Mikä on törkein tapa, jolla joku on yrittänyt (ilmaisiksi) hyötyä ammatistasi / harrastuksestasi / osaamisestasi tms?

Vierailija kirjoitti:

Heti kun pääsee oikeustieteelliseen tietää kaikista lakiasioista kaiken ja haluaa auttaa kaikkia sukulaisia ja puolituttuja.

Jos on mielenkiintoisen kuuloinen juttu ja kysyjä ei ole mulkku, saatan perehtyäkin vähän ja antaa perusneuvot. En todellakaan ala ilman maksua perehtyä sillä tarkkuudella, että voisin antaa tarkat ja varmasti paikkansa pitävät neuvot.

Sen olen päättänyt, että perhe- ja perintöasioihin en tule koskaan koskemaan pitkällä tikullakaan. Aion itse asiassa luopua omasta perinnöstänikin ja sanoa että setvikää keskenänne.

Minä panen paremmaksi: tuttavani harkitsi pyrkivänsä oikeustieteelliseen. Paino sanalla "harkitsi", koska ei sitten kuitenkaan pyrkinyt. Siitä huolimatta kuulemma kaverit ja työtoverit pyysivät häneltä apua ja neuvoja oikeudellisiin pulmiinsa.

Tämä tosi ei ollut toisen ammattitaidon törkeää hyväksikäyttöä, vaan todistaa mielestäni jotain ihmisten ... no, tyhmyydestä noin yleensä.

Vaikka itse sanonkin, olen ollut pienestä asti tosi lahjakas piirtäjä. Piirrän puhtaasti ilosta, ja joskus saatan piirtää tuttujen ihmisten kasvoja tai kuvia ihan vaan harjoituksen vuoksi. Niitä on kiva antaa joskus myös vaikkapa yllätyslahjaksi. Silti voin sanoa että hauskuus loppuu tasan sillä sekunnilla kun kaukainen sukulaistäti pamauttaa eteen kaikkien lastenlastensa kuvat ja toteaa (ei kysy): "Sä kun niin tykkäät piirtää niin piirräthän myös nämä :) Muutetaan ensi viikolla uuteen kotiin niin haluan nämä kuvat sinne seinälle." Siis viikko aikaa piirtää 7 pikkutarkkaa kuvaa ja maksusta ei ollut edes puhetta kun "mähän tykkään piirtää." En suostunut.

Olen lastentarhanopettaja ja minua pidetään usein itsestäänselvänä lastenvahtina. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun itse emännöin juhlia, ja joudun välillä suoraan sanomaan lasten vanhemmille, että heidän pitää nyt itse katsoa lastensa perään, kun minulla on kädet täynnä töitä (ruuan ja tarjoilun parissa). 

En myöskään halua toimia sukulaisten pikkupilttien lapsiparkkina viikonloppuisin, jolloin minulla on omaa aikaa (omat lapseni ovat jo aikuisia) tehdä mitä haluan ja irrottautua työstä. Näin on, vaikka kuinka rakastankin lapsia, mutta tarvitsen myös omaa aikuisen aikaa.745

Vierailija kirjoitti:

Heti kun pääsee oikeustieteelliseen tietää kaikista lakiasioista kaiken ja haluaa auttaa kaikkia sukulaisia ja puolituttuja.

Jos on mielenkiintoisen kuuloinen juttu ja kysyjä ei ole mulkku, saatan perehtyäkin vähän ja antaa perusneuvot. En todellakaan ala ilman maksua perehtyä sillä tarkkuudella, että voisin antaa tarkat ja varmasti paikkansa pitävät neuvot.

Sen olen päättänyt, että perhe- ja perintöasioihin en tule koskaan koskemaan pitkällä tikullakaan. Aion itse asiassa luopua omasta perinnöstänikin ja sanoa että setvikää keskenänne.

Moni lakiopiskelija tuntuu tietävänsä kaiken. Vastavalmistunut ilman työkokemusta oleva nuori myös saattaa kuvitella tietävänsä asioista enemmän kuin yli 20 vuotta juuri tiettyyn aiheeseen perehtynyt lakiasiantuntija.

Olen töissä kenkäkaupassa ja joskus harvoin takahuoneeseen jää yksittäisiä myymättömiä pareja, jotka me työntekijät saamme sitten ostaa nimellisellä hinnalla. Kolmen vuoden aikana olen ostanut kuitenkin itselleni alle viidet parit, koot ja mallit kun ovat niin hajanaisia. Kerran tein sitten virheen, yli jäi lasten ulkoilukengät ja muistin vähävaraisemman (ei mitenkään rutiköyhä edes, mutta ajattelin ilahduttaa) tuttavan lapsen, jolle ne sopisivat. yli 90€ kengät olivat 13€ joten mielelläni ne hänelle ostin. Ainoa vaan että sen jälkeen valhetelematta lähes viikottain saan puhelua että olisiko sellaista ja sellaista kenkää, äiti lähtee ulos tyttöjen kanssa niin olisko jotain kivaa saapikasta jne jne... törkein oli kun oli liikkeessämme jotkut tietyt kengät nähnyt, ja soitti perään voisinko käydä piilottamassa parin niitä takahuoneeseen tähän 'alepäivään' asti... kaiken huipuksi näiden maksusta ei tullut mitään puhetta - "kun ovat niin halpoja" niin eihän minua haittaa maksaa.

Minulta ei ole kysytty yhtään mitään, sillä en omaa muita hyödyttävää kallista erikoisosaamista. Äitini on eläinlääkäri ja näin hieman vanhempana en enää yhtään ihmettele miksi kielsi minua nuorempana kertomasta hänen ammattiaan kenellekkään (etenkin tallilla.)

Yksi entinen kaveri, joka ei ollut ottanut mitään yhteyttä n. viimeiseen vuoteen soitti eräänä la-aamuna seitsemältä ja sanoi tarvitsevansa sulffaa.

Yksi henkilö sanoi tallilla, että hänen koiransa anaalit pitäisi tyhjentää. Voisikohan äitini tulla jonain päivänä tallille ja tehdä sen siellä? Äitini asui siis kyseisestä tallista muutenkin 1,5h päässä.

Minulle on soitettu töihin ja kerrottu lemmikin vaivat ja kysytty mitä pitäisi tehdä. Jouduin muutamaan otteeseen sanomaan, että minä en valitettavasti osaa sanoa tuohon mitään ja kehottamaan olemaan yhteydessä eläinlääkäriin. Vanhempi pappa taisi olettaa, että kai se tytärkin tietää mistä kiikastaa :D

Minun päiväkotiaikainen paras ystäväni soitti n. 15 vuotta myöhemmin (olimme samalla ala-asteella ja sen jälkeen nähneet kerran seiska- tai kasiluokalla) ja kysyi, että mitä kuuluu. Heti seuraavaksi sanoi että heidän koiralla olisi tällaista ja tällaista, voisikohan äitini soittaa heille jotain reseptejä.

Äidilläni oli aikoinaan hevonen isommalla tallilla ja tallipäivät menivät ihan järkyttäviksi. "Voitko tulla katsomaan tämän silmää, saisiko siihen jotain lääkettä?", "Voisitko nopeasti tulla maneesiin vilkaisemaan ontuuko Maisa?", "Mikähän koiralla voisi olla kun sillä on sitä ja tätä, voisiko siihen saada jotain lääkettä?", "Miehen siskolla on kissa ja blaablaa.." , "Sofulla on ensi viikolla kengitys ja tarvitsisi apteekista..", "Hessun kipulääke on loppu, voisitkohan soittaa.." Sääliksi kävi äitiäni, tekee muutenkin ihan älyttömästi töitä ja on kahdesti elämänsä aikana pitänyt viikon loman. Jää kohta eläkkelle ja noiden kahden viikon loman lisäksi on ollut vain satunnaisia vapaapäiviä (hyvin harvoin) ja jotkut pyhäpäivät on pitänyt puljun kiinni. Viikonloput ovat onneksi olleet vapaita. Ihmiset etenkin tallilla eivät tunnu ajattelevan, että he eivät suinkaan ole ainoita joiden koiria & kissoja & hevosia pitäisi vähän katsoa ja soitella reseptejä. Akuuteissa hätätilanteissa saa tietysti apua, mutta kiireettömiin tapauksiin on vedettävä raja tai saa tehdä töitä kirjaimellisesti 24/7. 

Eläinlääkäripalveluiden hinnat ovat ketjuissa karanneet käsistä (sijoittajat takana ja jokainen ymmärtää mitä se tarkoittaa esim. tehtävien tutkimusten ja näytteiden ottamisen suhteen) , mutta googlettamalla löytyy yksityisiä klinikoita ja etenkin isompien paikkakuntien/kaupunkien lähikunnilla on huomattavasti kohtuuhintaisempia klinikoita.

Olen asunut melkein kymmenen vuotta ulkomailla ja englannin kielitaitoni on siis erittäin vahva. Auta armias, kun pitäisi olla kirjoittamassa milloin mitäkin työhakemusta/valitusta/tiivistelmiä ihan tuntemattomille. Sain viimeksi pyynnön ihmiseltä, jota en ollut vuosiin nähnyt josko voisin kirjoittaa hänen maisterinsa englannin kieliseen tiivistelmän viikonlopun aikana. En ole opiskellut Suomessa enkä edes samaa alaa, joten en edes ymmärtänyt aihetta suomeksi (lainhuudatus muistaakseni). Ärsyttävää, kun ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon aikaa käännöstyö vaatii, varsinkin jos sanasto itsessään ei ole tuttua. Oletetaan vain, että monen sivun teksti voidaan kääntää suoraan suomesta englanniksi noin tunnissa.

Harrastan valokuvausta ja kuvataiteita. Töissä olen ravintola-alalla. En edes muista, koska viimeksi olen saanut kutsua isompiin juhliin muuten kuin kuvaamaan tai keittiöapulaiseksi, ruokapalkalla tietysti. Kutsujat ei oikein ymmärrä, miten eri asia on katsoa kaikki juhlat kameran linssin läpi ja paljonko aikaa kuvien jälkikäsittelyyn menee. Pitopalvelukeikkoja saan työni puolesta tehdä ihan tarpeeksi palkallisestikin, en koe tarvetta tehdä niitä ilmaiseksi harvoina vapaina viikonloppuina.

Mieheni on rakennusalalla ja silloin tällöin pyydellään remontoimaan jonkun taloa ilmatteeksi tai kaljapalkalla, vaikkei kaljaa juokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevät ihmiset ei taida päästä tästä eroon edes aikuisena, vaan oletetaan että tottakai ne lapsia vahtii, kun muut pitävät hauskaa. Tai ainakin näin luulisin.

Mun ystävä on LTO, päiväkotitöissä. Heidän häissään muutama sukulainen odotti, että morsian olis ottanut vastuun lapsista juhlan ajaksi, että vanhemmat sais syödä rauhassa!

Minä jouduin serkkuni häissä yli kahdeksi tunniksi lastenhuoneeseen muiden häävieraiden tenavia viihdyttämään. Ja siis ihan vieraaksi minutkin sinne kutsuttiin. Mutta minä kun olen lto, niin mullehan siitä ei ole edes vaivaa, eikä lapsia paljon ole ja vanhemmathan niistä vastuussa kuitenkin on.

No, toisin kävi. Osa morsiamen kavereista ilmeisesti luuli minun olevan palkattu lastenvahti, koska sinne ne tenavansa "hetkeksi" (=pariksi tunniksi) jättivät. Minä olin nuori, enkä älynnyt vastaankaan sanoa. Syömään pääsin siinä vaiheessa, kun viimeiset lapsista oli suvaittu hakea ruokailemaan vanhempiensa luo. Ja kaiken lisäksi en ollut ehtinyt edes omaa ruokaani syödä loppuun, kun jo ensimmäinen mamma tuli kysymään, että meneekö mulla pitkään kun Milja-Ilmari haluis jo päästä muovailemaan. Siinä vaiheessa kyllä sain suuni auki ja kehotin mammaa menevän ihan itse muovailemaan lapsensa kanssa. Minä katsoin olevani oikeutettu viettämään aikaa sukulaistenikin kanssa kuten muutkin vieraat. Vähän myöhemmin kävin vielä lastenhuoneessa askartelemassa hienon kyltin, johon kirjoitin, että jokainen lapsi on vanhempiensa vastuulla.

Onneksi sentään ruoka oli kerrassaan erinomaista niissä häissä ja tottakai sukulaisia oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Aika pian häätanssin jälkeen mä kuitenkin kotiin lähdin. Vähän jäi sellainen olo, että olin ollut töissä.

"Tietokone ei toimi, voitko vilkasta?"

Olin kiskalla töissä ja pikkuveljen alaikäinen kaveri kysyi että voinko myydä hänelle alkoholia 😂

Sossussa ollut töissä aikoinaan. Vapaa-ajalla ja lomillakin ois pitänyt olla selittämässä pykäliä ja täyttämässä kaavakkeita joidenkin puolesta.

Juu sai tulla mun vastaanotolle tietty jos olin töissä, mutta helkkari kun naapuri soittaa mulle ulkomaan lomalle äitinsä asioita, joita mun olis pitänyt alkaa siltä seisomalta hoitaa! Jeesus.

Mulla on näitä varmaan aika tavallisia it-puolen juttuja. Oma ala on ihan toinen, mutta olen joutunut opettelemaan masiinoiden käytön kolmisenkymmentä vuotta sitten kun ironista kyllä omassa lähipiirissä ei ollut ketään keneltä kysyä, ja internet oli vasta aika lapsenkengissään.

Kaukainen opiskelututtu alkoi yhtäkkiä ottaa parin kk välein yhteyttä haluten, että selvittäisin milloin minkäkin hänen tietokoneongelmansa. Mikään muu ei siis kiinnostanut, ei se mitä kuuluu, vaan että oletuksena auttaisin koska random tuttu. Viimeisellä kerralla kehotin ihan ystävällisesti kääntymään Googlen puoleen, koska asia oli aivan oikeastikin parhaiten sen avulla ratkeava ongelma. Ei ole kuulunut sen jälkeen enää vuosiin mitään. Lähiperhettä (ml. iäkkkäiden vanhempien sisaruksia) ja lähimpiä ystäviä autan ihan mielelläni, mutta tuollainen teennäinen "olet rakkain kaverini aina kun tulee ongelma" -kuviointi lähinnä vituttaa. 

Toinen opiskelututtu katkaisi salamyhkäisellä viitta ja tikari -meiningillä välit minuun 2000-luvun alussa, koska oli saanut päähänsä että hänen tietokoneensa oli hakkeroitu. Tämä tarkoitti ilmeisesti jonkun F-Secure -ohjelman käyttöluvan päättymistä tms, mulle ei koskaan oikein selvinnyt mitä oikein tapahtui. Hän oli kuitenkin päättänyt että syyllinen olin minä, kenties siksi, että osasin käyttää mm. Office-ohjelmia. Mä en ollut koskaan nähnytkään hänen kotiaan, tietokonettaan tms. Syytös oli ilmassa niin raskaana, että muistan vieläkin sen hämmennyksen tunteen moisen logiikan edessä. Ei ole oltu missään tekemisissä enää sen jälkeen, ei omasta aloitteesta vaan hän itse liukeni.  

Tuttavani on kampaaja ja ihmeellisiä tarinoita olen saanut kuulla: tämän kampaajan tuttu tulevat kampaamoon oman värituubin kanssa, kampaaja levittää sen, pesee sen pois ja lopuksi leikataan ja kuivataan hiukset. Rahaa ei vaihdu, koska tuttava tarjosi kampaajalle kahvit...miten joku kehtaa? Toisin päin; itselläni on myös kauneusalan yritys, jonne bloggarit mielellään soittavat, ja kyselevät hoitoja. Ilmaiseksi tietty, koska bloggaavat. Meillä se ei onnistu, koska tästä käytännöstä en ole huomannut mitään hyötyä liiketoiminnalleni.

Olen kääntäjä, ja niitä ilmaisen käännöksen ja oikolukujen pyytäjää riittää yli oman tarpeen. Kavereiden ja sukulaisten lisäksi kaverinkaveria jota et ole koskaan edes tavannut, ja todella surkealla ja ontuvalla englannilla kirjoitettu monikymmensivuinen teksti sitten pitäisi duunin ohessa lueskella ja korjailla, mielellään viikossa koska deadline.

Lisäksi olen käynyt myöhemmin AMK-tasolla sisustusalan kurssituksen, ja nyt joka paikkaan pitäisi olla suunnittelemassa verhoja ja lähteä hyvänpäiväntuttujen kanssa tapettikauppaan tai kangaskauppaan neuvomaan. Kahvipalkalla tai ilmaiseksi, tietenkin! Kysäisin kerran ihan kylmästi eräältä pyytäjältä että joo, sä ja sun miehesi olette autonkorjausalallla, tekö sitten huollatte ilmaiseksi autoni? Se nainen veti useammankin herneen nenäänsä ja huuto kävi. Kuulemma sisustussuunnittelu ja -neuvonta ei olekaan oikea ammatti, ei siitä kukaan kehtaa mitään pyytää.

Ihmisten röyhkeydellä ei ole mitään rajaa.

Olin aiemmin tatuoija. Jatkuvasti oltiin kyselemässä, että teetkö kotona näitä (miks et voi tulla sinne liikkeeseen?). En tehny, koska värit ja vehkeet oli töissä + vapaa-ajalla mielellään harrastelin muuta... Ei siinä mitään, tokihan kysyä voi.

Mutta yhden hurjan toiveissa oli koko selän peittävä kuva ja oli valmis maksamaan siitä pimeänä huiman SATASEN :D Juuuuuuu, toki nykäsen sellaisen pikkuhintaan kotisoffalla, eihän siinä ees menis aikaa..... Meinas vielä, että hän voi itse tilata netistä "jotain tatskavärejä", kun oli löytänyt halpoja. Herrajjumala, en todella oo kenenkään ihoon hakkaamassa mitään kiinalaisia randomtököttejä...

Tietokoneita tuntevana sekä  sukulaiset ja kaveritkin jopa tuttavan tuttavat onkivat numeroni ja soittelevat kun eivät osaa asentaa jotain laitteita "miten kuule tää samsun xzsyfuck 866 niin miten se scanneri siinä toimii?" , tai " tuli jotain häikkää tohon Apple mac book airiin, se on aivan mykkä", tai osaatko sanoa "miten tästä  nikonista siirretään kuvia PC:lle, kun se ilmottaa ettei tunnista laitetta?" jatkuvasti tätä! 

Joskus ne laitteet ei pelaa kun töpselit ei ole seinässä ja akut loppu... siis aivan raivostuttavaa.

En jaksa enää ihmisten ongelmia. Ennen autoin mutta joidenkin kanssa homma meni siihen että katsoin parhaaksi vetäytyä leikistä.

Se on sitä erityistä ratkaisukeskeisyyttä...

Nykyään palstailenkin vähemmän. 

Eikös sitä kaveria pidä auttaa. Talkoohenki kunniaan ja kaikki taidot käyttöön vain. Ei suomi miten nouse lamasta. Auttakaa kavereitani jos vain voitte. Ja ihan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä kaveria pidä auttaa. Talkoohenki kunniaan ja kaikki taidot käyttöön vain. Ei suomi miten nouse lamasta. Auttakaa kavereitani jos vain voitte. Ja ihan ilmaiseksi.

Meinaat, että talkoohenki tuo jo leivänkin pöytään.