Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan nähnyt, että isäni ja äitini halaavat toisiaan
30.01.2023 |
Pusuista puhumattakaan.
Rakkaudettomuus on asunut meidän kodissamme, ja valitettavasti se on tuntunut hyvin pahalta, käsittämättömältä möykyltä, josta ei ole voinut saada otetta.
miksi te ihmiset pysytte rakkaudettomissa suhteissa? Luulette pysyvänne kenties yhdessä lasten takia. Minäpä kerron: huijaatte itseänne. Rakkaudettomuus tekee erityisen pahaa lapsille. Ongelma on teidän oma riippuvuus.
Kommentit (30)
Niinhän se on. Riippuvuus toisesta, kyvyttömyys kasvaa aikuiseksi. Usein nämä ihmiset paheksuvat niitä, jotka uskaltavat erota. Enkä tarkoita, että kaikki erot olisivat järkeviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole minäkään nähnyt, paitsi hääkuvassa. Mutta ihan varmasti toisistaan pitävät.
Rakkautta ja välittämistä voi näyttää muutenkin kuin nuolemalla toisen naamaa.
No halaa sinä kumppaniasi/lapsiasi/ystäviäsi.
En minäkään lapsena sitä nähnyt vanhempieni välillä. Osasin silti hakea ihanaa parisuhdetta, jossa on paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jännä. Ihan niin kuin ihminen ei näkisi elämänsä aikana mitään muuta kuin omat vanhempansa ja perustaisi koko persoonansa, tapansa ja periaatteensa siihen.
En minäkään. Ehkä pientä kutittelua joskus, kerran tai pari, mistä äitini selvästi kiusaantui. Kaikille vaan ei ole aikoinaan (80-luvulla vanhemmiksi tulleet) ollut normaalia näyttää parisuhteeseen liittyviä tunteitaan lapsilleen.
Yhä he yhdessä ovat, ja elämänmenosta ja tapahtumista päätellen viihtyvät toistensa seurassa, tekevät yhdessä asioita jne.
En ole saanut aikuisten läheisyydestä kertovaa mallia lapsuudessani, mutta en myöskään riidoista tai mykkäkoulusta.
Uskon, että heillä on läheisyyttä. Ei vaan muiden nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhempien pitäisi halata tai rakastaa toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lapsena sitä nähnyt vanhempieni välillä. Osasin silti hakea ihanaa parisuhdetta, jossa on paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jännä. Ihan niin kuin ihminen ei näkisi elämänsä aikana mitään muuta kuin omat vanhempansa ja perustaisi koko persoonansa, tapansa ja periaatteensa siihen.
Tämä! Ja jos tosiaan lapset perustaisivat koko elämänsä vanhempien antamalle mallille, niin sittenhän eronneiden vanhempien lapsien täytyisi myös aikuisina erota, koska eivät muusta tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei varmaan olla halattu lasten nähden. Ei vaan olla sellaisia ihmisiä. Läheisyyttä on kun ollaan kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lapsena sitä nähnyt vanhempieni välillä. Osasin silti hakea ihanaa parisuhdetta, jossa on paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jännä. Ihan niin kuin ihminen ei näkisi elämänsä aikana mitään muuta kuin omat vanhempansa ja perustaisi koko persoonansa, tapansa ja periaatteensa siihen.
Tämä! Ja jos tosiaan lapset perustaisivat koko elämänsä vanhempien antamalle mallille, niin sittenhän eronneiden vanhempien lapsien täytyisi myös aikuisina erota, koska eivät muusta tiedä.
Hohhoijakkaa. Näinkö minä tosiaan väitin aloituksessa?
Minun lapsuudessa oli paljon pahaa oloa, joka johtui osittain vanhempien jopa inhosta toisia kohtaan. Tottakai se on jättänyt minuun jälkeen. En sano silti ettenkö voisi hankkia itse parempaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä tuostakin traumatisoitua ja uhriutua
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempien pitäisi halata tai rakastaa toisiaan?
🤡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lapsena sitä nähnyt vanhempieni välillä. Osasin silti hakea ihanaa parisuhdetta, jossa on paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jännä. Ihan niin kuin ihminen ei näkisi elämänsä aikana mitään muuta kuin omat vanhempansa ja perustaisi koko persoonansa, tapansa ja periaatteensa siihen.
No tämä. Hämmentää, miten usein joku oma toimintatapa perustellaan omilla vanhemmilla tai lapsuudella. Ihan vähän aika sitten joku täällä palstalla sanoi, että hänen miehensä ei harjaa hampaita, koska hänen lapsuuskodissaan ei hoidettu hampaita. Ihan niin kuin aikuinen ihminen ei voisi käyttää omia aivojaan.
Minä lapsena aina ajattelin, että vanhemmillani ei ole läheisyyttä tai tunteita. Paljon vanhempana tajusin, että kyllä heillä oli, paljonkin. Mutta aikuisten elämässä on paljon sellaista, mitä lapsi ei ymmärrä eikä tarvitsekaan, meidän perheemme kohdalla ihan fyysiseen terveyteen liittyviä asioita.
Olen iloinen siitä, että nämä asiat ovat aikuisena selvinneet minulle, mutta yhtä lailla iloinen olen siitä, ettei minun lapsena tarvinnut niitä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole minäkään nähnyt, paitsi hääkuvassa. Mutta ihan varmasti toisistaan pitävät.
Rakkautta ja välittämistä voi näyttää muutenkin kuin nuolemalla toisen naamaa.
Puheistaai päätellen voi hyvinkin olla ettei äitisi ja isäsi rakasta toisiaan
Todellakin välittävät kyllä toisistaan!
Isäkin sanoi esim. joskus, että näkee äidin vielä samanlaisena kun olivat nuoria.
Ei kaikki välitä kosketella toisiaan. En minäkään. En ollut sylivauva, en siis hakeutunut oma-aloitteisesti äidin kainaloon.
En myöskään tykkää suudella ketään vaikka olisin miten rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tuostakin traumatisoitua ja uhriutua
Ei kai Ap ole uhriutunut. Kertoo vain kokemuksistaan. Se on eri asia kuin uhriutuminen.
Ne ihmiset juuri uhriutuvat, jotka eivät tunteitaan käsittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään lapsena sitä nähnyt vanhempieni välillä. Osasin silti hakea ihanaa parisuhdetta, jossa on paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Jännä. Ihan niin kuin ihminen ei näkisi elämänsä aikana mitään muuta kuin omat vanhempansa ja perustaisi koko persoonansa, tapansa ja periaatteensa siihen.
No tämä. Hämmentää, miten usein joku oma toimintatapa perustellaan omilla vanhemmilla tai lapsuudella. Ihan vähän aika sitten joku täällä palstalla sanoi, että hänen miehensä ei harjaa hampaita, koska hänen lapsuuskodissaan ei hoidettu hampaita. Ihan niin kuin aikuinen ihminen ei voisi käyttää omia aivojaan.
Ei minun aloituksessa ollut tästä kysymys. En missään kohtaa väittänyt, ettenkö voisi itse toimia toisin. Miksi pitää vetää näin äkkinäisiä päätelmiä?
Vierailija kirjoitti:
No en ole minäkään nähnyt, paitsi hääkuvassa. Mutta ihan varmasti toisistaan pitävät.
Rakkautta ja välittämistä voi näyttää muutenkin kuin nuolemalla toisen naamaa.
Minä olen kyllä nähnyt useinkin vanhempani halailemassa ja pussailemassa, myös molempien puolen isovanhemmat osoittaa keskinäistä hellyyttä fyysisesti edelleen. Eivät toki "nuole toisen naamaa", mutta suukottelevat ja silittelevät ym.
En osaa sanoa mikä on normaalia, mutta tuo on se mihin olen itse tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on. Riippuvuus toisesta, kyvyttömyys kasvaa aikuiseksi. Usein nämä ihmiset paheksuvat niitä, jotka uskaltavat erota. Enkä tarkoita, että kaikki erot olisivat järkeviä.
Aika jännä ajatus, että rohkeita ovat vain ne jotka uskaltavat erota. Eivätkö vielä rohkeampia ole ne, jotka uskaltavat rakentaa suhteensa kuntoon?
Vanhempani halailivat vähän liikaakin (lapsen mielestä) nuorena. Ysikymppisinäkin silloin tällöin rutistavat toisiaan tai antavat pusun. Minusta se kyllä kuuluu rakastamiseen. Jos ei koskaan osoiteta mitään hellyyttä muiden nähden, niin ehkä niitä helliä tunteita ei olekaan, mikä on kyllä surullista puolisoista puheen ollen.
Voi voi