Mikä on törkein tapa, jolla joku on yrittänyt (ilmaisiksi) hyötyä ammatistasi / harrastuksestasi / osaamisestasi tms?

Eräs tyyppi kysyi että, pitääkö mun maksaa firman autoon itse bensat?

Olis halunnut kyydin Helsingistä Tampereen lentokentälle, että jos olisin viitsinyt?

Ilmaiseksi tottakai tälle tyypille.

Muutenkin outo kaveri, ei olla enää tekemisissä.

Olen sairaanhoitaja. 

Eräällä tutullani oli tapana kerjätä minua tuomaan itselleen lääkkeitä sairaalan lääkekaapista. Aina oli jotain vaivaa. Vaikka kieltäydyin aina niin kerjääminen jatkui.

Vierailija kirjoitti:

Missä menee hyväksikäytön raja? Kyllähän toisen ammatista puhua saa, mutta onko jo neuvon pyytäminen hyväksikäyttöä?

Onko väärin pyytää ompelijaa kertomaan, miten jonkin ompelisi taskun tai rakennusmiestä kertomaan, miten jonkun kohdan tekisi? Meneekö hyväksikäytön raja siinä, että pyytää toista tekemään jotain puolestaan, vaikka kyse olisi viiden minuutin hommasta? Vai meneekö raja siinä, että tarvitsen ammattilaisen, mutta en vain viitsi maksaa?

Itse en neuvo ilmaiseksi, koska

A Jos jotain menee pieleen, on se tietenkin minun vikani

B Monesti näkemättäbei ylipäätään pysty vastaamaan kysymykseen

C Se "muutama" minuutti usein venyy ja venyy. Usein kyselijällä on jo jatkokysymys odottamassa "jos vielä nopeasti tämänkin.."

Rakennusalalla toimin, sekä suunnittelu- että työntekijän roolissa.

Tuntiveloitukseni on 40€, joten vartti on kymppi. ;-)

Olen ammatiltani kosmetologi ja minun aina oletetaan tekevän kaikkia ilmaisia hoitoja ystäville ja tutuille. Yksikin kerran soitti, kun oli käymässä paikallisilla festareilla, että mitä minulle kuuluu ja olenko töissä, että pääsisinkö tekemään hänelle meikin iltaa varten. En todellakaan tehnyt. Sama jos ollaan jossain illanvietossa, niin kaikki kaverit istuu rivissä odottamassa meikkiä..

Tuolla joku kysyi että tunnustautuuko siihen että pyytää toisilta palveluksia? Kai minä menen siihen kastiin. Mummuni on ompelija, ihan ammatikseen oli, niin jos on korjattavia vaatteita niin aina kyllä kysyn mummulta kerkeekö/jaksaako hän. Ja aina kyllä jaksaa, koska ei osaa kieltäytyä. Mutta minä sitten taas autan häntä omakotitalon ja siihen kuuluvan tontin hoidossa, marjojen poimimisessa yms, kaikessa mihin tarvitsee apua. Enkä suuttuisi jos kieltäytyisi, hän ei vaan osaa sanoa lapsenlapsilleen ei. Välillä tulee huono omatunto, mutta toisaalta autan häntä kyllä kaikessa mahdollisessa aina kun käyn siellä, mikä on huomattavasti useammin kuin mitä pyydän vaatteita korjaamaan. Pyydän ehkä noin kerran vuodessa korjaamaan jotain. Ja rippimekkoni hän ompeli minulle rippilahjaksi. Mutta rakastan mummoani, ja en koe että hyväksikäyttäisin hänen taitojaan. On niitäkin nähty jotka koittaa hyväksikäyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Piirräpä minulle tatuointi!" on hyvin usein kuultu lause. En siis ole tatuoija, oon vaan hyvä piirtämään ja koska oon piirtänyt omat kuvani ja joitain muitakin niin sitten noita heittoja tulee. Toiset ei vaan ymmärrä, et pakottamalla ei piirtämisestä tuu yhtään mitään.

Ammatiltani oon maalari, joten maalaus/tapetointi/laatotuspyyntöjä tulee usein. "Jos kaljapalkalla tuut maalaa ton olkkarin tosta". Jep, eka oon 8,5 tuntisen työpäivän maalaamisen parissa niin tottakai tuun vielä töitten jälkeen jatkamaan samoja hommia, kaljapalkalla. Onneks oon oppinut sanomaan ei, aiemmin olin aivan loppuun palanu noitten ylimäärästen hommien takia, koska en vaan osannut sanoo ei enkä halunnut loukata/suututtaa ketään. Sitten totesin, et mielenterveys ennen sitä olematonta rahaa. Käyn tekemässä hommia toki parhaille ystäville, se on selvä, mut sukulaisten ja tuttujen pyynnöt menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tykkään ammatistani älyttömän paljon, joten ei se oo mitenkää vastenmielistä käydä tekee remppaa töiden ulkopuolella, mut jos joku haluaa pelkkää maalarinvalkosta maaliseinää (aivan käsittämättömän tylsää tehä) niin sitten jää väliin. Tehosteseinät, erikoiset tapetit ja kaikki missä voin tehä ja jopa keksiä ite jotain erilaista käyn tekee riemuiten. Mut ei sen pitäis olla oletus, et tuuppa tekee tosta yks kaksion remppa, kun sitä työkses teet ni meneehän se siin sivussa sit.

Jos oot hyvä ja sanojesi mittainen hlö niin tuu mulle tekee keittiöön laatotusta/maalausta yms. ja makkariin tapetinpoistoa ja maalausta etc.

Sovitaan hinnasta - ei kaljapalkalla - oluet voidaan ottaa mun piikkiin sitten kun homma on pulkassa =) - pääkaupunkiseudulla olis tällanen jobi tarjolla huhtikuussa =D

Tottakai, ajan mielelläni joka päivä töitten jälkeen 2,5tuntia Helsinkiin remontoimaan ja sitten takasin niin, et ehin aamulla seittemäksi töihin. ;) Vapaa-aika onkin aivan ylimainostettua. Tosin siltä tää nykynen meininki alkaa tuntuu, ei ihmisellä ilmeisesti voi kuulua elämään muu kuin työ, työ, työ.. Ja annas, jos pidät kahvipaussin! "Siellä se istuu kahvilla, noinhan ne työt etenee"..

PS. Tuskin monikaan ammattimaalari tekisi vapaa-ajallaan tapetinpoistoa, se homma kuuluu ihan muille. Toki, jos siitä haluaa maksaa, kun ammattilainen repii tapettia tuntitolkulla..

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kampaaja ja ihmeellisiä tarinoita olen saanut kuulla: tämän kampaajan tuttu tulevat kampaamoon oman värituubin kanssa, kampaaja levittää sen, pesee sen pois ja lopuksi leikataan ja kuivataan hiukset. Rahaa ei vaihdu, koska tuttava tarjosi kampaajalle kahvit...miten joku kehtaa? Toisin päin; itselläni on myös kauneusalan yritys, jonne bloggarit mielellään soittavat, ja kyselevät hoitoja. Ilmaiseksi tietty, koska bloggaavat. Meillä se ei onnistu, koska tästä käytännöstä en ole huomannut mitään hyötyä liiketoiminnalleni.

Minä olen muotialan yrittäjä ja toiminut myös kauneusalan yrityksessä. Nämä bloggaajat ovat kieltämättä uskomatonta porukkaa, monet täysin keskinkertaisia, mutta kauneuspalveluita/tuotteita vastaan tyrkyttävät aina "näkyvyyttä" blogissaan. Todellisuudessa yllättävän harva yhteistyö on poikinut edes myyntiä tai mitään liikkeelle hyödyllistä. Onneksi se muutaman vuoden takainen bloggausvimma on laantunut ja eikä viikoittain tarvitse käännyttää heitä ovelta.

Vierailija kirjoitti:

Raksamiehenä on yritetty pyytää talkoina suunnilleen tekemään talo. Joskus sanoin että pikku hommissa voin auttaa ilmaiseksi. Nykyään se on 15 euroa tunti ilman kuittia. Pakko kun kaikki hommat on muka ihan pikku juttuja. Yhdelle laitoin taloon rungon pystyyn, asensin tuulisuoja levyt ja vesikaton niin kehtasi vinkua kolmesta tontusta.

Maksoi sen naama happamana. Pakko sille oli sanoa että vähän voisi miettiä mitä tuollainen oikeasti maksaisi.Sen jälkeen olen sanonut tuon 15 hinnaksi jos jotain haluaa. Verokortilla kun teen niin hinta on korkeampi. Tosin sillä saa eikä tarvi maksaa seisoskelusta.

Jätkä tekee keikkaa pimeänä ja kehtaa valittaa että vituttaa ja riistetään.

Vähän suoraselkäisyyttä ja hommat tehdään verokortilla, niin loppuu "epämieluisat" kyselyt.

Kun jäin töistä pois pysyvästi, niin johan alkoi tulla "työtarjouksia". Kokopäiväistä lastenhoitoa, leipomista, koirien tai kissojen hoitoa, siivousta jne., mutta mistään en olisi palkkaa saanut. Hyvää hyvyyttään ihmiset yrittivät järjestää minulle tekemistä, kun aivan joutilaana olin.

Olen juristi ja muutaman kerran on vanhempien tuttu kysellyt asioita ja olen suostunut keskustelemaan favorina isälle/äidille.

Kyselijä on joku, jota en välttämättä ole edes tavannut ja tiedän suurin piirtein, että mistä kylästä/talosta on kotoisin ja kenen sukulainen se on vaikka en edes aina tiedä näitä sukulaisiakaan. 

No, ongelma on siinä, että yleensä neuvon pyytäminen on ollut lähinnä oman uskon vahvistusta ja pitäisi olla samaa mieltä ilman, että on nähnyt papereita eikä tiedä oikeita faktoja. Usein itse kysymys voi olla enemmän tekninen kuin juridinen esimerkiksi rajanmittaukseen liittyvä, josta maanmittausinsinööri tietää noin 100 kertaa enemmän kuin itse ja pitäisi sitten ottaa kantaa, että puhuiko se insinööri varmasti totta, kun asiaa on jo kyselty insinööriltä.

Toinen juttu sitten on, ettei ole kiva tietää enemmän tämän vanhempien tutun asioista kuin mitä vanhemmat tietävät. 

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Olen aiksmein tehnyt vero töitä eli tiedän jotakin verotus asioista yms. no heti kun jotkut saa asiasta vihiä niin alkaa puelin soida ja neuvo sitä tätä ja tota ja kun jotakin neuvoo niin sitten ei edes kiitettä. palkiosta ei puhettakaan ja tässä hiljan oli tilanne jossa säästin 5000e henkilölle joka vaan jotakin murahti "palkkioksi"

Nais yrittäjät on kaikkein pahimpia sitä liperellään ja annetaan ymmärtää pimppiä ja viinin litkua olevan palkkioksi jos suostun siivoomaan kirjanpitonsa ja kun kieltäydyn kohteliaasti niin alkaa sellainen rumpa...

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjanpitäjä joten luonnollisesti osa ihmisistä olettaa että silkasta tekemisen ilosta voisin hoitaa heidän firmojensa kirjanpidon "siinä oman työn sivussa".

Neuvon toki veroasioissa yms, mutta en tee ilmaiseksi tilinpäätöstä tms kenellekkään!

Törkein oli ehkä ystävän mies, joka kuultuaan ammattini sanoi että sittenhän voisin auttaa häntä firman talousasioiden setvimisessä, oli kuulemma jäänyt kirjanpito vähän retuperälle. Sanoin että teen sillä hetkellä tilinpäätöstä joka täystyöllistää minut, ja päivät venyivät usein 10-12 tuntisiksi. Ei kuulemma haitannut, voisin illalla vähän vilkaista. Jankkasi ja jankkasi asiaa, kunnes sanoin että voin VÄHÄN neuvoa. Kävi ilmi että kirjanpito oli melkein vuoden ajalta aivan sekaisin, kuitteja puuttui, omat ja firman rahat täysin sekaisin, eikä alvienkaan maksussa oltu menty ihan lainmukaan. Sanoin etten voi tässä auttaa, vaatii ison homman selvitellä kaikki. Mies sanoi aivan pokkana että "me voidaan viedä sut vaikka leffaan joku ilta kiitoksena siitä että katot nää kuntoon". LEFFAAN!! Ja siis tuo työ vaatisi varmaan 2-3 vkon täyspäiväsen duunin saada numerot kuntoo, sekin varovainen arvio!  Ja äijän mielestä leffa olisi riittävä palkkio. Kieltäydyin ja tästäkö helvetti repesi. Kaveri ei varsinaisesti laittanut välejä poikki, mutta lopetti vaan pikkuhiljaa yhteydenpidon. Olin pitkään tosi surullinen  asiasta.

Tämä leffa kirjanpitourakasta on paras näistä,hihihih.

K

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Se on totta ettei kaikki uskalla tulla juuri tuosta syystä, mutta kyllä on pienyrittäjänä joutunut sellaisia sekavia narkomaaneja ja outoja ennustajia ja kaupustelevia miesporukoita kohtaamaan että on ollut pakko ottaa ovikello käyttöön. Se on valitettavaa mutta yksinyrittäjälle joskus pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Osa kampaamoista tekee näin myös. Asiattomia henkilöitä liikkuu kaupungeissa niin paljon ja yrittää ryöstää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Osa kampaamoista tekee näin myös. Asiattomia henkilöitä liikkuu kaupungeissa niin paljon ja yrittää ryöstää.

Meillä tosiaan pieni myymälä Helsingissä ja ovikellosysteemi harkinnassa. Turvattomimpia ovat kauniit kesäpäivät kun sekakäyttäjät kaivautuvat koloistaan. Kyllä yksinäisellä myyjällä on haastetta nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin ulkomailla ja silloin olisi pitänyt toimia ilmaisena hotellina ja turistioppaana ties kelle entisille kavereille, joiden kanssa en ole edes jutellut vuosiin, saati nähnyt. Asuin siihen aikaan myös todella pienessä yksiössä, johon ei todellakaan ollut tilaa majoittaa ketään, ja lisäksi maan pääkaupunki oli se mihin turistit suuntaavat, itse asuin ihan muualla monen tunnin ajomatkan päässä (tottakai olisi pitänyt kyydittää ihmiset pääkaupunkiin ja takaisin).

Ei kuule tarvitse muuttaa kuin Helsinkiin ja asua yksiössä niin johan löytyy kavereita ja sukulaisia joita ei ole nähnyt tyyliin 10 vuoteen. Sitten vielä ihan oikeasti suuttuvat kun ei voi tulla meille yöpymään 4 yöksi! Yksi henkilö suuttui ja sanoi että muut saa kyllä tulla. Mietimme että ketkä muut? Yksi sukulaisperhe suuttui myös ja puuskahtivat että miten sitä sitten lapsiperhe matkustaa! Kaiketi se asia ei meille kuulu?

Ja asupa vielä lentokentän läheisyydessä niin majoituspyynnöt vähintään triplaantuvat. Onhan se tietty kätevää kun sukulaisperheet maakunnista voi valita halvemmat (lue huonompina aikoina, kuten aamuyöllä, lähtevät tai yömyöhään saapuvat) lennot ja punkata meillä, kun on niiiin kiva nähdä pitkästä aikaa. Autokuljetus kentälle kuuluu luonnollisesti kauppaan ja oma rotisko saa ilmaisen parkkipaikan meidän pihalta, tietenkin. Lähteissä on oltava runsas aamupala katettuna siinä puoli neljältä, eihän lapsiperhettä voi matkaan lähettää ilman ruokaa ja palatessa on oltava yöpalat tarjolla, kun kuka siitä lentokonepöperöstä maksaa? Edes lakanoita ei ole kellään "lentomatkailijavierasta" ole ollut mukana ja täytyy sanoa, ettei se "vaivanpalkaksi" tuotu ouzopullo kauheasti lämmitä absolutistien perheessä. 

Ex-kaverini antoi ymmärtää että voisin kirjoittaa hänen gradunsa koska se käy minulta niin hyvin ja olin auttanut toista kaveriani hänen lopputyössään (siis vain auttanut ja sparrannut). Muutaman satasenkin olisin voinut saada vaivanpalkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kampaaja ja ihmeellisiä tarinoita olen saanut kuulla: tämän kampaajan tuttu tulevat kampaamoon oman värituubin kanssa, kampaaja levittää sen, pesee sen pois ja lopuksi leikataan ja kuivataan hiukset. Rahaa ei vaihdu, koska tuttava tarjosi kampaajalle kahvit...miten joku kehtaa? Toisin päin; itselläni on myös kauneusalan yritys, jonne bloggarit mielellään soittavat, ja kyselevät hoitoja. Ilmaiseksi tietty, koska bloggaavat. Meillä se ei onnistu, koska tästä käytännöstä en ole huomannut mitään hyötyä liiketoiminnalleni.

Minä olen muotialan yrittäjä ja toiminut myös kauneusalan yrityksessä. Nämä bloggaajat ovat kieltämättä uskomatonta porukkaa, monet täysin keskinkertaisia, mutta kauneuspalveluita/tuotteita vastaan tyrkyttävät aina "näkyvyyttä" blogissaan. Todellisuudessa yllättävän harva yhteistyö on poikinut edes myyntiä tai mitään liikkeelle hyödyllistä. Onneksi se muutaman vuoden takainen bloggausvimma on laantunut ja eikä viikoittain tarvitse käännyttää heitä ovelta.

Olen suht suosittu bloggari ja yhteistyötarjouksia tulee päivittäin .

Vähän usko lukijoilla menee jos jatkuvasti hyppään kampaajalla ja kosmetologilla.

Mutta pakko kehua, kaikki kauneusalaan liittyvät yrittäjän ovat hyvin ymmärtäneet kun olen kertonut miksi en halua tehdä yhteistyötä.

Lisäksi niin pisteet yhdelle. Ystäväni häät olivat viime kesänä ja tämä eräs kampaaja lähestyi uudestaan, lupasi tehdä minun Jan morsiamen hiukset hääpäivänä. Sen sitten otimme vastaan ja niin hyvää jälkeä tekikin että sekä minä että morsian kehuttiin.

En tiedä paljonko lopulta moinen postaus tuo asiakkaita. Kampaaja ilmoitti milloin vaan olen tervetullut .

Kerjääminen on niin rumaa, bloggareilta.