Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on hullu? Mies vai minä
Alistettuidiootti
30.01.2017 |
Olen suhteessa miehen kanssa, joka on mielestään aina kaikessa oikeassa. Olen opetellut pyytämään anteeksi, vaikken koe olevani syyllinen.
Pyysin jopa anteeksi sitä, että ripustin liian pitkään pyykkejä. Ei kuulemma ole normaalia, että ripustaa pyykkejä 25 minuttia. Minun on täytynyt laiskotella jossain välissä.
Sisäisesti teki mieli huutaa:
"Vittu mulla meni sen vuoksi pitkään, että piti varmistaa, että jokainen bokseri ja paita on aseteltu just niinku sä haluut, koska siitä tulis sitten taas jäkätystä, jos olis vaikka t-paita väärinpäin ja se pitäis itse kääntää"
Mutta hillitsin itseni ja sanoin:
"Anteeksi. Olen kyllä koko tämän ajan ripustanut pyykkejä. Halusin vain varmistaa, että teen kaiken oikein"
Tästä mies leppyi eikä tarvinnut alkaa riidellä. Eli minulla on keinoni pitää mies mukavana. Loppuilta meni ihan kivasti. Toki kivasti meneminen vaati sen, että jatkuvasti tarkkailin tilannetta ja alistuin tarvittaessa. Pyysin anteeksi virheitäni, kuten sitä, että laitoin ruokaan kuivattuja sieniä, vaikka mies oli ajatellut, ettei ruuassa olisi niitä. Ja sitä, että katsoin kännykkääni samaan aikaan kun hän puhui minulle.
Mutta eräs asia vaivaa todella paljon. Mies puhuu äidilleen todella rumasti. Esim. jos ollaan sovittu, että mennään miehen äidille syömään klo 15, mies päättääkin lähteä salille ja tulee sieltä klo 16. Kun miehen äiti soittaa miehelleni ja kritisoi tämän käytöstä, mies hermostuu totaalisesti ja huutaa, että me ei tulla sitten ollenkaan kun täytyy sinun pillin mukaasi joka asiassa juosta.
Ehken sitten arvosta itseäni niin paljon, kun en omasta puolestani osaa loukkaantua, mutta tuntuu niin pahalta, kun miehen äiti on tehnyt ruokaa ja odottaa ja sitten joudutaan perumaan koko reissu typerästä syystä.
Luulin suhteen alussa, että mies vitsailee, kun se kritisointi alkoi. Nauroin ääneen ja yritin lähteä vitsiin mukaan. No, siitäkös mies suuttui.
Sen jälkeen vedin puoli vuotta aina pultit, kun koin, että mua alistetaan tai kohdellaan huonosti. Mutta tästä seurasi se, että mies alkoi puhua ihmisille, että olen skitso ja mielisairas. Hän jopa soitti äidilleni ja valitti "hullusta" käytöksestäni.
Lopulta aloin todella tuntea olevani hullu. Mies osaa pysyä rauhallisena. Hän ei menetä malttia, muttei myöskään anna piiruakaan periksi missään. Skitsoiluni seurauksena hän oli esimerkiksi kuukauden mykkäkoulussa. Eihän sellaista kukaan kestä.
Itse en ole pitkävihainen ja kun en jaksa katsoa mykkäkoulua, on vaan helpompi pyytää anteeksi ja ottaa syyt omille niskoilleen.
Minkälainen suuttuminen on teidän mielestä normaalia? Missä kulkee raja hullun ja oikeuksiaan puolustavan välillä? Miten suuttumusta voisi ilmaista olematta hullu, kun vastapuoli ei ymmärrä järkevää puhetta? Mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta? Eli olisiko ollut ihan kreisiä, jos olisin vaikka kaatanut pyykkitelineen ja sanonut, että ripusta itse, jos ei kelpaa? Entä jos olisin heittänyt väärin tehdyn ruuan vessanpöntöstä? Hullua vai normaalia oikeuksien puolustamista?
Alan olla ihan loppu tähän myötäilyyn. Haluaisin sekä harmonisen parisuhteen että omanarvontunnon. Tällä hetkellä se on jompi kumpi. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte?
Miten toimisit itse tilanteessa, jossa miehesi syyttäisi sinua laiskottelusta, koska olet ripustanut hänen pyykkejään liian kauan?
Kommentit (287)
Alistettuidiootti kirjoitti:
Olen suhteessa miehen kanssa, joka on mielestään aina kaikessa oikeassa. Olen opetellut pyytämään anteeksi, vaikken koe olevani syyllinen.
Pyysin jopa anteeksi sitä, että ripustin liian pitkään pyykkejä. Ei kuulemma ole normaalia, että ripustaa pyykkejä 25 minuttia. Minun on täytynyt laiskotella jossain välissä.
Sisäisesti teki mieli huutaa:
"Vittu mulla meni sen vuoksi pitkään, että piti varmistaa, että jokainen bokseri ja paita on aseteltu just niinku sä haluut, koska siitä tulis sitten taas jäkätystä, jos olis vaikka t-paita väärinpäin ja se pitäis itse kääntää"
Mutta hillitsin itseni ja sanoin:
"Anteeksi. Olen kyllä koko tämän ajan ripustanut pyykkejä. Halusin vain varmistaa, että teen kaiken oikein"
Tästä mies leppyi eikä tarvinnut alkaa riidellä. Eli minulla on keinoni pitää mies mukavana. Loppuilta meni ihan kivasti. Toki kivasti meneminen vaati sen, että jatkuvasti tarkkailin tilannetta ja alistuin tarvittaessa. Pyysin anteeksi virheitäni, kuten sitä, että laitoin ruokaan kuivattuja sieniä, vaikka mies oli ajatellut, ettei ruuassa olisi niitä. Ja sitä, että katsoin kännykkääni samaan aikaan kun hän puhui minulle.
Mutta eräs asia vaivaa todella paljon. Mies puhuu äidilleen todella rumasti. Esim. jos ollaan sovittu, että mennään miehen äidille syömään klo 15, mies päättääkin lähteä salille ja tulee sieltä klo 16. Kun miehen äiti soittaa miehelleni ja kritisoi tämän käytöstä, mies hermostuu totaalisesti ja huutaa, että me ei tulla sitten ollenkaan kun täytyy sinun pillin mukaasi joka asiassa juosta.
Ehken sitten arvosta itseäni niin paljon, kun en omasta puolestani osaa loukkaantua, mutta tuntuu niin pahalta, kun miehen äiti on tehnyt ruokaa ja odottaa ja sitten joudutaan perumaan koko reissu typerästä syystä.
Luulin suhteen alussa, että mies vitsailee, kun se kritisointi alkoi. Nauroin ääneen ja yritin lähteä vitsiin mukaan. No, siitäkös mies suuttui.
Sen jälkeen vedin puoli vuotta aina pultit, kun koin, että mua alistetaan tai kohdellaan huonosti. Mutta tästä seurasi se, että mies alkoi puhua ihmisille, että olen skitso ja mielisairas. Hän jopa soitti äidilleni ja valitti "hullusta" käytöksestäni.
Lopulta aloin todella tuntea olevani hullu. Mies osaa pysyä rauhallisena. Hän ei menetä malttia, muttei myöskään anna piiruakaan periksi missään. Skitsoiluni seurauksena hän oli esimerkiksi kuukauden mykkäkoulussa. Eihän sellaista kukaan kestä.
Itse en ole pitkävihainen ja kun en jaksa katsoa mykkäkoulua, on vaan helpompi pyytää anteeksi ja ottaa syyt omille niskoilleen.
Minkälainen suuttuminen on teidän mielestä normaalia? Missä kulkee raja hullun ja oikeuksiaan puolustavan välillä? Miten suuttumusta voisi ilmaista olematta hullu, kun vastapuoli ei ymmärrä järkevää puhetta? Mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta? Eli olisiko ollut ihan kreisiä, jos olisin vaikka kaatanut pyykkitelineen ja sanonut, että ripusta itse, jos ei kelpaa? Entä jos olisin heittänyt väärin tehdyn ruuan vessanpöntöstä? Hullua vai normaalia oikeuksien puolustamista?
Alan olla ihan loppu tähän myötäilyyn. Haluaisin sekä harmonisen parisuhteen että omanarvontunnon. Tällä hetkellä se on jompi kumpi. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte?
Miten toimisit itse tilanteessa, jossa miehesi syyttäisi sinua laiskottelusta, koska olet ripustanut hänen pyykkejään liian kauan?
Harvoin mä toivon näin paljoa että aloitus olisi provo. Jos se kuitenkaan ei sitä ole, niin lue ap tekstisi läpi kuvitellen että kirjoittaja olisi siskosi tai paras ystäväsi, ja mieti sitten mitä hänelle vastaisit.
Tsemppiä. Olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EroaminenParasTekoni kirjoitti:
Ollaankohan oltu saman miehen kanssa yksissä? :D Sen miehen kaikki exät ovat miehen mukaan aina hulluja, skitsoja, mielisairaita, laiskoja, törsääväisiä, huonoja äitejä...On se kumma, että tämä mies kerta toisensa jälkeen löytää täydellisen naisen, josta 3-5 vuodessa tuleekin täyskaheli. Lol :'D
Voisi hyvin olla. Miehen näkemys nimittäin on, että hän on kaikin tavoin yrittänyt esimerkisi auttaa erästä mielenterveyshäiriöistä kärsivää eksäänsä, mutta tämä ei ottanut apua vastaan. Eksä oli lopulta alkanut julmasti seksilakkoon. Mies oli tähän luonnollisesti reagoinut tuomalla yhteiseen kotiin toisen naisen. Eksä oli murtunut ja lopettanut seksilakon. Parisuhde oli kukoistanut hetken, mutta sitten eksän mielenterveyshäiriöt olivat taas pamahtaneet päälle. Mies oli taas yrittänyt auttaa eksäänsä, mutta hulluus oli pysynyt ja eksä lähtenyt.
Oma epäilykseni on, että eksän reaktio kyykytykseen oli ryhtyä seksilakkoon. Kun mies toi toisen naisen taloon, hän tajusi, ettei seksilakko toimi kyykytystä vähentävästi vaan sitä lisäävästi. Järkyttyneenä hän oli lopettanut lakon, koska ei ollut valmis menettämään miestä. Mutta teko oli jäänyt painamaan ja hän oireili pahaa oloaan suhteessa. Ja lopulta jätti miehen.
En voi tietää, mikä on lopullinen totuus, mutta ihmisen tuntien epäilen vahvasti jälkimmäistä.
Ap
Jos mies on T . G. Niin veikkauksesi osui lähelle oikeaa. -20 anteeksi annettua tapausta, puukkohippaa yms
Suhteenne ei ole millään tavalla normaali, vaan henkisen väkivallan värittämä, jossa syyllistämisen ja hulluksi haukkumisen taustalla on halu saada sinut alistumaan.
Eroa miehestäsi, sillä on hyvin pieni todennäköisyys, että hän tulee muuttumaan. Hänen pitäisi itse ymmärtää tekonsa, mutta vaikuttaa siltä, että hän on niin itsekäs, ettei voi.
Sinä et ole hullu, vaan nöyryytetty ihminen, joka ei uskalla sanoa vastaan. Ja sehän ei ole millään tavalla sinun vikasi. Muista pitää huoli siitä, että sinulla on TUKEA ERON JÄLKEISEEN AIKAAN.
Miehen versio kiitos. Totuus on sitten jotain teidän kahden version väliltä. Jokainenhan kertoo aina omaa etua ajatellen oman puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään malta jättää kirjoittamatta, että voi prkle, miten te voitte olla tuollaisia? En usko, että olisitte oikeasti niin tyhmiä. Joku muu syy siihen täytyy olla.
Oletteko olleet lapsesta asti niin alistettuja ja nöyriä, että ette uskalla sanoa vastaan? Vai haluatteko epätoivoisesti miellyttää miestä, jotta ette jäisi yksin? Ihan millainen peto tahansa miehenä on parempi kuin yksinäisyys, vai?
Täällä kirjoittaa ämmä, jolla on ollut sisua sanoa miehelle, että syö vaikka kynsiäsi, jos ei minun laittamani ruoka kelpaa. Minä laitan pyykkejä niin pitkään kuin tahdon, eikä se kuulu pätkääkään miehelle, ilman mitään pyykkitelineen kaatamismielenosoituksia. Ja yhtä ystävällisesti olen kertonut, että tulen sitten kun tulen, kun olen lähtenyt johonkin illalla piittaamatta miehen antamasta määräajasta.
Väärin minä olen tehnyt aina ja kaiken, mutta ei sillä mitään väliä. Kaupasta olen tuonut joskus väärää tavaraa. Olenpa hypännyt autoon, ajanut muutaman kymmenen kilometriä ja tuonut sitten oikeaa tavaraa 7-kertaisen annoksen, jotta varmasti riittää. On saanut joskus miehen harkitsemaan, mitä käskee tuoda.
Muutaman kerran on mies vaihtunut, mutta yksinäisyys on ollut suuri ilo verrattuna ilkeän miehen kanssa elämiseen.
Olen ollut lapsesta asti alistettu ja väkivaltaa on käytetty useamman vuoden. Itsetuntoa on myös muulla tavoin viety.
Kuulostat ylimieliseltä. Jos sinulla on hyvät lähtökohdat elämässäsi ja olet äärimmäisen fiksu, etkö sitten voisi hieman edes yrittää ymmärtää mitä vuosien nujertaminen saattaa ihmiselle tehdä?
Jotkut joutuvat kasvamaan sen lapsuuden ja nuoruuden opetetun arvon ja käytöksen yli. Ja sekin vaatii toistoa.
En silti ole kovin vakuuttunut siitä, että selviäisit narsistin otteesta noin helpolla. Siinä joutuu ajattelemaan ihan erilailla kuin normaali terve ihminen.
Narsisti toimi niin miten et voisi kuvitellakkaan. Normaalitilanteessa jäisi suu auki. ei sitä voi käsittää, se on normaaliuden jossain alhaalla syvällä.
Ulkopuoliset ihmiset eivät auttaneet minua julkisilla paikoilla, he muuttuivat kuuroiksi ja sokeiksi, sinä olisit varmaan samanlainen? Pelkoa on vaikea kuvitella niinkin normaaliin asiaan kuin koti, ennenkuin perheessä on kauhua. Hyvähän sitä on sanoa kuinka itse toimisi fiksummin. Minä en vain usko sinua.
Olisin voinut itse olla yksi sinunlaisistasi aiemmin, joten älä vähättele uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."
Vierailija kirjoitti:
Miehen versio kiitos. Totuus on sitten jotain teidän kahden version väliltä. Jokainenhan kertoo aina omaa etua ajatellen oman puolensa.
Mitä sillä on väliä? Jos ap kokee suhteensa noin, hän ei voi olla onnellinen. Hän ansaitsee onnen, jonka hän voi saavuttaa vain eroamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään kauhean hyvässä huudossa itseäni pidä mutta miten reppana ressukka pitää olla että tollaista p*skaa kattoisi yhtä iltaa kauempaa? Jokainen ansaitsee parempaa kuin tollainen kohtelu. Omassa kodissaan ei tule kävellä hiljaa hissukseen ja varoa suututtamasta toista. Oma koti pitäisi olla turvasatama.
Mä juoksisin ja kovaa. En taakseni kattois ja koittaisin juosta vielä kovempaa. Haiskahtaa nimittäin siltä, ettei tollasta miestä jätetä noin vain, tulee sellainen paskamyrsky ettei mitään rajaa.
Mutta tää nyt olis mun tapa toimia, en pysty myöntymään kaikenlaisiin urpoiluihin ja aivan viimeisenä kuuntelisin ukon ulinaa sen omista pyykeistä. Jokainen kuitenkin elää tavallaan ja jos ap pystyy paskan kokonaisena nielemään niin hyvä näin. Suhde jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin melkein sanoa tekstin perusteella että miehestäsi paistaa narsimi. Jätä se, ei kukaan ansaitse tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kaatuuko ja hajoaako sulta usein jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kuulostat rasittavan toistaitoselta aikuiseks ihmiseks. Miks sen miehes pitää sun aiheuttamat sotkut siivota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kuulostat rasittavan toistaitoselta aikuiseks ihmiseks. Miks sen miehes pitää sun aiheuttamat sotkut siivota?
Täällä kirjoittajan exän kaltaiset narsistit yrittää lytätä itsetuntoja kun oma uhri jo nostanut kytkintä.
Exäkö se olikin? A.p? Onhan tuo toistaitonen. Lapset sotkee tuollatavalla.
Hei,
Sinä OLET normaali! Kaikki mitä kerroit miehen käytöksestä, sopii kuvauksiin narsisteista.
Menepä ja katso youtubesta: siellä eräs nainen kertoo videossa narsistista ja toisessa siitä, millainen on narsistin uhri (ja millainen hän ei ole).
Sinä tarvitset apua. Löydät videosta myös linkin tukiryhmään. Älä jää kärsimään, et voi "parantaa" miestä. Ja luultavasti hän ajaa sinut yhä ahtaammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kuulostat rasittavan toistaitoselta aikuiseks ihmiseks. Miks sen miehes pitää sun aiheuttamat sotkut siivota?
Täällä kirjoittajan exän kaltaiset narsistit yrittää lytätä itsetuntoja kun oma uhri jo nostanut kytkintä.
Exäkö se olikin? A.p? Onhan tuo toistaitonen. Lapset sotkee tuollatavalla.
Lapset kirjoittavat tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kuulostat rasittavan toistaitoselta aikuiseks ihmiseks. Miks sen miehes pitää sun aiheuttamat sotkut siivota?
Etkö sinä ole viiden vuoden aikana rikkonut, kaatanut tai polttanut mitään pohjaan? Toki kerroin ne asiat jotka onkin oikeasti pikkujuttuja eikä turpaan vetämisen arvoista. Jos mies kaataa lasin ruokapöydässä, en jää viereen huutamaan vaan ojennan talouspaperia. Sama toimii toisinkin päin. Sinunlaisten kanssa on toki turha väitellä, olethan Parempi Ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollaisessa suhteessa, miehen mukaan en koskaan saa parempaa koska teen kaiken väärin ja kuka tahansa kohtelisi minua huonommin kuin hän koska hän sietää virheitäni hyvää hyvyyttään. Pukeudun väärin, ruoka on väärin tehty, siivoan väärin, olen ruma, olen kaiken kaikkiaan kamala. Jos lähden, tulen katumaan koko elämäni.
No, minäpä kerron mitä tapahtui kun lähdin. Aluksi tein yksin kaiken juuri kuten mies neuvoi, ihan vaan tottumuksesta. Menin terapiaan. Aloin tehdä oman mieleni mukaan. Tapasin miehen, vaikka tämän piti olla minulle mahdotonta, olenhan kaikenpuolin huono. Nyt olemme asuneet miehen kanssa yhdessä jo viisi vuotta. Saan kuulla olevani kaunis. Ruokaa laitetaan vuorotellen ja kumpikin huomioi toisen mieltymykset. Minun totaalinen epäonnistuminen uuden ruoan tekemisessä (oli oikeasti syömäkelvotonta) kuitattiin naurulla, tilattiin pizzat ja mies lupasi tiskat pohjaan palaneet kattilat. Pyykit laitamme sen mukaan kumpi ehtii, mies laittaa sukat vain varsistaan yhteen ja minä taittelen koko sukat, siellä ne elää laatikossa sulassa sovussa. Kun kaadoin lasin mehua pöydälle, mies auttoi siivoamaan. Kun rikoin astian, ostettiin uusi ilman mitään sen kummempaa. Nauramme paljon, keskustelemme syyttelemättä jos joku vaivaa ja mykkäkoulua ei pidetä.
Mutta olisihan minun eksän kanssa kannattanut yhteen jäädä, enhän minä saa mitään yhtä hyvää koskaan!
Kuulostat rasittavan toistaitoselta aikuiseks ihmiseks. Miks sen miehes pitää sun aiheuttamat sotkut siivota?
Täällä kirjoittajan exän kaltaiset narsistit yrittää lytätä itsetuntoja kun oma uhri jo nostanut kytkintä.
Meinasin juuri kirjoittaa samaa. Mutta hyvä, kun saadaan ihan eläviä esimerkkejä narsistien tyypillisistä kommenteista tänne. Ovat keskenään niin samanlaisia.
Miten te kehtaattekin sanoa ap:ta hulluksi!
Sinä et ole hullu, ap, mutta sinulta selvästi puuttuu terve kyky asettaa rajoja. Ja kuten niin usein käy, on joku tyranni tämän sinusta haistanut ja ottanut orjakseen. Hän ei arvosta sinua, etkä sinä ikinä voi oppia arvostamaan itseäsi niin pitkään, kun seurustelet miehesi kanssa.
En tiedä miksi sinulle ei ole kehittynyt sellaista normaalia omanarvontuntoa, jota ihminen elämässään tarvitsee, mutta sen tiedän että se ei ole sinun syysi. Jokaisella lapsella on syntyessään tunne siitä, että tätä tulee kohdella reilusti ja oikein. Joiltakin tämä luonnollinen, terve tunto kuitenkin riistetään jo varhaisessa vaiheessa, monesti omien vanhempien toimesta.
Älä siis syytä itseäsi. Sinulla on toki paljon työtä edessä, jotta jonakin päivänä näet itsesi arvokkaana kuten oikeasti olet, ja opit vaatimaan myös sen mukaista kohtelua. Mutta tätä työtä tulee haittaamaan, tai tekemään sen jopa mahdottomaksi, miehesi läsnäolo elämässäsi. Sillä miehesi ei ole terve, eikä hän kykene rakastamaan terveellä tavalla.
Olin itse nuoruudessani kuta kuinkin saman tyylisessä suhteessa. Kun viimein riuhtaisin itseni irti, en katunut pätkääkään, päivääkään, en sekunnin sekuntia.
Se ei ole helppoa, mutta se sinun on tehtävä ellet halua miehesi pilaavan koko elämääsi.