Eilen yksi ujo joka siis ei niiku koskaa puhuu mitää ni oli kahvi pöydäs taas hiljaa ni töksäytin kovaan ääneen kaikkien kuullen et "miks et sä ikinä puhu mitään???" Ja se oli kuulemma mennyt pomolle lavertelemaan asiasta :D jaaha nyt en siis osaa enää...

Vierailija kirjoitti:

Huh mikä ketju.

En tiennytkään, mitä kaikkea hiljaiset hautovat mielessään. Luulin tähän asti että ovat kilttejä ja mukavia, eivät vaan ujouttaan saa suutansa auki.

Ap näkee kuulumisten vaihtamisen kaupankäyntinä: kaikkien pitää antaa

Mutta selvästi se sisältö mitä hän antaa ei ole se mitä hän ajattelee

Muuten hän saisi suunsa auki ja kertoisi tämän filosofiansa että kaikkien pitää puhua koska hän tarkkailee tilannetta. Muiden pitäisi kyetä lukemaan ajatuksia. Nyt jos ap ei saa suutaan auki, niin vaikka pöytään lappu, jossa kertoo hinnan niille juoruille joita hän laukoo viihdytysmielessä.

Mitään rehellistä suusta tuskin tulee, koska tällainen tärkeä asia jäänyt kertomatta itsestä muille.

Ymmärrän kyllä oikeastaan molempia osapuolia, mutta tuota pomolle kantelua en hyväksy, vaikka hiljainen itse olenkin. Jos haluaa kuulua porukkaan, niin ei kannata hankkia vihamiehiä. Oikeastaan olen oppinut arvostmaan näitä kova äänisiä hölöttäjiä, koska ne ainakin sanovat, mitä ajattelevat, eivätkä yritä puukottaa ketään selkään. En minäkään. Yritän olla ystävällinen ja auttavainen kykyjeni mukaan kaikille.

Eri asia nämä työpaikan sosiopaatit, jotka miellyttävät kaikkia edessäpäin ja varsinkin niitä, joista vaan voivat jotain hyötyä. Heitä taas jarruttaville, kilpailijoille tai muuten epämiellyttäville, epäsuotuisille tyypeille ollaan todella ilkeitä ja tylyjä, puhutaan takana päin pahaa ja yritetään mustamaalata muille. Näille ei voi sanoa omaa mielipidettään, jos ei halua joutua mustalle listalle.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä oikeastaan molempia osapuolia, mutta tuota pomolle kantelua en hyväksy, vaikka hiljainen itse olenkin. Jos haluaa kuulua porukkaan, niin ei kannata hankkia vihamiehiä. Oikeastaan olen oppinut arvostmaan näitä kova äänisiä hölöttäjiä, koska ne ainakin sanovat, mitä ajattelevat, eivätkä yritä puukottaa ketään selkään. En minäkään. Yritän olla ystävällinen ja auttavainen kykyjeni mukaan kaikille.

Eri asia nämä työpaikan sosiopaatit, jotka miellyttävät kaikkia edessäpäin ja varsinkin niitä, joista vaan voivat jotain hyötyä. Heitä taas jarruttaville, kilpailijoille tai muuten epämiellyttäville, epäsuotuisille tyypeille ollaan todella ilkeitä ja tylyjä, puhutaan takana päin pahaa ja yritetään mustamaalata muille. Näille ei voi sanoa omaa mielipidettään, jos ei halua joutua mustalle listalle.

Mitä tarkoitat?

Ymmärrän nyt purkauksesi niin että sinun ja ap:n pitää saada kiusata tai syytät kiusattua kiusaajaksi.

Jos kertoo eteenpäin kiusaamisesta, se on vihamiesten hankkimista. Syytät nyt kantelijaksi. Sen sijasn että pyytäisit anteeksi kun tuli kiusattua.

Jos sinulle ja ap:lle sanoo takaisin, on oikeudessa itse. Semmoisen havainnon olen kiusaajista tehnyt

Eli teidän on saatava kiusata tai on oikeudessa tai käännätte kaikki omat ominaisuutenne, se on selkörangattomuus, sydämen rumuus, ilkeys kateus jne uhriin.

Kysymys oli typerä, mutta mielestäni oli myös typerää mennä kertomaan tuosta asiasta pomollenne.

Työkaverisi varmaan loukkaantui aika paljon, mutta silti koen liioitteluna sen että siitä pitää pomolle kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Multa kyseltiin samaa lukioaikoina. Vastasin vaan että jaa a, en tiiä.

Ärsyttävää, huonoa käytöstä. Silkkaa vittuilua myöskin, koska ei kukaan kysele tuollaista hyvää hyvyyttään.

Samaa mieltä. Olen nykyään alkanut vastailemaan näille töksäyttelijöille ihan yhtä v-mäiseen sävyyn, esim "miksi puhut koko ajan?" , "ei ole tarvetta hakea huomiota" tai leikin tyhmää ja ihmettelen, että miksi kysyt?

Kummasti nämä kälättäjät ja muiden nolaajat eivät kestä itseensä kohdistuvia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli typerä, mutta mielestäni oli myös typerää mennä kertomaan tuosta asiasta pomollenne.

Työkaverisi varmaan loukkaantui aika paljon, mutta silti koen liioitteluna sen että siitä pitää pomolle kertoa.

Olen samaa mieltä päällisin puolin, mutta toisaalta emme voi tietää "taustaa". Onko töksäyttelijä ollut ennenkin ilkeä ja alentava, ja tämä oli ns viimeinen pisara? Onko ujo joutunut aiemmissa työpaikoissaan kiusatuksi, joten hän ei enää halua odottaa tilanteen mahdollista pahentumista? Onko hän vain hyvin herkkänahkainen, eikä sulata mitään itseensä kohdistettua? Onko hän susi lampaan vaatteissa ja haluaa saattaa AP:n pulaan? Emme tiedä. Ja tämähän oli alkujaan provo.

Ja vastaan tässä vielä jollekin toiselle: se, että vauvapalsta kerää +100 puolustavaa kommenttia ei tarkoita, että asetelma olisi jotenkin muuttunut: ekstroverttiys on edelleen ihanne, mutta huonoa käytöstä ei tarvitse sietää.

Parempi kaikkien kannalta, kun ei tutustu työtovereihin. huomatkaa että miehet eivät juurikaan puhu yksityiselämästään. ainakaan fiksut. sitä kun oppii tuntemaan kaikki piirteet, rupeaa jossain vaiheessa tympimään.

Vierailija kirjoitti:

Sanoa miten tähäb suhtautuis, menee jo siis ihan naurettavaks!

Ap:n kirjoitustyylistä, lauserakenteista ja sanoista on helppo päätellä, että kyseessä on parikymppinen kaupunkilaisnainen. Niinku.

Olet typerä

En ole lukenut kaikkia viestejä tässä aiheessa.

Mutta AP tulee mieleen ihminen joka ei osaa olla hiljaa edes yhtä minuttia. Suu käy kokoajan ja mitään järkevää sieltä ei tule.

Entisessä työpaikassa oli tälläinen moottoriturpa. Eräänä päivänä hän oli kuullut tai keksinyt "hyvän" vitsin omasta mielestään... " EH HEH HEH Tiiättekös mikä on savolainen supersankari eh heh heh heh ? "  " NO SE ON VITUIKS MÄN!!!! HAH HAH HAH "

No sitten saimme nauttia hänen vitsistään jopa useita kertoja kahvitauon aikana. Saimme jopa nauttia tästä helmestä jopa työmme ohessa... Niin runsaan puolenvuoden ajan meitä " nauratti " tämä vitsi.

Ap = empatiakyvytön työpaikkakiusaaja nro 1.

Onneks en ole teillä töissä. Toivottavasti et sinäkään pitkään. Työpaikkanne tulee olemaan paljon parempi ilman sinua.

Jotenkin tuntuu lapselliselta mennä kantelemaan pomolle. Jos on herkkä ja joka kerta kun joku loukkaa menee kertomaan pomolle, niin siellä saa ravata alvariinsa. Saa vähän sellasen valittajan maineen, joka tarvitsee jotain erityiskohtelua ja kukaan ei ota tosissaan. Niin se vaan on aikuisten maailmassa.

koeölit, aika on vaikea avaajakin tuoda asiaansa ilmi. hankala lukea yhden lasetuksen viestä. 

ni ni ni sanoo ritaritkin. Piti likea kulme keta ni että tajusin että otsikossa on suolet avaajan vesitistä.

Onko helveä kukea tääaista paskaa? 

Mä olen ollut aikoinaan tosi ujo ja hiljainen. Mulle on sanottu monta kertaa ihan samalla tavalla. Voin kertoo et sen jälkeen olin entistä hiljaisempi.

Työpaikalla on kaikenlaisia ihmisiä. Oisi kauheaa jos oltaisiin samanlaisia. Erilaisten ihmisten hyväksyminen sekä puhuvien että puhumattomien oleminen pitää hyväksyä mutta ei huonoa käytöstä jota sinä ap teit.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyllä isompi kynnys mennä haukkumaan työkavereita kuin jutella näille kahvipöydässä. Muutenkin tylsiä tyypit, jotka antaa muiden viihdyttää kyllä itseään, mutta sanaa eivät saa suustaan. Mikseivät istu vaikka itsekseen omassa rauhassa lehtiä lukien, jos eivät halua jutella muiden kanssa?

Et ole ymmärtänyt että "tylsä" tyyppi näyttää kuuntelevan vain tavan vuoksi eikä ole tippaakaan kiinnostunut tylsistä jutuistasi.

Minua ärsyttää työpaikan hiljainen, itselläni on masennus, jonka en anna näkyä töissä (se on minun ongelmani, ei työkavereiden ja heidän ei tarvitse yhtään kärsiä siitä).  Minua siis ärsyttää se ihminen joka kahvipöydässä tuntuu hyvinkin kiinnostuneesti kuuntelevan muiden tarinoita mutta ei puhu yhtään mitään. Töissä ollaan töissä ja pidetään ns roolia, kotona voidaan hajoilla. Minun tehtäväni ei ole olla työkavereiden psykiatri, jos ei pärjää  töissä muiden kanssa, silloin ollaan saikulla ja jutellaan psykiatrille.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää työpaikan hiljainen, itselläni on masennus, jonka en anna näkyä töissä (se on minun ongelmani, ei työkavereiden ja heidän ei tarvitse yhtään kärsiä siitä).  Minua siis ärsyttää se ihminen joka kahvipöydässä tuntuu hyvinkin kiinnostuneesti kuuntelevan muiden tarinoita mutta ei puhu yhtään mitään. Töissä ollaan töissä ja pidetään ns roolia, kotona voidaan hajoilla. Minun tehtäväni ei ole olla työkavereiden psykiatri, jos ei pärjää  töissä muiden kanssa, silloin ollaan saikulla ja jutellaan psykiatrille.

Kuka sinua on psykiatriksi pyytänytkään? Sanon sinullekin: keskity vain omaan sosialisointiisi ja anna muiden elää. Ymmärrän, että et pysty nyt olemaan mikään kerhotäti-kaikkien-kaveri, joten ei sinun tarvitsekaan. Ärsyyntymisesi on kuitenkin asenteestasi kiinni.