Voiko olla ankeempi lapsuus, kun kasvaa Helsingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä Suomessa oikein huonommassa paikassa voi elää lapsuutta kuin Helsingissä. Kaupungissa ikänsä asuneet eivät edes tiedä mistä ovat jääneet paitsi. Nuoruus maalla ei ollut mikään kaikista miellyttävin kokemus, koska oli todella rajoitetusti paikkoja, joissa viettää aikaa, ei ollut tapahtumia tai muuta vastaavaa. Myös kivoja tyttöjä oli todella vähän. Toisaalta noita pääsi kokemaan satunnaisesti muualla käydessään ja aktiivisemmin sitten kun lähti opiskelemaan.

Ei todellakaan harmita, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä, johon ei kuulunut ongelmanuoria. 

Ei mun lapsuuteeni Stadissa kuulunut ongelmanuoria. Oli turvalliset pihat ja hauskat kaverit. Nykyään voi joutua vähän katsomaan mille alueelle asettuu mutta ei se hääviä ole pikkukaupungeissakaan. Sielläkin on omat ongelma-alueensa ja ongelmanuorensa.

Tottakai lapsuutesi kuului ongelmanuoria. Asia erikseen, että kuinka paljon heidän kanssaan jouduit olla tekemisissä. Maalla nuo saadaan niputettua aika hyvin, koska heitä on niin vähän, joten ongelmaa ei oikeastaan ole. Helsingissä mennään kokoajan pahempaan suuntaan ja nuorista tulee porukoita, joiden teot menevät jatkuvasti pahempaan suuntaan. En edes harkitsisi isossa kaupungissa asumista jos hankkisin lapsia. Ehdottomasti muutto maalle ennen kuin lapsia alan tekemään. Ei oikein sovi luonteelleni kiduttaa viattomia lapsia. 

Jännä kun maalaiset näkee aina stadissa pilvinpimein ongelmanuoria, narkkareita ja ties mitä. Olen asunut täällä 25 vuotta ja eipä ole ollut moisista ongelmia. Toisekseen asuinpaikalla ja sosioekonomisella statuksella voi aina vaikuttaa. Harvemmin yksityiskouluissa esim. On ongelmanuoria.

Vierailija kirjoitti:

 Helsingissä mennään kokoajan pahempaan suuntaan ja nuorista tulee porukoita, joiden teot menevät jatkuvasti pahempaan suuntaan. En edes harkitsisi isossa kaupungissa asumista jos hankkisin lapsia. Ehdottomasti muutto maalle ennen kuin lapsia alan tekemään.  

En sitten tiedä ongelmanuorista, mutta pääkaupunkiseudulla lasten opiskelumenestys on PISA-tulosten mukaan ihan huikeasti parempaa kuin maaseudulla. Muut Suomen kaupunkialueet tulevat perässä.

Minä haluan lapseni hyvään kouluun ja hyvään lukioon. 

Jaa, ettei maalla ole ongelmanuoria... Kasvoin 5000 asukkaan kunnassa. Väki kouluttamatonta junttisakkia. Varsinkaan poikia ei koulunkäynti kiinnostanut pätkääkään. Meno oli ihan hirveää ja tyyli oli se, että sukuni on kasvanut kotitilalla satoja vuosia. Ei ennenkään mitään kouluja käyty. Tämä sakki häiriköi päivästä toiseen. Maalla tyhmyys ja lahjattomuus oikein kertautuu. Itse kirjoitin älläni ja lähdin yliopistoon isoon kaupunkiin ja Eurooppaan. He jäivät sinne suurilta osin. Aivan hirvittää edes ajatella niitä aikoja ja sitä paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko joku oikeesti että Helsinki on pelkkää ydinkeskustaa, kerrostaloja ja ratikkakiskoja? :D

Ei se ainakaan ole mitään verrattuna maaseutuun. Jossain onnettomissa pienissä puistoissa pitäisi leikkiä kun minulla oli hehtaareja leikkitilaa. Pelto, jossa on kestohanki, eikä ketään muuta minun lisäkseni siellä hiihtämässä. Helsingissä joutuu tunkea johonkin kämyiselle ladulle, joka on täynnä muita tai hiihtää ympyrää pienellä pihalla. Vanhemmat eivät uskallta päästää mihinkään, koska ties mitä porukkaa pyörii ja liikenne vaarallista. Minulla oli turvallista aluetta neliökilometrien verran.

................ihan vaan tiedoksesi että Helsingissä on peltoja ja maaseutua :D

Jotenkin tuntuu että kaikki eivät ihan hahmota minkä kokoinen alue Helsinki on?

Vinkki: se on alueellisesti aika iso pläntti, varsinkin jos mukaan luetaan myös Espoo ja Vantaa (jotka monella ulkopaikkakuntalaisella usein sisältyvät termiin "Helsinki").   Täällä on hyviä alueita ja huonoja alueita, kalliita omakotitaloalueita merenrannassa, keskiluokkaisia rivitaloalueita, paikoittain täydellistä metsää ja peltoa jossa todellakin saa talsia ihan ypöyksin kettujen ja hirvien seassa, kaupungin vuokrakämppäalueita, ranta-alueita, satamia, saaristoa ja paljon saaria... Niin ja 1 miljoonaa ihmistä.

Keskustelusta summaten maaseudun plussat ovat siis yksinäisyys, tilaa ei tarvitse eikä voi jakaa, turvallisuys johtuen siitä yksinäisyydestä ja pikkasen enempi metsää kuin Keskuspuisto. Aika köyhää on.

Ookko nä AP ikinä käänny Helsingissä? Sanoosin että et.

Olen aina asunut Ruskeasuolla/Meilahdessa (lähinnä sama asia). Hevostallit, keskuspuisto jossa aina hoidetut ja valaistut ladut/polut, luistinrata/urheilukenttä, punttisali,Seurasaari, melontaa, veneilyä, Tøölön ja Pasilan kirjastot lähellä.

Nykyinen pikku-Huopalahti oli lapsuudessani jännittävää jättömaata jossa oli kaupungin varasto ja NS. köyhäin Stocka.

Maaseudulla on itseasiassa yksinäistä ja pelottavaa. Voi tulla susikin vastaan koska tahansa. Tai karhu. Ja pienissä tölleissä asuu omituisia vanhojapoikia ja muita kummallisia naisia.  Maaseudulla on tylsää eikä ole tekemistä. On pakko keksiä leikkiä kuusenkävyistä kun muuta ei ole. 

Ja vaarallistakin on. Joku voi ajaa traktorilla päälle tai voi pudota suojaamattomaan likakaivoon. Näitä on nähty. 

Niin, että kyllä mä liputan Stadin puolesta.

Tavallaan maalla olisi ollut ihan idyllistä asua aikanaan, silloin kun maaseutualueet olivat vielä elinvoimaisia, ennen muuttoliikettä kaupunkeihin ja työttömyyden ja matalakoulutuksen pakkautumista maaseudulle. Nykyään suuri osa maalaiskunnista on vaan aika kituvia, väestö vanhaa, peruspalvelut on rempallaan ja elämä muutenkin aika näköalatonta. Luulen että lapsetkin vaistoavat aika herkästi sen yleisen ilmapiirin.

Aina valitetaan että helsinkiläisillä on kummallisia käsityksiä kehä kolmosen ulkopuolisesta maailmasta mutta kyllä se taitaa toimia toisinkin päin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä Suomessa oikein huonommassa paikassa voi elää lapsuutta kuin Helsingissä. Kaupungissa ikänsä asuneet eivät edes tiedä mistä ovat jääneet paitsi. Nuoruus maalla ei ollut mikään kaikista miellyttävin kokemus, koska oli todella rajoitetusti paikkoja, joissa viettää aikaa, ei ollut tapahtumia tai muuta vastaavaa. Myös kivoja tyttöjä oli todella vähän. Toisaalta noita pääsi kokemaan satunnaisesti muualla käydessään ja aktiivisemmin sitten kun lähti opiskelemaan.

Ei todellakaan harmita, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä, johon ei kuulunut ongelmanuoria. 

Ei mun lapsuuteeni Stadissa kuulunut ongelmanuoria. Oli turvalliset pihat ja hauskat kaverit. Nykyään voi joutua vähän katsomaan mille alueelle asettuu mutta ei se hääviä ole pikkukaupungeissakaan. Sielläkin on omat ongelma-alueensa ja ongelmanuorensa.

Tottakai lapsuutesi kuului ongelmanuoria. Asia erikseen, että kuinka paljon heidän kanssaan jouduit olla tekemisissä. Maalla nuo saadaan niputettua aika hyvin, koska heitä on niin vähän, joten ongelmaa ei oikeastaan ole. Helsingissä mennään kokoajan pahempaan suuntaan ja nuorista tulee porukoita, joiden teot menevät jatkuvasti pahempaan suuntaan. En edes harkitsisi isossa kaupungissa asumista jos hankkisin lapsia. Ehdottomasti muutto maalle ennen kuin lapsia alan tekemään. Ei oikein sovi luonteelleni kiduttaa viattomia lapsia. 

Jos sinusta se on ongelmanuoren merkki, että kesäksi mentiin töihin niin sitten niitä kuului joo mutta muussa tapauksessa ei. Ihan tavallisia nuoria. Jos et ole Helsingissä koskaan asunut, niin et tiedä yhtään mitä se elämä siellä oikeasti on.

Mielestäni kaupungin kaltainen virikkeellinen ympäristö on loistava paikka lapselle. 

Voi olla. Mutta vielä ankeempi voi olla, kun asuu Aleppossa.

Asuin lapsuuteni Roihuvuoressa (Helsinkiläinen lähiö), oli elämäni parasta aikaa.

Muutin sieltä pois kun perustin perheen. Juuri tuon takia, äärimmäisen huono paikka lapsille kasvaa.

Ei Helsingissä kasvaminen ole sen ankeampaa kuin muuallakaan. Usemman kymmenen tuhannnen asukkaan kaupunki on toki erilainen kasvuympäristö kuin parin tuhannen asukkaan taajama, ja erilainen kuin harvaan asuttu seutu. Toki lapsuusympäristö vaikuttaa maailmankuvaan ja arvoihin, mutta aikuistuessaan sitä muuttuu avarakatseisemmaksi.

Jos minulla olisi perhettä, me asuisimme kaupungissa. Opettaisin lapselle, että kaupunki ja sen puistot ovat meidän olohuone ja takapiha. Lapsi oppisi nopeasti liikkumaan kaupungilla, että käyttämään joukkoliikennettä. Kävisimme myös ravintoloissa syömässä, jossa lapset oppisivat käytöstapoja ja hyviä perinteitä. Luonossa käytäisiin myös, ja lapseni oppisivat sen, mistä ruoka tulee ja että lähiruoka on kaikkein paras vaihtoehto, jos vain on varaa. Lapseni saisivat kasvatuksessa sekoituksen sinistä, vihreää ja punaista. 

Mulla oli ihana lapsuus Kalliossa 60- ja 70 -luvuilla:) Persoonallista aikaa....

Mun serkut asuivat lähistöllä ja mummi hoiti meitä kaikkia 4:ä silloin kun emme olleet päiväkodissa. Kesäisin oltiin Brahen kentällä retkellä, syötiin siellä kaupungin tarjoama ruoka ja puljattiin altaassa. Lomat vietettiin mökillä mutta kaupungin kesä oli kuuma ja pitkä!

Isän kanssa tehtiin viikonloppuisin pitkiä kävelylenkkejä rantoja pitkin, syötettiin sorsia ja käytiin toisella laidalla eläinkaupassa ihailemassa marsuja ja papukaijoja. Paluumatkalla mentiin leffaan katsomaan piirrettyjä  ja sitten Primulan kahvilaan letuille. Linnanmäelle piipahdettiin usein kun oli ihan vieressä. Uimahalli oli kovassa käytössä ja talvella myös luistinrata. Ulkona oltiin tosi paljon! Löytyi jopa kallioita joilta oli hyvä laskea pulkkamäkeä. Ja aina oli lunta talvisin.

Yhtenä kesänä kaupunki toi tyhjälle tontille rakennustarvikkeita ja työkaluja. Koko kesän saimme rakentaa majoja! Syksyn tullen majat sitten purettiin ja tilalle rakennettiin joku seurakuntien talo mutta tuo kesä oli hieno 10v:n mielestä!

Teininä tietty oli pilvin pimein erilaisia jengejä, toiset kiltimpiä toiset ei. Kiltit spurgut hakivat meille viiniä hakupalkkaa vastaan, ketään ei tarvinnut pelätä kuten nyt. Itse pyörin mieluummin purjehdusporukoissa kesäaikaan. Omalla perheellä ei ollut isoa venettä mutta kavereiden oli, niillä sitten purjehdittiin viikonloppuisin. Oma pieni purjevene oli kätevä kun halusi merelle kavereiden kanssa.

Kesätyöt aloitettiin viimeistään 15v:nä, silloin elämä alkoi muuttumaan

Ei paha lapsuus ollenkaan:)

Olen asunut keskustassa lukuunottamatta muutaman vuoden jaksoa landella, ensin pikkulapsena ja sitten teininä, sekä vaihto-oppilasvuotta ulkomailla. Viihdyn molemmissa mutta ehkä paremmin Helsingissä. Ulkona tuli oltua yllättävän paljon ja kavereita oli enemmän kuin landella.

No, vanhemmiten olen kierrellyt Suomea ja todennut että voisin asua ihan missä hyvänsä, Hangosta Nuorgamiin, tai jopa ulkomailla voisin asua. Seurallinen tutustuu aina, liikuntamahdollisuuksia on kaikkialla ja lapset voi kasvattaa kunnolla vaikka lähiössä.