Voiko olla ankeempi lapsuus, kun kasvaa Helsingissä?

Eh, noin ehkä jos kasvaa jossain Töölössä tai Kalliossa. Toista se on vehreillä esikaupunkialueilla; parempia kasvuympäristöjä ei Suomesta löydy. Tuskin olisi kauhean inspiroivaa kasvaa jossain pöndellä.

Kyllä täällä Helsingissä on oikein kivoja pulkkamäkiä :) 

Kaupungissa ja maalla kasvamisessa on molemmissa sekä hyvää että huonoa. Molemmat ovat kuitenkin oikein hyviä paikkoja kasvaa.

En mäkään tykkäisi asua Helsingissä lasten kanssa. Tässä vajaan 30min ajomatkan päässä on hyvä. Iso oma piha missä saa lapset leikkiä, pihasta voi kävellä suoraan metsään ja pulkkamäkeen, hirviä/peuroja/kettuja/rusakoita/oravia/siilejä näkyy usein pihapiirissä. Koululaiset voi kävellä metsäpolkuja pitkin kouluun ja koulu on samanlainen pikkukoulu millaisessa olen itse aikoinaan ollut.

Meillä on 1300 neliötä omaa pihaa. Keinut ja leikkimökit. Vieressä on puisto, 200 metrin päässä kolme leikkipuistoa, kaksi luistinrataa ja uimarantaa.

Kyllä onkin ankeeta.

T. Helsinkiläinen

Täällä minun Helsingissä on metsä heti rapun oven vieressä. Leikkipihoja lapselle on reilusti, pururadat ja isompi metsä on pienen kävelymatkan päässä. Pienen kävelymatkan päässä on myös peltoa. Isot pulkkamäet on ihan vieressä. Lähistöllä on useita päiväkoteja, ja pari päivätoimintapaikkaa kotihoidossa oleville.... joten kyllä mielestäni ankeampaa voisi olla esim. maaseudulla jossa etäisyydet on pitkät eikä kavereita tai järjestettyä päivätoimintaa tai leikkipuistoja ole lähellä..

Ei leikkiminen ollut sen rajatumpaa, mutta olihan se tavallaan ankeaa. Haaveilin kyllä lapsena jossain metsässä juoksentelusta ja sosiaalifobisena olisi ollut helpompi lähteä ulos jossain maalla.

Ap: Voi olla, esimerkiksi alkoholistiperheen keskellä elävällä lapsella, joka yrittää pitää kotia yllä.

Pistää vihaksi tuollainen valitus, kun maailmassa on isompiakin ongelmia. Jos haluat lunta ja rauhaa ja koet ne todella tärkeiksi, muuta pohjoisemmaksi. Piste.

Ps. Nykypäivän mukulat voi mennä vaikka hoploppiin temmeltämään.

Hgin esikaupunkialueella kasvaneena voin sanoa, ettei tarvitse sääliä. Luontoa, pulkkamäkiä yms. oli riittävästi. On se vähän eri asia kuin keskustassa asuminen. Mutta sitähän ei maalaiset ymmärrä.

Asumme Helsingissä alueella,jossa voi merenrantaa pitkin kulkea kouluun ylittämättä yhtään tietä, pitkä pulkkamäki vieressä ja luonnonsuojelualue lintutorneineen ja pitkospuineen. Yhteispihoilla kivoja leikkipuistoja ja kavereita lapsille. Kirjasto ja kaupat vieressä, lapset pääsevät kävellen harrastuksiin.Museoihin, teatteriin ja oopperaan pääsee mm.ratikalla. Helsinki <3

luonto, meri ja metsä 100 metrin päässä. Iso leikkipuisto vieressä ja mukavia puistopolkuja. Hiljainen alue, ei paljon liikennettä. Silti ei tarvitse kulkea kilometriä kauppaan. Että juu, ihan hirveetä on asua.

Tähtitorninmäelle pääsee pulkkailemaan ja jäälle hiihtämään, jos olisi kunnon pakkastalvi.

Varmaan köyhillä lapsilla onkin ankeaa. Etenkin kesällä. 

Jaa, kyllä Helsingissä on monenlaisia kasvuympäristöjä. Meidän taloyhtiössä on kahden kerrostalon välissä kiva leikkipiha monine telineineen lapsille ja pieni metsä aivan vieressä. Yksinäisempiä lapset olisivat jossain pikkukylässä, missä ei välttämättä ole leikkikavereita lähistöllä. nimim.  maalla yksinäisenä kasvanut

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tykkäisi asua Helsingissä lasten kanssa. Tässä vajaan 30min ajomatkan päässä on hyvä. Iso oma piha missä saa lapset leikkiä, pihasta voi kävellä suoraan metsään ja pulkkamäkeen, hirviä/peuroja/kettuja/rusakoita/oravia/siilejä näkyy usein pihapiirissä. Koululaiset voi kävellä metsäpolkuja pitkin kouluun ja koulu on samanlainen pikkukoulu millaisessa olen itse aikoinaan ollut.

Kettuja,rusakoita, siiliä ja oravia on meidänkin pihalla Pasilassa. Keskuspuisto on vieressä. Kouluista on valinnanvaraa loputtomiin. Omani on hyvässä yksityiskoulussa , jonne ei ole sen pidempi matka kuin lähikouluun.

Töölössä vasta viihdykettä lapsiperheille onkin! Loistava pulkkamäki on muuten ihan Töölön kirjaston vieressä.

En kokenut, että lapsuuteni Helsingissä olisi ollut ankea. Ensin asuttiin Pohjois-Helsingissä rivarissa ja myöhemmin Viikissä kerrostalossa ja ihan tarpeeksi oli leikkipihoja ja pulkkamäkiä. Opin jo 9-vuotiaana liikkumaan yksin kaupungissa junalla ja bussilla ja teininä tykkäsin käydä keskustassa kavereiden kanssa shoppailemassa ja leffassa. Meillä oli myös Heurekan ja Lintsin vuosikortit, joten niissä tuli käytyä paljon. Kyllähän maalla kasvamisessa voi olla paljon hyviä puolia, mutta ei kumpikaan vaihtoehto automaattisesti ankea ole. Nykyään 29-vuotiaana asun Helsingin kantakaupungissa ja on ihanaa, kun kaikki on lähellä ja ympärillä on elämää. Toki sitten jos lapsia siunaantuu, niin pitää varmaan harkita muuttoa vähän kauemmas keskustasta, jo ihan asuntojen hintojen vuoksi.

Helsingissä asutaan, ja vielä kerrostalossa: parvekkeelta näkyy lehmiä, omalle mansikkamaalle 800m, vieressä uimaranta ja metsää. Sniif, miten ankeaa...

Meillä oli koko korttelin pihat vierekkäin, omalta pihalta löytyi pulkkamäkikin, viereisellä pihalla oli keinut jne. Turvallista oli pientenkin lasten leikkiä siellä suljetuilla sisäpihoilla.

Meillä asuu täällä hoodeilla siilejä, pupuja, oravia kettuja ja mäyrä. Kun me muutettiin Helsinkiin, heti ekana aamuna törmäsin hirveen talon päädyssä. Peurat, fasaanit, saukot, joutsenet meillä on mökillä 50 minuutin päässä.

Jos miettii ihan Helsingin keskustassa asumista, on leikkipuistoja, sisäleikkipuistoja, merenranta, kesäisin Helsingin edustan saaret käytettävissä. Kulttuuritarjontaa työpajojen ja kerhojen muodossa lapsille. Harrastusmahdollisuudet monipuoliset (tanssit, jumpat, luonnontieteet, kuttuuri, näytelmätaide, kuvataide, museot). Paljon kaikenlaista.

Itse en haluaisi asua lasteni kanssa maaseudulla. Bussikuljetus koululle tunti suuntaan, lasten harrastukset puolen tunnin ajomatkan päässä. Omalla kotipihalla se pikkukeinu lapsillle, hiekkalaatikko ja leikkimökki. Huonolla onnella lasten sisarusten sukupuolen tai ikäeron takia lapsella ei ole leikkikaveria. Lähin naapuri, jossa samanikäisiä lapsia kaukana. Helposti lapsen harrastus on sitten netissä roikkuminen tai dvd:n katselu.

Itse asumme pikkukaupungissa, ja asuntoalueella jossa on samanikäisiä lapsia. Leikkikavereita löytyy, harrastuksiin 10 minuuttia autolla, leikkipuistoja kävelyetäisyydellä, jos oma piha kyllästyttää, kouluun pääsee bussin vakivuorolla, uimahalli ja liikuntapaikat ja jäähalli 10 minuutin ajomatkan päässä. Vasta lasten myötä ymmärsin kuinka iso merkitys lapsuudessa on asuinpaikalla. Mielestäni kaikkien niin maaseudulla kuin kaupungissa asuvien lasten etu olisi harrastukset koulupäivän yhteyteen. Maaseudun tyhjeneminen vie myös lapsilta mielekkään kasvuympäristön kavereineen ja harrastuksineen.