Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies yrittää kontrolloida minua ja vauvaa - miten saan hänet lopettamaan?
08.02.2017 |
Ensinnäkin mies on todella huono kommunikoimaan. Hän tekee mielellään isompiakin hankintapäätöksiä kysymättä minun mielipidettä. Kaikki vauvan tarpeet, vaunut ja turvakaukalo ovat miehen hankkimia, vaikka minä niitä vaunuja käytän päivittäin.
Kun mies muutti luokseni vaihtui koko it-ympäristön salasanat ja hän teki itsestään administraattorin jokaiseen laitteeseen. Hän on ajoittanut reitittimen niin, että se kytkeytyy pois iltapäivällä. Jouduin salaa hankkimaan uuden liittymän, jotta pääsen nettiin silloin kun tarvitsen. Jos jokin laite reboottaa, en saa sitä käynnistettyä uudelleen, sillä mies ei suostu antamaan salasanaa tai tekemään meistä molemmista administraattoreita.
Tipuin äsken kotihoidontuelle ja mies vastaa nyt ruokaostoksista. Kaikki lounastoivomukseni torpataan ja mies ostaa viikko toisensa jälkeen tomaattikeittoa minulle lounaaksi. Enää en pysty sitä syömään.
Auto on yhteinen mutta 100% miehen käytössä. Tarvitsisin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei tarvitsisi vaunujen kanssa kulkea kahdella bussilla ja metrolla kaupunkiin tai isovanhempien luokse. Mies ei tarvitse autoa töiden puolesta ja bussi kulkisi ovelta ovelle. Mutta ei. En saa autoa lainaksi ja kuljemme vauvan kanssa julkisilla kun auto seisoo työpaikan parkkiruudussa.
Itse olin selvästi isotuloisempi kuin mies joten ei ole kyse vain siitä, että hän päättää mitä tekee omien rahojensa kanssa. Hän nauttii selvästi siitä, että tavallaan alistaa minua. Miten saan hänet lopettamaan?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tarttui kanssa korvaan tuo "sano vastaan".
Eksä oli tuollainen. Ei hän lyönyt, eikä kieltänyt. Mutta se kosto tuli aina, ja yleensä sitä ei pystynyt ennakoimaan. Sen takia oli mieluummin myöntyväinen kuin pelkäsin koko ajan, mitä seuraavaksi.
Esimerkiksi: olin sanonut hänelle jostain asiasta ihan asiallisesti omasta mielestäni. Samalle viikolle olin sopinut kaverini kanssa kahvilatreffit / oli harrastukseen liittyvä illanvietto / tms ja miehen piti olla lasten kanssa kotona.
Mies soittaakin kolmelta, että joutuu ylitöihin. Milläs taivuttelet, TYÖ on sentään työtä, ei mikään harrastus tai typerä kahvittelu. Ja ilmoitus tulee aina sen verran myöhään, ettei ole pahemmin muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapset mukaan kahville tai jättää harrastus väliin.
Siinä sitten kihiset raivosta, mutta onhan se kohtuutonta nostaa omia tarpeitaan "perheen elättäjän" edelle. Kävin kyllä itsekin töissä, mutta mies tienasi enemmän.
Kommunikaatiota pitää opetella, jollei se luonnostaan onnistu. Onneksi se on taito, jota voi harjoitella. Mutta jos on paha asenneongelma, jonka mukaan mitään ongelmaa ei ole, niin eipä ole mitään sellaista jota voisi parantaakaan.
Itse ratkoin pulman ryhtymällä kaksoiselämään. En laskenut miehen varaan enää juurikaan mitään, tein katoamistemppuja (esim. sanoin lähteväni kauppaan, vaikka sieltä ei tarvinnut mitään ja painelin sinne kaverin kanssa sovittuun tapaamiseen).
Sukulaisvierailuille lähdin aina voivotellen, että kun ei yhtään huvittaisi, mutta kai mies nyt ymmärtää että pakko siellä on käydä näyttäytymässä. Mies jäi kotiin, koska häntä ei huvittanut sukulaiseni yhtään, sanoin että ymmärrän täysin. Ja sillä hetkellä kun käännyttiin autolla kulmasta ajattelin että jes, kokonainen loppupäivä hyvien tyyppien seurassa. Kotiin palattua tietysti voivottelin, miten en millään päässyt lähtemään ja miten tylsää siellä oli ollut.
En todellakaan antanut miehelle enää yhtään vihjettä siitä, mistä voisin nauttia, koska tiesin että sen mukavan riistäminen olisi hänen aseensa rankaista minua milloin mistäkin. Toisaalta saatoin hehkuttaa jotain perheen yhteistä viikkoa kaverinsa kesämökillä, jonne en ollut kovin mielellään lähtemässä.
Että voitte uskoa, että ero oli lopulta paras päätös.
no kannattasko tällasissa tilanteissa erota, eikä alkaa mitään pelejä pelaamaan? Kyllähän sie särit tossa temppuilussa myös itseäs, vaikka kuinka yritit miestäsi näpäyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika perheneuvolaan. Jos mies ei suostu mukaan, mene yksin (saa ottaa myös vauvan).
Tuo, miten miehesi rajoittaa sinua ja kontrolloi sinulle kuuluvaa omaisuutta, sekä tekee päätökset täysin yksin ja keskustelematta, on itse asiassa itsessään jo väkivaltaa sinua kohtaan. Fyysisyys ei ole se ratkaiseva tekijä siinä, onko joku asia väkivaltaa vai ei, mutta tuosta on myös ihan hirveän lyhyt matka siihen, että kommunikointikyvyttömyys ja vallanhalu purkautuu fyysisenä väkivaltana.
Sinuna ottaisin hatkat ja aika pirun nopeasti. Tuo tilanne ei ole missään nimessä terve, ja sinä olet alakynnessä pahasti. Ansaitset aivan ehdottomasti parempaa ja tasa-arvoisen parisuhteen! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mulle tarttui kanssa korvaan tuo "sano vastaan".
Eksä oli tuollainen. Ei hän lyönyt, eikä kieltänyt. Mutta se kosto tuli aina, ja yleensä sitä ei pystynyt ennakoimaan. Sen takia oli mieluummin myöntyväinen kuin pelkäsin koko ajan, mitä seuraavaksi.
Esimerkiksi: olin sanonut hänelle jostain asiasta ihan asiallisesti omasta mielestäni. Samalle viikolle olin sopinut kaverini kanssa kahvilatreffit / oli harrastukseen liittyvä illanvietto / tms ja miehen piti olla lasten kanssa kotona.
Mies soittaakin kolmelta, että joutuu ylitöihin. Milläs taivuttelet, TYÖ on sentään työtä, ei mikään harrastus tai typerä kahvittelu. Ja ilmoitus tulee aina sen verran myöhään, ettei ole pahemmin muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapset mukaan kahville tai jättää harrastus väliin.
Siinä sitten kihiset raivosta, mutta onhan se kohtuutonta nostaa omia tarpeitaan "perheen elättäjän" edelle. Kävin kyllä itsekin töissä, mutta mies tienasi enemmän.
Kommunikaatiota pitää opetella, jollei se luonnostaan onnistu. Onneksi se on taito, jota voi harjoitella. Mutta jos on paha asenneongelma, jonka mukaan mitään ongelmaa ei ole, niin eipä ole mitään sellaista jota voisi parantaakaan.
Itse ratkoin pulman ryhtymällä kaksoiselämään. En laskenut miehen varaan enää juurikaan mitään, tein katoamistemppuja (esim. sanoin lähteväni kauppaan, vaikka sieltä ei tarvinnut mitään ja painelin sinne kaverin kanssa sovittuun tapaamiseen).
Sukulaisvierailuille lähdin aina voivotellen, että kun ei yhtään huvittaisi, mutta kai mies nyt ymmärtää että pakko siellä on käydä näyttäytymässä. Mies jäi kotiin, koska häntä ei huvittanut sukulaiseni yhtään, sanoin että ymmärrän täysin. Ja sillä hetkellä kun käännyttiin autolla kulmasta ajattelin että jes, kokonainen loppupäivä hyvien tyyppien seurassa. Kotiin palattua tietysti voivottelin, miten en millään päässyt lähtemään ja miten tylsää siellä oli ollut.
En todellakaan antanut miehelle enää yhtään vihjettä siitä, mistä voisin nauttia, koska tiesin että sen mukavan riistäminen olisi hänen aseensa rankaista minua milloin mistäkin. Toisaalta saatoin hehkuttaa jotain perheen yhteistä viikkoa kaverinsa kesämökillä, jonne en ollut kovin mielellään lähtemässä.
Että voitte uskoa, että ero oli lopulta paras päätös.
Kiitos kirjoituksesta. Minusta on tuntunut koko suhteeni ajan, että mies yrittää riistää minulta kaikki asiat joista pidän. Jos osoitan iloa, niin mies pyrkii sen nujertamaan keinolla millä hyvänsä. Esittää muka ymmärtäväsitä, jos valitan jostain kunhan en valita oikeasti (=surullinen menetyksestä tms.). Lopetin jossain vaiheessa tekemisten laskemisen miehen varaan ja aloin elämään vain omaa elämääni. Ymmärrettävästi suhde kuoli siinä samalla ja mies on nyt mankunut vuosia miten ei mitään tehdä yhdessä. No ei tehdä, kun kaikki tapahtuisi vain miehen ehdoilla. Yritän pyristellä masennuksesta irti ja muuttaa elämäni suunnan siihen mitä se oli ennen kuin tapasin tämän jumalan käden.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tarttui kanssa korvaan tuo "sano vastaan".
Eksä oli tuollainen. Ei hän lyönyt, eikä kieltänyt. Mutta se kosto tuli aina, ja yleensä sitä ei pystynyt ennakoimaan. Sen takia oli mieluummin myöntyväinen kuin pelkäsin koko ajan, mitä seuraavaksi.
Esimerkiksi: olin sanonut hänelle jostain asiasta ihan asiallisesti omasta mielestäni. Samalle viikolle olin sopinut kaverini kanssa kahvilatreffit / oli harrastukseen liittyvä illanvietto / tms ja miehen piti olla lasten kanssa kotona.
Mies soittaakin kolmelta, että joutuu ylitöihin. Milläs taivuttelet, TYÖ on sentään työtä, ei mikään harrastus tai typerä kahvittelu. Ja ilmoitus tulee aina sen verran myöhään, ettei ole pahemmin muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapset mukaan kahville tai jättää harrastus väliin.
...
Itse ratkoin pulman ryhtymällä kaksoiselämään. En laskenut miehen varaan enää juurikaan mitään, tein katoamistemppuja (esim. sanoin lähteväni kauppaan, vaikka sieltä ei tarvinnut mitään ja painelin sinne kaverin kanssa sovittuun tapaamiseen).
Sukulaisvierailuille lähdin aina voivotellen, että kun ei yhtään huvittaisi, mutta kai mies nyt ymmärtää että pakko siellä on käydä näyttäytymässä. Mies jäi kotiin, koska häntä ei huvittanut sukulaiseni yhtään, sanoin että ymmärrän täysin. Ja sillä hetkellä kun käännyttiin autolla kulmasta ajattelin että jes, kokonainen loppupäivä hyvien tyyppien seurassa. Kotiin palattua tietysti voivottelin, miten en millään päässyt lähtemään ja miten tylsää siellä oli ollut.
En todellakaan antanut miehelle enää yhtään vihjettä siitä, mistä voisin nauttia, koska tiesin että sen mukavan riistäminen olisi hänen aseensa rankaista minua milloin mistäkin. Toisaalta saatoin hehkuttaa jotain perheen yhteistä viikkoa kaverinsa kesämökillä, jonne en ollut kovin mielellään lähtemässä.
Että voitte uskoa, että ero oli lopulta paras päätös.
Sinun taktiikkasi oli kaksoiselämä, mutta minulla jyrkkä vastaansanominen, ja oma elämä. En sanoisi sitä kaksoiselämäksi, sillä minulla oli ja on edelleen aina varasuunnitelma, varasuunnitelman varasuunnitelma jne.
Minullekin on sattunut, että olin lähdössä reissuun enkä edes tiennyt, missä mies oli. En suinkaan jäänyt vääntelemään käsiäni kotiin lasten kanssa vaan herättelin aamulla ennen kukonlaulua puoli kylää, kun tiedustelin mihin mies on baarista mennyt. Enkä jäänyt edes kotiin, kun siellä kuitenkin sattui olemaan ihmisiä, jotka saattoivat olla lasten kanssa siihen saakka, kunnes mies kotiutui.
Muu mahdollisuus miehen jäädessä ylitöihin olisi ollut tietenkin se, että olisit jo ennakolta sopinut lastenvahdin vaikka MLL:n kautta. Siinä olisi valunut miehen "kosto" aivan hukkaan.
Ei noin ryhmää olekaan kuin ap. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Ap menee sitten vaan peilin eteen keskustelemaan itsensä kanssa, miksi ei saa autoa itselleen. Siinäpä pohdiskelee keskenään,miksi ei ota autonavaimia haltuunsa varmaan talteen (kengät on hyvä paikka, jos tulee kiire). Miksi ei sano miehelle, että huomenna minä tarvitsen autoa, mene sinä bussilla?
Ai niin, se mies voi vaikka suuttua. Entä sitten? Ap:lla siinä on paljon enemmän aihetta suuttua! Kun kerran rähähtää oikein perusteellisesti, mies voi vähän kesyyntyä, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Ap menee sitten vaan peilin eteen keskustelemaan itsensä kanssa, miksi ei saa autoa itselleen. Siinäpä pohdiskelee keskenään,miksi ei ota autonavaimia haltuunsa varmaan talteen (kengät on hyvä paikka, jos tulee kiire). Miksi ei sano miehelle, että huomenna minä tarvitsen autoa, mene sinä bussilla?
Ai niin, se mies voi vaikka suuttua. Entä sitten? Ap:lla siinä on paljon enemmän aihetta suuttua! Kun kerran rähähtää oikein perusteellisesti, mies voi vähän kesyyntyä, ehkä.
Auto on miehen nimissä,eli voi vaikka myydä sen ja pitää rahat riippumatta siitä kuka sen on maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummitustäti kirjoitti:
Justiina Puupää kirjoitti:
Justiina Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka sanovat "sano takaisin, pysy kovana", eivät ole olleet koskaan alistavassa parisuhteessa. Se pelko on jokapäiväistä, eikä silloin uskalla sanoa vastaan. Minä olen vahva nainen, mutta alistavassa suhteessa taannuin täysin lapsen tasolle. Pelko turruttaa täysin.
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Ero on tietysti ainut vaihtoehto. Mutta uskallatko antaa lapsen miehelle esimerkiksi viikoksi kerrallaan? Jos yhteishuoltajuuteen päädytte. Minä en uskaltanut ja siksi sinnittelin huonossa suhteessa.
Mistä luulet johtuvan, että me "sano takaisin, pysy kovana"-ihmiset emme ole koskaan olleet alistavassa parisuhteessa?
Minäpä kerron sinulle: Me emme pelkää - mitä ihmettä me pelkäisimme? Tässäkin ketjussa moni on kirjoittanut , että "mies ei ole väkivaltainen". Mitä sinä vahva nainen sitten pelkäsit? Jos oli väkivaltainen, olisit saanut kyllä apua, kun olisit ylpeydeltäsi saanut todistettua jollekin, että mies nämä mustelmat teki eikä ovenkarmi.
Toinen syy on se, että me emme ujostele sanoa takaisin. Emme ole kilttejä ja mukavia, emme edes kauniita, ahkeria siivoamaan emmekä hyviä sängyssä, mutta silti meillä voi olla parempi mies kuin kauniilla ja kilteillä.
Miksi tällä vastauksella niin paljona alapeukkuja?
Kunnon av-mamma on kiltti ja kaunis, viis muusta. Voisko joku suositella sopivampaa palstaa tällaiselle kunnon Ämmälle? Marttapalsta on jo nähty, ehdottakaapa parempaa.
Siksi, että on äärettömän lapsellista ja ylimielistä kuvitella, että se ettei ole joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa olisi jotenkin omaa ansiota.
Minun kohdallani on, vaikka itse asiassa minäKIN olen joutunut sitä kokemaan. Ero aloittajaan on siinä, että minä olen sanonut vastaan enkä alistunut. En ole jäänyt tuleen makaamaan vaan tehnyt asialle jotain. Useampi enemmän tai vähemmän hankala parisuhde ja ikää yli puoli vuosisataa, joten lapsellisuus ei oikein päde.
Aivan varmasti se on omaa valintaa, alistuuko siihen tilanteeseen vai ei siinä vaiheessa kun sen huomaa. Ymmärrän kyllä sen, että tilanne etenee usein niin hitaasti ja "varkain", että siihen ei voi reagoida ennen kuin on uponnut kaulaansa myöten sontaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Ap menee sitten vaan peilin eteen keskustelemaan itsensä kanssa, miksi ei saa autoa itselleen. Siinäpä pohdiskelee keskenään,miksi ei ota autonavaimia haltuunsa varmaan talteen (kengät on hyvä paikka, jos tulee kiire). Miksi ei sano miehelle, että huomenna minä tarvitsen autoa, mene sinä bussilla?
Ai niin, se mies voi vaikka suuttua. Entä sitten? Ap:lla siinä on paljon enemmän aihetta suuttua! Kun kerran rähähtää oikein perusteellisesti, mies voi vähän kesyyntyä, ehkä.
Auto on miehen nimissä,eli voi vaikka myydä sen ja pitää rahat riippumatta siitä kuka sen on maksanut.
Rouva ostaa sitten ihan ikioman auton. Alle tonnilla saa jo kulkevan pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kertoi joskus isästäni tarinaa... rahat meni viinaan ja tupakkiin. Joskus piti ostaa meille lapsille talvihaalarit, muttei kuulemma ollut rahaa. Olis äiti käynyt kirpputorilta katsomassa. Seuraavan päivän pihassa oli isän ostama traktori, jolla ei ollut todellakaan mitään käyttötarkoitusta. Hallitsi myös äitini ystäväpiiriä, jota ei isän ansiosta ollutkaan, kun kaikki oli huoria. Naapurin serkkuja ei saatu käydä katsomassa, eikä mummulassakaan saanut käydä koska äitin suku oli "oikeen mafiasuku". Oli väkivaltaa meitä lapsiakin kohtaan, joten tuo rajoittaminen ja eristäminen, vapauden riisto ei oo hyvä. Pahenee vaan, lopulta havahdut siihen ettei sulla ole mitään sosiaalista elämää, ja huomaat puolustavasi miestäsi, koska mies on sinut aivopessyt. Omat vanhemmat erosivat kun olin 7, ikinä en kuulemma isän perään itkenyt. Muistankin asian kivana juttuna, että jee isi muuttaa pois. Äitini oli pelkkä tyhjä kuori enää, isä uhkaili moneen kertaan tappavansa itsensä (ja joskus meidätkin) jos äiti hänet jättää. Onneks lopulta äiti uskalsi isän jättää.
Minä olen käsittänyt niin, että naiset pääasiassa nimenomaan syyllistyvät siihen, että yrittävät kontrolloida miestä ja vauvaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on niin dorka, ettei tätä ketjua pysty lukemaan paria sivua enempää. Liian tyhmä.
Panemalla miehen pois asunnostasi. Simple as that. Tuohan ei kyllä nimittäin kauniilla puheella tule muuttumaan ikinä, miehellä on vallankäyttö verissä. Se tulee vain pahenemaan. Haluatko lapsesi näkevän, miten isä nöyryyttää äitiä ja komentelee myös lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Ap menee sitten vaan peilin eteen keskustelemaan itsensä kanssa, miksi ei saa autoa itselleen. Siinäpä pohdiskelee keskenään,miksi ei ota autonavaimia haltuunsa varmaan talteen (kengät on hyvä paikka, jos tulee kiire). Miksi ei sano miehelle, että huomenna minä tarvitsen autoa, mene sinä bussilla?
Ai niin, se mies voi vaikka suuttua. Entä sitten? Ap:lla siinä on paljon enemmän aihetta suuttua! Kun kerran rähähtää oikein perusteellisesti, mies voi vähän kesyyntyä, ehkä.
Auto on miehen nimissä,eli voi vaikka myydä sen ja pitää rahat riippumatta siitä kuka sen on maksanut.
Ja ap on suostunut maksamaan auton miehen nimiin? Vai että auto on alkaa päällekin miehen?
Tyhmyudestä saa maksaa. Asunto kuitenkin lienee ap:n, ainakin aloituksen perusteella. Mies ulos kämpäsrä vaan. Tai ap irtisanoo vuokrasopparin/myy asuntonsa, jos se on omistusasunto ja hommaa oman asunnon. Ero on ainoa ratkaisu tuollaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oma tietokone löytyy, mutta en tietenkään pääse sillä nettiin ilman tunnuksia. A
Kyllä pääset, jos käytät puhelinta reitittimenä. Jos siis sinulla on puhelin ja se ei ole todella vanha, niin siellä on sellainen valinta kuin "internet sharing" (yleensä asetusten alavalikkona). Sieltä avaat internetin jako-ominaisuuden. Läppärin wifi -valinnasta näet puhelimesi nimen. Klikkaa sitä ja syötä tunnusluku, jonka puhelimesi "internet sharing" sinulle näyttää. Jos sinun puhelinpakettiisi ei kuulu nettiä, niin vaihda pakettia tai lisää nettimahdollisuus (tsekkaa vaihtoehdot palvelun tarjoajalta), jottei puhelinlaskusi nouse merkittävästi.
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ajokortti?
Yhtä ilkeä kysymys tässä kuin osaatko ajaa polkupyörää, kun toinen on juuri sen ostanut. Juurihan ap valitti, kun ei saa autoa itselleen.
Ap menee sitten vaan peilin eteen keskustelemaan itsensä kanssa, miksi ei saa autoa itselleen. Siinäpä pohdiskelee keskenään,miksi ei ota autonavaimia haltuunsa varmaan talteen (kengät on hyvä paikka, jos tulee kiire). Miksi ei sano miehelle, että huomenna minä tarvitsen autoa, mene sinä bussilla?
Ai niin, se mies voi vaikka suuttua. Entä sitten? Ap:lla siinä on paljon enemmän aihetta suuttua! Kun kerran rähähtää oikein perusteellisesti, mies voi vähän kesyyntyä, ehkä.
Auto on miehen nimissä,eli voi vaikka myydä sen ja pitää rahat riippumatta siitä kuka sen on maksanut.
Ja ap on suostunut maksamaan auton miehen nimiin? Vai että auto on alkaa päällekin miehen?
Tyhmyudestä saa maksaa. Asunto kuitenkin lienee ap:n, ainakin aloituksen perusteella. Mies ulos kämpäsrä vaan. Tai ap irtisanoo vuokrasopparin/myy asuntonsa, jos se on omistusasunto ja hommaa oman asunnon. Ero on ainoa ratkaisu tuollaisen miehen kanssa.
Auto on yhdessä kustannettu ja miehen nimissä.Ei kuulemma perheen tarvinnut miettiä omistussuhteita "yhteiseen" autoon.Erotessa huonompi homma.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käsittänyt niin, että naiset pääasiassa nimenomaan syyllistyvät siihen, että yrittävät kontrolloida miestä ja vauvaa??
Jaa että kieltävät ja suorastaan estävät miestä käyttämästä perheen autoa ja tarjoavat miehelle ruuaksi pelkkää tomaattikeittoa? Niin ja laittavat tietokoneen pois käytöstä tiettyyn aikaan?
Alue: Aihe vapaa
Luuletteko te oikeasti että jonkun toisen ihmisen esim puolisonsa voisi lähettää psykologille tai psykiatrille, joka sitten "arvioisi ukon tilan" ja tekisi siitä lausunnon??? No ei voi. Ensinnäkin kaikki käynnit psykologilla ja psykiatrilla perustuu sen arvioitavan (eli asiakkaan/potilaan) omaan haluun ja motivaatioon. Ja asiakkaan itse tekemään kysymyksenasetteluun, johon tutkimuksessa sitten etsitään vastausta. Ja asiakas sitten siinä tutkimuksessa tuo esille sen verran dataa kun on halukas itse tuomaan. Eli ukon pitäisi itse olla motivoitunut menemään psykiatrille ja pyytää itse arvioimaan onko hän narsisti ja tuoda avoimesti esille narsistisia piirteitään. Mitään pakkotutkimulsia ei ole olemassa. Puolison pyynnöstä ei voida arvioida mitään. Myöskään jotain salaista tai muun asian alle piilotettu tutkimusta ei puolison pyynnöstä tehdä.