Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla ankeempi lapsuus, kun kasvaa Helsingissä?
30.01.2017 |
Siis oikeesti kun miettii, niin ei kunnon pihoja, kaikki kiipeilytelineet yms. sijoitettu jonnekkin keskitetysti jota autot ja ratikat ympäröivät. Talojen sisäpihohin mahdu mitään. Hienoo omistaa pulkka kun ei sillä pääse laskee missään.
Kommentit (100)
Minä kasvoin maalla. Oli vanha maatalo pihapiireineen, peltoja, niittyjä, metsää. Muutama lapsikin naapurustosta löytyi, ihan kävelymatkan päästä.
Mutta mulla oli ankea lapsuus. Oli seksuaalista hyväksikäyttöä, väheksyntää, koulukiusaamista. Ihmisiä, jotka uskovat, että on vain yksi tapa elää. Ihmisiä, jotka eivät usko unelmiin. En todellakaan kaipaa sitä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin lapsena Töölössä, ja ihan kaikkea pystyi harastamaan, pulkkamäkeä myöten. Kesällä uitiin Hietalahdessa ja joka paikkaan oli lyhyt matka. Hesperian leikkipuistossa vietettiin iltapäivät ja ihanat kesäpäivät, kaupunki tarjosi ruoan kesällä. Kävimme retkillä leikipuiston tätien kanssa.
Perheen kesken teimme retkiä mm. Seurasaareen, kävelimme Töölön kirjastoon, ajelimme ratikalla, kävimme teatterissa jne…
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tykkäisi asua Helsingissä lasten kanssa. Tässä vajaan 30min ajomatkan päässä on hyvä. Iso oma piha missä saa lapset leikkiä, pihasta voi kävellä suoraan metsään ja pulkkamäkeen, hirviä/peuroja/kettuja/rusakoita/oravia/siilejä näkyy usein pihapiirissä. Koululaiset voi kävellä metsäpolkuja pitkin kouluun ja koulu on samanlainen pikkukoulu millaisessa olen itse aikoinaan ollut.
Me asutaan Helsingissä ja muuten aika lailla samat speksit kuin teillä, mutta hurviä ja peuroja ei ole pihassa vaan vähän kauempana. Ja rusakoiden lisäksi täällä on citykaneja (nykyään tosin vähemmän kuin ennen). Koulu on myös ihan tavallisen kokoinen, mukava koulu. Kävelymatkan päässä ovat lisäksi mm. kaksi leikkipuistoa, kirjasto ja uimahalli. :) Jees, lähiössä asutaan ja viihdytään. Ollaan asuttu Kalliossakin ja viihdyttiin myös siellä. Tää on monipuolinen kaupunki. Helsinki <3
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihana lapsuus Kalliossa 60- ja 70 -luvuilla:) Persoonallista aikaa....
Mun serkut asuivat lähistöllä ja mummi hoiti meitä kaikkia 4:ä silloin kun emme olleet päiväkodissa. Kesäisin oltiin Brahen kentällä retkellä, syötiin siellä kaupungin tarjoama ruoka ja puljattiin altaassa. Lomat vietettiin mökillä mutta kaupungin kesä oli kuuma ja pitkä!
Isän kanssa tehtiin viikonloppuisin pitkiä kävelylenkkejä rantoja pitkin, syötettiin sorsia ja käytiin toisella laidalla eläinkaupassa ihailemassa marsuja ja papukaijoja. Paluumatkalla mentiin leffaan katsomaan piirrettyjä ja sitten Primulan kahvilaan letuille. Linnanmäelle piipahdettiin usein kun oli ihan vieressä. Uimahalli oli kovassa käytössä ja talvella myös luistinrata. Ulkona oltiin tosi paljon! Löytyi jopa kallioita joilta oli hyvä laskea pulkkamäkeä. Ja aina oli lunta talvisin.
Yhtenä kesänä kaupunki toi tyhjälle tontille rakennustarvikkeita ja työkaluja. Koko kesän saimme rakentaa majoja! Syksyn tullen majat sitten purettiin ja tilalle rakennettiin joku seurakuntien talo mutta tuo kesä oli hieno 10v:n mielestä!
Teininä tietty oli pilvin pimein erilaisia jengejä, toiset kiltimpiä toiset ei. Kiltit spurgut hakivat meille viiniä hakupalkkaa vastaan, ketään ei tarvinnut pelätä kuten nyt. Itse pyörin mieluummin purjehdusporukoissa kesäaikaan. Omalla perheellä ei ollut isoa venettä mutta kavereiden oli, niillä sitten purjehdittiin viikonloppuisin. Oma pieni purjevene oli kätevä kun halusi merelle kavereiden kanssa.
Kesätyöt aloitettiin viimeistään 15v:nä, silloin elämä alkoi muuttumaan
Ei paha lapsuus ollenkaan:)
Toi majajuttu(kin) kuulostaa ihanalta, taitais harmi kyllä nykyiset turvallisuusmääräykset estää tuollaisen omaehtoisen toiminnan tukemisen tyhjällä tontilla! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihana lapsuus Kalliossa 60- ja 70 -luvuilla:) Persoonallista aikaa....
Mun serkut asuivat lähistöllä ja mummi hoiti meitä kaikkia 4:ä silloin kun emme olleet päiväkodissa. Kesäisin oltiin Brahen kentällä retkellä, syötiin siellä kaupungin tarjoama ruoka ja puljattiin altaassa. Lomat vietettiin mökillä mutta kaupungin kesä oli kuuma ja pitkä!
Isän kanssa tehtiin viikonloppuisin pitkiä kävelylenkkejä rantoja pitkin, syötettiin sorsia ja käytiin toisella laidalla eläinkaupassa ihailemassa marsuja ja papukaijoja. Paluumatkalla mentiin leffaan katsomaan piirrettyjä ja sitten Primulan kahvilaan letuille. Linnanmäelle piipahdettiin usein kun oli ihan vieressä. Uimahalli oli kovassa käytössä ja talvella myös luistinrata. Ulkona oltiin tosi paljon! Löytyi jopa kallioita joilta oli hyvä laskea pulkkamäkeä. Ja aina oli lunta talvisin.
Yhtenä kesänä kaupunki toi tyhjälle tontille rakennustarvikkeita ja työkaluja. Koko kesän saimme rakentaa majoja! Syksyn tullen majat sitten purettiin ja tilalle rakennettiin joku seurakuntien talo mutta tuo kesä oli hieno 10v:n mielestä!
Teininä tietty oli pilvin pimein erilaisia jengejä, toiset kiltimpiä toiset ei. Kiltit spurgut hakivat meille viiniä hakupalkkaa vastaan, ketään ei tarvinnut pelätä kuten nyt. Itse pyörin mieluummin purjehdusporukoissa kesäaikaan. Omalla perheellä ei ollut isoa venettä mutta kavereiden oli, niillä sitten purjehdittiin viikonloppuisin. Oma pieni purjevene oli kätevä kun halusi merelle kavereiden kanssa.
Kesätyöt aloitettiin viimeistään 15v:nä, silloin elämä alkoi muuttumaan
Ei paha lapsuus ollenkaan:)
Toi majajuttu(kin) kuulostaa ihanalta, taitais harmi kyllä nykyiset turvallisuusmääräykset estää tuollaisen omaehtoisen toiminnan tukemisen tyhjällä tontilla! :)
Totta:) Nykyään ei saa tehdä mitään kivaa! Nauloja, sahoja, vasaroita, laudanpätkiä, maalia, pensseleitä. Siellä me lippastiin kumitossuissa, pienistä naarmuista ei murehdittu - tuskin niitä edes desinfioitiin. Syljellä vähän putsattiin ja taas menoksi! Harmi ettei siitä ole yhtään kuvaa muistona!
Onneksi omilla lapsilla on ollut onni päästä maalle tekemään samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti kun miettii, niin ei kunnon pihoja, kaikki kiipeilytelineet yms. sijoitettu jonnekkin keskitetysti jota autot ja ratikat ympäröivät. Talojen sisäpihohin mahdu mitään. Hienoo omistaa pulkka kun ei sillä pääse laskee missään.
Ei se ankeaa ole, toisista kasvaa vaan puunhalaajia, lehtikeleissä liukastelijoita ja asunnostaan faaraomuurahaisia etsiviä urbaaneja maailmannapoja, jotka linttaanastutuissa buutseissaan ja napapaidoissaan haaveilevat laskettelulomista ja juhannuksen vietosta jossain jota kutsuvat böndeksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti kun miettii, niin ei kunnon pihoja, kaikki kiipeilytelineet yms. sijoitettu jonnekkin keskitetysti jota autot ja ratikat ympäröivät. Talojen sisäpihohin mahdu mitään. Hienoo omistaa pulkka kun ei sillä pääse laskee missään.
No voi olla. Esimerkiksi jossain Englannin slummialueilla.
http://media.gettyimages.com/photos/woman-looks-out-from-a-residential-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeesti kun miettii, niin ei kunnon pihoja, kaikki kiipeilytelineet yms. sijoitettu jonnekkin keskitetysti jota autot ja ratikat ympäröivät. Talojen sisäpihohin mahdu mitään. Hienoo omistaa pulkka kun ei sillä pääse laskee missään.
Joo teillä siellä Porvoossa tietysti kaikki paremmin. Heko heko. Tai sitten et ole ikinä käynyt Helsingissä.
Mä kasvoin Töölössä. Kirjastoa vastapäätä. Pulkkamäkiä löytyy ihan läheltä, vaikka siitä Topeliuksenpuistosta tai Sibeliuksenpuistosta. Kesäisin lyhyt matka stadikalle. Kisis vieressä. Svulli vieressä. Töölönlahti, hietsu, Lintsi, kaikki lähellä. Bussit kotioven edestä ihan mihin halusi.
En nyt ihan osaa olla sitä mieltä että olipa ankea lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itestä olis ankeaa kasvattaa lapset siellä BÖNDELLÄ, kun ainoat harrastusmahdollisuudet on joku hiihtäminen ja ehkä pesäpallo. Kulttuuritarjonta: kyläpäivät kerran vuodessa, ohjelmana hanurimusiikkia ja kehno imitaattori naapuripitäjästä. Koulumatkat: pakko mennä bussilla. Kaverit: kaukana. Palvelut: olemattomat. Julkinen liikenne: linikalla pääsee kolmesti vuorokaudessa.
Yläasteiässä voi sentään siirtyä virittelemään mopoa, jotta pääsisi joskus pois pysähtyneestä kyläpahasesta, tai siihen olisi edes teoreettinen mahdollisuus. Viimeistään lukion jälkeen nuoret muuttavat joka tapauksessa isompiin kaupunkeihin, elleivät aio jäädä maajusseiksi tai ikuisiksi mansikanmyyjiksi piskuiselle paikkakunnalle, jolla työpaikkoja ei ole eikä sen paremmin tule. Ei, vaikka Susanna Kosken mielestä työpaikkoja löytää katselemalla metsää. Eläköityvät böndevanhemmat tuijottavat päivästä toiseen metsää, mutta pysyvät työttöminä.
Aikuistuneet lapset tulevat jouluna suuresta kaupungista käymään ja kertovat että siellä on mustia miehiä bussikuskeina. Böndevanhemmat järkyttyvät.
Miten sen nyt ottaa. Kerran oltiin 10-vuotiaan kanssa ajamassa Inkoon seuduilla jonnekin ja eksyttiin.Ajoin loputtoman pitkää hiekkatietä ajatuksena, että jossain on joku tienviitta. Ei tullut tienviittaa, vaan tie loppui meren rantaan. Siinä oli yksi puutalo, rannassa laituri ja se aava meri. Poika sanoi, että olis omituista asua tuossa talossa, avaa oven ja siinä on kaikki mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa meitä töölöläisiä monta vastaamassa. Ei ole paljon lisättävää, kun 11.45 pitää lähteä kävellen hakemaan lapsi koulusta, hammaslääkäri on klo 12 terveyskeskuksessa.
Sitten voisi hakea nuoremman iltapäiväkerhosta, käydä kaupassa ja ehkä kirjastossa ja sitten kello taitaa olla 13.30.
Lapset muuten heräsi koko päiväkotiajan n. 7.45, söivät aamupalan ja sitten käveltiin rauhassa päiväkotiin.
Hauskaa miten tätä "Helsinki on kamala paikka" -huutelua harrastavat eniten ne, jotka eivät ole käyneet muualla Helsingissä kuin keskustassa ja parissa turistikohteessa.
Ei tunnu maalaiset tajuavat että Helsingissä on alueita moneen makuun.
Lähdenkin tässä pelloille kävelemään joen rantaa pitkin - kotiovelta heppatallille ja pelloille 100 metrin matka. Ohitan samalla pulkkamäen ja uimarannan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki kuvittelee että Helsinki on sama kuin Helsingin keskusta, eduskuntatalo ja linnanmäki?
Helsinkihän on tosi iso.
Paljon lapsiperheitä asuu myös sellaisilla Helsingin alueilla kuin Paloheinä, siellä riittää metsää ja peltoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kuvittelee että Helsinki on sama kuin Helsingin keskusta, eduskuntatalo ja linnanmäki?
Helsinkihän on tosi iso.
Paljon lapsiperheitä asuu myös sellaisilla Helsingin alueilla kuin Paloheinä, siellä riittää metsää ja peltoa.
google mapsilla saa muuten katsottua ilmakuvanakin millaisia alueita Helsingistä löytyy, jos kiinnostaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töölössä vasta viihdykettä lapsiperheille onkin! Loistava pulkkamäki on muuten ihan Töölön kirjaston vieressä.
Nimenomaan. Mä elin lapsuuden 80-luvulla töölöössä ja oikein hauskaa meillä oli. Ne vanhojen kerrostalojen pihat oli mielenkiintoisia ja töölönlahdet, kalliot ja kirjaston lähi alueet mistä mainitsit. Hyvät muistot jäi töölööstä lapsuudessa. Mutsi on iisalmesta ja voivotteli että töölöössä ei tarpeeksi luontoa lapsille yms.. mutta mun mielestä oli, Itse en olisi halunnut Iisalmessa asua lapsena vaikka mukava oli käydä. Ei lasten tarvitse missään metsissä ja pelloilla elää saadakseen hyvän lapsuuden.
M37
Menee vähän ääripäähän verrata jotain yhden kadun Iisalmee ja Helsinkiä.
Eikä osaa puhua Töölöstä, vaan Töölööstä. Tai siis töölööstä. Kertoo jotain sekin.
Jos sinusta ap lehmänpaskan haistelu pöndellä tekee automaattisesti lapsuuden auvoiseksi, niin kuvittele vaan niin. Ei se ole meiltä kaupunkilaisilta mitenkään pois. Maaseudulla ainoa kulttuuriteko on tv:n katselu, museoihin lapset pääsee korkeintaan koulun luokkaretkellä 6. luokalla kerran, lähimpään naapuriin on 10 km, joten sosiaaliset suhteet ovat rajoittuneet vain omaan perheeseen. Piiri pieni pyörii, tirkistellään kyläläisten elämää, kun ei muutakaan käyttöä järjelle ole. Virikkeetöntä, ahdasmielistä, vaatimatonta. Ei kiitos!
Onneksi lapseni sai olla maalla, iso piha ja näin keittiön ikkunasta lapseni joka oli turvallisella pihalla.
Naapuri oli maailman ihanin mummu.
Suku lähellä.
Metsät lähellä ja järvet
Tietysti talossa oli tilaa temmeltää.
Puhdas ilma.
Meillä omakotitalo stadissa jossa pieni piha mutta kaksi isoa leikkipuistoa 5 minuutin kävelymatkan päässä. Hiihtoladuille ja metsälenkkeiluteille (Keskuspuisto) kävelee noin 10 minuutissa. Bussilla pääsee ratsastustallille alle vartissa tai pyörällä vieläkin nopeammin jossa omankin lapsuuteni vietin. Parempaa paikkaa ei olekaan.
Asuin lapsuuteni keskisuuren kaupungin reunassa taajaman ulkopuolella. Peltoa oli vieressä ja hirviä sun muuta. Oli tilaa. Ja olin yksinäinen. Kaverit eivät päässeet meille kovinkaan usein koulun jälkeen kun asuttiin niin kaukana. Sama toisinpäin. Kaikkiin harrastuksiin piti saada kyyti, bussitkaan ei kulkeneet. Ei niitä harrastusmahdollisuuksia sen kokoisessa kaupungissa ollut muutenkaan valinnanvaraksi asti.
Tyttäreni kasvaa Helsingissä. Lapsia on yllin kyllin naapurustossa, kavereita riittää. Harrastusmahdollisuudet jo lähialueella ovat rajattomat ja julkisilla pääsee kauempana sijaitseviin ihan itse. Ei tarvitse anella kyytejä. Kouluissa tarjonta on aivan toista luokkaa ja kun aika on voi yliopistonkin käydä ilman rahahuolia kotoa käsin.