Mikä on törkein tapa, jolla joku on yrittänyt (ilmaisiksi) hyötyä ammatistasi / harrastuksestasi / osaamisestasi tms?

Vierailija kirjoitti:

Englanti. Sitähän kaikki muka osaa ja työelämässä on ihan nollan arvoinen tutkinto. No, sit kun jonkun pitääkin tuottaa tekstiä, niin pitäisi olla auttamassa ja melkein heti jo käytävällä kävellessä suoltaa sivullinen täydellistä ammattitekstiä kollegalle. Kollegalla on ehkä joku tuotos, jota et ymmärrä suomeksikaan, kun se ei ole ihan valmis vielä.

Ja ruotsi. Mihin vi.....un sitä Suomessa tarvii ja sitten ollaan pulassa kun sinne Ruotsiin tehdyn urakan päätteeksi pitää olla asiakkaalle käyttöopas systeemiin myös ruotsiksi kun Ruotsissa puhutaan enemmän ruotsia kuin englantia eikä se englanninkielinen käyttöopas riitä. Sitten suututaan kun jonkun tuntema lukion ruotsin opettaja ei ehdikään kääntää 38 sivua täyttä tekstiä jollekin erikoisalalle viidessä päivässä täyspäiväisen opettajan työn ohessa. Mikä siinä muka kestää.........ta! Me sitten ostetaan se palvelu. Tehkää niin, tehkää!

Siskoni meni työkokeiluun vai mikä termi onkaan, paikalliselle kirpputorille.

Koska kirppis ei voinut antaa palkkaa, sai täyttää omilla kirppistavaroilla aina kaikki tyhjät myyntipaikat.

Mehän sitten alettiin keräämään urakalla myytävää ja puhuin töissäkin on tosi kiva kun sisko saa rahaa itselleen.

Työkokeilu kesti puoli vuotta ja sinä aikana saatiin sekä meidän koti, meidän vanhempien omakotitalo tyhjennettyä tarpeettomasta sekä minun appivanhempieni. Puhutaan siis todella isosta kasasta tavaraa ja siskoni tienasi lopulta lähes 10 000. Tavara oli useampi pakettiautollinen.

Ja se yhteydenottajen määrä

Minun työkaverin sisko, en ole ikinä tavannut, pyysi että siskoni hakisi heiltä myytävät kotoa, saisi valita jotain itselleen mutta hinnat pitää häneltä tarkistaa.

Tämä oli siis pahin, koska työkaverin siskolla ei ole mitään sidettä minun siskooni. Mutta lisäksi moni meidän sukulainen ehdotti tavaroiden hakemista monen sadan km päästä jne.

Nyt siskoni on mennyt takaisin kirppikselle. Tekee ns pimeenä, eli on kerran viikossa töissä ja saa tästä 2 myyntipöydän vuokraa palkaksi.

Isäni täti kuoli, iso omakotitalo piti tyhjentää , isäni sai perinnöksi kaiken irtaimiston ja lisäksi vanhempani laittavat mökkinsä keväällä myyntiin.

Nämä tavarat riittävät vähäksi aikaa ja sisko saa vähän rahaa. Puhumattakaan kuinka iloisia kaikki ovat kun tavara lähtee kiertoon ja sisko kun tekee työtä, on helpompi saada työtäkin.

Itse pidän lapsista ja mielelläni vietän heidän kanssaan aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minä aina milloin missäkin tilanteessa tahdon toimia ilmaiseksi lastenvahtina, etenkin, jos touhuun menee useampi tunti. välillä saatan olla ihan kaveriporukalla esimerkiksi tilaisuudessa, missä on paljon lapsia. Heti kun joku puolituttu bongaa minut paikalta, lykätään lapset minulle ja oletetaan, että ihan hyvää hyvyyttäni vahdin niitä ipanoita koko tilaisuuden ajan. 

Sukulaisten ja läheisten ihmisten lapsia vahdin lähes aina veloituksetta, mutta tutuilta ja tutun tutuilta oletan kyllä saavani jonkinlaista vaivanpalkkaa. Eikä se 2e kolikko ole muuten sopiva palkka neljän tunnin lasten kaitsimisesta :)

Kielihän on monen mielestä ilmaista: pälä pälä laitetaan sanoja peräkkäin, mikä siinä maksaa?!

Käänsin tutulle CV:n suomesta ranskaksi. Siihen vierähti monta tuntia työaikaa, koska jouduin selvittelemään paljon asioita. Palkaksi en saanut edes sitä suklaalevyä.

Oon tän kertonut ennenkin tällaisessa ketjussa, mutta oon Kelalla töissä. Tosi monet kysyy koko ajan jotain kikkaa, millä voisi kiertää jotain tukea tai sitten miten voisi nopeuttaa asioiden käsittelyä. Röyhkeimmät ovat jopa kysyneet suoraan, että voisinko mennä ratkomaan jotain niille tai kattomassa miksi päätöstä ei kuulu :D.

Myös jatkuvasti kysytään, että milloin kannattaisi tulla paksuksi (optimaaliset vanhempainpäivärahat), miten saisi sitä tätä ja tota. Neuvon kyllä mielelläni, en vaan vapaa-ajalla jaksaisi pohtia muiden mahdollisia tukiasioita ja vastailla tukiin liittyviin kysymyksiin.

Olen viherrakentaja, eli "viherpiipertäjä" tai "viherpeukalo", joka vähän siellä täällä näpertelee ja istuttelee juttuja. Esimerkki. Eräs perhetuttu osti mökin, jonka piha oli aivan luonnontilassa. Halusi minulta istutussuunitelman ja valmiin pihan, mutta oli valmis maksamaan vain _oikeista töistä_, ei suunittelusta. Sanoisiko esim arkkitehdille samalla lailla?

Toinen puolituttu halusi kiviterassin pihalleen. Tilasi kivet ja kutsui minut kahville sanomatta kivistä mitään. Heti pihaan saapuessa kysyi, voisinko asentaa kivet, kun se käy minulta niin paljon nopeammin. Selitin, ettei kiviä voi asentaa savimaalle ilman pohjatöitä ja niitä en ala käsin tekemään. Terassin pinta-ala 20x20 metriä eli ihan helvetisti kaivettava maata pois. Suuttui, kieltäytyi tarjoamasta kahvia (:D) ja asensi itse. Seuraavana kesänä tilasi ammattilaisen ja uudet kivet rikkinäisten tilalle. Ei edelleenkään tervehdi.

Enää en ikinä "ihan vaan nopeasti" tee mummini lisäksi kenellekkään pihatöitä ilmaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kampaaja ja ihmeellisiä tarinoita olen saanut kuulla: tämän kampaajan tuttu tulevat kampaamoon oman värituubin kanssa, kampaaja levittää sen, pesee sen pois ja lopuksi leikataan ja kuivataan hiukset. Rahaa ei vaihdu, koska tuttava tarjosi kampaajalle kahvit...miten joku kehtaa? Toisin päin; itselläni on myös kauneusalan yritys, jonne bloggarit mielellään soittavat, ja kyselevät hoitoja. Ilmaiseksi tietty, koska bloggaavat. Meillä se ei onnistu, koska tästä käytännöstä en ole huomannut mitään hyötyä liiketoiminnalleni.

Minä olen muotialan yrittäjä ja toiminut myös kauneusalan yrityksessä. Nämä bloggaajat ovat kieltämättä uskomatonta porukkaa, monet täysin keskinkertaisia, mutta kauneuspalveluita/tuotteita vastaan tyrkyttävät aina "näkyvyyttä" blogissaan. Todellisuudessa yllättävän harva yhteistyö on poikinut edes myyntiä tai mitään liikkeelle hyödyllistä. Onneksi se muutaman vuoden takainen bloggausvimma on laantunut ja eikä viikoittain tarvitse käännyttää heitä ovelta.

Koskee myös rakennusalan erikoistöitä. Otetaan yhteyttä, luvataan näkyvyyttä raksablogissa ja sitten pitäisi upottaa tuhansien Eurojen tarvikkeet + ilmainen työ johonkin, että saa mainoksen nettiin sivustolle, jota harvat ja valitut lukee.

Pahin oli kuitenkin eräs rakennuttaja, joka esitteli itsensä rakennusinsinööriksi ja kertoi rakentavansa xxx-talopakettifirman taloa jne. Halusi ilmaisen työn tietysti tai jollain "muodollisella korvauksella". Oikeasti jo harkittiin, koska kyse on isosta firmasta ja saisi sen näkyville heidän nettisivuilleenkin kuvastoon ja siihen lehdykkään, jota painavat talomalleista. Kysymys olisi ollut meidän puolesta noin 7000 Euron tarvikkeista ja parin viikon ilmaisesta työstä. No, kesken kaiken ilmeni, että ko. rakennusinsinööri oli tavallinen rakennuttaja ja tarjouksen takana ei ollutkaan mitään talopakettifirmaa. Sen kun omiksi lämpimikseen kerjäsi ja olisihan hänen taloaan sitten esitelty parina sunnuntaina kiinnostuneille. Mies sitten kiemurteli tarjouksesta nätisti pois loukkaamatta tätä "insinööriä". Sepä vetäisi herneen nenään. Uhkaili juristilla, koska hänelle oli "luvattu" tuo juttu. (ei ollut, luvattu harkita) Ja soitteli jopa meidän tuotteen maahantuojalle haukkumapuheluita. Painostus jatkui monta viikkoa, sähköposteja ja puheluita. Lopulta mies puhui pitkään ja sai tyypin rauhoittumaan.  Hän ei edelleenkään suostunut myöntämään mitään virhettä toiminnassaan, vaikka mies luki ensimmäistä lähestymistä ääneen, jossa ilmiselvästi sanottiin, että näkyvyys talopakettifirman sivulla, kuvastoissa, messuesitteissä jne.

Silloin joskus, kun sain ajokortin asuessani vielä vanhempieni kanssa ja vuosia myöhemmin hankin myös oman auton, asuessani jo omassa kämpässä. Mitäs muutakaan sitä voisi tehdä kuin kuskata porukkaa baariin ja tulla tietty hakemaan, kun soittelevat keskellä yötä? Se baariin kuskaaminen oli vielä ihan jees, kun yhdeltä ainoalta reissulta Helsingin keskustaan saattoi irrota jopa 50mk, jolla kävi siihen aikaan esim. lätkämatsissa ja tankkasi vielä faijan autoon bensaa, mutta se noutaminen vitutti, eikä menetettyjä yöunia korvattu esim. Mäkkärin autokaistalla, kun auto on täynnä mölyäviä känniapinoita ja ainoa selväpäinen (minä) koetti tilata ruokia metelin keskellä.

Mutta se keskellä yötä soittelu... kyllä meni hermot monta kertaa. Siihen se sitten loppui aikanaan, kun huomasin puhelimen soivan pe-la-yönä vähän neljän jälkeen. Numeroa ei näkynyt, mutta arvasin soittaja(n/t) ja vastasin, mutta en sanonut mitään - tutut äänet siellä. Suljin linjan, sammutin puhelimen, mutta laitoin sen noin puoli viiden aikaan uudestaan päälle. Ei mennyt kauaa, kun alkoi taas soimaan, joten puhelin äänettömälle ja jatkoin unia.

Aamulla oli niin tulikivenkatkuisia viestejä vastaajassa, että päivä lähti makeasti nauramalla hyvin käyntiin ja tallensin parhaat äänitteet. Myöhemmin, kun näin erästä ystävääni (joka oli niitä viestejä jättänyt), niin soitin hänen tallentamansa viestit vastaajastani ja kaveri ei ole eläissään hävennyt niin paljon kuin kuullessaan itsensä avautumassa. Kyseessä on todella mukava ja pitkäaikainen ystävä, mutta kun hän saa tarpeeksi viinaa, niin moraali katoaa kokonaan.

Sovittiin siinä sitten, että on se tietty joskus ookoo, että käyn hakemassa, mutta ei spontaanisti ja jotain kompensaatiota pitää saada roskaruoan sijaan.

Mun suku on tiennyt aina, että tykkään leipomisesta. Ihan pienestä pitäen ja aina oon auttanut kunhan "tilaaja" maksaa raaka-aineet. Tylyintä opiskelijana oli saada joku Yves Rocherin tilaajalahjana saatu koru vaivan palkaksi. Tiiän mistä oli saatu koska sain saman korun tietystä max. summasta lahjaksi. En tee toiste jos ei eka puhuta kunnon rahallisesta korvauksesta 😆 jos mun hinnat ei miellytä niin tilatkoon leipomosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Osa kampaamoista tekee näin myös. Asiattomia henkilöitä liikkuu kaupungeissa niin paljon ja yrittää ryöstää.

Mitä se ovikello tuohon auttaa? Eikö sinne ovelle tulla kuitenkin avaamaan jos sitä kelloa soittaa? Ryöstäjäkin varmaan osaa soittaa ovikelloa. Eipähän tule asiakkaatkaan häiritsemään ryöstöä, raiskausta tai pahoinpitelyä, kun ovi on lukossa.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni meni työkokeiluun vai mikä termi onkaan, paikalliselle kirpputorille.

Koska kirppis ei voinut antaa palkkaa, sai täyttää omilla kirppistavaroilla aina kaikki tyhjät myyntipaikat.

Mehän sitten alettiin keräämään urakalla myytävää ja puhuin töissäkin on tosi kiva kun sisko saa rahaa itselleen.

Työkokeilu kesti puoli vuotta ja sinä aikana saatiin sekä meidän koti, meidän vanhempien omakotitalo tyhjennettyä tarpeettomasta sekä minun appivanhempieni. Puhutaan siis todella isosta kasasta tavaraa ja siskoni tienasi lopulta lähes 10 000. Tavara oli useampi pakettiautollinen.

Ja se yhteydenottajen määrä

Minun työkaverin sisko, en ole ikinä tavannut, pyysi että siskoni hakisi heiltä myytävät kotoa, saisi valita jotain itselleen mutta hinnat pitää häneltä tarkistaa.

Tämä oli siis pahin, koska työkaverin siskolla ei ole mitään sidettä minun siskooni. Mutta lisäksi moni meidän sukulainen ehdotti tavaroiden hakemista monen sadan km päästä jne.

Nyt siskoni on mennyt takaisin kirppikselle. Tekee ns pimeenä, eli on kerran viikossa töissä ja saa tästä 2 myyntipöydän vuokraa palkaksi.

Isäni täti kuoli, iso omakotitalo piti tyhjentää , isäni sai perinnöksi kaiken irtaimiston ja lisäksi vanhempani laittavat mökkinsä keväällä myyntiin.

Nämä tavarat riittävät vähäksi aikaa ja sisko saa vähän rahaa. Puhumattakaan kuinka iloisia kaikki ovat kun tavara lähtee kiertoon ja sisko kun tekee työtä, on helpompi saada työtäkin.

Törkeää pimeää kauppaa. Olen kyllä itsekkin huomannut että kirppareilla tiettyjä numeroita löytyy vähän joka hyllystä, eli ovat paikan pitäjän tai henkilökunnan tai muuta hämärää myytävää. Tätä vielä tehostetaan sillä että korttimaksusta peritään 2€ lisämaksu, otta ihmiset käyttäisivät käteistä, jolloin siitä on helpompi siirtää tuloja suoraan omaan taskuun.

Itselläni on auto ja ajokortti ja koulukaverillani ei ole kumpaakaan. Aina on pummimassa kyytiä, eikä edes mitään yhteiskyytiä kouluun tms. vaan pitäisi lähteä asioikseni käyttämään häntä jossain isossa marketissa monen kilometrin päässä iltaisin, kun ei edes kiinnostaisi kyseistä ihmistä nähdä. Pari kertaa näille reissuille erehdyin, bensoja ei maksanut ikinä! Kaveri istui kirkkain silmin vänkärin paikalla ja totesi iloiseen sävyyn, että "On se vaan kätevää kun sulla on auto!" Joo on, sehän on ihan ilmainenkin ja käy pelkällä ilmalla.... Enpä ole enää lähtenyt käyttämään. Kyytiin voin ottaa jos olen itse kouluun menossa ja ajan hänen kämppänsä ohi, mutta nämä yhteiset kauppareissut passaan suosiolla.

Sukulaisten jokainen tietokoneongelma on jostain syystä minun ongelmani. Pitäisi selvitellä tuntikaupalla jotain vaikeampia juttuja ja totta kai ilmaiseksi omalla vapaa-ajalla.

Samoin minusta tulee aina vaikeissa tilanteissa tulkki, koska samanikäiset tutut eivät ole itse viitsineet opetella englantia.

Kasvatan pienimuotoisesti rotukoiria. Kun meille on tulossa pennut, sukulaiset ja ystävät olettavat, että antaisin heille 1500 euron pennun ilmaiseksi. Yksi kaveri katkaisi välit, kun kerroin hinnan.

Olen töissä lentoyhtiöllä ja sitä kautta voin ostaa alennettuun hintaan lentolippuja. Ne eivät ole ilmaisia kuten usein luullaan, mutta vähän huokeampia kuin ihan ns. normaalihintaan myytävät. Tapailin muutaman kuukauden erästä miestä, mutta sitten hänen aloitteestaan juttumme yhtäkkiä loppui. En enää muista, mitä hän sanoi syyksi, mutta itse olin hyvin tykästynyt häneen ja kieltämättä se tuli ihan puskista ja sattui.

Noh, tuona aikana hänelle oli tietysti selvää mitä teen työkseni ja n. kuukausi tämän jälkeen hän laittoi whatsappia, josko olisin voinut ostaa hänelle liput Aasiaan matkalle, johon hän aikoi lähteä yksin. Hän luuli pääsevänsä matkaan lähes ilmaiseksi kauttani. Arvatkaa ostinko. 

Työkseni asennan, huollan yms. tietokoneita. Kerran eräs nyt entinen kaveri pyysi avaamaan läppärinsä, kun oli unohtanut salasanansa. Aika nopsaan siinä kuitenkin selvisi, että se oli tämän leidin MIEHEN läppäri. Joku pettämisepäily siinä oli taustalla ja olisi pitänyt päästä käsiksi johonkin "todistusaineistoon", mitä sillä läppärillä ehkä oli tai sitten ei. En paljon tarkemmin kysellyt, vaan heivasin kaverin suorilta pihalle ja viilensin välejä siihen suuntaan aika rutkasti...

Olen kieltenopettaja (englanti, ruotsi, saksa). Jatkuvasti joku sukulainen/puolituttu tyrkyttää jotain esitteitä tms. pientä käännettäväksi suomesta. En ole kääntäjä enkä halua sellaiseksi alkaa.

AV - MAMMA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni meni työkokeiluun vai mikä termi onkaan, paikalliselle kirpputorille.

Koska kirppis ei voinut antaa palkkaa, sai täyttää omilla kirppistavaroilla aina kaikki tyhjät myyntipaikat.

Mehän sitten alettiin keräämään urakalla myytävää ja puhuin töissäkin on tosi kiva kun sisko saa rahaa itselleen.

Työkokeilu kesti puoli vuotta ja sinä aikana saatiin sekä meidän koti, meidän vanhempien omakotitalo tyhjennettyä tarpeettomasta sekä minun appivanhempieni. Puhutaan siis todella isosta kasasta tavaraa ja siskoni tienasi lopulta lähes 10 000. Tavara oli useampi pakettiautollinen.

Ja se yhteydenottajen määrä

Minun työkaverin sisko, en ole ikinä tavannut, pyysi että siskoni hakisi heiltä myytävät kotoa, saisi valita jotain itselleen mutta hinnat pitää häneltä tarkistaa.

Tämä oli siis pahin, koska työkaverin siskolla ei ole mitään sidettä minun siskooni. Mutta lisäksi moni meidän sukulainen ehdotti tavaroiden hakemista monen sadan km päästä jne.

Nyt siskoni on mennyt takaisin kirppikselle. Tekee ns pimeenä, eli on kerran viikossa töissä ja saa tästä 2 myyntipöydän vuokraa palkaksi.

Isäni täti kuoli, iso omakotitalo piti tyhjentää , isäni sai perinnöksi kaiken irtaimiston ja lisäksi vanhempani laittavat mökkinsä keväällä myyntiin.

Nämä tavarat riittävät vähäksi aikaa ja sisko saa vähän rahaa. Puhumattakaan kuinka iloisia kaikki ovat kun tavara lähtee kiertoon ja sisko kun tekee työtä, on helpompi saada työtäkin.

Törkeää pimeää kauppaa. Olen kyllä itsekkin huomannut että kirppareilla tiettyjä numeroita löytyy vähän joka hyllystä, eli ovat paikan pitäjän tai henkilökunnan tai muuta hämärää myytävää. Tätä vielä tehostetaan sillä että korttimaksusta peritään 2€ lisämaksu, otta ihmiset käyttäisivät käteistä, jolloin siitä on helpompi siirtää tuloja suoraan omaan taskuun.

No onpas nyt maailmanloppu jos joku työtön saa jotain hyötyä ilmaisesta pakkotyöstään. Kyllä tämäkin aivan helvetisti on minulta pois.

AV - MAMMA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Osa kampaamoista tekee näin myös. Asiattomia henkilöitä liikkuu kaupungeissa niin paljon ja yrittää ryöstää.

Mitä se ovikello tuohon auttaa? Eikö sinne ovelle tulla kuitenkin avaamaan jos sitä kelloa soittaa? Ryöstäjäkin varmaan osaa soittaa ovikelloa. Eipähän tule asiakkaatkaan häiritsemään ryöstöä, raiskausta tai pahoinpitelyä, kun ovi on lukossa.

Käytä hieman järkeä. Kyllä sitä yleensä narkomaanin tai sekavan lauman tunnistaa kun näkee eikä tarvitse ovea avata.

Sitä paitsi ryöstäjä ei tieten tahtoen hae mitään kontaktia vaan pyrkii päämääräänsä mahdollisimman nopeasti ja häiriöttä.

Ovikello on kuitenkin yksi tapa jolla kampaaja voi suojella itseään ja asiakkaitaan. Kun kampaaja on esimerkiksi pesupaikalla on saattanut yllättävä vierailija viedä asiakkaan käsilaukun ja puhelimen. Tätä tapahtuu paljon ainakin pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

AV - MAMMA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perustin pienen ompelimon ja kaupan sain nähdä koko kirjon hyötyjiä ensimmäisinä vuosina.

Kävi postikorttien, itsetehtyjen korujen ja maalausten kauppaajia, kerjäläisiä ja mitä oudoimpia ennustajia. Myös työnhakijoita joiden tarkoitusperät olivat epäselviä. Mukana seurasivat näyttelijät ja "esiintyjät" jotka suoraa"pummasivat" vaatteita suurta näkyvyyttä vastaan. Eräänlaisia kerjäläisiä nämäkin. Myös sukulaiset tinkivät minkä ehtivät.

Nyt on ovessa lukko ja ovikello. Se auttaa jonkin verran mutta ujoimmat asiakkaat eivät valitettavasti uskalla enää sisään. Tärkeintä on kuitenkin jaksaa olla ehdoton näiden tyyppien kanssa.

Pakko myöntää, että jos kauppaan päästäkseen pitää soittaa ovikelloa jää ko kaupassa asioimatta. Tulee tunne että jos sinne menee on pakko ostaa jotain vaikka ei mitään sopivaa olisikaan kun on kerran kehdannut vaatia avaamaan oven ja päästämään sisälle.

Mielummin siirtyy seuraavaan kauppaan etsimään vaatetta

Osa kampaamoista tekee näin myös. Asiattomia henkilöitä liikkuu kaupungeissa niin paljon ja yrittää ryöstää.

Mitä se ovikello tuohon auttaa? Eikö sinne ovelle tulla kuitenkin avaamaan jos sitä kelloa soittaa? Ryöstäjäkin varmaan osaa soittaa ovikelloa. Eipähän tule asiakkaatkaan häiritsemään ryöstöä, raiskausta tai pahoinpitelyä, kun ovi on lukossa.

Käytä hieman järkeä. Kyllä sitä yleensä narkomaanin tai sekavan lauman tunnistaa kun näkee eikä tarvitse ovea avata.

Sitä paitsi ryöstäjä ei tieten tahtoen hae mitään kontaktia vaan pyrkii päämääräänsä mahdollisimman nopeasti ja häiriöttä.

Ovikello on kuitenkin yksi tapa jolla kampaaja voi suojella itseään ja asiakkaitaan. Kun kampaaja on esimerkiksi pesupaikalla on saattanut yllättävä vierailija viedä asiakkaan käsilaukun ja puhelimen. Tätä tapahtuu paljon ainakin pääkaupunkiseudulla.

Ystävältä lähti tuliterä älypuhelin varkaan mukaan kampaamossa. Varas vaan käveli avoimesta ovesta sisään ja otti sen. Ihan yleistähän tuo on. Kuullut tästä paljon.

Ammattivarkaat toimii niin nopeasti ettei siihen kaikki ehdi reagoida. Käyttävät hyväksi suomalaista hyväuskoisuutta. Ei sekään ole sattumaa että Alepoja ryöstetään päivittäin. Helppo päästä sisään ja toimia.