Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kävimme esittelemässä vauvaamme miehen isovanhemmille ja vastaanotto oli kamala miehen isoisän osalta :(
14.02.2017 |
Miehen isoisä sanoi siis, että "pitääkö noita joka tyttöystävän kanssa tehdä uusi"... Viittasi siihen, kun miehellä on edellisestä suhteesta lapsi ja kun me olemme olleet yhdessä vasta noin vuoden... Tuli hirveän paha mieli tuosta. Miten te olisitte suhtautuneet?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka, täällä ap:tä haukkuvat, ovat tietenkin niitä, joilla on käynyt se satumainen tuuri, että ovat löytäneet sen oikean nuorena ja saaneet kaikki lapsen saman miehen kanssa.
Totuus nyt vain on se, että vaikka me kuinka haluaisimme elävämme yhden ja saman kumppanin kanssa koko elämämme, ei kaikille niin käy. Ei ydinperhe tai mikään muukaan perhetyyppi ole meriitti, josta pitää saada kultamitali. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, toinen löytää uuden...
Voi siis rakastua jopa väärään mieheen. Itse tajusin esikoista odottaessani, että mies on täysi narsisti, vaikka merkkejä siitä olikin näkyvissä jo aiemmin. Nyt elämääni on tullut uusi ja paljon ihanampi mies. Ja KYLLÄ aion hänenkin kanssa lapsen tehdä. En ymmärrä, mitä rikollista siinä on
Tätä olen aina ihmetellyt, että miten naiset sortuvat narsistiin. Usein kerrotaan, että narsisti viekoittelee naisen kehumalla ja imartelemalla tätä, ja kaikki tuntuu "täydelliseltä". Mulle tulee mieleen, että narsistin kelkkaan lähteneellä naisella on vajausta itsetunnossa. Jäänyt vaille huomiota lapsena, varsinkin isän? Tai sitten todella huono ihmistuntemus. Sekin kehittyy varmaan vuorovaikutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet kitisee kun feministit ei aja miehille tasa-arvoa, mutta MIEHET EI KOMMENTOI MITENKÄÄN KUN MIESSUKULAISET KIUSAA JA KONTROLLOI NAISEN SYNNYTYSVALINTOJA.
Se on jännä miten feministiakatkin on hiljaa. Miehen suku saa ihan rauhassa kontrolloida naisen kehoa, lasten sukupuolta ja naiset vain määkii vapautta. Todellista vapautta joo, kun suvun miehet käskyttää. MIKSI TE JATKATTE NIITÄ SOVINISTISTEN ISOISIEN NIMIÄ? MIEHEN SUKU ON NAISEN PAHIN VIHOLL*NEN. Silti te lässyakat vain jatkatte miesten sovinistisia nimiä.
Ihan oikeasti, tehkää jotain. Alkakaa abortoida poikia. Alkakaa tehdä tuolle jotain.
SYY SILLE ETTEI TYTTÖJÄ HALUTA ON ____SUKUNIMI____ JA SILTI TE ANNATTE MIESTEN KÄYTTÄÄ SITÄ NIMIVALTAA KIUSAAMISEEN.
Miksi edes olet tekemisissä? Omassa perheessä miehen suvulla ei ole mitään asiaa meidän perheeseen.
Oletko itse abortoinut tämän miehen kanssa tekemäsi poikasikiöt? Tai ette varmaan halua lapsia noilla edellytyksillä...
Itselläni oli pari lasta kun tapasin nykyisen mieheni ja aika äkkiä sitten olin raskaana..nyt yhdessä reilu 16-vuotta ja vieläkin taitaa osa miehen sukua odottaa, että kohta me erotaan😁
Vierailija kirjoitti:
Isoisä edustaa vanhempaa, perinteisempää ja patrioottisempaa miehen mallia. Hän ei ymmärrä enää tätä päivää ja miten nuoremmalle sukupolvelle on luontevaa erota, vaihtaa uuteen, perustaa monilapsisia uusioperheitä ja välillä vaikka elää sinkkunakin. Yksilöllisyys, itsensä toteuttaminen on tätä päivää, kun isoisä on vielä saanut karttakepillä sormilleen opettajalta ja joutunut menemään kesätöihin esimurkkuikäisenä. Hänelle ei ole annettu mahdollisuutta olla oma itsensä, eikä sodasta toipuvassa yhteiskunnassa ollut edes mahdollisuutta olla erityisen yksilöllinen. Piti saada äkkiä ammatti, töitä ja rahaa, jolla elättää perheensä, Ei siinä rakkaudesta ja parisuhdeongelmista keskusteltu saati saanut apuakaan mistään. Hänen piti vain olla kunnon mies ja piste. Eroaminen ei tullut kuuloonkaan tai se oli valtava häpeä.
Ehkä en sinuna nostaisi asiasta suurta porua ja mököttiäisi vuosikausia. Isoisä kuolee pian, sinä jäät vauvan kanssa jatkamaan elämäänne, unohdatte isoisän, joten anna vanhan miehen horista vielä kun siihen pystyy. Hän ei siitä muuksi muutu, mutta sinä voit päättää miten suhtaudut ihmisiin ja voitko ehkä antaa anteeksi. Miehellesi hän on kuitenkin tärkeä ihminen kaikesta hölmöilystään huolimatta.
Patriootisempaa?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli pari lasta kun tapasin nykyisen mieheni ja aika äkkiä sitten olin raskaana..nyt yhdessä reilu 16-vuotta ja vieläkin taitaa osa miehen sukua odottaa, että kohta me erotaan😁
Oliko ne sinun edeltävät lapset siis alle kaksivuotiaita? Tämä esittelemäsi keissi ei ole sama kuin aloittajan, koska kyllähän aika moni saa lapsen suhteen alkuvaiheessa, vahingossa tai tahallaan.
Mutta aloittajalla kyseessä oli miehen toinen kerta saada lapsi suhteen alussa, ja eka perhe oli siis jätetty lapsen ollessa hyvin pieni. Tällaista toimintaa täällä arvostellaan. Että edellisen perheen lapsi on vielä ihan pieni, kun ollaan jo perustamassa uutta. Se herättää epäilyksiä miehen vastuunkannon kyvystä ihan luonnollisesti.
Ap on tainnut häipyä, kun ei vastaile esimerkiksi epäilykseen että uusi vauva piti tehdä, jotta uusi vaimo pääsisi tasoihin eksän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin tässä tietysti, että kymmenen vuoden kuluttua ja senkin jälkeen yhä elatusmaksut juoksee, mietitään kenen koulun kevätjuhlaan mennään tänä vuonna ja miten joulut,kesälomamatkat, lääkärilaskut yms. kaikki järjestetään. Myös se vanhempi lapsi on lopun elämää perheessään mukana, henkisesti, paikan päällä ja raha-asioissa. Paljon sisäistettävää ap:lle. Itse en moiseen alkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti isoisä oli oikeassa.
Varoitteli varmaan kokemuksesta. Tuon ikäisillä äijillä sitä on. Vertaan omaan isukkiini, jolla alkoi olla jälkikasvua joka niemessä, notkossa ja saarelmassa.
Oli helvetin tarkka tylleröistään (sekä aviollisista että aviottomista) - itsestään tiesi ja yleisti, että miehet on oletusarvoisesti sikoja. Koska luokitteli poikaystäväni - näkemättä, tapaamatta - tuohon samaan kategoriaan, otin nokkiini.
Tapasi koko perheeni vain kaksissa häissä ja kaksissa hautajaisissa. Joutui itse esittelemään itsensä miehelleni. En kanna huonoa omaatuntoa tuosta. Käyttäydyin aina ystävällisesti ja kohteliaasti. Hän ei ollut huoltajani (vaikka olimmekin paljon tekemisissä), joten en kasvanut hänen huolenpitonsa saati neuvojensa varassa. - Kiitokset toki geeneistä, oli komia mies :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli pari lasta kun tapasin nykyisen mieheni ja aika äkkiä sitten olin raskaana..nyt yhdessä reilu 16-vuotta ja vieläkin taitaa osa miehen sukua odottaa, että kohta me erotaan😁
Oliko ne sinun edeltävät lapset siis alle kaksivuotiaita? Tämä esittelemäsi keissi ei ole sama kuin aloittajan, koska kyllähän aika moni saa lapsen suhteen alkuvaiheessa, vahingossa tai tahallaan.
Mutta aloittajalla kyseessä oli miehen toinen kerta saada lapsi suhteen alussa, ja eka perhe oli siis jätetty lapsen ollessa hyvin pieni. Tällaista toimintaa täällä arvostellaan. Että edellisen perheen lapsi on vielä ihan pieni, kun ollaan jo perustamassa uutta. Se herättää epäilyksiä miehen vastuunkannon kyvystä ihan luonnollisesti.
Ap on tainnut häipyä, kun ei vastaile esimerkiksi epäilykseen että uusi vauva piti tehdä, jotta uusi vaimo pääsisi tasoihin eksän kanssa.
Ap ei kertonut, miksi miehen edellinen suhde kariutui ja kuka oli "syyllinen".
Ap ei myöskään (vuonna 2017) vastannut tuohon kilpailutilanne-oletukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisä edustaa vanhempaa, perinteisempää ja patrioottisempaa miehen mallia. Hän ei ymmärrä enää tätä päivää ja miten nuoremmalle sukupolvelle on luontevaa erota, vaihtaa uuteen, perustaa monilapsisia uusioperheitä ja välillä vaikka elää sinkkunakin. Yksilöllisyys, itsensä toteuttaminen on tätä päivää, kun isoisä on vielä saanut karttakepillä sormilleen opettajalta ja joutunut menemään kesätöihin esimurkkuikäisenä. Hänelle ei ole annettu mahdollisuutta olla oma itsensä, eikä sodasta toipuvassa yhteiskunnassa ollut edes mahdollisuutta olla erityisen yksilöllinen. Piti saada äkkiä ammatti, töitä ja rahaa, jolla elättää perheensä, Ei siinä rakkaudesta ja parisuhdeongelmista keskusteltu saati saanut apuakaan mistään. Hänen piti vain olla kunnon mies ja piste. Eroaminen ei tullut kuuloonkaan tai se oli valtava häpeä.
Ehkä en sinuna nostaisi asiasta suurta porua ja mököttiäisi vuosikausia. Isoisä kuolee pian, sinä jäät vauvan kanssa jatkamaan elämäänne, unohdatte isoisän, joten anna vanhan miehen horista vielä kun siihen pystyy. Hän ei siitä muuksi muutu, mutta sinä voit päättää miten suhtaudut ihmisiin ja voitko ehkä antaa anteeksi. Miehellesi hän on kuitenkin tärkeä ihminen kaikesta hölmöilystään huolimatta.Patriootisempaa?
Tärkeä pointti, joka usein unohdetaan näinä yksilöllisinä aikoina: isoisän aikaan isien piti itse elättää lapsensa, valtio ei sitä tehnyt. Ei ollut tukia, jotka nykyään mahdollistavat miesten siementen levittämisen ja lyhytaikaiset liitot, joista sikiää lapsia.
Esität ehkä ironisesti tai tosissasi aika ihanteellisessa valossa tuon nykyisen eroamiskulttuurin. Itse yläkoulun opena olen nähnyt, miten vanhempien avioero voi surettaa nuorta aika lailla ja vaikuttaa heidän koulumotivaatioonsakin. Voi mennä lukuvuosi, jolloin lapsi on alamaissa. Ja pliis, älkää heittäkö tähän argumenttia "ei lapsen ole hyvä elää riitaisassa perheessä", koska mielestäni vanhemmat voisivat kehittää suhdettaan riitelemättömään suuntaan eroamattakin. Oma valintahan se kumppani on. Pitäisi luottaa itseensä ja valintakykyynsä, vaikka välillä menisi huonomminkin.
On ymmärrettävää´, että lapsi haluaa elää molempien vanhempiensa kanssa, jos ne ovat tolkun ihmisiä. Ei kai kaikki eronneet isätkään ole vaimonhakkaajia tai alkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka, täällä ap:tä haukkuvat, ovat tietenkin niitä, joilla on käynyt se satumainen tuuri, että ovat löytäneet sen oikean nuorena ja saaneet kaikki lapsen saman miehen kanssa.
Totuus nyt vain on se, että vaikka me kuinka haluaisimme elävämme yhden ja saman kumppanin kanssa koko elämämme, ei kaikille niin käy. Ei ydinperhe tai mikään muukaan perhetyyppi ole meriitti, josta pitää saada kultamitali. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, toinen löytää uuden...
Voi siis rakastua jopa väärään mieheen. Itse tajusin esikoista odottaessani, että mies on täysi narsisti, vaikka merkkejä siitä olikin näkyvissä jo aiemmin. Nyt elämääni on tullut uusi ja paljon ihanampi mies. Ja KYLLÄ aion hänenkin kanssa lapsen tehdä. En ymmärrä, mitä rikollista siinä on
Tätä olen aina ihmetellyt, että miten naiset sortuvat narsistiin. Usein kerrotaan, että narsisti viekoittelee naisen kehumalla ja imartelemalla tätä, ja kaikki tuntuu "täydelliseltä". Mulle tulee mieleen, että narsistin kelkkaan lähteneellä naisella on vajausta itsetunnossa. Jäänyt vaille huomiota lapsena, varsinkin isän? Tai sitten todella huono ihmistuntemus. Sekin kehittyy varmaan vuorovaikutuksessa.
Kiitos alentavasta kommentistasi! Olen kyllä lapsena ihan huomiota saanut rakastavilta vanhemmiltani. Koulukiusaamista olen tosin kokenut...
Narsistin uhriksi voi kyllä joutua kuka tahansa. Myös sinulle voi käydä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuitenkaan käynyt niin kuin entiselle nuorelle parille, kun esittelivät vauvaansa tuttavalla ja kysyivät, että "kumman näköinen?" ... niin tähän tuttava totesi, että "niin minustaki" ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli pari lasta kun tapasin nykyisen mieheni ja aika äkkiä sitten olin raskaana..nyt yhdessä reilu 16-vuotta ja vieläkin taitaa osa miehen sukua odottaa, että kohta me erotaan😁
Oliko ne sinun edeltävät lapset siis alle kaksivuotiaita? Tämä esittelemäsi keissi ei ole sama kuin aloittajan, koska kyllähän aika moni saa lapsen suhteen alkuvaiheessa, vahingossa tai tahallaan.
Mutta aloittajalla kyseessä oli miehen toinen kerta saada lapsi suhteen alussa, ja eka perhe oli siis jätetty lapsen ollessa hyvin pieni. Tällaista toimintaa täällä arvostellaan. Että edellisen perheen lapsi on vielä ihan pieni, kun ollaan jo perustamassa uutta. Se herättää epäilyksiä miehen vastuunkannon kyvystä ihan luonnollisesti.
Ap on tainnut häipyä, kun ei vastaile esimerkiksi epäilykseen että uusi vauva piti tehdä, jotta uusi vaimo pääsisi tasoihin eksän kanssa.
Oletko tosissasi? Ketju on vuodelta 2017.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Ihmisiä on jo tarpeeksi ja vauvat on hirveitä.
Tunnetko olevasi liikaa täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisä ja kaikki muutkin saa ajatella ja olla mitä mitä mieltä haluaa toisten lisääntymisistä.
Se sivistys ja hyvä käytös mitataan sitten siinä, miten ja kuinka nopeasti ja suoraan näitä ajatuksiaan tuo esille. Isoisä on moukka ja ilkeä.
Joillekin ihmisille vauvan tulo on suuri ihme ja onnen aihe, esimerkiksi meille lapsettomille kohtukuolemaäideille. Lapsi on suuri ihme ja onnen aihe, me jos ketkä sen tiedämme. Koskaan kukaan ei saa sanoa mitään pahaa siitä, että joku on saanut elävän terveen vauvan.
Siinä vähän perspektiiviä teille, ilkeät kommentoijat täällä.
Tuossa jo aimmin ehdotin, että noin tökeröt sanomiset voivat olla merkki alkavasta dementiasta.
Minkä ikäinen tuo isoisä on? Luonteenmuutos tapahtuu hitaasti, sitä ei omainen välttämättä edes huomaa.
No ei se mihinkään dementiaan kuulu, jos sanoa kajauttaa sen mitä ajattelee. Miehet on tässä hyvin suoraviivaisia. Jos on vielä joutunut näkemään, että toisen elämä on vähän vinksin vonksin ja vaan lapsia laitetaan maailmaan, niin kyllä tuon voi tokaista kuka vaan vähän kokeneempi äijä. Naisten kun pitää jostain ihme syystä pitää sitä suuta soukemmalla, aina.
Minulle ärähti oma isä, kun tuli tieto raskaudestani, että oliko ihan tarpeellista? Kun ei tuo juttu näytä niin auvoisalta muutenkaan, niin onko pakko siihen vielä lasta laittaa ja noin nuorena. Isä ei ollut dementikko, vaan viisikymppinen täysissä järjissään oleva ja fiksu mies.
Oikeassa oli. Ei siitä mitään tullutkaan, muutaman vuoden päästä olin sitten yksinhuoltaja ja siihen kaatui monet tulevaisuudensuunnitelmat muutenkin. Sen oikean tapasin sitten paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka, täällä ap:tä haukkuvat, ovat tietenkin niitä, joilla on käynyt se satumainen tuuri, että ovat löytäneet sen oikean nuorena ja saaneet kaikki lapsen saman miehen kanssa.
Totuus nyt vain on se, että vaikka me kuinka haluaisimme elävämme yhden ja saman kumppanin kanssa koko elämämme, ei kaikille niin käy. Ei ydinperhe tai mikään muukaan perhetyyppi ole meriitti, josta pitää saada kultamitali. Ihmiset muuttuvat, kasvavat erilleen, toinen löytää uuden...
Voi siis rakastua jopa väärään mieheen. Itse tajusin esikoista odottaessani, että mies on täysi narsisti, vaikka merkkejä siitä olikin näkyvissä jo aiemmin. Nyt elämääni on tullut uusi ja paljon ihanampi mies. Ja KYLLÄ aion hänenkin kanssa lapsen tehdä. En ymmärrä, mitä rikollista siinä on
Tätä olen aina ihmetellyt, että miten naiset sortuvat narsistiin. Usein kerrotaan, että narsisti viekoittelee naisen kehumalla ja imartelemalla tätä, ja kaikki tuntuu "täydelliseltä". Mulle tulee mieleen, että narsistin kelkkaan lähteneellä naisella on vajausta itsetunnossa. Jäänyt vaille huomiota lapsena, varsinkin isän? Tai sitten todella huono ihmistuntemus. Sekin kehittyy varmaan vuorovaikutuksessa.
Kiitos alentavasta kommentistasi! Olen kyllä lapsena ihan huomiota saanut rakastavilta vanhemmiltani. Koulukiusaamista olen tosin kokenut...
Narsistin uhriksi voi kyllä joutua kuka tahansa. Myös sinulle voi käydä niin.
Totta, ei siinä ole mitään ihmettelemistä, että joku joutuu narsistin pauloihin. Se on salakavala prosessi, minkä huomaa vasta, kun on jo syvällä suhteessa. Ja myös miehet voi sortua narsistinaisen ansaan. Se saattaa olla jopa yleisempää tänä päivänä, koska ulkonäkökeskeisyys.. Miehet asettaa naisen vaatimukseksi lähinnä vain pitkät blondit hiukset, isot rinnat ja muuten on oltava hoikka. Kun tällä perusteella valitsee kumppaninsa, on suuri mahdollisuus astua narsistiharhaan. Narsistinaiset on niitä suuria draamakuningattaria, jotka osaa näytellä taitavasti ja osaavat vetää ns. oikeista naruista. Narsistinaisen kaikkein suurin valttikortti on seksi, ja sitähän nykymiehet janoaa aamusta iltaan. Nuori, hoikka ja isotissinen nainen voi vedättää miestä ihan mielensä mukaan.
Eiköhän nuo lähes kaikki netissä pyllyilevät blondit jonkinsorttisia narsisteja ole, ja etsivät vain sopivasti vedätettävää miestä. Älkää ihmetelkö yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
Ei tainnut haukkua, kun aloituksen mukaan kyse oli faktasta eikä mielipiteestä. Voi auttaa myös ap:ta ja tätä poikaa asian ajattelu nyt, kun heikolla hetkellä tekee mieli erota ja hankkia uusi ihminen taas uuden puolitutun kanssa.