Eilen yksi ujo joka siis ei niiku koskaa puhuu mitää ni oli kahvi pöydäs taas hiljaa ni töksäytin kovaan ääneen kaikkien kuullen et "miks et sä ikinä puhu mitään???" Ja se oli kuulemma mennyt pomolle lavertelemaan asiasta :D jaaha nyt en siis osaa enää...

Siis ap on se vastenmielinen

Viesti kirjoitetaan viestikenttään eikä otsikkoon, urpo.

Minulta kun kysyttiin samaa niin totesin vain, että minut on kasvatettu kotona olemaan puhumatta muiden päälle ja koko ajan. Kuunteleminen on taito. Kälättäjä hiljeni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tunne, että jos kokee tarvetta ylentää itseään , ja alentaa erilaista, sillä, että kälättää paljon, niin on joku ongelma ollut itsellä asian suhteen. Siis puhumisen. On saanut terapiaa tai jotain palkintoja kotonsona kun on alkanut puhua? Tai on heikko itsetunto tai on vain todella kiusaajaluonne.

Koska vaikka itsellä ei ole ongelmaa osallistua niin en myöskään näe että semmoinen hiljaisempi olisi mulle mitään velkaa siitä että saa kuunnella asioitani, päinvastoin, eikö minun pitäisi maksaa ennemmin kun kuuntelee... terapeutitkin saavat palkkaa.

Siis varsinkin jos on jostain tavan tallaajasta kyse jonka jutut eivät ole normaalia perhe-elämää tai julkkis-tai muita juoruja tai omia kokemuksia kummempia. Jotenkin kipeä ajatus että noista on jotain velkaa, jos joku siellä kahvipöydässä kertoo ja samalla silmä kovana tarkkailee, onko täällä joku hiljaisempi.

Aika vastenmielinen tyyppi etten sanoisi

Tämä. Just näin se menee. On jostain syystä kuvitelma että on pakko olla puheliasta ja viihdyttävää seuraa ettei olisi "ujo" tai "nolo" tms. Siksi pitää korostaa ylettömästi sitä ettei itse ole sellainen. Itsensä kanssa toimeentuleva ja terveitsetuntoinen ei alennu tuollaiseen muiden nolaamiseen. Se jos joku on noloa ja junttia käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Ei tod. hyväksy, jos käy mun luonnetta pomolle haukkumassa. Mun selän takana.

On muuten tapahtunut tosielämässäkin. Mut pomo oli sen verran viisas et kutsui vuoronperään molemmat osapuolet kuultaviksi, eikä uskonut selkäänpuukottajaa kuulematta selän takana haukuttua.

Siinä sitten kävi niin, että selkäänpuukottaja luikki pitkin seiniä pitkän aikaa.

Ei ap

Ei varmaan saanut suunvuoroa sanoa suoraan :)

Ja mitä ihmeen "luonnetta"? Tuollainen töksäyttely on kiusaamista ja huonoa käytöstä, ei mikään luonteenpiirre jolle ei muka voisi mitään. Luultavasti ei edes ollut ensimmäinen kerta.  Jos oma luonne on sellainen töksäyttelijä ja kälättäjä niin sille voi kuule tehdä jotain!

Mikä ihmeen kahvipöytä!? Missä duunissa kaikki kipitetään samaan aikaan työpöytien/tiskien/sairaalavuoteiden/sorvien äärestä yhteiselle kahvitunnille kahvipöydän äärelle kilistelemään kahvikuppeja? Onko kaikkien pakko osallistua yhteiskahveille?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joskus ollut se kaveriporukan "ylimääräinen". Voin kertoa, että mulle valkeni hyvin myöhään toi muiden logiikka: "älä oo täällä kuuntelemassa meidän juttuja jos et kerro samaa itsestäsi". En tiennyt, että tuollainen vastavuoroisuus pätee näissäkin asioissa. Todella luulin, että he nauttivat siitä kun voivat kertoa juttuja, ja että yhteinen historia ja ystävällisyys pitäisivät minut kiinni siinä porukassa. Miksi mä en puhunut paljoa? Mulla ei ollut mitään omaa tarinaa niihin asioihin. Jos mulla oli kanta, joku sanoi sen nopeammin. Kyllä mä lopulta - hyvin alhaisen eristämisen jälkeen - jättäydyin siitä pois.

Päteekö näissäkin asioissa kaupankäynti ja vastavuoroisuus? Puhut kuin suullani, olen nimittäin ajatellut, että nämä puheliaammat nauttivat vain siitä että saavat hölöttää elämäntarinaansa päivästä toiseen, saavat tilaa omalle ääneenajattelulleen ja huomiota sattumuksilleen. Olen myös ajatellut, ettei minun elämässäni ole mitään niin kiinnostavaa kerrottavaa, että tahtoisin sillä alkaa muita vaivaamaan ainakaan pitkällisten pohdiskelujen verran, antaa muiden puhua. Olen ajatellut olevani hyvä kuuntelija ja näiden ihmisten kaipaavan kommentointia, ei vastatykitystä minun ongelmillani. Kauheaa, jos olenkin koko ajan tietämättäni TÖYKEÄ, kun olen kuvitellut antavani muille tilaa ja olevani kohtelias, hyvä kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Ei tod. hyväksy, jos käy mun luonnetta pomolle haukkumassa. Mun selän takana.

On muuten tapahtunut tosielämässäkin. Mut pomo oli sen verran viisas et kutsui vuoronperään molemmat osapuolet kuultaviksi, eikä uskonut selkäänpuukottajaa kuulematta selän takana haukuttua.

Siinä sitten kävi niin, että selkäänpuukottaja luikki pitkin seiniä pitkän aikaa.

Ei ap

Ei varmaan saanut suunvuoroa sanoa suoraan :)

Ja mitä ihmeen "luonnetta"? Tuollainen töksäyttely on kiusaamista ja huonoa käytöstä, ei mikään luonteenpiirre jolle ei muka voisi mitään. Luultavasti ei edes ollut ensimmäinen kerta.  Jos oma luonne on sellainen töksäyttelijä ja kälättäjä niin sille voi kuule tehdä jotain!

Kerropa mitä. Olen vältellyt muita ihmisiä, pitänyt suuni väkisin kiinni ja vaikka mitä. Silti tulee aina joskus töksäytettyä. Ja miksi vain minun pitää tehdä luonteelleni jotain, miksei se ujo voisi myös tulla vähän vastaan?

Jo yli 100 viestiä. Lankeaako ihmiset oikeasti näin surkeaan provoon?

Luulisi, että ihmisillä olisi internetin aikakaudella edes jonkinlainen trollitutka, mutta ei.

Introvertit on nyt in. Ovat saaneet rohkaisua muodikkaista kirjoista ja artikkeleista vaikenemiselleen. Ekstrovertit on vaan hyihyi ja ne saa savustaa työpaikalta pois.

Ette oo tosissanne.

Hiljaisempana ihmisenä olen siis varmaan - uutta palstaterminologiaa - kahvipöytäloinen!

En minäkään jaksa näitä työpaikan hölöttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Ei tod. hyväksy, jos käy mun luonnetta pomolle haukkumassa. Mun selän takana.

On muuten tapahtunut tosielämässäkin. Mut pomo oli sen verran viisas et kutsui vuoronperään molemmat osapuolet kuultaviksi, eikä uskonut selkäänpuukottajaa kuulematta selän takana haukuttua.

Siinä sitten kävi niin, että selkäänpuukottaja luikki pitkin seiniä pitkän aikaa.

Ei ap

Ei varmaan saanut suunvuoroa sanoa suoraan :)

Ja mitä ihmeen "luonnetta"? Tuollainen töksäyttely on kiusaamista ja huonoa käytöstä, ei mikään luonteenpiirre jolle ei muka voisi mitään. Luultavasti ei edes ollut ensimmäinen kerta.  Jos oma luonne on sellainen töksäyttelijä ja kälättäjä niin sille voi kuule tehdä jotain!

Kerropa mitä. Olen vältellyt muita ihmisiä, pitänyt suuni väkisin kiinni ja vaikka mitä. Silti tulee aina joskus töksäytettyä. Ja miksi vain minun pitää tehdä luonteelleni jotain, miksei se ujo voisi myös tulla vähän vastaan?

Ei tarvitse tulla vastaan kun kyse on huonosta käytöksestä. Jos aikuinen ihminen ei osaa hallita käytöstään, ehkä jokin terapia voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jo yli 100 viestiä. Lankeaako ihmiset oikeasti näin surkeaan provoon?

Luulisi, että ihmisillä olisi internetin aikakaudella edes jonkinlainen trollitutka, mutta ei.

Tää on oikeasti ongelma työpaikoilla, kun erilaiset ihmiset ei osaa tulla toimeen keskenään. Ihmissuhdekiemurat, kuten joku kirjoitti täällä. Olen pelastanut yhden nuoren ihmisen potkuilta, kun muut inhosivat hänen suorasukaista luonnettaan. Kehuin häntä pomolle hyväksi työntekijäksi, kun pomo kyseli, ja ihan aiheesta kehuin.

Pahimpia myrkynkeittäjiä ovat kokemukseni mukaan manipuloivat ihmiset, he voivat myös olla niitä hiljaisia. 

Tiedän yhden joka piti paikastaan kiinni vuosia kampittamalla nuorempia tulokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei saisi olla sellaisia kuin he ovat? Hyväksyyhän tämä hiljainen työkaveri sinut myös, kun jaksaa istua samassa ruokapöydässä kanssasi. Opi kunnioittamaan muita. 

Ei tod. hyväksy, jos käy mun luonnetta pomolle haukkumassa. Mun selän takana.

On muuten tapahtunut tosielämässäkin. Mut pomo oli sen verran viisas et kutsui vuoronperään molemmat osapuolet kuultaviksi, eikä uskonut selkäänpuukottajaa kuulematta selän takana haukuttua.

Siinä sitten kävi niin, että selkäänpuukottaja luikki pitkin seiniä pitkän aikaa.

Ei ap

Ei varmaan saanut suunvuoroa sanoa suoraan :)

Ja mitä ihmeen "luonnetta"? Tuollainen töksäyttely on kiusaamista ja huonoa käytöstä, ei mikään luonteenpiirre jolle ei muka voisi mitään. Luultavasti ei edes ollut ensimmäinen kerta.  Jos oma luonne on sellainen töksäyttelijä ja kälättäjä niin sille voi kuule tehdä jotain!

Kerropa mitä. Olen vältellyt muita ihmisiä, pitänyt suuni väkisin kiinni ja vaikka mitä. Silti tulee aina joskus töksäytettyä. Ja miksi vain minun pitää tehdä luonteelleni jotain, miksei se ujo voisi myös tulla vähän vastaan?

Ei tarvitse tulla vastaan kun kyse on huonosta käytöksestä. Jos aikuinen ihminen ei osaa hallita käytöstään, ehkä jokin terapia voisi auttaa.

Aina on järkevää tulla vastaan. Paljon järkevämpää kuin mykkäkoulu tai riitely.

Jotkut on luonnostaan hiljasia ja jotkut on luonnostaan idiootteja

Huh mikä ketju.

En tiennytkään, mitä kaikkea hiljaiset hautovat mielessään. Luulin tähän asti että ovat kilttejä ja mukavia, eivät vaan ujouttaan saa suutansa auki.

Jos ei ole hyvää sanottavaa niin parasta olla hiljaa. Siinä neuvo teille hölöttäjille ja töksäyttelijöille. Jos teitä tosiaan loukkaa se että joku toinen on hiljaa, hakeutukaa hoitoon.

Miltä susta ap tuntuisi, jos työpaikan kahvipöydässä kaikkien kuullen joku kollegasi kysyisi sulta isoon ääneen esim: "Miks sä oot aina noin ruma / vajaaälyinen?"

Professori Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut monta ansiokasta kirjaa, joiden lukeminen voisi avata silmät tajuamaan, että meitä on paljon erilaisia, ja niin on ihan hyvä,  On asioita, joihin voi vaikuttaa (opittuja) ja asioita, joihin ei voi vaikuttaa (temperamentti esimerkiksi).  Huono käytös ei ole koskaan peritty ominaisuus.