Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies yrittää kontrolloida minua ja vauvaa - miten saan hänet lopettamaan?
08.02.2017 |
Ensinnäkin mies on todella huono kommunikoimaan. Hän tekee mielellään isompiakin hankintapäätöksiä kysymättä minun mielipidettä. Kaikki vauvan tarpeet, vaunut ja turvakaukalo ovat miehen hankkimia, vaikka minä niitä vaunuja käytän päivittäin.
Kun mies muutti luokseni vaihtui koko it-ympäristön salasanat ja hän teki itsestään administraattorin jokaiseen laitteeseen. Hän on ajoittanut reitittimen niin, että se kytkeytyy pois iltapäivällä. Jouduin salaa hankkimaan uuden liittymän, jotta pääsen nettiin silloin kun tarvitsen. Jos jokin laite reboottaa, en saa sitä käynnistettyä uudelleen, sillä mies ei suostu antamaan salasanaa tai tekemään meistä molemmista administraattoreita.
Tipuin äsken kotihoidontuelle ja mies vastaa nyt ruokaostoksista. Kaikki lounastoivomukseni torpataan ja mies ostaa viikko toisensa jälkeen tomaattikeittoa minulle lounaaksi. Enää en pysty sitä syömään.
Auto on yhteinen mutta 100% miehen käytössä. Tarvitsisin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei tarvitsisi vaunujen kanssa kulkea kahdella bussilla ja metrolla kaupunkiin tai isovanhempien luokse. Mies ei tarvitse autoa töiden puolesta ja bussi kulkisi ovelta ovelle. Mutta ei. En saa autoa lainaksi ja kuljemme vauvan kanssa julkisilla kun auto seisoo työpaikan parkkiruudussa.
Itse olin selvästi isotuloisempi kuin mies joten ei ole kyse vain siitä, että hän päättää mitä tekee omien rahojensa kanssa. Hän nauttii selvästi siitä, että tavallaan alistaa minua. Miten saan hänet lopettamaan?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap menee takas töihin niin pia n kuin mahisJärkkäät sen selän takana kuten päivähoitopaikankin. Anna miehelle häätö ja hommaa joku it-expertti hoitamaan koneet kuntoon.
Tilanteesi on täysin sairas.
Uijui, mies saattas suuttua tuosta.
Ap
Ethän sinä voi tehdä omassa elämässäsi tuollaista päätöstä, ethän?! Kun se mies voi suuttua. Ja ettehän te voi erota kun teillä on lapsi. Kyllä sinun on opittava kulkemaan selkä seinää vasten ja nöyrästi alistua hänen tahtoon, ettei mies vaan suutu.
Pakko tässä on sinnitellä, niinkuin minun äitikin teki aikoinaan.
Ap
Et siis uskalla tehdä asioita eri tavalla kuin äitisi aikoinaan? Minä uskalsin, ja se kannatti. Tilanteeni ei ollut sama kuin sinulla, mutta eräässä asiassa tein toisin kuin itse halusin, koska äitinikin oli tehnyt niin (ja hänkin käsittääkseni toisin kuin olisi itse halunnut).
Minun äitini aikoinaan kymmeniä vuosia sitten lähti kotoa lapsen kanssa mutta ei miehen takia vaan miehen perheen takia jossa hän maalla joutui asumaan. Hän koki tilanteen niin ahdistavaksi että lähti ja se kysyi varmasti siellä maalla voimia hirveästi lähteä tyhjän päälle lapsi kainalossa. Mutta tilanne ratkesi onnellisesti kun isä tuli perässä ja he perustivat oman kodin ilman sukua.
Mitä kyseinen suku teki? Hienoa, että mies halusi olla vaimonsa luona, aina se ei ole itsestään selvää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanovat "sano takaisin, pysy kovana", eivät ole olleet koskaan alistavassa parisuhteessa. Se pelko on jokapäiväistä, eikä silloin uskalla sanoa vastaan. Minä olen vahva nainen, mutta alistavassa suhteessa taannuin täysin lapsen tasolle. Pelko turruttaa täysin.
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Ero on tietysti ainut vaihtoehto. Mutta uskallatko antaa lapsen miehelle esimerkiksi viikoksi kerrallaan? Jos yhteishuoltajuuteen päädytte. Minä en uskaltanut ja siksi sinnittelin huonossa suhteessa.
Mistä luulet johtuvan, että me "sano takaisin, pysy kovana"-ihmiset emme ole koskaan olleet alistavassa parisuhteessa?
Minäpä kerron sinulle: Me emme pelkää - mitä ihmettä me pelkäisimme? Tässäkin ketjussa moni on kirjoittanut , että "mies ei ole väkivaltainen". Mitä sinä vahva nainen sitten pelkäsit? Jos oli väkivaltainen, olisit saanut kyllä apua, kun olisit ylpeydeltäsi saanut todistettua jollekin, että mies nämä mustelmat teki eikä ovenkarmi.
Toinen syy on se, että me emme ujostele sanoa takaisin. Emme ole kilttejä ja mukavia, emme edes kauniita, ahkeria siivoamaan emmekä hyviä sängyssä, mutta silti meillä voi olla parempi mies kuin kauniilla ja kilteillä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin mies on todella huono kommunikoimaan. Hän tekee mielellään isompiakin hankintapäätöksiä kysymättä minun mielipidettä. Kaikki vauvan tarpeet, vaunut ja turvakaukalo ovat miehen hankkimia, vaikka minä niitä vaunuja käytän päivittäin.
Kun mies muutti luokseni vaihtui koko it-ympäristön salasanat ja hän teki itsestään administraattorin jokaiseen laitteeseen. Hän on ajoittanut reitittimen niin, että se kytkeytyy pois iltapäivällä. Jouduin salaa hankkimaan uuden liittymän, jotta pääsen nettiin silloin kun tarvitsen. Jos jokin laite reboottaa, en saa sitä käynnistettyä uudelleen, sillä mies ei suostu antamaan salasanaa tai tekemään meistä molemmista administraattoreita.
Tipuin äsken kotihoidontuelle ja mies vastaa nyt ruokaostoksista. Kaikki lounastoivomukseni torpataan ja mies ostaa viikko toisensa jälkeen tomaattikeittoa minulle lounaaksi. Enää en pysty sitä syömään.
Auto on yhteinen mutta 100% miehen käytössä. Tarvitsisin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei tarvitsisi vaunujen kanssa kulkea kahdella bussilla ja metrolla kaupunkiin tai isovanhempien luokse. Mies ei tarvitse autoa töiden puolesta ja bussi kulkisi ovelta ovelle. Mutta ei. En saa autoa lainaksi ja kuljemme vauvan kanssa julkisilla kun auto seisoo työpaikan parkkiruudussa.
Itse olin selvästi isotuloisempi kuin mies joten ei ole kyse vain siitä, että hän päättää mitä tekee omien rahojensa kanssa. Hän nauttii selvästi siitä, että tavallaan alistaa minua. Miten saan hänet lopettamaan?
Lopeta nyt toi trollailu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justiina Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanovat "sano takaisin, pysy kovana", eivät ole olleet koskaan alistavassa parisuhteessa. Se pelko on jokapäiväistä, eikä silloin uskalla sanoa vastaan. Minä olen vahva nainen, mutta alistavassa suhteessa taannuin täysin lapsen tasolle. Pelko turruttaa täysin.
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Ero on tietysti ainut vaihtoehto. Mutta uskallatko antaa lapsen miehelle esimerkiksi viikoksi kerrallaan? Jos yhteishuoltajuuteen päädytte. Minä en uskaltanut ja siksi sinnittelin huonossa suhteessa.
Mistä luulet johtuvan, että me "sano takaisin, pysy kovana"-ihmiset emme ole koskaan olleet alistavassa parisuhteessa?
Minäpä kerron sinulle: Me emme pelkää - mitä ihmettä me pelkäisimme? Tässäkin ketjussa moni on kirjoittanut , että "mies ei ole väkivaltainen". Mitä sinä vahva nainen sitten pelkäsit? Jos oli väkivaltainen, olisit saanut kyllä apua, kun olisit ylpeydeltäsi saanut todistettua jollekin, että mies nämä mustelmat teki eikä ovenkarmi.
Toinen syy on se, että me emme ujostele sanoa takaisin. Emme ole kilttejä ja mukavia, emme edes kauniita, ahkeria siivoamaan emmekä hyviä sängyssä, mutta silti meillä voi olla parempi mies kuin kauniilla ja kilteillä.
Miksi tällä vastauksella niin paljona alapeukkuja?
Kunnon av-mamma on kiltti ja kaunis, viis muusta. Voisko joku suositella sopivampaa palstaa tällaiselle kunnon Ämmälle? Marttapalsta on jo nähty, ehdottakaapa parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap menee takas töihin niin pia n kuin mahisJärkkäät sen selän takana kuten päivähoitopaikankin. Anna miehelle häätö ja hommaa joku it-expertti hoitamaan koneet kuntoon.
Tilanteesi on täysin sairas.
Uijui, mies saattas suuttua tuosta.
Ap
Ethän sinä voi tehdä omassa elämässäsi tuollaista päätöstä, ethän?! Kun se mies voi suuttua. Ja ettehän te voi erota kun teillä on lapsi. Kyllä sinun on opittava kulkemaan selkä seinää vasten ja nöyrästi alistua hänen tahtoon, ettei mies vaan suutu.
Pakko tässä on sinnitellä, niinkuin minun äitikin teki aikoinaan.
Ap
Et siis uskalla tehdä asioita eri tavalla kuin äitisi aikoinaan? Minä uskalsin, ja se kannatti. Tilanteeni ei ollut sama kuin sinulla, mutta eräässä asiassa tein toisin kuin itse halusin, koska äitinikin oli tehnyt niin (ja hänkin käsittääkseni toisin kuin olisi itse halunnut).
Minun äitini aikoinaan kymmeniä vuosia sitten lähti kotoa lapsen kanssa mutta ei miehen takia vaan miehen perheen takia jossa hän maalla joutui asumaan. Hän koki tilanteen niin ahdistavaksi että lähti ja se kysyi varmasti siellä maalla voimia hirveästi lähteä tyhjän päälle lapsi kainalossa. Mutta tilanne ratkesi onnellisesti kun isä tuli perässä ja he perustivat oman kodin ilman sukua.
Mitä kyseinen suku teki? Hienoa, että mies halusi olla vaimonsa luona, aina se ei ole itsestään selvää...
Suku kiusasi aivan sairaasti. Anoppi pompotti ja muut isän sisarukset pitivät piikanaan. Hävytöntä kohtelua kaikenkaikkiaan. Äitini oli erittäin päättäväinen luonne mutta voin kuvitella nuorena naisena miten kova päätös oli lähteä siitä miniänä olemasta pois. Kun tilanne ei parantunut muutoin. Jäynää jäi väliin, sen huomasin itsekin sitten aikanaan. Isällä oli kyllä myös voimaa lähteä siitä maatalosta vaimon perään ja sitten perustaa oma perhe ja rakentaa oma talo sinne muutaman kilometrin päähän. Respect.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut hyvätuloinen, niin eikö ole yhtään osannut säästää? :D Itse elelin vajaa vuoden kht:lla, enkä kertaakaan ollut miehestä riippuvainen.
Justiina Puupää kirjoitti:
Justiina Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanovat "sano takaisin, pysy kovana", eivät ole olleet koskaan alistavassa parisuhteessa. Se pelko on jokapäiväistä, eikä silloin uskalla sanoa vastaan. Minä olen vahva nainen, mutta alistavassa suhteessa taannuin täysin lapsen tasolle. Pelko turruttaa täysin.
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Ero on tietysti ainut vaihtoehto. Mutta uskallatko antaa lapsen miehelle esimerkiksi viikoksi kerrallaan? Jos yhteishuoltajuuteen päädytte. Minä en uskaltanut ja siksi sinnittelin huonossa suhteessa.
Mistä luulet johtuvan, että me "sano takaisin, pysy kovana"-ihmiset emme ole koskaan olleet alistavassa parisuhteessa?
Minäpä kerron sinulle: Me emme pelkää - mitä ihmettä me pelkäisimme? Tässäkin ketjussa moni on kirjoittanut , että "mies ei ole väkivaltainen". Mitä sinä vahva nainen sitten pelkäsit? Jos oli väkivaltainen, olisit saanut kyllä apua, kun olisit ylpeydeltäsi saanut todistettua jollekin, että mies nämä mustelmat teki eikä ovenkarmi.
Toinen syy on se, että me emme ujostele sanoa takaisin. Emme ole kilttejä ja mukavia, emme edes kauniita, ahkeria siivoamaan emmekä hyviä sängyssä, mutta silti meillä voi olla parempi mies kuin kauniilla ja kilteillä.
Miksi tällä vastauksella niin paljona alapeukkuja?
Kunnon av-mamma on kiltti ja kaunis, viis muusta. Voisko joku suositella sopivampaa palstaa tällaiselle kunnon Ämmälle? Marttapalsta on jo nähty, ehdottakaapa parempaa.
Siksi, että on äärettömän lapsellista ja ylimielistä kuvitella, että se ettei ole joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa olisi jotenkin omaa ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin mies on todella huono kommunikoimaan. Hän tekee mielellään isompiakin hankintapäätöksiä kysymättä minun mielipidettä. Kaikki vauvan tarpeet, vaunut ja turvakaukalo ovat miehen hankkimia, vaikka minä niitä vaunuja käytän päivittäin.
Kun mies muutti luokseni vaihtui koko it-ympäristön salasanat ja hän teki itsestään administraattorin jokaiseen laitteeseen. Hän on ajoittanut reitittimen niin, että se kytkeytyy pois iltapäivällä. Jouduin salaa hankkimaan uuden liittymän, jotta pääsen nettiin silloin kun tarvitsen. Jos jokin laite reboottaa, en saa sitä käynnistettyä uudelleen, sillä mies ei suostu antamaan salasanaa tai tekemään meistä molemmista administraattoreita.
Tipuin äsken kotihoidontuelle ja mies vastaa nyt ruokaostoksista. Kaikki lounastoivomukseni torpataan ja mies ostaa viikko toisensa jälkeen tomaattikeittoa minulle lounaaksi. Enää en pysty sitä syömään.
Auto on yhteinen mutta 100% miehen käytössä. Tarvitsisin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei tarvitsisi vaunujen kanssa kulkea kahdella bussilla ja metrolla kaupunkiin tai isovanhempien luokse. Mies ei tarvitse autoa töiden puolesta ja bussi kulkisi ovelta ovelle. Mutta ei. En saa autoa lainaksi ja kuljemme vauvan kanssa julkisilla kun auto seisoo työpaikan parkkiruudussa.
Itse olin selvästi isotuloisempi kuin mies joten ei ole kyse vain siitä, että hän päättää mitä tekee omien rahojensa kanssa. Hän nauttii selvästi siitä, että tavallaan alistaa minua. Miten saan hänet lopettamaan?
Oletko sen auton omistajana vai HALTIJANA? Haltija ei omista autoa vaan mies voi vaikka myydä sen kysymättä.Miten oma nettiliittymäsi on voitu viedä tuntemattomien salasanojen taakse?
Ai että tälläinen satu tällä kertaa,ehkä parempi että hankit oman elämän ja jätät netissä roikkumisen vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samankaltainen tilanne. Seurustelimme neljä vuotta ennen kuin avioiduimme, jonka jälkeen tulin raskaaksi. Seurusteluaikoina en osannut epäillä mitään, ja mies oli aivan ihana.
Mieheni käytös muuttui hiljalleen raskauteni loppupuolella. Olin silloin tosi stressaantunut muutenkin, ja miehen käytöksen muututtua enemmän ja enemmän häiriintyneeseen suuntaan minulla oli luultavasti jonkinlainen "kognitiivinen dissonanssi" ja kieltämisreaktio valloillaan, sillä en olisi halunnut uskoa että oma mies voisikin olla sellainen, mitä hän on nyt näyttänyt olevansa.
Vauva on nyt puolivuotias, olen hirvittävän stressaantunut, kauhuissani ja umpikujassa. En tiedä mitä teen, mies ja hänen käytös vievät minulta kaikki voimat. Syy miksi en ole jo eronnut on se, että pelkään sitä, kun eron jälkeen joudun antamaan lapsen miehelle yksin hoitoon. Mies ei välitä lapsesta, välillä hän tuntuu inhoavan sitä.
Minulla ei ole mitään todisteita miehen häiriintyneisyydestä, sillä hän ei ole fyysisesti väkivaltainen. Hän kontrolloi, alistaa, huutaa ja karjuu, uhkailee väkivallalla epäsuorasti, yrittää rajoittaa elinpiiriäni, kontrolloida talouttani ja yrittää karjua jopa vauvalle. Eron myötä en pystyisi antamaan lasta tuollaiselle henkilölle ilman valvontaa.
Olen yrittänyt hakea apua terveyskeskuksesta, mutta en kokenut saavani tilanteelle ymmärrystä. Minulta kysyttiin vain onko mies fyysisesti väkivaltainen, johon vastasin että ei ole ainakaan vielä ollut. Mitä h*lvettiä teen?
Miten teillä muilla häiriintyneistä henkilöistä eronneilla on mennyt lapsiin liittyvät asiat eron jälkeen? Uskallatteko antaa heidän tavata lapsia? Pahinta on, että tällaisessa tilanteessa en voisi estääkään miehen ja lapsen tapaamista. Olen jopa miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että odottaisin kunnes fyysinen väkivalta minua kohtaan alkaa, jolloin saisin todisteita miehen väkivaltaisuudesta ja siten hänen ja lapsen eron jälkeiset tapaamiset vähintään valvotuiksi. Mitä tapahtuu jos teen lasun? Mies uhoaa hankkivansa lapsen huoltajuuden kokonaan itselle jos (kun) meille tulee ero.
Sehän siinä on, että nuo narsistit osaavat manipuloida ne asioita hoitavat henkilötkin.
Sun kannattaa ottaa yhteyttä narsistisen omaiset/ uhrit tai joku sellainen se ryhmä on. Niillä on tietoa. Ja psykologi tai oikeastaan psykiatri joka arvioisi ukon tilan....useampi käynti.
Ihan sairaalta kuulostaa.
Voimia sulle. Jäädä ei kannata, jos tommoset uhkaukset on laittanut sinulla. Pelottava. En jäisi. Melko järein liikkein etenisin enkä kertoisi etukäteen. Sossutötejä nämä sairaat osaavat jymäyttää.ovat niin ovelia.
Ota selvää etukäteen, miten saat lausunnon. Ja voinet köydä itsekin aluksi psykologilla juttelemassa. Sieltä saanet apua.
Noi asiat kyllä selviää, kun uskallat vaan eeenpäin ja ihmisten ilmoille. Ei tarvi hävetä sitä, ettei tota aluks nähnyt. Sairautta siis.
Vierailija kirjoitti:
Ai että tälläinen satu tällä kertaa,ehkä parempi että hankit oman elämän ja jätät netissä roikkumisen vähemmälle.
Ukonatonhan tämä maailma on. Ja ihminen voi olla niin kummallinen. Usein satua kummallisempi ja uskomattomampia...ei osata edes kuvitella.
Satu tai ei, mutta narsistit pyörittää uhrejaan justiinsa noin. Ja mennen tullen sen ympäristönkin, jotka ei sitä tunne.
Hae aapee apua. Paljon kaltaisessasi tilanteessa on. Suomessa on se yhdistys narsistisen uhreille ja omaisille. Sinne yhteys ja hae itsellesi apua ekana, että jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten tuollaisia tilanteita pääsee syntymään. Jos me hankittaisiin yhteinen auto (nyt on auto mutta se on yksin miehen omistama koska minä en koe tarvitsevani autoa) yhteiseen omistukseen niin itsestään selvästi ennen ostoa sanoisin että puhutaan nyt ennakkoon millä logiikalla auton käyttöä vuorotellaan tai miten varmistetaan että kumpikin autoa saa kun tarvii. Sitten edellyttäisin että sovitusta pidetään kiinni. Jos toinen omisi itselleen koko yhteisen auton ja rikkoisi sopimuksemme, niin varmaan kysyisin kettuuntuneena ihan suoraan että onko meidän yhdessäolossa mitään järkeä jos sinä toimit noin itsekkäästä. Rivien välissä vihje, että jos kumpikin ei huomioi toisen tarpeita, niin suhde loppuu. Mutta minä olenkin tällainen nelikymppinen jo, joka uskaltaa sanoa.
Silloin kun muutettiin yhteen mies myi oman autonsa ja minun autosta tuli perheen yhteinen auto.Me hankittiin lapsen synnyttyä uudempi auto. Mies maksoi lopun mitä jäi maksettavaa sen jälkeen kun mun vanhasta autosta saatiin tonni vaihdossa. Auton kulut maksetaan yhteiseltä taloustililtä. Auto on miehen nimissä kokonaan. Ei olla sovittu mitään miten kukakin autoa käyttää ja milläkin säännöillä. Pitäisin jotain käyttösääntökeskusteluita jopa ihan höhlänä kun kerta ollaan perhe. Homma hoituu niin, että se ottaa auton pihasta joka sitä tarvitsee. Jos molemmat tarvii yhtä aikaa, niin siitä keskustellaan kumpi tarvitsee enemmän ja se ottaa auton. Meillä ei ole mitään merkitystä sillä kenen nimi on papereissa tai kuka sen on maksanut. Auto on ostettu meidän perheen käyttöön ja jos mies rupeisi hallitsemaan ja määräilemään kuinka saan käyttää autoa vai saanko ollenkaan, niin kyllä meidän suhde kaatuisi jo siihen. Ja varsinkin kun mieheni sai käyttää minun autoa kuin omaansa ilman mitää rajoituksia tai erikseen luvan kysymistä.
Auton virallinen omistaja eli mies voi tehdä sillä mitä haluaa.Teillä olisi pitänyt olla auton yhteisomistus.
Monet naiset taitavat tehdä virheen jossa auto maksetaan yhdessä mutta kokonaan miehen nimiin.Erotilanteessa huono homma.
En lukenut ketjua, mutta miksi kuvittelet saavasi miehen muuttumaan?
Mee kauppaan ja osta kotihoidontuella sun herkkuruokia kaapit täyteen. Sano miehelles että vois tehdä sille hyvää syödä ne tomaattikeitot pois.
Laita omena pakoputkeen.
Mulle tarttui kanssa korvaan tuo "sano vastaan".
Eksä oli tuollainen. Ei hän lyönyt, eikä kieltänyt. Mutta se kosto tuli aina, ja yleensä sitä ei pystynyt ennakoimaan. Sen takia oli mieluummin myöntyväinen kuin pelkäsin koko ajan, mitä seuraavaksi.
Esimerkiksi: olin sanonut hänelle jostain asiasta ihan asiallisesti omasta mielestäni. Samalle viikolle olin sopinut kaverini kanssa kahvilatreffit / oli harrastukseen liittyvä illanvietto / tms ja miehen piti olla lasten kanssa kotona.
Mies soittaakin kolmelta, että joutuu ylitöihin. Milläs taivuttelet, TYÖ on sentään työtä, ei mikään harrastus tai typerä kahvittelu. Ja ilmoitus tulee aina sen verran myöhään, ettei ole pahemmin muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapset mukaan kahville tai jättää harrastus väliin.
Siinä sitten kihiset raivosta, mutta onhan se kohtuutonta nostaa omia tarpeitaan "perheen elättäjän" edelle. Kävin kyllä itsekin töissä, mutta mies tienasi enemmän.
Kommunikaatiota pitää opetella, jollei se luonnostaan onnistu. Onneksi se on taito, jota voi harjoitella. Mutta jos on paha asenneongelma, jonka mukaan mitään ongelmaa ei ole, niin eipä ole mitään sellaista jota voisi parantaakaan.
Itse ratkoin pulman ryhtymällä kaksoiselämään. En laskenut miehen varaan enää juurikaan mitään, tein katoamistemppuja (esim. sanoin lähteväni kauppaan, vaikka sieltä ei tarvinnut mitään ja painelin sinne kaverin kanssa sovittuun tapaamiseen).
Sukulaisvierailuille lähdin aina voivotellen, että kun ei yhtään huvittaisi, mutta kai mies nyt ymmärtää että pakko siellä on käydä näyttäytymässä. Mies jäi kotiin, koska häntä ei huvittanut sukulaiseni yhtään, sanoin että ymmärrän täysin. Ja sillä hetkellä kun käännyttiin autolla kulmasta ajattelin että jes, kokonainen loppupäivä hyvien tyyppien seurassa. Kotiin palattua tietysti voivottelin, miten en millään päässyt lähtemään ja miten tylsää siellä oli ollut.
En todellakaan antanut miehelle enää yhtään vihjettä siitä, mistä voisin nauttia, koska tiesin että sen mukavan riistäminen olisi hänen aseensa rankaista minua milloin mistäkin. Toisaalta saatoin hehkuttaa jotain perheen yhteistä viikkoa kaverinsa kesämökillä, jonne en ollut kovin mielellään lähtemässä.
Että voitte uskoa, että ero oli lopulta paras päätös.
Alue: Aihe vapaa
Minun äitini aikoinaan kymmeniä vuosia sitten lähti kotoa lapsen kanssa mutta ei miehen takia vaan miehen perheen takia jossa hän maalla joutui asumaan. Hän koki tilanteen niin ahdistavaksi että lähti ja se kysyi varmasti siellä maalla voimia hirveästi lähteä tyhjän päälle lapsi kainalossa. Mutta tilanne ratkesi onnellisesti kun isä tuli perässä ja he perustivat oman kodin ilman sukua.