Voiko olla ankeempi lapsuus, kun kasvaa Helsingissä?

Täällä Helsingissä on ihanaa, aivan kaikkea löytyy. Ja itse kasvoin maalla omakotitalossa ja vihasin sitä ympäristöä. Ei tarvi yhtään sääliä.

Minun lapseni kasvavat Helsingissä ja olen siitä niin onnellinen! Meillä on kiva omakotitalo Pohjois-Helsingissä. Lapsilla on mahdollisuus harrastaa monenlaista, harrastusmahdollisuudet ovat valtavat. Pääsemme nopeasti leffaan, teattereihin ja kivoihin ravintoloihin. Lapsille on valtavasti ilmaisia tapahtumia, konsertteja yms.

Pulkkamäkeen meiltä on 200 metriä, samoin hiihtoladuille. Uimaan voi mennä lukuisiin uimahalleihin tai lähiseudun kylpylöihin. Kouluun on lyhyt kävelymatka. Uimarantaankin on kävelymatka, samoin lähimetsään ja pelloille.

Lentokentältä pääsee nopsaan minne vaan.

Helsinki on ihana, lapsiystävällinen, ystävällinen kaupunki. Olen niin onnellinen että lapseni saavat kasvaa täällä. Olen itse maakunnasta ja siellä kyllä ahdisti mahdollisuuksien puute jo lapsena.

Kävin kokeilemassa landea, ei ollut mun juttu. Leikkipuistot autioita ja kaikki palvelut automatkan tai tunnin kävelyn päässä. Metsäänkin piti mennä autolla! Ympärillä vaan peltoa ja teitä. Tuntui kovin kummalliselta kun on tottunut siihen että Helsingissä on luonto ihan nurkan takana.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti kun miettii, niin ei kunnon pihoja, kaikki kiipeilytelineet yms. sijoitettu jonnekkin keskitetysti jota autot ja ratikat ympäröivät. Talojen sisäpihohin mahdu mitään. Hienoo omistaa pulkka kun ei sillä pääse laskee missään.

Heh, aika laaja käsitys "varttua Helsingissä"!

Itse kasvoin aikoinaan Itä-Helsingissä, jossa meitä asui paljon saman ikäisiä lapsia ja meillä oli oikein ihana piha, jossa oli suuri luistinrata musiikkeineen, kesällä useita keinuja, joissa pelasimme polttopalloa ja kiepuimme kilpaa karusellissa. Talon takana oli mahtavat kelkkamäet ja siitä  lähti mahtavat hiihtoladut  suureen metsikköön ja lähellä virtasi joki, jossa aina lapsina kahlasimme ja söimme eväitä joen varrella.

Voisi. Voisi asua jossain kuolevassa pikkukunnassa jossa valtava työttömyys, ahdasmielinen ja matalasti koulutettu naapurusto, huonotasoinen maalaiskoulu josta vain harva jatkaa lukioon ja sitäkin harvempi yliopistoon... Hyrrh en ikinä haluaisi lapsilleni lapsuudenympäristöksi sellaista paikkaa.

Kuvitteleeko joku oikeesti että Helsinki on pelkkää ydinkeskustaa, kerrostaloja ja ratikkakiskoja? :D

Kuvottava mesta.

Liikaa suwacceja, muutin Töysään.

Eipä Suomessa oikein huonommassa paikassa voi elää lapsuutta kuin Helsingissä. Kaupungissa ikänsä asuneet eivät edes tiedä mistä ovat jääneet paitsi. Nuoruus maalla ei ollut mikään kaikista miellyttävin kokemus, koska oli todella rajoitetusti paikkoja, joissa viettää aikaa, ei ollut tapahtumia tai muuta vastaavaa. Myös kivoja tyttöjä oli todella vähän. Toisaalta noita pääsi kokemaan satunnaisesti muualla käydessään ja aktiivisemmin sitten kun lähti opiskelemaan.

Ei todellakaan harmita, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä, johon ei kuulunut ongelmanuoria. 

Miksi tässä keskustelussa verrataan maaseutua Helsinkiin? On niitä muitakin kaupunkeja olemassa jotka ole niin tiheseen tungettu. Eikä nyt puhuta mistään Keravasta vaan Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu.... ei siellä tartte tunnin automatkaa siihen, että käy kaupassa

Kevyesti. Vaikkapa umpilandella tai pikkukaupungissa missä kaikki kyttää kaikkia.

Miksi se kaupunki olisi sen kummempi kasvuympäristö. Globaalilla tasolla isot kaupungit ja maaseutu erkaantuvat kulttuurillisesti ja arvomaailmallisesti. Ei citytenavaa kiinnosta hyttysryteiköt tai jurttipellot. Kaupunkilaisuus antaa paljon muuta mitä maaseutu ei ikinä. Isommissakin kaupungeissa kasvetaan onnellisina lapsina, joilla on virikkeitä yllin kyllin. Helsinki ei ole edes iso. Manhattanillakin kasvaa lapsia. Luuletteko, että ne kaipaa jotain metsä

Vierailija kirjoitti:

Eipä Suomessa oikein huonommassa paikassa voi elää lapsuutta kuin Helsingissä. Kaupungissa ikänsä asuneet eivät edes tiedä mistä ovat jääneet paitsi. Nuoruus maalla ei ollut mikään kaikista miellyttävin kokemus, koska oli todella rajoitetusti paikkoja, joissa viettää aikaa, ei ollut tapahtumia tai muuta vastaavaa. Myös kivoja tyttöjä oli todella vähän. Toisaalta noita pääsi kokemaan satunnaisesti muualla käydessään ja aktiivisemmin sitten kun lähti opiskelemaan.

Ei todellakaan harmita, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä, johon ei kuulunut ongelmanuoria. 

Ei mun lapsuuteeni Stadissa kuulunut ongelmanuoria. Oli turvalliset pihat ja hauskat kaverit. Nykyään voi joutua vähän katsomaan mille alueelle asettuu mutta ei se hääviä ole pikkukaupungeissakaan. Sielläkin on omat ongelma-alueensa ja ongelmanuorensa.

En valita eikä muksu valita. Meille sopivan kokoinen.

Kasvoin osan lapsuudestani Töölössä ja se oli ihanaa aikaa! Lapsuudestani muistan peikkopuiston, eri kiskat joista sai ostettua karkkia, hietsun rannat ja kalliot joilla vietettiin monet piknikit ja kuumat kesäpäivät, Töölönlahden maisemat, sadepäivät eläinmuseossa, Helsingin jäätelotehtaan isot jätskipallot :) Se oli ihana paikka kasvaa!

Ja kuten monet muut niin mekin vietettiin iso osa kesästä mökillä, siellä sai kokea maalaiselämääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko joku oikeesti että Helsinki on pelkkää ydinkeskustaa, kerrostaloja ja ratikkakiskoja? :D

Ei se ainakaan ole mitään verrattuna maaseutuun. Jossain onnettomissa pienissä puistoissa pitäisi leikkiä kun minulla oli hehtaareja leikkitilaa. Pelto, jossa on kestohanki, eikä ketään muuta minun lisäkseni siellä hiihtämässä. Helsingissä joutuu tunkea johonkin kämyiselle ladulle, joka on täynnä muita tai hiihtää ympyrää pienellä pihalla. Vanhemmat eivät uskallta päästää mihinkään, koska ties mitä porukkaa pyörii ja liikenne vaarallista. Minulla oli turvallista aluetta neliökilometrien verran.

Nyt kun on ollut tylsät säät, ollaan käyty taidenäyttelyssä, leffassa, luistelemassa Rautatientorin jääpuistossa kuunnellen musiikkia ja juotu kaakaot kermavaahdolla, käyty brunssilla. Kyllä täältä oikeilla säillä pulkkamäetkin löytyy. Paljon leikkipuistoja, kesäisin niissä on toimintaa ja mm. ilmainen ruokailu! Löytyy tennishallit ja futiskentät, Suomenlinnat (pokemon mm.), Seurasaaret ja muut saaret (erityisesti kesällä). En nyt lasteni lapsuutta kovin tylsäksi kutsuisi, vaikka toki menee oma aikansa ennen kuin voivat vapaasti itsekseen ulkona liikkua. Tai no, taloyhtiön pihalla voivat jo nytkin, toisaalta ne taloyhtiöiden pihat on aika samanlaiset asui sitten Helsingissä tai pienemmällä kylällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä Suomessa oikein huonommassa paikassa voi elää lapsuutta kuin Helsingissä. Kaupungissa ikänsä asuneet eivät edes tiedä mistä ovat jääneet paitsi. Nuoruus maalla ei ollut mikään kaikista miellyttävin kokemus, koska oli todella rajoitetusti paikkoja, joissa viettää aikaa, ei ollut tapahtumia tai muuta vastaavaa. Myös kivoja tyttöjä oli todella vähän. Toisaalta noita pääsi kokemaan satunnaisesti muualla käydessään ja aktiivisemmin sitten kun lähti opiskelemaan.

Ei todellakaan harmita, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä, johon ei kuulunut ongelmanuoria. 

Ei mun lapsuuteeni Stadissa kuulunut ongelmanuoria. Oli turvalliset pihat ja hauskat kaverit. Nykyään voi joutua vähän katsomaan mille alueelle asettuu mutta ei se hääviä ole pikkukaupungeissakaan. Sielläkin on omat ongelma-alueensa ja ongelmanuorensa.

Tottakai lapsuutesi kuului ongelmanuoria. Asia erikseen, että kuinka paljon heidän kanssaan jouduit olla tekemisissä. Maalla nuo saadaan niputettua aika hyvin, koska heitä on niin vähän, joten ongelmaa ei oikeastaan ole. Helsingissä mennään kokoajan pahempaan suuntaan ja nuorista tulee porukoita, joiden teot menevät jatkuvasti pahempaan suuntaan. En edes harkitsisi isossa kaupungissa asumista jos hankkisin lapsia. Ehdottomasti muutto maalle ennen kuin lapsia alan tekemään. Ei oikein sovi luonteelleni kiduttaa viattomia lapsia. 

Ihmiset yleensä asuvat siellä, missä haluavatkin. Niin kaupunkilaiset kuin maalaisetkin. Kukaan tuskin asuu Suomen kalleimmassa paikassa, Helsingin keskustassa, vasten tahtoaan. Täältä on aina varaa muuttaa pois päin, mutta entäs tänne päin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko joku oikeesti että Helsinki on pelkkää ydinkeskustaa, kerrostaloja ja ratikkakiskoja? :D

Ei se ainakaan ole mitään verrattuna maaseutuun. Jossain onnettomissa pienissä puistoissa pitäisi leikkiä kun minulla oli hehtaareja leikkitilaa. Pelto, jossa on kestohanki, eikä ketään muuta minun lisäkseni siellä hiihtämässä. Helsingissä joutuu tunkea johonkin kämyiselle ladulle, joka on täynnä muita tai hiihtää ympyrää pienellä pihalla. Vanhemmat eivät uskallta päästää mihinkään, koska ties mitä porukkaa pyörii ja liikenne vaarallista. Minulla oli turvallista aluetta neliökilometrien verran.

Mitä sä sillä kilometripellolla lapsena loputtomiin yksin teit?