Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on hullu? Mies vai minä
Alistettuidiootti
30.01.2017 |
Olen suhteessa miehen kanssa, joka on mielestään aina kaikessa oikeassa. Olen opetellut pyytämään anteeksi, vaikken koe olevani syyllinen.
Pyysin jopa anteeksi sitä, että ripustin liian pitkään pyykkejä. Ei kuulemma ole normaalia, että ripustaa pyykkejä 25 minuttia. Minun on täytynyt laiskotella jossain välissä.
Sisäisesti teki mieli huutaa:
"Vittu mulla meni sen vuoksi pitkään, että piti varmistaa, että jokainen bokseri ja paita on aseteltu just niinku sä haluut, koska siitä tulis sitten taas jäkätystä, jos olis vaikka t-paita väärinpäin ja se pitäis itse kääntää"
Mutta hillitsin itseni ja sanoin:
"Anteeksi. Olen kyllä koko tämän ajan ripustanut pyykkejä. Halusin vain varmistaa, että teen kaiken oikein"
Tästä mies leppyi eikä tarvinnut alkaa riidellä. Eli minulla on keinoni pitää mies mukavana. Loppuilta meni ihan kivasti. Toki kivasti meneminen vaati sen, että jatkuvasti tarkkailin tilannetta ja alistuin tarvittaessa. Pyysin anteeksi virheitäni, kuten sitä, että laitoin ruokaan kuivattuja sieniä, vaikka mies oli ajatellut, ettei ruuassa olisi niitä. Ja sitä, että katsoin kännykkääni samaan aikaan kun hän puhui minulle.
Mutta eräs asia vaivaa todella paljon. Mies puhuu äidilleen todella rumasti. Esim. jos ollaan sovittu, että mennään miehen äidille syömään klo 15, mies päättääkin lähteä salille ja tulee sieltä klo 16. Kun miehen äiti soittaa miehelleni ja kritisoi tämän käytöstä, mies hermostuu totaalisesti ja huutaa, että me ei tulla sitten ollenkaan kun täytyy sinun pillin mukaasi joka asiassa juosta.
Ehken sitten arvosta itseäni niin paljon, kun en omasta puolestani osaa loukkaantua, mutta tuntuu niin pahalta, kun miehen äiti on tehnyt ruokaa ja odottaa ja sitten joudutaan perumaan koko reissu typerästä syystä.
Luulin suhteen alussa, että mies vitsailee, kun se kritisointi alkoi. Nauroin ääneen ja yritin lähteä vitsiin mukaan. No, siitäkös mies suuttui.
Sen jälkeen vedin puoli vuotta aina pultit, kun koin, että mua alistetaan tai kohdellaan huonosti. Mutta tästä seurasi se, että mies alkoi puhua ihmisille, että olen skitso ja mielisairas. Hän jopa soitti äidilleni ja valitti "hullusta" käytöksestäni.
Lopulta aloin todella tuntea olevani hullu. Mies osaa pysyä rauhallisena. Hän ei menetä malttia, muttei myöskään anna piiruakaan periksi missään. Skitsoiluni seurauksena hän oli esimerkiksi kuukauden mykkäkoulussa. Eihän sellaista kukaan kestä.
Itse en ole pitkävihainen ja kun en jaksa katsoa mykkäkoulua, on vaan helpompi pyytää anteeksi ja ottaa syyt omille niskoilleen.
Minkälainen suuttuminen on teidän mielestä normaalia? Missä kulkee raja hullun ja oikeuksiaan puolustavan välillä? Miten suuttumusta voisi ilmaista olematta hullu, kun vastapuoli ei ymmärrä järkevää puhetta? Mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta? Eli olisiko ollut ihan kreisiä, jos olisin vaikka kaatanut pyykkitelineen ja sanonut, että ripusta itse, jos ei kelpaa? Entä jos olisin heittänyt väärin tehdyn ruuan vessanpöntöstä? Hullua vai normaalia oikeuksien puolustamista?
Alan olla ihan loppu tähän myötäilyyn. Haluaisin sekä harmonisen parisuhteen että omanarvontunnon. Tällä hetkellä se on jompi kumpi. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ratkaisitte?
Miten toimisit itse tilanteessa, jossa miehesi syyttäisi sinua laiskottelusta, koska olet ripustanut hänen pyykkejään liian kauan?
Kommentit (287)
Tuon miehen kanssa elämä on tuota. Ilman miestä jotain muuta. Pienen pieni mahdollisuus, että mies voisi muuttua, mutta se vaatii hänen oman motivoitumisensa asiaan, heräämisen siihen, että hän on dominoiva kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos tämä on totta, niin tuo on todella sairasta henkistä väkivaltaa. Kerää kamasi ja lähde heti.
En keksi edes muuta sanottavaa.
Molemmat ootte hulluja. Miehen käytös ei ole normaalia ja sä oot hullu kun siedät moista käytöstä. Lähde äkkiä pois tuollaisesta suhteesta. Voit löytää ihan normaalinkin ihmisen rinnallesi.
Pystyn päivystämään tässä keskustelussa seuraavat kaksi tuntia ja senkin jälkeen, mutta saattaa tulla viiveitä. Vastaan mielelläni kysymyksiin, mutta yritän samalla olla paljastumatta.
Toivottavasti jaksoitte lukea kirjoituksen läpi. Siitä taisi tulla aika pitkä.
Ap
Mulla oli nuoruudessa tuontapainen suhde. Lemppasin miehen vuoden jälkeen, koska munankuorilla kävely söi multa liikaa energiaa.
Vastaus: miehesi on pimeä ja sinäkin sairastut ellet lähde suhteesta asap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluja molemmat. Kumpikin omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tyranni ja sinä olet tossukka. Lähde, jos saat kasvatettua selkärangan!
SInä, kun et ole jo lähtenyt ja mies vaikuttaa ihan hullulta.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en olisi asunut viikkoakaan tuollaisen ihmisen kanssa. Ei ole mitään niin ihanaa ominaisuutta, että hyväksyisin sen takia tuollaista käytöstä. Ei mitään, vaikka olisi maailman prinssi ja komein ja rikkain ja tyylikkäin. En keksi ensimmäistäkään syytä miksi antaisin itseäni kohdella noin. Onneksi sä näköjään keksit. Hyvää jatkoa.
Nyt ymmärrän miksi miehet (osa) pitävät naisia tyhminä. Miksi ihmeessä olet suhteessa moisen läjän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty ymmärtämään miten olet edes päätynyt tuollaiseen tilanteeseen?
Ihan järkyttävää.
Minä en siivoa, kokkaa, jne. vaan mieheni hoitaa meillä nämä hommat. Kiitän aina kaikesta vuolaasti ja ihastellen! Aidosti arvostan, että joku viitsii minulle tehdä nenän eteen ruoan! Saajapuoli ei ikinä arvostele tekijää, päin vastoin!
Mutta olet siis ehdottomasti henkisen väkivallan uhri ja sinun pitää lähteä suhteesta heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Silmiä avaavaa, kuinka moni on sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä. Oon itse muuttanut käytöstäni moneen kertaan ja mikään ei tunnu toimivan ton kanssa.
Nyt oon diagnosoinut hänet itse aspergeriksi. Helpottaa oloa, kun ajattelee, että toinen ei voi mitään käytökselleen. Mutta pahalta se kuitenkin tuntuu. Enkä tiedä, onko hän asperger vai pelkästään kusipää.
Ap
Tuo kuulostaa ihan appiukoltani. Pidä vaan puolesi ellet halua päätyä vuosikymmeniksi miehen kynnysmatoksi. Anoppini on juuri tuollainen mielistelijä, ja on jopa minulle sanonut, että pistä aina hanttiin ette vaan käy kuin hänelle. Tiedostaa että häntä kohdellaan todella huonosti, mutta ei enää osaa/jaksa yrittää muuttaa omaa suhtautumistaan miehen jatkuviin vaatimuksiin ja nuhteluihin. Onneksi oma mieheni ehti kypsyä isänsä pillin mukaan tanssimiseen siinä määrin, että kunnioittaa ja huomioi muita ihmisiä ihan eri tavalla. On myös jossain määrin katkera äidilleen tämän selkärangattomuudesta, koska lapsuus/nuoruus tuollaisessa kodissa ei ollut mitenkään idyllinen.
Tiedät itsekin, että se äijä on hullu.
Sanot sille mikä mättää ja vaadit korjaamaan ongelmansa tai suhde on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi asunut viikkoakaan tuollaisen ihmisen kanssa. Ei ole mitään niin ihanaa ominaisuutta, että hyväksyisin sen takia tuollaista käytöstä. Ei mitään, vaikka olisi maailman prinssi ja komein ja rikkain ja tyylikkäin. En keksi ensimmäistäkään syytä miksi antaisin itseäni kohdella noin. Onneksi sä näköjään keksit. Hyvää jatkoa.
Sama. Jos olisi pakko asua jonkun kanssa (yksin ei olisi vaihtoehto), niin mieluummin ottaisin maailman rumimman, köyhimmän, typerimmän ja likaisimman miehen, jolla on normaalit käytöstavat, kuin tuon sinun "kumppanisi".
Mies ei ole normaali. Kuulostaa todella surulliselta. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista valitusta ja määräilyä! Kyllä pyykit saa laittaa kuivumaan miten haluaa ja miten pitkään haluaa. Eikä kuukauden mykkäkoulu kuulosta hyvältä myöskään.
Kannattaa lähteä äkkiä ennen kuin tilanne pahenee.
Täältä ääni harmoniselle parisuhteelle ja omanarvontunnolle! Tuo on aivan erinomainen tavoite. Nyt vain kiireen vilkkaan etsimään miestä, jonka kanssa tähän tavoitteeseen voi päästä.
Jätä paska.