naista ei jätetäkään, kun miehellekin annetaan joku arvo.
Se vaihdetaan nuorempaan sitten kun lapset ovat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No senkun vain kannatat. Elämme niin mukavassa yhteiskunnassa että sinä saat valita oman elämäntapasi siinä missä muutkin. Jekku on kuitenkin siinä että et voi pakottaa tai painostaa muita samanlaiseen elämään niinkuin silloin oikealla 50-luvulla tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Vai jo pelkästään 1500 euroa "enemmän" (!) Jos miehesi saa siis edes lehdenjakajan palkkaa, niin sinä siis tienaat reilusti jotain yli 2000 euron kuukausipalkkaa (....??!?!)
(ps* tällä av:lläkö siis näin päiväsaikaan toteutat niitä työpaikkasi "älyllisiä haasteita")
Kultaseni mun palkka on yli 5000 euroa. Minä osaan ohjelmoida, vetää projekteja, toimia esimiehenä.
Ja kultaseni, oletko kuullut esimerkiksi lomista, sairaslomista tai vaikkapa etätöistä.
Lisäksi tuolla mun palkallani tärkeintä on tulos, ek se mihin aikaan työ tehdään kuten niissä duunarihommissa. Tavallaan mä olen töissä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Huomaa, miten tärkeää raha ja tienaaminen on sinulle kun korostat tienaavasi 1500€ kuussa enemmän kuin miehesi. Olet varmasti hyvin ylpeä tuosta saavutuksestasi, mutta muistathan silti arvostaa miestäsi joka ei kykene kanssasi samaan ansiotasoon. Ap
Mun arvoistani tuo kirjoitukseni ei kerro mitään. Sen sijaan sun arvoistasi se kertoo sitäkin enemmän. Se kertoo tarinaa siitä, miten sinä arvotat muita ihmisiä, naisia ja myös miehiä. Miten oletat, että mulle raha on tärkeintä, ja ohitat kohdan jossa olen kertonut lyhentäneeni työaikaani päivällä - siis miinus 20 prosenttia tuloista. Kerron myös mun isoista lapsistani ja siitä kuinka meillä halataan ja jutellaan.
Sun arvosi ovat yksiulotteiset, mikään muu tapa toimia ei voi olla hyvä kuin sinun omasi. Olen pahoillani, ettet ymmärrä sitä, että naisten panos työmarkkinoilla voi olla erittäin tärkeä ja että me voimme joissain hommissa olla parempia kuin ne miehet.
Missään kohti ei muuten näy sun arvostuksesi miestä kohtaan. Itse arvostat sitä rahaa jonka mies tuo kotiin, jotta sinä voit leikkiä kotiäitiä. Eli muistathan sinäkin arvostaa miedtäsi muunakin kuin rahapussina.
No toi sukulaiskohta kuulosti mielestäni kaikkein pahimmalle aloituksessa tällaisena introverttinä. En myöskään halua lapsia, mutta kissoja voisin tosiaan jäädä kotiin hoitamaan ja siivoilemaan. Ikävä kyllä en luota mieheeni niin paljon että uskaltaisin jäädä kotiin loppuelämäkseni kun eläkettäkään ei kerry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos olisit omat päätöksesi suhteen oikeasti ihan ok, niin sinulla ei olisi niin kova tarve etsiä jotain hyviä syitä päätöksellesi tai alentaa työssäkäyviä äitejä. Nythän sinulla on jokin suuri tarve etsiä vertailtavia asioita, kuten läsnäolo, jolla ikäänkuin nostat itsesi jalustalle.
Etkö voisi hyväksyä, että me äidit toimimme ehkä erilailla, mutta mitään oikeaa mallia ei oikeasti ole. Tästä on ihan turhaa tapella.
Naisen tehtävä ei todellakaan ole kasvattaa yksin lapsia, saati huolehtia huushollin siisteydestä yms. Miehen pitää osallistua niihin asioihin myös. Nainen ei ole mikään h*lvetin yleiskone! Jos ja kun asutaan yhdessä, niin kumpikin osallistuu kotitöihin. Kyllä juttu on näin! :D N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kannatan myös perhe-elämän arvostamista ja minusta on surullista, jos lapset joutuvat (useimmiten taloudellisista syistä) kovin pieninä kodin ulkopuoliseen hoitoon. Nykyään arki on kiireistä, eikä ihmisillä ole aikaa toisilleen. Olen itse kotiäidin kasvattama nainen, ja lapsuuteni oli todella ihanaa aikaa, elämä oli seesteistä ja idyllistä. Mutta en näe tuota todellakaan minään sukupuolikysymyksenä. Minä en käsitä, miksi juuri naisen pitäisi ottaa vetovastuu kodista ja lastenhoidosta. Eikö se ole enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys? Miksi esimerkiksi insinöörinaisen ja lähihoitajaisän perustaessa perheen juuri nainen ei voisi olla se, joka ottaa enemmän taloudellista vastuuta?
Minäkin pidän nykyaikaista tyyliä parempana ja ihanteellisempana rauhallisempaa ja kiireettömämpää elämänmenoa (ymmärrän kyllä että se ei ole kaikille mahdollista), mutta minusta on aivan naurettavaa paskaa perustella NAISTEN kotiinjäämistä lasten pahoinvoinnilla kiireen keskellä. Olen toki sitä mieltä, että kahden erittäin uraorientoituneen ihmisen parisuhteessa ainakin jomman kumman on joustettava lasten edun vuoksi. Minun mielestäni kaksi 50-tuntisia työviikkoja paiskivaa ihmistä eivät voi tarjota hyvää lapsuutta ainakaan kovin pienille lapsille. Mutta en ymmärrä, miksi genitaalit sanelisivat, mikä on kenenkin rooli. En hyväksy sitä, että mieheni taitoja vanhempana vähätellään ainoastaan hänen vehkeidensä takia. Enkä hyväksy sitä, jos minun ammattitaitoani väheksytään pelkän sukupuoleni vuoksi. Enkä ole onneksi sellaiseen törmännytkään, vaikka miesvaltaisella alalla olen.
Hyvä sinulle jos viihdyt tuossa asemassa ja sopeudut perinteiseen asetelmaan. Itse en näkisi tuollaisessa elämässä mitään mielenkiintoista tai älyllisesti tarpeeksi haasteellista jotta pystyisin koskaan tuollaiseen naisen rooliin sopeutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt tuli ainakin hoidettua ja kasvatettua paremmin, kun naiset oli kotona. Ja ei ne kotiäidit mitään alistettuja olleet, ainakaan suurin osa. Esimerkiksi oma mummuni antoi heti työpaikan pois, kun meni naimisiin, sai kahdeksan vuoden aikana vain kolme lasta ja oli kotiäitinä/-rouvana koko ikänsä. Tottakai 50-luvulla piti miltei kaikki tehdä käsin ja puuhaa siinä olikin: pyykinpesua, ompelua, puiden kantoa, juuresten kasvatusta ja pari possuakin varaston nurkassa. Toisaalta tasapaino oli selvä: isoisä kävi 6 pv/vko töissä, istui valmiiseen ruokapöytään kotona ja mummu vastaavasti teki ne kotityöt nurkuamatta. Raskaat miesten työt teki isoisäni, kuten rakensi sen rintamamiestalon vapaa-ajalla. Tilipäivänä mummu otti koko summan omaan taskuunsa, josta palautti pienen taskurahan tupakkaan isoisälle. Aika monessa perheessä kuulemma rouva ojensi kätensä tilipäivänä ja otti rahat haltuunsa, eikä miehet sitä purnuttanut. Perheen piti elää, ruokaa olla pöydässä jne.
Näitä asioita ei saa suomalaisessa kulttuurissa ääneen sanoa, mutta minä halveksin sydämeni pohjasta aloittajan kaltaisia ihmisiä. Pelkkiä robotteja, joista ei ole mitään väliä ovatko olemassa. Eivät itsekään tajua olevansa olemassa. Puurtavat vain elämää eteenpäin, ilmeettöminä ja mieli tyhjänä. Kun tuollainen ihminen aikanaan kuolee, ketään ei kiinnosta. Ei kiinnostanut silloinkaan, kun eli. Siksi tuollaisen mitättömän ihmisen pitää tehdä itsensä tärkeäksi passaamalla ja paapomalla muita. Ja samalla myös huutavat suureen ääneen, miten he tekevät kaikkensa perheensä eteen. Sitä eivät huuda ääneen, että perhe on hänelle koko elämänsä velkaa kun hän on keittänyt perunoita heille 20 vuotta. Mutta näin ne ajattelevat. Jos sitä ajatteluksi voi sanoa. Sitten nuo turhakkeet roikkuvat perheessään ilman mitään omaa elämää, jatkuvasti syyllistäen ja kerjäten.
Mutta tätähän ei saa sanoa ääneen.
Ap: sinua kritisoidaan siksi, että väität kaikkien naisten olevan kuin sinä. Jos näin olisi, nykyisissä oloissa suurin osa naisista olisi kotiäitejä.
Ei ole. Siksi, että heti kun naisilla on ihmisoikeudet ja vapaus tehdä, mitä haluavat, he valitsevat usein jotain muuta kuin kotiäitiyden. Jos se sopivin asia olisi kotiäitiys, naiset olisivat varmaan barrikadeilla taistelemassa sen eteen, että heidät ajettaisiin töistä kotiin, mielellään myös miehen holhouksenalaisiksi ja äänioikeus vietäisiin. En sinusta tiedä, mutta en ole koskaan kuullut, että naiset olisivat tuolla agendalla osoittaneet sitä mieltään.
T. Vapaaehtoisesti lapseton nainen, eläkkeellä
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotiäiti on laiskuri 50-luvun kotiäitiin verrattuna. Koneet tekee kaikki työn tai asiat ostetaan valmiina, kuten vaatteet. Tietysti helpolla on kiva päästä, ei siinä mitään jos joku sen maksaa. 50-lukuun ei tosiaankaan voi verrata mitenkään, Suomessa ehkä jotkut aateliset joilla oli palvelijat pääsi yhtä helpolla. No heillä oli yleensä lastenhoitajatkin erikseen ja aika meni vaikka ratsastellessa, ei hyvä vertailukohde sekään. Tässä ketjussa ei olekaan vielä puhuttu siitä että tutkimusten mukaan kotiäitien lapset ovat keskimäärin heikommin kehittyneitä kuin päivähoidetut. Johtunee siitä että sinne kotiin jäävät mielellään ne ns. heikommat lenkit, jotka eivät sielläkään jaksa tehdä juuri muuta kuin somettaa ja lapset jäävät ilman virikkeitä ja jopa kunnon ruokaa. Paljon on kotiäideillä myös masennusta. Juu ap tulee sanomaan kuinka hän sitä ja tätä, mutta kaikki kotiäidit eivät todellakaan ole hyväksi lapsilleen.
No eihän 50-luvun ideologiaa noudattava ihminen tosiaan pärjää oikeassa elämässä. Sehän on selvä. Erityisesti, kun noukkii vain rusinat pullasta. Ottaa sen mikä on kivaa ja jättää muun. Tai pikemminkin kuvittelee, mikä silloin joskus olisi ollut kivaa. Tuskin nuo historiaa tuntevat edes 50-luvulle asti. Tuollaiset elävät täysin fantasiamaailmassa, eikä sellainen osaa lapsia kasvattaa. Sääliksi käy niitä lapsia, erityisesti tyttäriä. Kuka haluaa arvata, miksi en ole käynyt äitini luona vuoteen?
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita ei saa suomalaisessa kulttuurissa ääneen sanoa, mutta minä halveksin sydämeni pohjasta aloittajan kaltaisia ihmisiä. Pelkkiä robotteja, joista ei ole mitään väliä ovatko olemassa. Eivät itsekään tajua olevansa olemassa. Puurtavat vain elämää eteenpäin, ilmeettöminä ja mieli tyhjänä. Kun tuollainen ihminen aikanaan kuolee, ketään ei kiinnosta. Ei kiinnostanut silloinkaan, kun eli. Siksi tuollaisen mitättömän ihmisen pitää tehdä itsensä tärkeäksi passaamalla ja paapomalla muita. Ja samalla myös huutavat suureen ääneen, miten he tekevät kaikkensa perheensä eteen. Sitä eivät huuda ääneen, että perhe on hänelle koko elämänsä velkaa kun hän on keittänyt perunoita heille 20 vuotta. Mutta näin ne ajattelevat. Jos sitä ajatteluksi voi sanoa. Sitten nuo turhakkeet roikkuvat perheessään ilman mitään omaa elämää, jatkuvasti syyllistäen ja kerjäten.
Mutta tätähän ei saa sanoa ääneen.
Millainen ihminen sinusta on arvostettava? Sellainen jota jäädään kaipaamaan ja oli ja on tärkeä?
AP:n kirjoitus lienee niitä hyvin harvoja täällä vauvalla, missä on järkeä alusta loppuun.
Naisen paikka on kotona, ei äänestämässä, ei vastuunalaisissa työtehtävissä ekä muutenkaan leikkimässä femakkoleikkejä joissa itse vielä kuvittelee olevansa Einsteinia paljon älykkäämpi.
Miehet jotka arvostavat oikeasti opiskellutta naista ovat todella pieni vähemmistö, tiedän kyllä että vain harva tämän kertoo naisille suoraan, mutta asia onkin aivan eri kun juttelemme miesporukoissa, joissa totuus onkin sitten tarua ihmeellisempi.
Jostain syystä kotiäiti saa kaikilta miehiltä arvostuksensa ja ansaitusti.
No vihervasemmistolaisuus on kuolonkorinoissaan koko maailmassa, ainoastaan hinta minkä tästä hörhöilystä joudumme maksamaan on hirveä, mutta sen jälkeen realiteetit tulevat palaamaan kaikkialle.
Nykyajan kotiäiti on laiskuri 50-luvun kotiäitiin verrattuna. Koneet tekee kaikki työn tai asiat ostetaan valmiina, kuten vaatteet. Tietysti helpolla on kiva päästä, ei siinä mitään jos joku sen maksaa. 50-lukuun ei tosiaankaan voi verrata mitenkään, Suomessa ehkä jotkut aateliset joilla oli palvelijat pääsi yhtä helpolla. No heillä oli yleensä lastenhoitajatkin erikseen ja aika meni vaikka ratsastellessa, ei hyvä vertailukohde sekään. Tässä ketjussa ei olekaan vielä puhuttu siitä että tutkimusten mukaan kotiäitien lapset ovat keskimäärin heikommin kehittyneitä kuin päivähoidetut. Johtunee siitä että sinne kotiin jäävät mielellään ne ns. heikommat lenkit, jotka eivät sielläkään jaksa tehdä juuri muuta kuin somettaa ja lapset jäävät ilman virikkeitä ja jopa kunnon ruokaa. Paljon on kotiäideillä myös masennusta. Juu ap tulee sanomaan kuinka hän sitä ja tätä, mutta kaikki kotiäidit eivät todellakaan ole hyväksi lapsilleen.