Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
äiti tappoi autistisen pojan pattijoella
01.02.2017 |
Kommentit (244)
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kummempi.
Perheen yhteisessä itsemurhassa muut perheen jäsenet ovat oletettavasti terveitä, nuoria ja heillä on elämä edessä.
Tässä tapauksessa emme tiedä pojan vammaisuuden tasoa mutta oletan että hän olisi joutunut laitokseen. Ehkä äidillä oli tietoa miten vammaisia kohdellaan kun kukaan ei ole pitämässä puolia.
Ei ole suoraan verrannolisia tapauksia keskenään.
Vammaisille on ihan kivoja laitoksia olemassa. On kavereita ja itsenäisyyttä tarjolla.
Et tiedä mitään asiasta. Laitospaikkoja on karsittu erittäin kovalla kädellä, ja voi olla, että jos lapsi on "hyvätasoinen autisti", mitään tukea ei ole saatavilla, ja silti hän on kykenemätön elämään itsenäisesti.
Tähän on menty "hyvinvointi-Suomessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on se tapaus, missä äiti istu poikansa päällä siellä joessa.
Vierailija kirjoitti:
Minua itkettää. Minulla on itselläni teini-ikäinen autismikirjon lapsi, ja voin niiiiiiiiiin ymmärtää sitä, mikä äidin on tekoonsa ajanut.
Korostan, etten itse tekisi samaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.
Autistisilla lapsilla ja aikuisilla on vaikeuksia selvitä ihan tavallisesta, rutiineja toistavasta arjestakin, varsinkin jos ovat syvästi autistisia. He ovat koko elämänsä riippuvaisia huolenpidosta, ja nykyään voi olla erittäin vaikea SAADA lapselle laitospaikkaa tai tukiasuntoa.
Esimerkiksi minun lapsellani on asperger-diagnoosi, mutta hän on aivan lievän autismin rajalla, eli aika syvästi as. En ole ollenkaan varma, kykeneekö hän ikinä itsenäiseen elämään, mutta koska hänellä on noin "lievä" diagnoosi, mitään tukitoimia emme saa. Ei mitään toivoakaan saada hänelle tuettua asumista. Niin kauan kuin minussa ja/tai miehessä henki pihisee, huolehdimme hänestä - mutta entä, jos olisin hänestä yksin vastuussa ja kuolemansairas? Hirveä epätietoisuus ja huoli siitä, miten hän ikinä selviä ja saako ikinä apua mistään.
En tiedä tuon tapauksen yksityiskohdista tietenkään mitään. Onko edes mistään tällaisesta kyse.
Mutta ainakin minulle tuo haastava ja kiukkuisesti omiin oloihinsa vetäytyvä poika on maailman rakkain, vaikka kaikkien muiden silmissä hän on kuin piikkejään pörhistävä siili ja kartettava sen takia.
Tätä voi olla vaikeaa kenenkään normaalilapsen vanhemman ymmärtää, mutta kyllä vammaisen lapsen tulevaisuus voi huolestuttaa ihan järkytävästi ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Poikaparka. Äitiparka.
Minua itkettää sinun kirjoituksesi.
Itselläni ei ole vammaista lasta mutta tätini on kehitysvammainen ja hyvällä ystävälläni vammainen lapsi. Voin ymmärtää sen huolen ja ahdistuksen.
Kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tekopyhää kun pojan isä ja veli hakevat kärsimyskorvauksia. Kuitenkaan he eivät olleet pojasta hoitovastuussa ollenkaan. Olisiko kannattanut välittää aiemmin?
Lehtijutun perusteella toinen omainen oli surmatun poika.
Ei tällä autistipojalla mitään lapsia ollut.
"Yksikään IS:n jututtamista naapureista ei tuntenut tarkemmin perhettä, jossa oli äidin ja 20-vuotiaan pojan lisäksi toinenkin vanhempi poika."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua itkettää. Minulla on itselläni teini-ikäinen autismikirjon lapsi, ja voin niiiiiiiiiin ymmärtää sitä, mikä äidin on tekoonsa ajanut.
Korostan, etten itse tekisi samaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.
Autistisilla lapsilla ja aikuisilla on vaikeuksia selvitä ihan tavallisesta, rutiineja toistavasta arjestakin, varsinkin jos ovat syvästi autistisia. He ovat koko elämänsä riippuvaisia huolenpidosta, ja nykyään voi olla erittäin vaikea SAADA lapselle laitospaikkaa tai tukiasuntoa.
Esimerkiksi minun lapsellani on asperger-diagnoosi, mutta hän on aivan lievän autismin rajalla, eli aika syvästi as. En ole ollenkaan varma, kykeneekö hän ikinä itsenäiseen elämään, mutta koska hänellä on noin "lievä" diagnoosi, mitään tukitoimia emme saa. Ei mitään toivoakaan saada hänelle tuettua asumista. Niin kauan kuin minussa ja/tai miehessä henki pihisee, huolehdimme hänestä - mutta entä, jos olisin hänestä yksin vastuussa ja kuolemansairas? Hirveä epätietoisuus ja huoli siitä, miten hän ikinä selviä ja saako ikinä apua mistään.
En tiedä tuon tapauksen yksityiskohdista tietenkään mitään. Onko edes mistään tällaisesta kyse.
Mutta ainakin minulle tuo haastava ja kiukkuisesti omiin oloihinsa vetäytyvä poika on maailman rakkain, vaikka kaikkien muiden silmissä hän on kuin piikkejään pörhistävä siili ja kartettava sen takia.
Tätä voi olla vaikeaa kenenkään normaalilapsen vanhemman ymmärtää, mutta kyllä vammaisen lapsen tulevaisuus voi huolestuttaa ihan järkytävästi ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Poikaparka. Äitiparka.
Minua itkettää sinun kirjoituksesi.
Itselläni ei ole vammaista lasta mutta tätini on kehitysvammainen ja hyvällä ystävälläni vammainen lapsi. Voin ymmärtää sen huolen ja ahdistuksen.
Kaikkea hyvää!
Kiitos, mukava kuulla, että empatiaa löytyy myös muilta kuin kohtalontovereilta. Elämämme on nyt ihan hyvää, mutta tulevaisuus huolettaa koko ajan.
Oliko tämä se tapaus, jossa iltapäivälehtien otsikot huusivat tyyliin "aikuinen poika katosi kesken kävelyretken äidin kanssa" ja julkaisivat uhrin kuvankin ja suuret etsinnät järjestettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tekopyhää kun pojan isä ja veli hakevat kärsimyskorvauksia. Kuitenkaan he eivät olleet pojasta hoitovastuussa ollenkaan. Olisiko kannattanut välittää aiemmin?
Lehtijutun perusteella toinen omainen oli surmatun poika.
Ei tällä autistipojalla mitään lapsia ollut.
"Yksikään IS:n jututtamista naapureista ei tuntenut tarkemmin perhettä, jossa oli äidin ja 20-vuotiaan pojan lisäksi toinenkin vanhempi poika."
Kuinka yksin se äiti mahtoi olla. Ei edes naapurit tunne, maalaiskunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se tapaus, jossa iltapäivälehtien otsikot huusivat tyyliin "aikuinen poika katosi kesken kävelyretken äidin kanssa" ja julkaisivat uhrin kuvankin ja suuret etsinnät järjestettiin?
Ei, ihan eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.
En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tekopyhää kun pojan isä ja veli hakevat kärsimyskorvauksia. Kuitenkaan he eivät olleet pojasta hoitovastuussa ollenkaan. Olisiko kannattanut välittää aiemmin?
Veli??? Noissa uutisissahan sanotaan että kuolleen pojan isä ja poika. Ei veli. Hakevat korvauksia. Mutta tekopyhää isältä siltikin.
Isä ja poika, ei kuitenkaan tuon autistipojan poika, vaikka hassusti ilmaistu.
Joo, toimittaja kirjoittunut oudosti. Veli sillä on, ei mitään poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en uskalla hankkia lapsia. Tiedän, ettei minusta olisi vammaista hoitamaan ja voin ymmärtää äidin ratkaisun vaikken sitä hyväksykään.
Ei noita tukiasuntoja ja muita tuetun asumisen muotoja ole saatavana aina tarpeen mukaan. Sinne joutuu jonottamaan, eli käytännössä odottamaan, että joku asukki kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän äitiä hyvin, 20 vuotta hoitanut tuollaista. Elinkautinenkaan kestä yleensä niin pitkään. Varmaan salaa toivonut lapsen kehittyvän vaikka jos olisi heti lopettanut, olisi saanut kaikki mahdolliset alennukset tuomioonsa ja olisi ollut ainakin 17 vuotta jo vapaalla.
Äiti on nyt vankimielisairaalassa, tuo hukuttaminen oli kyllä mielipuolen teko, eihän kissanpoikiakaan saa lopettaa hukuttamalla.
Olisi varmasti löytynyt parempikin tapa tehdä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Minua itkettää. Minulla on itselläni teini-ikäinen autismikirjon lapsi, ja voin niiiiiiiiiin ymmärtää sitä, mikä äidin on tekoonsa ajanut.
Korostan, etten itse tekisi samaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.
Autistisilla lapsilla ja aikuisilla on vaikeuksia selvitä ihan tavallisesta, rutiineja toistavasta arjestakin, varsinkin jos ovat syvästi autistisia. He ovat koko elämänsä riippuvaisia huolenpidosta, ja nykyään voi olla erittäin vaikea SAADA lapselle laitospaikkaa tai tukiasuntoa.
Esimerkiksi minun lapsellani on asperger-diagnoosi, mutta hän on aivan lievän autismin rajalla, eli aika syvästi as. En ole ollenkaan varma, kykeneekö hän ikinä itsenäiseen elämään, mutta koska hänellä on noin "lievä" diagnoosi, mitään tukitoimia emme saa. Ei mitään toivoakaan saada hänelle tuettua asumista. Niin kauan kuin minussa ja/tai miehessä henki pihisee, huolehdimme hänestä - mutta entä, jos olisin hänestä yksin vastuussa ja kuolemansairas? Hirveä epätietoisuus ja huoli siitä, miten hän ikinä selviä ja saako ikinä apua mistään.
En tiedä tuon tapauksen yksityiskohdista tietenkään mitään. Onko edes mistään tällaisesta kyse.
Mutta ainakin minulle tuo haastava ja kiukkuisesti omiin oloihinsa vetäytyvä poika on maailman rakkain, vaikka kaikkien muiden silmissä hän on kuin piikkejään pörhistävä siili ja kartettava sen takia.
Tätä voi olla vaikeaa kenenkään normaalilapsen vanhemman ymmärtää, mutta kyllä vammaisen lapsen tulevaisuus voi huolestuttaa ihan järkytävästi ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Poikaparka. Äitiparka.
Asperger on juuri lievää autismia. Enää ei edes anneta as diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.
Tässä faktoja:
- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.
- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.
- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.
- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua itkettää. Minulla on itselläni teini-ikäinen autismikirjon lapsi, ja voin niiiiiiiiiin ymmärtää sitä, mikä äidin on tekoonsa ajanut.
Korostan, etten itse tekisi samaa ainakaan nykyisessä tilanteessa.
Autistisilla lapsilla ja aikuisilla on vaikeuksia selvitä ihan tavallisesta, rutiineja toistavasta arjestakin, varsinkin jos ovat syvästi autistisia. He ovat koko elämänsä riippuvaisia huolenpidosta, ja nykyään voi olla erittäin vaikea SAADA lapselle laitospaikkaa tai tukiasuntoa.
Esimerkiksi minun lapsellani on asperger-diagnoosi, mutta hän on aivan lievän autismin rajalla, eli aika syvästi as. En ole ollenkaan varma, kykeneekö hän ikinä itsenäiseen elämään, mutta koska hänellä on noin "lievä" diagnoosi, mitään tukitoimia emme saa. Ei mitään toivoakaan saada hänelle tuettua asumista. Niin kauan kuin minussa ja/tai miehessä henki pihisee, huolehdimme hänestä - mutta entä, jos olisin hänestä yksin vastuussa ja kuolemansairas? Hirveä epätietoisuus ja huoli siitä, miten hän ikinä selviä ja saako ikinä apua mistään.
En tiedä tuon tapauksen yksityiskohdista tietenkään mitään. Onko edes mistään tällaisesta kyse.
Mutta ainakin minulle tuo haastava ja kiukkuisesti omiin oloihinsa vetäytyvä poika on maailman rakkain, vaikka kaikkien muiden silmissä hän on kuin piikkejään pörhistävä siili ja kartettava sen takia.
Tätä voi olla vaikeaa kenenkään normaalilapsen vanhemman ymmärtää, mutta kyllä vammaisen lapsen tulevaisuus voi huolestuttaa ihan järkytävästi ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Poikaparka. Äitiparka.
Asperger on juuri lievää autismia. Enää ei edes anneta as diagnoosia.
Minun as-lapseni on siis teini. Hänen diagnoosinsa on aspergerin syndrooma. Nyt ollaan Yhdysvaltain malliin luopumassa erillisistä as- ja autismikirjo-diagnooseista, ja annetaan kaikille pelkkä autismikirjo-dg.
Mutta vielä muutama vuosi sitten oli erikseen as-diagnoosi ja autismidiagnoosi. Autismi on jaettu HFA (high-functioning eli hyvätasoinen autismi, lievä autismi) ja LFA (low-functioning eli syvästi autistinen) tapauksiin.
Käytin tuota kuvatakseni, että aspergereissaKIN on enemmän ja vähemmän autistisia. Osa pärjää täysin normaalisti, osa on jo alkaa päälle horjunut diagnostisesti autistin rajalla, kuten omani.
MiäsHenkilö kirjoitti:
Kunnon rangaistus vain. Ei tämä ole sen kummenpi kuin mielessään umpikujaan ajettu isä, jonka mielestä ainut vaihtoehto perheelle on yhteinen itsemurha.
Eihän nämä ole ollenkaan verrannollisia. Ei isä eikä lapset ole sairaita. Tiedän muitakin äitejä, jotka ovat olleet todella huolesta sekaisin, kun ovat itse sairastuneet vakavasti ja heidän vastuullaan on ollut vammainen lapsi. Ei ole helppoa heillä. Ja huoli lapsesta on suuri. Eihän se oikein ole toista tappaa, ei ollenkaan, mutta ymmärrän äidin epätoivon. Onko äiti muuten kuolemansairas? Vai sairastunut niin, ettei kykene poikaa hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tekopyhää kun pojan isä ja veli hakevat kärsimyskorvauksia. Kuitenkaan he eivät olleet pojasta hoitovastuussa ollenkaan. Olisiko kannattanut välittää aiemmin?
Veli??? Noissa uutisissahan sanotaan että kuolleen pojan isä ja poika. Ei veli. Hakevat korvauksia. Mutta tekopyhää isältä siltikin.
Minäkin ihmettelin kun sanottiin, että poika, mutta onko se kuitenkin veli? Tuntuisi, ettei tämä uhri ole lasta saanut/tehnyt. Ilmeisesti ei pystynyt itsenäiseen elämään. Ja jos uhrikin on 20v niin minkä ikäinen olisi uhrin lapsi joka hakee korvauksia?
Alue: Aihe vapaa
Isä ja poika, ei kuitenkaan tuon autistipojan poika, vaikka hassusti ilmaistu.