Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet bussissa, istut ikkunapaikalla ja bussi on täynnä. Matkan aikana bussi alkaa tyhjetä, niin että vapaita penkkejä (ikkunapaikka ja käytäväpaikka) on paljon. Vieressäsi oleva vieras matkustaja istuu kuitenkin omalla paikallaan eikä siirry vapaalle penkille. Lopulta istutte bussissa kaksistaan vierekkäin. Tämä on kiusallista ainakin kaukoliikenteen busseissa, joilla taitetaan pitkiäkin matkoja.

Itse yleensä siirryn käytäväpaikalla ollessani toiselle penkille, jos sellainen lähellä vapautuu. Tosin mietin joskus, onko se epäkohteliasta.

Mua taas aina hermostuttaa olla se, joka istuu siinä käytävän puolella :D Mieli tekisi siirtyä vapaalle penkille heti kun vaan vapautuu, mutta mitä jos se ikkunapaikalla istuja sitten luulee, että ajattelen sen haisevan tai muuten olevan ihan sietämätön vierustoveri? Ja jollen siirry, pitääkö se mua aivan outona ahdistelijana?

Jos tiedän matkan olevan lyhyt, pysyn yleensä paikallani toivoen, ettei bussi nyt ihan kokonaan ympäriltä tyhjene ja tuntuisi jo aivan liian kiusalliselta istua jonkun vieressä. Pidemmällä matkalla siirryn tyhjälle penkille ja pohdin koko loppumatkan ajan että voi sentään, toivottavasti se vieruskaveri nyt ei ihan kamalasti loukkaantunut.

Mulla sama. Ja sit joskus kun katson, että jonkun vierestä lähtee vierustoveri muualle, niin musta tuntuu, että se ikkunan vieressä oleva tosiaan vaikuttaa hämmentyneeltä: ihan kuin hänessä olisi joku vika kun se toinen ei pystynyt kuin pari pysäkinväliä istumaan vieressä, vaikka hän niin yritti olla huomaamaton, liikahtamaton ja kaikin tavoin hyvä ja häiritsemätön vierustoveri. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon pihatalkoot, jotka olet unohtanut (/etkä aio mennä). Kuinka päästä luikkimaan kotiin, kun naapurit siinä reippaana huhkii pihalla. Loppuiltaa meneekin sitten sisällä. Ilman valoja.

Mun isä teki sillain jos oli talkoot, kun asui vielä rivarissa joka oli sellasen pienen "metsän" vieressä, niin hän tuli kotiin aina sen metsän kautta ja meni takaovesta sisään ettei kukaan saisi tietää että hän on kotona ja ettei kukaan pyydä mukaan :D Ei hän sitten kauaa asunut siinä rivarissa kun rupes yhteisöllisyys ja "liian tuttavalliset" naapurit ahdistamaan. Toisaalta kun isän tyttö olen, niin tekisin varmaan samalla tavalla. Fiksumpana en vain muuta rivariin :D

Ai kauhee, just hokasin, että en voi tänä keväänä vedota töihin jäädessämme pois pihatalkoista, koska olen vauvan kanssa kotona!!! :0 :///:((((

Kai sille vauvalle voi yhtäkkiä "tulla" joku "sairaus" juuri sille talkoopäivälle. "Sorry, en voikaan tulla. Miia-Amalialla nousi yöllä kuume, tai oksennustauti tjms enkä voi jättää häntä yksin sisälle". 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: vtun pellet. Taas näitä puhkikulutettuja suomimyyttejä ja kliseitä. Ei ihmiset oikeasti muissakaan kulttuureissa ventovieraiden kesken mitenkään erityisen sosiaalisia ole. 

Umm, no siis täällä ulkomailla, missä minä asun, on todellakin jäätävää kun lenkillä pitää moikkailla vastaantulijoita. Poskisuudelmat meni tuossa todella vähän yli, kukaan ei pussaa tuntematonta, mutta tervehtiä pitää, jos ollaan samalla metsäkadulla. Hölkkään täällä shortseissa ja t-paidassa, koska 10 astetta ja auringonpaiste on minulle jo aika lämmin ja vähän väliä kaiken maailman mummelit pysäyttävät minut kommentoidakseen kauhistuneena, että eikö minulla ole kylmä. Kiitos kysymästä, mutta ei ole, olen ihan aikuinen ja osaan kyllä nämä vaatehommat jo. Voisinko nyt jatkaa lenkkiä? Mä menen sinne metsään urheilemaan, en sosialisoimaan. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti.

Naapuritkin saattavat jäädä jauhamaan jotain itsestäänselvää vaikka säästä, joten kuuntelen myös aina kuuluuko ääniä ennen rappukäytävään menoa. Kun olen menossa ovesta ulos sadevaatteet päällä, selvästi varautuneena huonoon säähän, samaan aikaan sisään tuleva naapuri ihan varta vasten pysäyttää kertoakseen, että siellä muuten SATAA VETTÄ. Joo, mulla on ikkunat, kiitos. Varsinkin siksi tämä ärsyttää, että kun olen menossa ulos niin yleensä pitää ehtiä johonkin bussiin tai on sovittua menoa, eikä ehtisi jäädä siihen turisemaan. Kyllä on välillä Suomea ikävä. Jotenkin kiva, että siellä suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän oman tilan tarpeen ja antaa olla rauhassa.

Ei mua haittaa, jos on jotain oikeaa asiaa, toki sitten saa pysäyttää. Mutta sellainen täysin tarpeeton lätinä ärsyttää. Erityisesti, koska pidän aina kuulokkeita korvissa ja sitten pitää aloittaa koko tarina alusta, koska en kuullut.

Irlannissa sama! KOKO AJAN pitää olla sosiaalisessa valmiustilassa. Kävelyllä pikkukaupungissa moikataan kaikkia vastaantulijoita tai ainakin nyökätään. Kommentoidaan säätä mummojen kanssa, se on sellainen pakollinen rituaali.

Isommassa kaupungissa vastaantulijat saa ignoorata, koska niitä on liikaa. 😆 Silti pitää koko ajan säilyttää äärimmäinen kohteliaisuustaso: huomata takanatulija ja pitää ovi auki, antaa tilaa toisille KOKO AJAN anteeksipyydellen (siis vaikka joku törmää ostoskärryillä sinuun, SINÄ pyydät anteeksi olemassaoloasi. Ja se törmääjä pyytää vähän vuolaammin.)

Bussissa viereen istahtava puolituttu tai random mummo puhuu kanssasi koko matkan, halusit tai et. Sää ja politiikka tai naapurijuorut ovat yleensä pääpuheenaiheina.

Nuoret onneksi antavat istua hiljaa, koska älypuhelin!

Kuulostaa ihanalta - lomakohteena! Vakituisena asuinpaikkana? Maybe not :)

Vierailija kirjoitti:

-Feissarit vai mitä ne nyt on, joita parveilee toreilla yms. Samaten jotkut Hare Krishna -tyypit, jotka myy jotain kookospalloja. Teeskentelen puhuvani puhelimeen kun menen ohi tai kävelen tosi nopeasti ja sanon että on kauhea kiire. Samaan sarjaan menee jotkut puhelinliittymien+puhelinten tyrkyttäjät kauppakeskuksissa.

Minäkin olen aina "tosi kiireinen tai työajalla hoitamassa asioita". Feissareille sanon olevani jo mukana toiminnassa ja toivottelen tsemppiä! Liittymän tarjoajille juu mulla on Sonera jo

Ps. Olen ollut monessa mukana ainakin joskus. Ihan omaa valintaa eikä painostusta:)

Se kun kesken juttelun unohdat jonkun ihan perussanan, jota yleensä käytät, tulee sellainen täydellinen blackout ja sitten yrität selittää sitä toisella tavalla ja selityksestä tuleekin ihan outo mongerrus.

" Siis se yksi juttu, mikä se nyt olikaan, ääh, en nyt millään saa sitä päähäni, mutta kai tajuut, mitä mä tarkotan...." Ja sit vasta tilanteen ohi mentyä muistatkin sen sanan.

Kaupan kassalla sulla on isot ostokset, myyjä kerinnyt ottamaan kaikista tuotteista hinnan. Takana pitkä jono joka vaan kasvaa. Sitten just maksuvaiheessa kortissa onkin joku vika, eikä laite hyväksy korttiasi. "Maksuhäiriö, anna kortti myyjälle". Naama punaisena yrität selvittää tilannetta ja selität oikein kovaan ääneen, että "mikäs siihen nyt tuli, kyllä siellä vielä piti rahaa tilillä olla" janolona ajattelet että nyt nuo muut asiakkaat luulee että olet tullut pa:na ostoksille.

Vierailija kirjoitti:

Pienen kaupan pullokone menee jumiin, pulloja on vielä iso kassillinen, ja paikan ainoa myyjä on kaukana kassalla, jossa on vielä jonoa. Pitäisikö se myyjä käydä sieltä kiskomassa paikalle, vaikka siellä on ne asiakkaat odottamassa jo, vai kuuleeko/näkeekö myyjä, että kone on jumissa? Luonnollisesti siitä koneesta lähtee sen jumiutuessa infernaalinen piipaa-melu, jotta jokainen ohikulkeva asiakas näkee sinut siinä ison pullokassisi kanssa jumahtaneen koneen edessä avuttomana.

Joo, on viisi kassillista pulloja viemättä eteisessä.

Ja jos pullokone on ainut, joka on toimintakunnossa ja sinä olet juuri ensimmäisenä siinä pulloja tunkemassa koneeseen. Takana odottaa jono muitakin pullonpalauttajia. Yrität tunkea pullot mahdollisimman nopeasti koneeseen, että pääset tilanteesta pois ja sitten kone jumahtaa sinun kohdallasi.

Myyjä hipaisee/koskettaa kuittia/vaihtorahaa takaisin antaessaan tahattomasti kättäsi.

Kun kaupan kassalla asiakas jää tien tukkeeksi pakkaamaan ostoksiaan niin, ettei seuraava asiakas pääse siitä ohi. Sitä on kassamyyjänä huvittavaa seurata. Joku hyppää mieluummin jopa viereisen kassaportin yli, kuin avaa suunsa ja kysyy, että anteeksi, voisiko päästä ohi.

Kun seisot kaupan kassajonossa ja joku tulee ihan kiinni niskaan hengittämään. Sama tapahtuu kun olet just laittanu tavarat siihen hihnalle nii seuraavaa työntää jo ihtesä siihen kiinni. En mä pääse tästä yhtään nopeemmin eteenpäin, malta edes pari sekuntia!

Sama juttu bussissa, kun ikkunanpuoleinen vieruskaveri alkaa tunkea syliin kauan ennen kuin bussi on pysäkillä. Pitäisi siirtyä käytävän tukoksi ja riskeerata turvalleen meno jarrutuksessa sen takia, että toinen pääsee nanosekunnin nopeammin ulos.

Avun pyytäminen. Olet kaupassa ja haluamasi tuote on liian hyllyssä liian korkealla / hyllyn perällä etkä millään yletä. Missään ei näy koroketta eikä myyjää (jolta kysyminen olisi jo aika extremeä) ja joltain tuntemattomalta pyytäminen ei tule missään nimessä kysymykseen. Jää ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Missä tahansa ryhmässä jokin tämäntyyylinen aloitus:

"No niin, asetutaan istumaan ympyrään..."

"Ottakaa jokainen itsellenne pari..."

"Jokainen vuorollaan voisi..."

Kerran koulussa jonkin kurssin ekalla tunnilla nappasin vaan laukkuni ja takkini ja oikeasti pakenin paikalta liukkaasti sillä välin kun opettaja kaiveli jotain monistetta. Ihan hirveää. Käsi ylös ketä tuollaiset ryhmäytymisleikit ovat koskaan auttaneet tai ilostuttaneet. :O

Mä opiskelen inssiksi ja meillä on pakollinen viestinnän kurssi. Opettaja näytti meille hassunhauskan videon tervehtimistavoista ja käski sen jälkeen, että jokainen esittäytyy kolmelle kaverilleen kolmella eri tavalla. Tunnetaan luokassa kaikki toisemme, mutta miettikää nyt onko tulevat insinöörit kovin improvisaatioon kykeneviä.

Itse pakenin vessaan ja huomasin, että toinen luokkalainen tuli perässä ja lähti kotiin :D mutisi vielä, että hän ei tollaseen paskaan osallistu. Minä tutkailin vessassa naamaani 5 minuuttia ja palasin tunnille vaivihkaa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin ostaminen on muuttunut todella vaikeaksi ja kuumottavaksi tämän "alle 30-vuotiaalta näyttäviltä kysyttävä henkilöpaperit"-säännön jälkeen. Puolella kerroista henkkarit kysytään, puolella ei, ja niiden näyttäminen jännittää ihan hirveästi. Tiedostan kyllä, että olen 27 enkä alaikäiseltä näytä, mutta aina pelottaa kysytäänkö ne paprut vai ei. Ja sitten siinä hikoillessaan näyttää varmasti siltä, että ei ole ikää, ja passikin pöllitty isoveljen tyttöystävältä.

Yritin ratkaista tämän ongelman sillä, että näyttäisin passia automaattisesti kassalla. Siitä vasta sydämentykytyksiä seurasi, kassa varmaan nauroi partaansa, että onpa turhan toiveikas tuo mamma nuorekkuutensa suhteen. Ja kaikki jonossa varmasti vetivät herneen nenäänsä siitä, että asiointini kesti henkkarin näyttämisen takia kolme sekuntia kauemmin...

Mies hakee meillä nykyään saunakaljat. :D

Tämä.

Mä olen 25-vuotias ja harvemmin kysytään papereita edes Alkossa. Siltikin jos ja kun niitä ei kysytä, tulee jotenkin rikollinen olo. Ihan kuin ostaisi alaikäisenä. Yrität siinä sitten pitää naamaa peruslukemilla ihan kuin alaikäisenä, kun yritti ostaa röökiä kioskilta.

Olet uimahallin saunassa ah yksin ja heität järkyttävän kuumat löylyt. Sitten yhtäkkiä ovesta tulee toinen asiakas ja saunassa on tukalan kuuma. Hän istuu pienen hetken löylyissä ja livahtaa salamana ulos.

Tai yleensä se saunatilanne tuntemattomien kanssa, jutellako mitään ja jos jutella niin mitä jutella. " Öhh, voinko heittää löylyä vähän lisää..."

Kun joku tuttu näkee, että olet jonottamassa ilmaisia sankoja. 😳

Seisoa tönötät punaisissa liikennevaloissa vaikka mistään ei tule mitään. Ohitsesi menee toinen kävelijä/pyöräilijä päin punaisia.

Näet tutun kaupassa ja hän rupeaa tuttavallisesti juttelemaan sinulle. Mietit koko keskustelun ajan, että mistä hän oikein on tuttu ja yrität vastailla jotain ympäripyöreää.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tuttu näkee, että olet jonottamassa ilmaisia sankoja. 😳

Hei, jätä ämpärit rauhaan!

Ylistetty olkoon muoviastia.

Sen ilmaisuus tuokoon meille rauhan.

Vierailija kirjoitti:

''MOOOOI! MITÄS KUULUU?'' ja samalla oikein rempseästi käsi kassajonossa edellä olleen entisen hyvän koulukaverin olalle. Kaveri kääntyy ympäri ja katsoo minua oudosti. Tai no, tässä vaiheessa jo tiesin että olinkin morjestanut jotain aivan tuntematonta naista. Tilanne olisi kuitattu naurahduksella ja sanomalla, että sori, sekoitin toiseen. Mutta minä sen sijaan häivyn sanaakaan sanomatta jonosta ja lähden takaisin kiertelemään kauppaan. Piti sitten kierrellä sen aikaa että olin varma että tyyppi on jo kaukana poissa. 

Harvoin edes moikkailen vanhoja tuttuja ja nyt kerran, kun päätän avata suuni, käy näin. Olisi pitänyt pysyä hiljaa.

Mulle käynyt niin, että silmäkulmastani oon kaupassa kattonu, että mun mies seisoo siinä vieressä ja sit ruvennu kauheasti selittämään jotain asiaa. Ja sit ku oon tarkemmin kattonu, niin siinä seisookin ihan joku tuntematon ukko. Eikun vaivihkaa livahdan karkuun.....Eikä! 😬