Lue keskustelun säännöt.
Kannatan salaa 50- luvun käsityksiä naisen roolista
15.02.2017 |
Niin, en tästä huutele mutta minusta nainen kuuluu kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Olen siis kotiäiti. Haluan varmistaa perheeni viihtyvän kotonaan sillä, että meillä on aina siistiä ja leppoisaa, mies saa rentoutua työpäivän päätteeksi. Pidän ruuanlaitosta, kotitöistä ja näen naisen roolin siten, että meillä naisilla on vastuu paitsi perheen hyvinvoinnista, myös toimia tukena ja kannustajana miehelle joka tuo leivän pöytään.
Naisten työssäkäynti on nähdäkseni johtanut ikäviin asioihin: vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, perheen arki kärsii, on tullut jopa avioeroja. Kautta historian on ollut luonnollista, että nainen hoitaa kodin eikä syyttä. Siinä ei ole mitään vähempiarvoista, päinvastoin. Se on aivan yhtä tärkeää kuin miehen työ.
Itse olen naimisissa, mutta tätä palstaa seuranneena sinkkunaisten suurin ongelma on "itseisyys" ja "ura". Mitäpä mies voisi tarjota naiselle, joka ei anna miehen toimia luonnollisella tavalla perheen päänä, naisen turvana, suojelijana ja puolustajana niin henkisesti kuin fyysisesti - kun nainen on päättänyt "pärjätä omillaan". Ei se luonnollinen järjestys toteudu, syntyy riitoja ja lopulta eroja ja katkeruutta, pettymyksiä.
Näitä asioita vaan ei suomalaisessa kulttuurissa saisi sanoa ääneen. Minäkin joudun vaikenemaan. Suomesta puuttuu naisten yhteisöllisyys: se, miten sukulaisnaiset auttavat toisiaan, äitejä itsekin. Voidaan laittaa ruokaa yhdessä lasten leikkiessä, vaihtaa kuulumisia, elämä on hyvin sosiaalista ja on myös aikuista juttuseuraa lasten lisäksi päivisin. Ketään ei jää ulkopuolelle, on tiivis perhe ja suku johon kuuluu. Tätä suomalaiset naiset ovat vailla, yksin pitää "vain pärjätä", mikä on surullista etenkin yksinhuoltajien kohdalla kun ei ole miestä huolehtimassa eikä välttämättä sukua läsnä.
Toivottavasti näistä puhutaan enemmän ja yhä useampi uskaltaa rohkeasti jäädä kotiin antamaan perheelle arvokasta aikaansa, se on paras työ jota nainen voi koskaan tehdä.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää sinun selkänahastasi ottaa? Että on siistiä ja leppoisaa? Vastaa tähän. Vastaukseksi ei käy se, että sä tykkäät toimia noin, koska entäs kun joku nainen ei tykkää? Miksi se olisi hänen vastuullaan? Vastaapa tähän.
Tottakai kotityöt kuten siivous, pyykinpesu, ruuanlaitto yms. kuuluvat "työhöni". Mies tekee toimitusjohtajana välillä pitkääkin työpäivää ja on paljon vastuuta, ei tietenkään hänen tarvitse tehdä muuta kuin rentoutua kotiin päästyään. Vietämme aikaa perheenä: ulkoilemme, käymme uimahallissa viikoittain, käymme puistossa kävelyllä ja muuta sellaista. Päivisin kotitöiden lisäksi touhuan lasten kanssa ja heillä on leikkiseuraa sukulaisteni lapsista.
Tuo oli perheemme näkökulma. Noin yleisellä tasolla: selkeä työjako voisi toimia monille. Ei enää riitoja kotitöistä, enemmän aikaa lapsille ja perheenä yhdessä toimimiselle. Kun toinen hoitaa palkkatyönsä/yrityksensä ja toinen kodin ja lapset on vastuu jaettu tasaisesti eikä kuormita kumpaakaan kohtuuttomasti. Tämähän on hyvä tilanne, jos verrataan naiseen joka tekee 8 tunnin työpäivän, käyttää kaksi tuntia työmatkoihin JA kantaa päävastuun kotitöistä sekä lasten asioista. Nainen tekee paljon näkymätöntä metatyötä kotona, koska jonkun pitää ja useimmiten se joku on äiti. Äiti huolehtii puhtaat vaatteet lapsille, muistaa ostaa syntymäpäivälahjan lauantaiksi siskonpojan synttäreille, ostaa uudet sisäkengät lapsen harrastukseen, lataa lasten bussiliput netissä, osallistuu koulun vanhempainiltaan ja on yhteydessä kouluun, muistaa milloin on kenenkin harjoitukset, hammaslääkärit, neuvolat... Kyllähän tasapuolisempaa on se, että puolisoilla on oma päävastuu joko koti tai työ, se kuormittaa vähemmän ja jättää aikaa lapsille enemmän.
Moni on ollut huolestunut taloudellisesta asemastani. Voin vakuuttaa, että se on turvattu niin avioeron kuin kuolemankin varalta. Lisäksi, puolison tienaamat rahat ovat yhteisiä ja meillä on käyttöoikeus näihin rahoihin kummallakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen myös noin, jossakin määrin. Olen kotona lapsen kanssa ja teen melkein kaikki kotityöt. Mies imuroi meillä, se on ainoa kotityö jota inhoan ja mies tahtoo itsekin auttaa joten hän tekee sitten se kerran viikossa kunnolla, minä kotona ollessani otan isoimmat kun niitä näen. Viihdyn kotona lapsen kanssa eikä minulla ole mitään hinkua laittaa häntä päiväkotiin näin pienenä ainakaan, ei välttämättä lainkaan. Laitan meillä myös ruoan, en näe tässä järjestelyssä mitään pahaa tai väärää. Sitten asia voisi toki olla eri, jos mieheni pitäisi tätä itsestään selvyytenä eikä arvostaisi. Hän kuitenkin myös lopulta auttaa minua paljon vapaapäivinään kaikessa ja siivoilee aina jotakin pientä itsekseen ja tekee kyllä mitä pyydän.
Minä taas kannatan sitä, että jokainen saa itse valita.
Haluan myös eroon feminismistä, koska feministit eivät halua antaa ihmisten itse valita.
Feminismi on kostoideologia, siitä huolimatta että mode poistaa täysin järkeviä keskusteluita.
Ugh, hyppäisin katolta jos joutuisin elämään ap:n borea elämää..
Antaa mennä vain ap, jos olet tyytyväinen. Kai kuitenkin olet miettinyt mitä teet jos elämä yllättää? Mies kuolee. Mies vammautuu. Miehen mielenterveys pettää. Mies pettää ja jättää. Toivottavasti sinulla on jokin takaportti, esim ammatti, johon mennä jos sinä oletkin se, jonka täytyy perhe elättää.
Sekä maailmalta että Suomesta löytyy kotirouvia, jotka ovat antaneet kaikkensa perhe-elämälle, ja jotka on jätetty kun lapset on kasvatettu. Mies etsii nuoremman ja kauniimman. Näissä tilanteissa on nainen se, joka jää tyhjän päälle jos tähän ei ole varautunut.
Ja niille nillittäjille jotka on sitä mieltä että suhteessa ei pidä varautua jätetyksi tulemiseen, niin mitä haittaa taloudellisesta turvasta on? Voihan sen sitten vanhana käyttää laadukkaaseen vanhuuteen yhdessä, jos yhdessä pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta, mitä puoluetta ap äänestät tai minkä koet omimmaksi arvoiltaan? Ja jos tuollainen järjestely toimii sinulle niin eihän siinä mitään väärää ole; kyllä jotkut miehet tykkäävät tuollaisesta järjestelystä.
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kun sanoit että "Voidaan laittaa ruokaa yhdessä lasten leikkiessä, vaihtaa kuulumisia, elämä on hyvin sosiaalista ja on myös aikuista juttuseuraa lasten lisäksi päivisin. Ketään ei jää ulkopuolelle, on tiivis perhe ja suku johon kuuluu.", niin ei minulla ja valtaosalla ystävistäni ole mitään kiinnostusta hoitaa lapsia (joita ei edes ole, jostain syystä ystäviini lukeutuu paljon veloja), tai vaihtaa kuulumisia sillä välin kun tehdään ruokaa ja lapset leikkivät tms. Tuota ajattelutapaa olisi tarvittu n. 60 vuotta sitten, mutta ei enää tänä päivänä se ole niin yleistä että kannattaisi keskittyä tuollaiseen kotiäitien yhteisöjen synnyttämiseen.
Ei 1950-luku sodan tuhoista selviävässä ja raaka-ainepulan kanssa kamppailevassa Euroopassa selviävässä Euroopassa ollut ihan välttämättä samanlaista kuin siellä Yhdysvalloissa,jossa ne sen ajan kulutus-, asumis- ym. ihanteet oli luotu ja olivat syntyneet (mm. muun maailman naistenlehtien esikuviksi ) Naiset olivat olleet sota-aikana tehtaissa ja ajaneet busseja ja raitiovaunuja,olleet jopa palokunnissa.
Kyllä tavallista oli ,että jos mies oli esim. Enso-Gutzeitin paperitehtaan kartonkikoneella töissä,niin vaimo saattoi olla vaikkapa saman yhtiön saman tehtaan toimistossa.Tai sitten jonkun paikkakunnan toisen hallitsevan teollisuusyrityksen tehtaan konttorissa.
Tytötkin kävivät silloin koulua oppikouluissa ( silloinen ylä-aste) ja valmistuivat ylioppilaiksi siinä missä pojatkin. Vain kohtuullisen varakkaissa perheissä vamo saattoi olla kotirouvana ja silloin heillä oli apunaan tavallisesti joku perheeseen palkattu kotiapulainen .
1950-luvun ensimmäisinä vuosina maksettiin vielä sotakorvauksiakin,joten kyllä se naistenkin työpanos niissä töissä tarvittiiin.
Kaupatkin esim. olivat pieniä myymälöitä ja niissä oli keskimäärin paljon enemmän henkilökuntaa ja myyjiä kuin nykyisin. Töitä riitti jokaiselle ja kaikkia tarvittiin bkt:n kohottamiseksi.Töihin pääsi silloin jo alle 18-vuotiaana.Vanhoja sanomalehtiä kun löytää ja lukee,niin niistä oppii paljon. Eräässäkin niistä nähtiin 'huolestuttavana yhteiskunnallisena ilmiönä' että silloisessa n. 30.000 hengen kauppalassa (entinen pikkukaupungin virallinen yleisnimitys ) oli peräti 24 työtöntä henkilöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ugh, hyppäisin katolta jos joutuisin elämään ap:n borea elämää..
Onko sinulla kuitenkin lapsia? Eli, ymmärrät miten paljon lapset antavat elämään. Elämä ja ajanviettäminen omien lasten kanssa, heidän kasvattamisensa ei todellakaan ole tylsää elämää. Jokainen päivä on erilainen. Minä ja lapset nautimme verkkaisista aamuista, toistemme läsnäolosta, liikunnasta, maalaamisesta, seikkailemme satukirjojen maailmoissa, rakennamme majan vierashuoneeseen, leivomme, askartelemme, retkeilemme ja käymme eri tapahtumissa esim. kirjastossa. Äitikavereita löytyy, joten päivisin tulee nähtyä muitakin aikuisia. Nyt suunnitellaan mihin matkakohteeseen viemme lapset kesällä. Ei tämä oikeasti niin tylsää ole. Omaakin aikaa mahtuu päivään, kuntosalilla on lastenhoito. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Vai jo pelkästään 1500 euroa "enemmän" (!) Jos miehesi saa siis edes lehdenjakajan palkkaa, niin sinä siis tienaat reilusti jotain yli 2000 euron kuukausipalkkaa (....??!?!)
(ps* tällä av:lläkö siis näin päiväsaikaan toteutat niitä työpaikkasi "älyllisiä haasteita")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Huomaa, miten tärkeää raha ja tienaaminen on sinulle kun korostat tienaavasi 1500€ kuussa enemmän kuin miehesi. Olet varmasti hyvin ylpeä tuosta saavutuksestasi, mutta muistathan silti arvostaa miestäsi joka ei kykene kanssasi samaan ansiotasoon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugh, hyppäisin katolta jos joutuisin elämään ap:n borea elämää..
Onko sinulla kuitenkin lapsia? Eli, ymmärrät miten paljon lapset antavat elämään. Elämä ja ajanviettäminen omien lasten kanssa, heidän kasvattamisensa ei todellakaan ole tylsää elämää. Jokainen päivä on erilainen. Minä ja lapset nautimme verkkaisista aamuista, toistemme läsnäolosta, liikunnasta, maalaamisesta, seikkailemme satukirjojen maailmoissa, rakennamme majan vierashuoneeseen, leivomme, askartelemme, retkeilemme ja käymme eri tapahtumissa esim. kirjastossa. Äitikavereita löytyy, joten päivisin tulee nähtyä muitakin aikuisia. Nyt suunnitellaan mihin matkakohteeseen viemme lapset kesällä. Ei tämä oikeasti niin tylsää ole. Omaakin aikaa mahtuu päivään, kuntosalilla on lastenhoito. Ap
Joo, pää räjähtäisi, mutta hyvä että itse tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kameli kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, mitä puoluetta ap äänestät tai minkä koet omimmaksi arvoiltaan? Ja jos tuollainen järjestely toimii sinulle niin eihän siinä mitään väärää ole; kyllä jotkut miehet tykkäävät tuollaisesta järjestelystä.
Kokoomusta äänestämme. Ap
Tässä on nyt tämä Sirpa Selänne -blackout hieman arkisemmalla tasolla.
Kun APkin nyt kerkisi julistamaan, että miehensä on supertärkeä TOIMITUSJOHTAJA, niin hyvähän se on kotona lössöttää miehen tienatessa rasvaisesti.
Yritäpä AP kuvitella tilanne, jossa se mies onkin joku projektipäällikkö tai IT-tuki ja mieti, millä rahoilla oleilisit kotona. Ymmärrän, että rajoittuneen aivokapasiteettisi vuoksi sinun on vaikea kuvitella, että maailmassa on kuin onkin erilaisia perheyksiköitä kuin se sinun oma pikku onnelasi.
Huokaus, että näistäkin asioista pitää vuonna 2017 vääntää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap saa ihan hyvin omassa perheessään toimia niin kuin tykkää.
Missä menee pieleen on se, että hän sanoo ja kuvittelee määräävänsä, mikä on naisten rooli muissa perheissä.
Hän myös kuvittelee, että muissa perheissä ei ole aikaa lapsille ha niitä ei kasvateta.
Mulla on 3 teini-ikäistä poikaa, kaikki halaavat mua päivittäin sekä aamulla herätessään, että nukkumaan mennessään. Kaikki puhuvat avoimesti asioistaan. Kaikkua kehutaan hyvin kasvatetuiksi. Kaikkien kanssa on vietetty aikaa sekä perheenä että kaksin.
Minä olen juuri ja juuri kestänyt äitiyslomat kotona. En ole mikään kodin hengetär, inhoan siivoamista ja ruokaa laitan, mutta siitäkään en nyt erityisesti pidä. Tein aikoinaan lyhennettyä työviikkoa. Lapset olivat 4 pv viikossa hoidossa 7 tuntia päivässä. Minä vein ja mies haki.
Olen erittäin hyvä työssäni it-alan asiantuntijana. Nautin sen tarjoamista älyllisistä haasteista. Tienään 1500 euroa enemmän kuussa kuin mieheni, joka hänkin tienaa miehen keskiansiota enemmän.
Onneksi meillä on mahdollisuus valita toisin.
Huomaa, miten tärkeää raha ja tienaaminen on sinulle kun korostat tienaavasi 1500€ kuussa enemmän kuin miehesi. Olet varmasti hyvin ylpeä tuosta saavutuksestasi, mutta muistathan silti arvostaa miestäsi joka ei kykene kanssasi samaan ansiotasoon. Ap
En ole tuo mutta ihan normaalia on että ihminen on ylpeä hyvästä työpaikastaan. Hän ei myöskään missään vaiheessa todennut että mies ei kykene tienaamaan enemmän, työpaikan valintaan on muitakin syitä kuin kuukausipalkan määrä. Ja miksi ihminen, jonka mielestä miehen ainoa arvo ei ole elatuskyky, ei arvostaisi miestään joka tienaa jonkin verran vähemmän kuin itse tienaa? Käsittämätöntä. Itsekin tienaan reilusti enemmän kuin mieheni mutta raha on mulle tärkeää vain siksi että tarvitsemme sitä eri asioihin, mulle on aivan yksi ja sama kumpi sen tienaa. Ja miestäni en vaihtaisi, rakastan ja arvostan häntä ihan muista syistä kuin hänen ansaitsemansa rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugh, hyppäisin katolta jos joutuisin elämään ap:n borea elämää..
Onko sinulla kuitenkin lapsia? Eli, ymmärrät miten paljon lapset antavat elämään. Elämä ja ajanviettäminen omien lasten kanssa, heidän kasvattamisensa ei todellakaan ole tylsää elämää. Jokainen päivä on erilainen. Minä ja lapset nautimme verkkaisista aamuista, toistemme läsnäolosta, liikunnasta, maalaamisesta, seikkailemme satukirjojen maailmoissa, rakennamme majan vierashuoneeseen, leivomme, askartelemme, retkeilemme ja käymme eri tapahtumissa esim. kirjastossa. Äitikavereita löytyy, joten päivisin tulee nähtyä muitakin aikuisia. Nyt suunnitellaan mihin matkakohteeseen viemme lapset kesällä. Ei tämä oikeasti niin tylsää ole. Omaakin aikaa mahtuu päivään, kuntosalilla on lastenhoito. Ap
Voi tuplaoksennus......onneksi olen lapseton sinkku. Kun lukee näitä aliälyllisiä postauksia, tekee mieli taputtaa itseään selkään. Siis kiitokseksi hyvästä valinnasta.
Ymmärrän hyvin tuon valinnan, itsekin olin 9 vuotta kotona. Pidin sitä ylellisyytenä että oli mahdollisuus, koska miehellä hyvät tulot ja halukas elättämään. Olihan se aivan ihanaa elämää, ainakin minunkaltaiselleni kotonaviihtyvälle introvertille.
Ei minusta siis kotiäitiydessä mitään pahaa ole, mutta niistä 1950-luvun naisen rooleista en kaipaa yhtään sitä, että nainen ei saanut täysin itse yleeensä päättää onko kotiäiti vai ei, ja muutenkaan ammattiaan vapaasti. Esim. omaa äitiäni ei päästetty kouluttautumaan, koska aikansa arvojen mukaisesti hänen isänsä totesi, että "mitä sitä nainen kouluilla? Sitten menee naimisiin ja ollaan vatsa pystyssä harva se vuosi ja kalliit koulut menee hukkaan. Ei soossinsekoittaja mitään kouluja kaipaa". Mitään yleistä opintotukea ja lainaa ei ollut, joten isän, perheen pään, kieltäymys maksaa opinnoista tarkoitti että opiskella ei voinut. Eikä siihen aikaan oikein voinut aikuisopiskella myöhemminkään enää.
Nykyään on hienoa kun elämä on joustavaa. Esim. itse kotiäiteilin kun oli mahdollisuus ja halusin, mutta sen jälkeen olen hankkinut akateemisen tutkinnon ja teen alan työtä. Ei ihmisen ole pakko olla koko ikäänsä samaa, ja jokainen saa itse valita.
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä liittoja teillä on, jos koko ajan pitää varautua, että entäs jos se mies löytää toisen tai jättää. Ehkäpä tuommoista aloittajan tapaista naista ei jätetäkään, kun miehellekin annetaan joku arvo.
Mitä jos mies menettää työn, haluaa opiskella uuden ammatin, pitää vuorotteluvapaata tai haluaa muuten vähentää työntekoa? Kyllä tuo kaventaa miehenkin valinnanvaraa, jos on perheen ainoa palkansaaja. Ap:n mies on toimitusjohtaja eli palkka lienee hyvä, mutta ei niitä toimitusjohtajamiehiä kaikille naisille riitä.
Minäkin olen kotiäiti. Nautin valtavasti tästä elämäntyylistä ja onneksi se on ollut taloudellisesti mahdollista. Jäin kotiin 10 vuotta sitten ja lapsia 4.
Mutta nyt siihen, miksi ylipäänsä vaivauduin kommentoimaan:
Älä ulkoista miestäsi kodistanne. Perhe ja kotityöt ovat myös hänen vastuullaan kotona ollessa. Hän ei ole vain "palkansaaja", vaan ennenkaikkea myös aviomies ja isä. Kaikki nämä tittelit tuovat erilaisia velvotteita mukanaan. Olet tekemässä karhunpalvelusta miehellesi. Sen sijaan, että hän voisi olla ehta oikea elämänkumppani sinulle ja osallistuva, esimerkillinen isä lapsillenne, hänen roolinsa pahimmassa tapauksessa jää aika ohueksi -kävelevä lompakko it is!
Ja lasten tehtävä on joo olla lapsia, mutta sinun tehtäväsi on auttaa ja valmistaa heitä omaa elämää varten. He eivät ole aina pieniä ja sinusta riippuvaisia. Idea on, että heistä kasvaisi itsenäisiä ja täyspäisiä aikuisia, jotka tulevaisuudessa kykenevät pitämään huolta -ei vain itsestään- mutta myös mahdollisesti seuraavasta sukupolvesta.
On myös tärkeää olla valppaana erilaisten hazardien varalta. Jos esimerkiksi sairastut vakavammin ja olet jonkin aikaa pelistä pois, on kohtuutonta lasten kannalta, että heidän arkensa monimutkaistuu huolten keskellä, kun isänä on uusavuton tumpelo, jolla ei ole käytännön kokemusta lapsiperhe-elämän pyörittämisestä. Tämä taas vaatii aiempaa kokemusta.
Kun olin lapsi, äitini sairastui vakavasti ja yhtenä aamuna ei noussut enää sängystä ylös. Ambulanssi vei piipaa ja toimelias 9-vuotias isoveli auttoi meitä pikkusisaruksiaan. Isä oli pilalle passattu tumpelo ja aplodien paikka oli, kun hän sai lämmitettyä meille kalapuikkoja.
Hän oppi sitten kantapään kautta, miten lasten kanssa ollaan ja pidetään koti just ja just kasassa.
Tämä kokemus myös vahvisti vanhempieni avioliittoa, kun isäni pääsi näkemään elämää äitini näkövinkkelistä ja hoksasi, että lapsista ja kodista huolehtiminen ei ole pikkurouvien puuhastelua, vaan kummallekin kuuluva projekti eri vastuualueilla, jotka muuttuvat elämäntilanteiden mukaan.