Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi on hullu? Mies vai minä
Alistettuidiootti
30.01.2017 |
Olen suhteessa miehen kanssa, joka on mielestään aina kaikessa oikeassa. Olen opetellut pyytämään anteeksi, vaikken koe olevani syyllinen.
Pyysin jopa anteeksi sitä, että ripustin liian pitkään pyykkejä. Ei kuulemma ole normaalia, että ripustaa pyykkejä 25 minuttia. Minun on täytynyt laiskotella jossain välissä.
Sisäisesti teki mieli huutaa:
"Vittu mulla meni sen vuoksi pitkään, että piti varmistaa, että jokainen bokseri ja paita on aseteltu just niinku sä haluut, koska siitä tulis sitten taas jäkätystä, jos olis vaikka t-paita väärinpäin ja se pitäis itse kääntää"
Mutta hillitsin itseni ja sanoin:
"Anteeksi. Olen kyllä koko tämän ajan ripustanut pyykkejä. Halusin vain varmistaa, että teen kaiken oikein"
Tästä mies leppyi eikä tarvinnut alkaa riidellä. Eli minulla on keinoni pitää mies mukavana. Loppuilta meni ihan kivasti. Toki kivasti meneminen vaati sen, että jatkuvasti tarkkailin tilannetta ja alistuin tarvittaessa. Pyysin anteeksi virheitäni, kuten sitä, että laitoin ruokaan kuivattuja sieniä, vaikka mies oli ajatellut, ettei ruuassa olisi niitä. Ja sitä, että katsoin kännykkääni samaan aikaan kun hän puhui minulle.
Mutta eräs asia vaivaa todella paljon. Mies puhuu äidilleen todella rumasti. Esim. jos ollaan sovittu, että mennään miehen äidille syömään klo 15, mies päättääkin lähteä salille ja tulee sieltä klo 16. Kun miehen äiti soittaa miehelleni ja kritisoi tämän käytöstä, mies hermostuu totaalisesti ja huutaa, että me ei tulla sitten ollenkaan kun täytyy sinun pillin mukaasi joka asiassa juosta.
Ehken sitten arvosta itseäni niin paljon, kun en omasta puolestani osaa loukkaantua, mutta tuntuu niin pahalta, kun miehen äiti on tehnyt ruokaa ja odottaa ja sitten joudutaan perumaan koko reissu typerästä syystä.
Luulin suhteen alussa, että mies vitsailee, kun se kritisointi alkoi. Nauroin ääneen ja yritin lähteä vitsiin mukaan. No, siitäkös mies suuttui.
Sen jälkeen vedin puoli vuotta aina pultit, kun koin, että mua alistetaan tai kohdellaan huonosti. Mutta tästä seurasi se, että mies alkoi puhua ihmisille, että olen skitso ja mielisairas. Hän jopa soitti äidilleni ja valitti "hullusta" käytöksestäni.
Lopulta aloin todella tuntea olevani hullu. Mies osaa pysyä rauhallisena. Hän ei menetä malttia, muttei myöskään anna piiruakaan periksi missään. Skitsoiluni seurauksena hän oli esimerkiksi kuukauden mykkäkoulussa. Eihän sellaista kukaan kestä.
Itse en ole pitkävihainen ja kun en jaksa katsoa mykkäkoulua, on vaan helpompi pyytää anteeksi ja ottaa syyt omille niskoilleen.
Minkälainen suuttuminen on teidän mielestä normaalia? Missä kulkee raja hullun ja oikeuksiaan puolustavan välillä? Miten suuttumusta voisi ilmaista olematta hullu, kun vastapuoli ei ymmärrä järkevää puhetta? Mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta? Eli olisiko ollut ihan kreisiä, jos olisin vaikka kaatanut pyykkitelineen ja sanonut, että ripusta itse, jos ei kelpaa? Entä jos olisin heittänyt väärin tehdyn ruuan vessanpöntöstä? Hullua vai normaalia oikeuksien puolustamista?
Alan olla ihan loppu tähän myötäilyyn. Haluaisin sekä harmonisen parisuhteen että omanarvontunnon. Tällä hetkellä se on jompi kumpi. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte?
Miten toimisit itse tilanteessa, jossa miehesi syyttäisi sinua laiskottelusta, koska olet ripustanut hänen pyykkejään liian kauan?
Kommentit (287)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä käytöstä vaatia kertomaan etukäteen, kuinka kauan aikoo olla ystävien kanssa tai tehdä kouluhommia. Siinä sulle ap vastaus. Lähde tuosta suhteesta. Sen jälkeen vasta ymmärrät, kuinka huonosti sua on kohdeltu ja ihmettelet, miksi olet sallinut sen.
Kiitos! Tätä mieltä olen itsekin ollut, mutta alkanut salakavalasti kyseenalaistaa, että oonkohan käsittänyt kaiken väärin enkä osaa toimia parisuhteessa.
Entä onko teidän mielestä aikuisen parisuhteen aikana aivan täysin ehdoton nounou ikinä mennä yökylään kaverille? Kun kerran eräs aika uusi ystävä pyysi, mutta mies oli sitä mieltä, että aikuisten parisuhteessa tullaan aina kotiin kumppanin viereen nukkumaan. Omasta mielestäni kuulosti hauskalta idealta. Tarkoitus oli mennä saunaan, juoda viiniä ja höpötellä yön pikkutunneille asti. Ei siinä nukkumaanmenovaiheessa jaksaisi ottaa taksia. Ja muutenkin, joskus voisi olla hauskaa viettää vähän enemmän aikaa ystävän kanssa, kun se ystävyys ei oikein pääse syvenemään, kun mulla on tarjota kalenterista vaan muutaman tunnin kahvitteluja, joiden jälkeen joka kerta lähden pois vaikka olisi kuinka hauskaa ja kaveri haluaisi pitkittää näkemistä.
Ap
Yksi ystäväni on elänyt samanlaisessa tilanteessa. Tuota ehti kestää kuitenkin 20 vuotta. Tilanne kärjistyi niin että mies alkoi vahtimaan vaimoaan ja lopulta alkoi fyysinenkin väkivalta. Vaimo pääsi pakenemaan toisella yrittämällä. Pääsi onneksi psykiatriseen hoitoon kun noin kovia on kokenut. Nykyään elää tavallista elämää uuden miehen kanssa.❤
JOTEN:Lähde kun vielä voit!❤
Ratkaisu ei ole varmasti helppo, mutta muuta ratkaisua EI OLE. Tuollainen ihminen ei pysty muuttumaan. Väsyt hänen seurassaan, ja lopulta sairastut. Tiedän että hänessä on hyviäkin puolia, joista pidät mutta ne ovat halpa hinta sinun hyvinvoinnista ja terveydestäsi.
Toivotaan paljon rohkeutta!❤
Sinä tulet hulluksi, jos jäät. Lähde ihan itsesi takia tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö minunkin erota henkisesti sairaasta vaimostani?
Hän on oikein eläkkeellä tästä syystä. Maailman vitt*maisin henkilö päivittäin.Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen.
EroaminenParasTekoni kirjoitti:
Ollaankohan oltu saman miehen kanssa yksissä? :D Sen miehen kaikki exät ovat miehen mukaan aina hulluja, skitsoja, mielisairaita, laiskoja, törsääväisiä, huonoja äitejä...On se kumma, että tämä mies kerta toisensa jälkeen löytää täydellisen naisen, josta 3-5 vuodessa tuleekin täyskaheli. Lol :'D
Voisi hyvin olla. Miehen näkemys nimittäin on, että hän on kaikin tavoin yrittänyt esimerkisi auttaa erästä mielenterveyshäiriöistä kärsivää eksäänsä, mutta tämä ei ottanut apua vastaan. Eksä oli lopulta alkanut julmasti seksilakkoon. Mies oli tähän luonnollisesti reagoinut tuomalla yhteiseen kotiin toisen naisen. Eksä oli murtunut ja lopettanut seksilakon. Parisuhde oli kukoistanut hetken, mutta sitten eksän mielenterveyshäiriöt olivat taas pamahtaneet päälle. Mies oli taas yrittänyt auttaa eksäänsä, mutta hulluus oli pysynyt ja eksä lähtenyt.
Oma epäilykseni on, että eksän reaktio kyykytykseen oli ryhtyä seksilakkoon. Kun mies toi toisen naisen taloon, hän tajusi, ettei seksilakko toimi kyykytystä vähentävästi vaan sitä lisäävästi. Järkyttyneenä hän oli lopettanut lakon, koska ei ollut valmis menettämään miestä. Mutta teko oli jäänyt painamaan ja hän oireili pahaa oloaan suhteessa. Ja lopulta jätti miehen.
En voi tietää, mikä on lopullinen totuus, mutta ihmisen tuntien epäilen vahvasti jälkimmäistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö minunkin erota henkisesti sairaasta vaimostani?
Hän on oikein eläkkeellä tästä syystä. Maailman vitt*maisin henkilö päivittäin.Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen.
Miten se vittuilu sun tapauksessa ilmenee?
Ap
Olen itse ollut (ja hieman vieläkin) tuollainen kontrolloiva kuten miehesi. Asian tajuamiseen on mennyt todella pitkä aika ja monta keskustelua ja varsinainen herätys tuli kun mieheni alkoi kysellä, että "miksi/mikä sua ärsyttää jos mulla menee johonkin +/-3min tai jos teen asiat tietyssä järjestyksessä jne. ja miten se vaikuttaa sun elämään tai mihinkään muuhunkaan?"
Loppupeleissä tajusin ettei kyse ole varsinaisesti kontroloinnin tarpeesta vaan siitä että ahdistun jos tapahtuu jotain oletetusta poikkeavaa. Tämä taas liittyy diagnosoituun ahdistushäiriööni.
Asian ymmärtämisen jälkeen minun on ollut helpompi sietää poikkeuksia ja toisaalta mies osaa kertoa etukäteen asioista enemmän.
Miehesi tapauksessa kyse voi olla jostain muustakin, mutta normaalia tuo ei ole. En kuitenkaan suosittele "vastaan" taistelua, sillä hänellä on varmasti mielessään ja mielestään looginen perustelu käytökseensä.
Tuosta eroon pääseminen voi olla pitkän tien takana mutta jos haluat yrittää, suosittelisin että kysyisit häneltä rauhallisesti perustelut noihin ärsyttävin/outoihin kommentteihin.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut vuosia vierestä kuvailemaasi tilannetta,jossa mies kontrolloi koko perhettä.Kaikki tehdään miehen ehdoilla,hän kontrolloi muiden mielialoja,jotka hänellä itsellä saattavat vaihtua päivittäin.Silloin kukaan muukaan ei iloitse vaan hän saattaa kehittää ilmiriidan.Olen kerran ollut todistamassa tätä saman katon alla,kun muu perhe saa osakseen silmitöntä raivoa,koska hänellä on paha olla.Yritin vedota hänen järkeensä tuossa tilanteessa,pysyin rauhallisena ja koetin perustella mahdollisimman hyvin kantani,mutta hän ei kyennyt ottamaan mielipidettäni vastaan vaan raivostui entisestään.En pelkää hänen kaltaisiaan ihmisiä,mutta jouduin poistumaan samasta tilasta,kun huomasin,ettei hän pysty rauhoittumaan eikä ole kykenevä kuuntelemaan.Hänen tavoitteena oli vain nujertaa minut.Kerrottakoon,että riidan aihe ei ollut mitenkään vakava saati perheen henkilökohtainen,joten uskalsin siihen puuttua,koska huomasin,että koko muu perhe oli jo alistettu. Kaikista surullisinta mielestäni on,että muu perhe on täysin mukautuvaisia tähän kaikkeen.Ovat kadottaneet itsensä,mielipiteensä,oman arvon tunteensa mielistellessään tätä yhtä häiriintynyttä yksilöä,joka ei kykene käsittelemään tunteitaan terveellä tapaa,myöntämään ongelmiaan saati hakemaan apua.Silloin voisi jo todeta,että tuskin enää muuttukaan.Kyseessä kumminkin +50-vuotias mies,joka on siis ollut tällainen nuoruudestaan lähtien. Mitä yritän sanoa on kai,että arvosta itseäsi sen verran,että lähdet pois ennen kuin kuihdut.
Mun on paha mieli sun puolesta ap. Joudut täältä kyselemään epävarmana, minkälainen tapa toimia on oikein. Jokainen tietenkin luo omat säännöt parisuhteeseen mutta se, että toinen sanelee koko ajan, miten sun pitää toimia, on jo ihan helvetin väärällä polulla. Sä olet aikuinen nainen ja teet itse omat päätöksesi. Jos et petä tai valehtele, niin kaikkiin muihin asioihin sulla on lupa vain siksi, että sulla on yli 18-vuotiaana ihmisenä itsemääräämisoikeus. Ja pettämiseen ja valehteluunkin sulla on oikeus mutta ne eivät tietenkään hyvään parisuhteeseen kuulu.
Minä esimerkiksi ihan itse päätän, milloin näen ystäviä, kuinka kauan ja missä. Totta kai otan huomioon muun perheen ja katson kalenterista, ettei tule päällekkäisyyksiä. Jollei meillä ole ohjelmaa ko. päivälle/illalle, niin sovin ihan ilman mitään "miehen lupaa ja siunausta" asialle. Sitten vain ilmoitan, että tuolloin ja tuolloin menen. Ihan myös yökylään tissuttelemaan viininä ja höpöttelemään. En ole koskaan pettänyt eikä mies koe mitään syytä kahlita minua. Kuten ei toisinkaan päin. Näillä mennään niin kauan, kun tämä toimii. Tehdään jopa ihan naistenreissuja (kuten mieskin miestenreissuja) milloin minnekin päin Eurooppaa.
Ap. Sulla on nyt monta syytä lähteä. Lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, ymmärrät kai, että on ihan sama, miten yrität muuttaa itseäsi tai käyttäytymistä (tai pyykkien ripustamista). Tilanne ei tule muuttumaan, koska VIKA EI OLE SINUSSA.
Onglma on yksin miehen mutta sinä ajattelet, että sinä voisit sen jotenkin ratkaista.
Juokse.
Olet sairaan narsistin uhri! Lähde heti, ellet tosiaankin halua seota kokonaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava mies, pidä kiinni tuosta löydöstä. Rakkautensa se vielä osoittaa vetämällä turpaan ja selitykseksi kertoo olleen huonon päivän ja sinä uskot.
Hyvä että olet älynnyt jo kyseenalaistaa onko kaikki hyvin. Siitä se ymmärrys alkaa ja voit alkaa valmistella tilanteesta poistumista pysyvästi.
Katso olisiko tästä apua asian pidempään ja hiukan ammatimaisempaan käsittelyyn:
https://www.narsistienuhrientuki.fi/
Ei tarvitse puolison olla narsisti, silti saat sieltä vertaistukea ja vinkkejä.
Miehesi on persoonallisuushäiriöinen. Et ikinä pysty tekemään hänen mielikseen, koska hän muuttaa sääntöjä jatkuvasti oman mielensä mukaan, eikä varmasti lopulta itsekään muista mitä aiemmin on "sovittu" eli hän on sanellut. Hän pyrkii alistamaan sinut. Miksi sinun, aikuisen ihmisen, pitäisi kuunnella hänen ohjeitaan kaikessa? Eikö taustalla ole silloin melkoisen ylimielinen oletus siitä, että hänen tarpeensa menevät aina sinun tarpeidesi edelle?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on persoonallisuushäiriöinen. Et ikinä pysty tekemään hänen mielikseen, koska hän muuttaa sääntöjä jatkuvasti oman mielensä mukaan, eikä varmasti lopulta itsekään muista mitä aiemmin on "sovittu" eli hän on sanellut. Hän pyrkii alistamaan sinut. Miksi sinun, aikuisen ihmisen, pitäisi kuunnella hänen ohjeitaan kaikessa? Eikö taustalla ole silloin melkoisen ylimielinen oletus siitä, että hänen tarpeensa menevät aina sinun tarpeidesi edelle?
Luulen, että hän on kyvytön näkemään muiden tarpeita. On aivan turha edes odottaa, että hän lukisi tilanteita. Hänelle voi vääntää rautalangasta esimerkiksi että "tällä hetkellä tunnen oloni kuumeiseksi ja kyllä, olen myös mitannut kuumeen, joten kyse ei ole laiskuudesta. Tarvitsen parantuakseni rauhaa, joten arvostaisin, jos saisin maata vain peiton alla".
Mutta riippuu aivan hänen mielialastaan, miten hän tällaiseen pyyntöön reagoi. Jos hän leikkii hyvää poikaystävää, hän saattaa jopa tuoda kupin teetä näytösluonteisesti, eli täytyy muistaa osoittaa äärimmäistä kiitollisuutta. Mutta aivan yhtä hyvin hän voi kyseenalaistaa sairauteni tai sanoa, ettei kuume ole syy luistaa kotitöistä tai kauppareissuista. "Jos asuisit yksin niin eihän sulle sillonkaan kukaan kaupassa kävisi. Ihan samalla tavalla voit nytkin käydä kaupassa. Voit jopa virkistyä. Olet varmaan taas maannut koko päivän kotona. Luultavasti kuumekin johtuu siitä. Kyllähän sitä sairastuu, kun vaan makaa eikä tee mitään"
Ap
Ei tämä ole provo. Tällaisia ihmisiä on, oma isäni esimerkiksi.
Joka päivä kun tuli töistä kotiin alkoi virheiden etsiminen ja niistä möykkääminen. Äiti siihen sitten selkä kumarassa nöyränä anteeksi pyytelemään. Äiti oli sentään pehepäivähoitaja jolla koko päivän talo täynnä lapsia, kummakan jos ei talo oltu nuoltu puhtaaksi klo 17 mennessä...
Kerran äiti palkkasi siivoojan, yhdessä koko päivän puunasivat taloa, että kerankin ei olisi sanomista. No, isä kiersi taloa ees taas ja ilme synkkeni koko ajan (ei löytynyt valittamista) viimein tuli makkarista voitonriemuisena: "et EES vaatekomeroa ole saanut siistittyä".
Me lapset opittiin olemaan täysin näkymättömiä, hajuttomia ja vaivattomia. Siitä on opeteltu aikuisikä pois.
Kumpi on hullu, isä vai äiti joka nöyränä nielee kaiken ja on "uhri"?
Isä viimein vaihtoi toiseen naiseen jolla ns. pysyy kaulin kädessä. Hah! Tunnen suurta tyydytystä kun se pisti ukon kuriin!
Niin että lähde. Ei mulla muuta.
Ei tämä ole provo. Tällaisia ihmisiä on, oma isäni esimerkiksi.
Joka päivä kun tuli töistä kotiin alkoi virheiden etsiminen ja niistä möykkääminen. Äiti siihen sitten selkä kumarassa nöyränä anteeksi pyytelemään. Äiti oli sentään pehepäivähoitaja jolla koko päivän talo täynnä lapsia, kummakan jos ei talo oltu nuoltu puhtaaksi klo 17 mennessä...
Kerran äiti palkkasi siivoojan, yhdessä koko päivän puunasivat taloa, että kerankin ei olisi sanomista. No, isä kiersi taloa ees taas ja ilme synkkeni koko ajan (ei löytynyt valittamista) viimein tuli makkarista voitonriemuisena: "et EES vaatekomeroa ole saanut siistittyä".
Me lapset opittiin olemaan täysin näkymättömiä, hajuttomia ja vaivattomia. Siitä on opeteltu aikuisikä pois.
Kumpi on hullu, isä vai äiti joka nöyränä nielee kaiken ja on "uhri"?
Isä viimein vaihtoi toiseen naiseen jolla ns. pysyy kaulin kädessä. Hah! Tunnen suurta tyydytystä kun se pisti ukon kuriin!
Niin että lähde. Ei mulla muuta. Suljet korvasi kaikelta syyttelyltä ja tulevalta mustamaalaamiselta (jota muutoin tulee jatkumaan koko loppuelämäsi jos et lähde) ja hankit oman terveemmän elämän kaukana tuosta ukosta.
Alue: Aihe vapaa
Aivan sama, onko hän asberger, narsisti vai psykopaatti, tilanne pahenee vain koko ajan. Hän nauttii toisten ihmisten alistamisesta eikä siitä muutu. Lähde pois tuollaisesta suhteesta, tai todella sairastut.