Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Vierailija kirjoitti:

- Sinun pitää päästä pyörällä ohi jostain rinnakkain liikkuvista ihmisistä kevyen liikenteen väylällä ja joudut käyttämään soittokelloa kun eivät kuule miten vaihtelet vaihteita epätoivoisesti. Tai vielä pahempi, joudut huutamaan "voisitteko väistää", koska soittokellosi on varastettu.

- Kävelet tasaisella ja meinaat liukastua tai tasapaino horjuu kun jalka jotenkin töksähtää nolosti. Paniikinomaista ympärille vilkuilua, ei kai kukaan nähnyt?

- Kävelet tai pyöräilet liukkaalla ja kaadut niin että sattuu. Huudat spontaanisti VOI V*TTU! ja pomppaat ylös paniikinomaisesti vilkuillen, ei kai kukaan nähnyt eikä kuullut?

Jos minä liukastun ja kaadun kävellessäni tai pyöräillessäni niin eipä jaksa kiinnostaa näkeekö joku vai ei,

huomion vie kokonaan se kuinka paljon paikkoihin sattuu ja menikö luita rikki. Johtuu varmaan siitä että alan olla jo osteoporoosi-iässä. Jos joku sattuu volttini näkemään, voi aina varovasti toivoa että ko. henkilö saattaisi jopa tarjoutua auttamaan minut jaloilleni tai soittamaan ambulanssin jos pahemmin itseni telon.

painajaisia, kellään?

Se, kun poistuu kaupasta ostamatta mitään! Varsinkin ruokakaupan tyyppisistä kaupoista, joissa ei kukaan huvikseen vain käy katselemassa. Siinä sitten yrittää epätoivoisesti näyttää siltä, että ei ole varastanut mitään ja samalla siltä, että ei yritä esittää, ettei ole varastanut mitään vaan ihan vain normaalisti on lähtemässä pois kaupasta. Joskus on pakko ottaa joku suklaapatukka ihan vain siksi, että ei näyttäisi epäilyttävältä.

Se kun joku jää pitämään ovea auki ja on itse vielä kaukana. Täytyy tulla ripeästi ovelle, ettei toisen aika kulu. Ei kuitenkaan pidä alentua naurettavaan puolijuoksuun ja puuskuttaa siellä ovella, koska sitten se aukipitäjä vaivautuu siitä, kun jouduin hänen takiaan pinnistelemään. Ei ole helppoa. Menisi vaan ja paiskaisi oven kiinni perässään.

Kaupingilla tulee vastaan joku etäisesti tutun näköinen henkilö, joka moikkaa sinulle. Moikkaat kuuluvasti takaisin ja tajuat samalla hetkellä, ettet tunne toista ja hän moikkasi takanasi olleelle kaverilleen.

Esittäytymiskierros palaverissa tai vastaavassa!!! Olen itse usein palaverin koollekutsuja ja puheenjohtaja, myös muutenkin esiinnyn paljon työkseni. Silti jostain syystä esittäytyminen hiostaa aivan sairaasti. En voi keskittyä kuuntelemaan toisia ennen kuin oma vuoroni on ohi. Enkä koskaan keksi mitään sutkautusta vaikka muuten olenkin ihan normaalin sukkela ja sanavalmis. Monesti sanon jopa väärin ammattini/tittelini silkasta jännityksestä.

Ekaa kertaa menossa tietyn ryhmän kokoukseen (ovat kokoustaneet ennen minua, olen varajäsen). Ei mitään hajua miten sillä käyttäydytään ja kuka istuu missä. Miten ratkaistaan menenkö ajoissa? Jos menen niin olenko eka ja pyörin pallo hukassa kun en tiedä missä on korrekti paikkani? Mitä sanoa heille jotka tulevat perässäni, esittäydynkö vain esitelläänkö itsensä omalla paikalla? Myöhässä ei voi mennä, se olisi katastrofi! Mutta miten osua paikalle juuri sillä minuutilla kun siellä on jo muutama henkilö? Uskaltaako joltain kysyä istumajärjestyksen? Miten välttää nolaamasta itsensä. 

Voi apua, tämä on kahden viikon päästä ja näen asiasta painajaisia jo nyt!

Niin kaikkea tätä varten on kehitetty se small talk...Olen ujo, mutta loppui nämä pähkäilyt kun opin vakiolauseet eri tilanteisiin. Ihan yhtä vähän kiinnostaa turha juttelu kuin ennenkin. Kokeilkaas tätä sanaekonomiset. Melkein aina voi sanoa: Noniin!

Naapuri bussipysäkillä. Tiedät, että ko. ihminen asuu samassa talossa tai jopa samassa rapussa, ja tulee samasn bussiinkin aina, mutta kumpikaan ei tee aloitetta moikkaamiseen. Kotitalon pihalla moikataan kyllä. Pitäisikö moikata vai ei? Ja kun se toinenkaan ei moikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Naapuri bussipysäkillä. Tiedät, että ko. ihminen asuu samassa talossa tai jopa samassa rapussa, ja tulee samasn bussiinkin aina, mutta kumpikaan ei tee aloitetta moikkaamiseen. Kotitalon pihalla moikataan kyllä. Pitäisikö moikata vai ei? Ja kun se toinenkaan ei moikkaa...

Mulla on naapuri joka moikkaa taloyhtiön pihassa ja kadulla vastaantullessa taloyhtiömme lähellä mutta esim kaupassa tai bussissa hän ei vastaa tervehdykseen :D Naapureiden moikkaaminen on yksi niistä harvoista sosiaalisista tilanteista joita en jännitä, moikkailen kaikki tuttujenkin naapurit kun oon heillä kylässä jos rapussa tai pihassa kohdataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri bussipysäkillä. Tiedät, että ko. ihminen asuu samassa talossa tai jopa samassa rapussa, ja tulee samasn bussiinkin aina, mutta kumpikaan ei tee aloitetta moikkaamiseen. Kotitalon pihalla moikataan kyllä. Pitäisikö moikata vai ei? Ja kun se toinenkaan ei moikkaa...

Mulla on naapuri joka moikkaa taloyhtiön pihassa ja kadulla vastaantullessa taloyhtiömme lähellä mutta esim kaupassa tai bussissa hän ei vastaa tervehdykseen :D Naapureiden moikkaaminen on yksi niistä harvoista sosiaalisista tilanteista joita en jännitä, moikkailen kaikki tuttujenkin naapurit kun oon heillä kylässä jos rapussa tai pihassa kohdataan. 

Todennäköisesti hän ei bussissa tai muussa vieraammassa asiayhteydessä osaa yhdistää kasvojasi tai sitten hän pelkää että jos moikkaa joutuu vielä istumaan vieressäsi bussimatkan :D

Tervehdin meidän rappukäytävässä aina ihmisiä mutta en varmaan puoliakaan tunnistaisi jos tapaisimme Prismassa. Lisäksi suurin osa ihmisistä näyttää minusta samalta, esimerkiksi keski-ikäiset naiset tuulitakeissaan tai poplareissaan ja pari-kolmikymppiset blondit hipsteritytöt graafikkolaseissaan,  pitäisi olla tosi erikoinen tyyli tai hiustenväri jotta tunnistaisin heti yksilön.

Mulla on sellanen pelko, että jonain päivänä jossain pakollisessa ryhmätilanteessa olen oikeasti ainoa ihminen, joka sanoo mitään, todennäköisesti siksi, että minut on siihen jostain syystä pakotettu. Toiset vaan möllöttää ja katselee seiniä. Pahimmassa tapauksessa minuutteja kestäneen zombimöllötyksen jälkeen joku katsoo minua kuin jotain eksoottista eläintä ja sanoo, ettei ymmärtänyt mitä olen yrittänyt selittää. Voi että kun vihaan joskus suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei painajainen, vaan kuvaus Suomesta: Uusi aikuisten harrastuskurssi. Eka tunti päättyy, kaikki pakkaavat hiljaa laukkunsa ja lähtevät sanomatta sanaakaan muille, korkeintaan ujo "moikka" ovensuusta. Ja ihmisiä kehotetaan harrastamaan, jotta saisi kavereita? 

Täysi bussi, jossa kukaan ei tunne toisiaan. Syvä hiljaisuus, ei mitään small talkia. 

Eli osin ihanaa, mutta toisaalta tää on yksinäisten ja masentuneiden maa. Miten se on niin vaikeaa ottaa kontaktia. 

En ole koskaan saanut miltään harrastuskurssilta uusia ystäviä tai edes hyvän päivän tuttuja, en enää edes odota mitään sellaista. Omia kokemuksiani työväenkursseilta:

1. Vapaaehtoistyön kurssi: suurin osa osallistujista eläkeläisiä, jotka kyllä keskenään bondasivat eläkkeelläolokokemusten kanssa.

2. Taidekurssi: jos erehdyin istumaan jonkun viereen, sain kuulla että henkilö odottaa kaveria ja hän siirtyi välittömästi tyhjään pöytään istumaan. Kun yritin viritellä small talkia toisen tyypin kanssa, hän vastaili yksisanaisilla lauseilla. Luovutin.

3. Kokkikurssi: Täynnä pariskuntia, kaverikaksikoita ja äiti/lapsi-osallistujia. Jos erehdyin puhumaan näille kaveruksille ja pariskunnille, vastassa oli vaivaantunut hiljaisuutta tai mutinaa.

4. Kielikurssi: osallistujat eläkeläisiä, jotka ovat käyneet saman alkeiskurssin kymmenen kertaa saman porukan kanssa ja tuijottavat uutta tulokasta, joka kehtaa istua Ritvan paikalla tai vastata Irmelin vuorolla.

En ole mitenkään äänekäs enkä mielestäni ärsyttävän tunkeileva, mutta tervehdin vierustoveria ja hymyilen ja saatan kysyä vaikka mitä edellisellä kerralla tehtiin, jos en päässyt paikalle, tai kommentoida säätä tai jotain yleistä kurssista. Kai vaikutan sitten oudolta ja niin epämielenkiintoiselta, että kanssani ei viitsitä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin tosissaan, voiko kauppaan mennä kilpailevan ketjun kassin kanssa. Ja jos otan mukaan saman kaupan käytetyn, luuleeko ne mun varastaneen sen.

Tämä on ihan todellinen ja tuttu ongelma. Ratkaisu: Pitää ottaa mukaan saman ryhmittymän eri liikkeen muovikassi. Esim. S-markettiin Prisman pussi ja päinvastoin - Cittariin K-marketin pussi

Mulle tuli mieleen:

Kun oon vaikka kaupanjonossa ja tippuu taskusta muutama kolikko lattialle, ja ryhdyn nostamaan niitä 5sentin kolikoita. En tiedä miks toi nolottaa, kai mä mietin et huomasko kukaan et jsut multa ne tippu ja nostan vaan omat rahat pois :D

Sama tyyppi tulee vastaan joka aamu työmatkalla... Sanoako jotain vai ei... Huoh.

Kun ostat alelaarista xxl- kokoisia pikkuhousuja, sitten kaupan kassa oikeen levittelee niitä etsien sitä jotakin, mikä pitää napata irti.. oi että mikä häpeä, varmasti selkäni takana jonottaja tirskuu ja miettii, että onpas siinä tytöllä telttakangasta!! voi kyllä hävettää muuallakin kuin Suomessa :D

Lyhytkestoinen kurssi, jossa paljon puhumisharjoituksia parin kanssa, mutta tiiät ettet kurssin jälkeen luultavasti näe pariasi koskaan enää.

Ohjeistuksena "Käytää tehtävä x parin kanssa läpi". Tehtävä vie pari minuuttia, mutta opettaja antaa aikaa melkein 10min. Yritätte siinä sitten ottaa harjoitusta vielä uusiksi, mutta niin vain harjoituksessa ei lopulta ole enää läpikäytävää. Ja se hiljaisuus, piinaava hetki kun opettaja ei vielä jatka opetusta mutta ette keksi mitään puhuttavaa parin kanssa. 

Nin stressaavaa ja piinaavaa. Ja melkein pahempi kun alatte jotain muuten vaan small talkia toisen kanssa vääntämään, kun ei sitenkään juttua pitkälle saa vietyä - ja sitten se hiljaisuus vasta piinaakin, kun toinen sanoo jotain mukavan rempseää ja pitäisi keksiä millä jatkaa puhelua - ja pää lyö vain tyhjää... 

Lopult painatte kumpikin päänne oppikirjoihinne ja olette tutkivanne harjoituksia, piinaavan hetken aina vain jatkuessa...

Kun naapuri tulee ovellesi lainaamaan jotain, mutta sitten on jäätävä siihen ovelle juttelemaan niitä näitä. Molemmat ovat kiusaantuneita, mutta siinäpä ollaan. :D Sönkötät jotain tyhmää ja sitten mietit sitä seuraavan viikon vähintään, että miten sitä voikaan sanoa jotain niin tyhmää ja mitä naapurikin nyt ajattelee.

Kävelet kadulla ja pitäisi päästä tien yli. Auto on tulossa ja ajattelet, että menköön se ensin, jäät odottelemaan paikallesi katsoen esim. toiseen suuntaan tai kaivelet jotain taskuistasi tai katsot puhelintasi. Nostat katseeis ja huomaat, että autoilija on jäänyt odottamaan, että MINÄ menisin eka tien yli. Ärsyttäää. Harpot tien yli nolona.