Eilen yksi ujo joka siis ei niiku koskaa puhuu mitää ni oli kahvi pöydäs taas hiljaa ni töksäytin kovaan ääneen kaikkien kuullen et "miks et sä ikinä puhu mitään???" Ja se oli kuulemma mennyt pomolle lavertelemaan asiasta :D jaaha nyt en siis osaa enää...

Ap on melkoinen törppö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin introvertti, mutta se ei tarkoita että täytyy olla mykkä. Kyllä myös ärsyttää nämä kuivat tyypit, jotka istuvat kahvipöydässä kuunnellen, mutta ikinä kommentoimatta mitään. Joo työpaikalla on vaan kestettävä kaikkia, mutta ei siti tarvi tykätä. Mietin ovatko nämä tapaukset jotenkin yksinkertaisia.. heillä pitäisi kuitenkin omasta mielestään olla oikeus olla vain hiljaa ja eivät viitsi nähdä vaivaa ja silloin tällöin yrittää. Meidän muiden vaan pitää yrittää jaksaa mykkiä toljottelijoita.

Introverttiys ei liity tähän mitenkään. Ujous liittyy. Ehkä jopa sosiaalisten tilanteiden pelko, joka esim. itselläni on ihan diagnosoitu sairaus. En ole yksinkertainen enkä ajattele, että mulla olis joku erityinen oikeus olla hiljaa. Tai itse asiassa nyt kun sanoit niin kyllähän mulla on oikeus olla hiljaa. Mutta se ei nyt ollut pointti vaan tuohon "eivät viitsi nähdä vaivaa ja silloin tällöin yrittää" kohtaan halusin vastata.

Minä yritän. Minä yritän joka v*tun kerta. Ongelma vain on katsos siinä, että sinä et siitä minun yrittämisestäni tiedä mitään, kun useimmiten epäonnistun. Kuuntelen aktiivisesti ja koko ajan päässäni yritän keksiä, mitä sanoisin ja voinko sanoa näin ja miten sanon tämän ja uskallanko sanoa. Siinä vaiheessa, kun olisin viimein rohkaistunut tarpeeksi ja valmis sen kommenttini sanomaan ollaankin jo seuraavassa aiheessa.

Minä oikeasti pelkään näissä tilanteissa. Pelkään niin helvetisti. Ei se ole rationaalista pelkoa. Joku toinen pelkää hämähäkkejä tai pimeää. Pelot ei ole rationaalisia. Ärsyttää tuo kuvitelma, että kaikki hiljaiset olisi vapaaehtoisesti hiljaa.

Epäilen että tällainen sairaus on tuskin kovin yleistä. Ja aikuinen normaali ihminen varmaan pyrkii epänormaalista ujoudesta opettelemaan pois.

Olen eri, mutta normaali ihminen vailla diagnooseja. Ala-asteella kiusattu, yläasteella eristetty porukasta (kerroin sivulla 3.) ja lukiossa vaikeaa yksinäisyyttä. Olen edistynyt paljon, mutta se ei ole helppoa eikä nopeaa kun pää on täynnä kelpaamattomuuden tunnetta. Kelpaan itselleni, mutta en muille. Näin elämä on opettanut mun kohdalla. En tule todennäköisesti koskaan olemaan se nainen, joka kääntää päät astuessaan neukkariin tyylikkäästi myöhässä. Minua ahdistaa jopa tervehtiminen. Mutta yritän silti menestyä näillä eväillä. Joku varmasti kokee minut avuttomana. Jotkut ehkä ovatkin avuttomia. Mutta kasvan koko ajan. Tässä nyt tällainen versio tähän väliin.

Ujolle ja hiljaiselle tuo on pahinta mitä voi sanoa. Moni ujo toivoo että olisi rohkeampi ja uskaltaisi puhua enemmän, tai keksisi jotain sanottavaa. Usein seurassa sitä vaan menee lukkoon ja varsinkin jos on puheliaita ja sellaisi "räväköitä" tyyppejä samassa seurassa.

Yleensö hiljaisuus on ujoutta ja se ei ole mikään omavalinta josta voi vaan opetella pois.

Itse olen aina ollut ujo ja hiljainen. Ja olen kärsinyt siitä kovasti. Monesti olen kuullut tuon miksi olet niin hiljainen, miksi et puhu mitään. Joko päin naamaa tai seläntakana juoruten ja kiusaten.

Vanhemmiten olen kyllä rohkaistunut tosi paljon ja esim. töissä uskallan jutella suht normaalisti. En en niin välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Kiusaajaääliö. Potkut.

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin introvertti, mutta se ei tarkoita että täytyy olla mykkä. Kyllä myös ärsyttää nämä kuivat tyypit, jotka istuvat kahvipöydässä kuunnellen, mutta ikinä kommentoimatta mitään. Joo työpaikalla on vaan kestettävä kaikkia, mutta ei siti tarvi tykätä. Mietin ovatko nämä tapaukset jotenkin yksinkertaisia.. heillä pitäisi kuitenkin omasta mielestään olla oikeus olla vain hiljaa ja eivät viitsi nähdä vaivaa ja silloin tällöin yrittää. Meidän muiden vaan pitää yrittää jaksaa mykkiä toljottelijoita.

Introverttiys ei liity tähän mitenkään. Ujous liittyy. Ehkä jopa sosiaalisten tilanteiden pelko, joka esim. itselläni on ihan diagnosoitu sairaus. En ole yksinkertainen enkä ajattele, että mulla olis joku erityinen oikeus olla hiljaa. Tai itse asiassa nyt kun sanoit niin kyllähän mulla on oikeus olla hiljaa. Mutta se ei nyt ollut pointti vaan tuohon "eivät viitsi nähdä vaivaa ja silloin tällöin yrittää" kohtaan halusin vastata.

Minä yritän. Minä yritän joka v*tun kerta. Ongelma vain on katsos siinä, että sinä et siitä minun yrittämisestäni tiedä mitään, kun useimmiten epäonnistun. Kuuntelen aktiivisesti ja koko ajan päässäni yritän keksiä, mitä sanoisin ja voinko sanoa näin ja miten sanon tämän ja uskallanko sanoa. Siinä vaiheessa, kun olisin viimein rohkaistunut tarpeeksi ja valmis sen kommenttini sanomaan ollaankin jo seuraavassa aiheessa.

Minä oikeasti pelkään näissä tilanteissa. Pelkään niin helvetisti. Ei se ole rationaalista pelkoa. Joku toinen pelkää hämähäkkejä tai pimeää. Pelot ei ole rationaalisia. Ärsyttää tuo kuvitelma, että kaikki hiljaiset olisi vapaaehtoisesti hiljaa.

Epäilen että tällainen sairaus on tuskin kovin yleistä. Ja aikuinen normaali ihminen varmaan pyrkii epänormaalista ujoudesta opettelemaan pois.

"Lievät sosiaalisten tilanteiden pelot ovat hyvinkin yleisiä, ainakin joka viides aikuinen jännittää julkista esiintymistä. Toimintakykyä ja päivittäistä elämää merkittävästi haittaavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii ehkä noin 5 % aikuisväestöstä." -Duodecim

Että ei ne nyt varsinaisesti harvinaisiakaan kyllä ole. Vertailun vuoksi sanottakoon, että esim. keliakiaa sairastavia on samaisen Duodecimin mukaan vain n. 2 % suomalaisista.

Olen myös, kiitos vain, ihan normaali ihminen, vaikka olenkin sairas. Olen sosiaalinen ja nautin tuttujen ihmisten seurasta valtavasti. Vieraiden seurassa nyt vaan pelkään. Tottakai aktiivisesti harjoittelen pelon selättämistä, niinhän tuossa kirjoitinkin, että aina yritän osallistua keskusteluun. Tätä voi verrata johonkin tavallisempaan pelkoon, korkeat paikat, käärmeet tms. Etkö sinä pelkää mitään? Etkö tiedä, miltä pelko tuntuu? Suomessa ei paljon joudu esim. käärmepelkoinen pelkoaan kohtaamaan, mutta minä joudun kohtaamaan oman pelkoni joka ikinen päivä. Sitä voi miettiä, miten mukavaa se on. En minä tätä ole itselleni valinnut.

71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän on klassinen provo, mutta noin käy oikeassakin elämässä. Mitä nää töksäyttäjät oikein kuvittelee, että se toinen vastaisi? Tuo on - tai ainakin kuulostaa - vain ja ainoastaan nolaamiselta. Jos olisit oikeasti kiinnostunut, rohkaisisit häntä puhumaan ihan tavallisilla kysymyksillä ja aiheilla. Et töksäyttämällä, että hänessä olisi jotakin vikaa.

Töksäyttelijät töksäyttelevät luonnostaan ihan kuin ne ujot pysyy mykkinä luonnostaan. Ei se ole tahallista. Kaikki eivät ole samalla tavalla sosiaalisesti lahjattomia.

Terkuin: Töksäyttelijä myös

Erona se, että sen hiljaisen luontoon ei kuulu toisen nolaaminen, mutta töksäyttelijän luontoon kuuluu.

Mut selkäänpuukotus kuuluu?

Antaa tulla vaan suoraan ja päin näköä, sen voi sentään torjua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Ei tod. hyväksy, jos käy mun luonnetta pomolle haukkumassa. Mun selän takana.

On muuten tapahtunut tosielämässäkin. Mut pomo oli sen verran viisas et kutsui vuoronperään molemmat osapuolet kuultaviksi, eikä uskonut selkäänpuukottajaa kuulematta selän takana haukuttua.

Siinä sitten kävi niin, että selkäänpuukottaja luikki pitkin seiniä pitkän aikaa.

Ei ap

Minkä takia ujot hakeutuu aspaan tai muuhun työpaikkaan missä pitää sitten olla tekemisissä ihmisten kanssa? Onhan sitä yksinäisiäkin työtehtäviä. Ryhtyy vaikka majakanvartijaksi. Ei ahdista muut ihmiset.

Aika kummallinen työpaikka, ap.

Meidän töissä ujotkin puhua pälpättävät asioitaan kahvipöydässä. Eivät ujostele meitä tuttuja työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ujolle ja hiljaiselle tuo on pahinta mitä voi sanoa. Moni ujo toivoo että olisi rohkeampi ja uskaltaisi puhua enemmän, tai keksisi jotain sanottavaa. Usein seurassa sitä vaan menee lukkoon ja varsinkin jos on puheliaita ja sellaisi "räväköitä" tyyppejä samassa seurassa.

Yleensö hiljaisuus on ujoutta ja se ei ole mikään omavalinta josta voi vaan opetella pois.

Itse olen aina ollut ujo ja hiljainen. Ja olen kärsinyt siitä kovasti. Monesti olen kuullut tuon miksi olet niin hiljainen, miksi et puhu mitään. Joko päin naamaa tai seläntakana juoruten ja kiusaten.

Vanhemmiten olen kyllä rohkaistunut tosi paljon ja esim. töissä uskallan jutella suht normaalisti. En en niin välitä mitä muut minusta ajattelevat.

On vai? Voihan ton pahemminkin sanoa vaikka että onko sulta kieli poikki vai?

Luuletko että vilkas luonne on oma valinta?

Multa kyseltiin samaa lukioaikoina. Vastasin vaan että jaa a, en tiiä.

Ärsyttävää, huonoa käytöstä. Silkkaa vittuilua myöskin, koska ei kukaan kysele tuollaista hyvää hyvyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ujot hakeutuu aspaan tai muuhun työpaikkaan missä pitää sitten olla tekemisissä ihmisten kanssa? Onhan sitä yksinäisiäkin työtehtäviä. Ryhtyy vaikka majakanvartijaksi. Ei ahdista muut ihmiset.

Koska ujokin voi olla pohjimmiltaan sosiaalinen ihminen! Se, että ei uskalla jutella, ei tarkoita sitä, että olis joku ihmisvihaaja.

Kaikkia ei vain kiinnosta jutella joidenkin nolojen juoruämmien kanssa työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei vain kiinnosta jutella joidenkin nolojen juoruämmien kanssa työpaikalla

Ei muakaan, mutta en mene niiden pöytään istumaankaan. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallinen työpaikka, ap.

Meidän töissä ujotkin puhua pälpättävät asioitaan kahvipöydässä. Eivät ujostele meitä tuttuja työkavereita.

Jaa, ei meillä vaan puhua pälpätä kuin ne muutamat puheliaat. Useimmat osallistuvat keskusteluun välillä, sitten on muutamat jotka on oikeastaan aina hiljaa. Insinöörejä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyllä isompi kynnys mennä haukkumaan työkavereita kuin jutella näille kahvipöydässä. Muutenkin tylsiä tyypit, jotka antaa muiden viihdyttää kyllä itseään, mutta sanaa eivät saa suustaan. Mikseivät istu vaikka itsekseen omassa rauhassa lehtiä lukien, jos eivät halua jutella muiden kanssa?

Laita rintamukseen tai pöytään hintalappu jutuillesi. Tai ilmoita se työpaikan postissa.

Sairasta

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ujot hakeutuu aspaan tai muuhun työpaikkaan missä pitää sitten olla tekemisissä ihmisten kanssa? Onhan sitä yksinäisiäkin työtehtäviä. Ryhtyy vaikka majakanvartijaksi. Ei ahdista muut ihmiset.

Majakat taitaa olla nykyään automatisoituja. Ja vaikka olisi yövuorossa pakkaamassa sämpylöitä muovipusseihin, on siinäkin työpaikassa tod näk muitakin ihmisiä ja kahvihuone. Tämä tilanne olisi voinut tapahtua missä työssä tahansa.

Ja mitä aspatyöhön tulee, sitä nyt vaan on paljon tarjolla. Joku voi myös olla todella hyvä ja auttavainen asiakaspalvelija, mutta ei kestä jokapäiväisiä ihmissuhdekiemuroita työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyllä isompi kynnys mennä haukkumaan työkavereita kuin jutella näille kahvipöydässä. Muutenkin tylsiä tyypit, jotka antaa muiden viihdyttää kyllä itseään, mutta sanaa eivät saa suustaan. Mikseivät istu vaikka itsekseen omassa rauhassa lehtiä lukien, jos eivät halua jutella muiden kanssa?

Niin mä teenkin. Yleensä menen keittiöön syömään eväät sitten kun muut hölöttäjät ovat poistuneet töihinsä. En vaan jaksa kuunnella jatkuvaa kälätystä ties mistä turhanpäiväisyyksistä.

Mulle tulee tunne, että jos kokee tarvetta ylentää itseään , ja alentaa erilaista, sillä, että kälättää paljon, niin on joku ongelma ollut itsellä asian suhteen. Siis puhumisen. On saanut terapiaa tai jotain palkintoja kotonsona kun on alkanut puhua? Tai on heikko itsetunto tai on vain todella kiusaajaluonne.

Koska vaikka itsellä ei ole ongelmaa osallistua niin en myöskään näe että semmoinen hiljaisempi olisi mulle mitään velkaa siitä että saa kuunnella asioitani, päinvastoin, eikö minun pitäisi maksaa ennemmin kun kuuntelee... terapeutitkin saavat palkkaa.

Siis varsinkin jos on jostain tavan tallaajasta kyse jonka jutut eivät ole normaalia perhe-elämää tai julkkis-tai muita juoruja tai omia kokemuksia kummempia. Jotenkin kipeä ajatus että noista on jotain velkaa, jos joku siellä kahvipöydässä kertoo ja samalla silmä kovana tarkkailee, onko täällä joku hiljaisempi.

Aika vastenmielinen tyyppi etten sanoisi