HS:"Koulu lannisti lahjakkaan mutta villin lapseni – syrjäytyminen alkoi jo tarhaiässä"

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Oletteko omasta vai muidenkin mielestä lahjakkaita?

Nykykoulu on muuten aika hyvä -ei toki virheetön. Lahjakkaalle lapselle toki helppo. Jälki-istuntoonhan nykyisin joutuu vaan jos on todella paha muille. Ei äänekkyydestä tms. Niin ja muuten - lahjakas lapsi ymmärtää senkin, että vaikka joku asia olisi hänelle helppoa niin jollekin toiselle ei ole. Eli ei ala meuhkaamaan kun niille jotka ei heti opi opetetaan. Lahjakas ymmärtää antaa tukensa myös muiden oppimiselle. Lahjakkaalla on tilannetajua ja kykyä auttaa myös muita.

Minun lapseni oli oikeasti erityislahjakas. Pystyi omaksumaan asiat hälinässäkin eikä tarvinnut koskaan ylimääräistä huomiota, koska sai sitä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vilkkaus on eri asia kuin huono käytös. Olen aina käyttäytynyt hyvin, vaikka olen vilkas. Arvostan muita ihmisiä ja tuon sen positiivisesti ilmi. Minulla on normaalit käytöstavat hallussa, olen hiljaa, kun muut puhuvat ja vastaan kun kysytään. Mutta silti tiedän ihmisiä, jotka inhoavat vilkkauttani.

Juuri näin! Mutta huonotapaisten lasten vanhemmat menevät piiloon vilkkauden ja lahjakkuuden taakse. Sillä on helppo syyttää muilta ja unohtaa oma rooli.

PS. Vilkkaat ja lahjakkaat lapset usein auttavat heikompia oppimaan tai antavat ainakin sille tilaa - ja saavat siinä itsekin sivussa lisähaastetta. 

Omalla lapsellani (nyt 4. lk) on testattu mm. Adhd ja asperger ja tehty erilaisia testejä neurologin vastaanotolla (mm aivosähkökäyrää otettu nukkuessa). Tulos: matemaattinen, verbaalinen ja hahmottamisen kyky poikkeuksellisen hyviä. Vaikeuksia taas tunnistaa kuvista tunteita. Eli asperger-piirteitä, mutta ei diagnoosia. Aivojen toiminta sinällään normaalia.

Että vaikea tästä on repiä suurta riemua. Tyyppi on hyvä koulussa, saa kymppejä melkein kaikesta, tekee matikassa jo kaksi vuotta vanhempien tehtäviä, kirjoittaa pitkiä tarinoita, lukee 500 sivuisen kirjan heittämällä päivässä, ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä uskomattoman kypsällä tavalla jne. Vertailukohteena kolme vuotta vanhempi veli.

Mutta sosiaalisesti ei pärjää. Ei osaa olla hiljaa, töksäyttelee luokassa asiattomuuksia, väittää vastaan... kavereita on kyllä vapaa-ajalla mukavasti, koulu vaan saa hänestä ikävät piirteet esiin.

Miksi opettajilta otetaan pois lainsäädännöllä kurinpidolliset mahdollisuudet?

Pitäisi saada pitää kuria huutamalla, erottamalla koulusta, heittämällä luokasta häirikkö ulos, laittamalla lisätehtäviä suoritettaviksi, jälki-istuntoa vaikka joka päivä... enää ope ei voi tehdä mitään ilman neuvottelua tai toisen aikuisen paikallaoloa ja muuta lässynläätä. Eihän tuollaiseen todelliseen riiviöön saa kuria kuin kovilla otteilla. Miksei niitä saa käyttää?

Vartijat kouluihin, niin antavat pampusta.

Kyseessä osaamattomat vanhemmat tai lapsella joku kehityshäiriö. Lastenneurologille pitää viedä tutkittavaksi ja tarvittaessa siirto apukouluun tms. jossa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Sama juttu meilläkin molemmilla vanhemmilla.  Todistukset kiitettäviä aina, mutta se kellotaajuus koulussa vaan oli niin järkyttävän hidas! Molemmat ollaan oltu jälki-istunnoissa ja ties missä keskusteluissa. Nykyään molemmat akateemisia ja hyvin työllistettyjä. Valitettavasti meilläkin lapsia, jotka ei välttämättä istu ihan peruskouluun. 

Ja valitettavasti sillä opettajan sukupuolella on merkitystä. Itse tulin toimeen loistavasti 5. - 6. luokan miesopettajan kanssa ja nykyään olen teknisellä alalla, jossa on paljon helpompaa toimia kuin naisvaltaisilla aloilla. Keskitytään hommiin, eikä mihinkään epäolennaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi opettajilta otetaan pois lainsäädännöllä kurinpidolliset mahdollisuudet?

Pitäisi saada pitää kuria huutamalla, erottamalla koulusta, heittämällä luokasta häirikkö ulos, laittamalla lisätehtäviä suoritettaviksi, jälki-istuntoa vaikka joka päivä... enää ope ei voi tehdä mitään ilman neuvottelua tai toisen aikuisen paikallaoloa ja muuta lässynläätä. Eihän tuollaiseen todelliseen riiviöön saa kuria kuin kovilla otteilla. Miksei niitä saa käyttää?

Vartijat kouluihin, niin antavat pampusta.

Itse kannatan etälamauttimen käyttöä kun se tehoaa hyvin jopa aikuisiin.

Jos pikkupirua ei ole opetettu vanhempiensa toimesta käyttäytymään niin jossain vaiheessa se on viranomainen joka toimii rajojen asettajana.

Häirikkölapsi on otettava pois luokasta häiritsemästä muitten koululaisten oppimista ja sijoitteva sellaiseen yksikköön missä rajat löytyvät.

Aina ei rajoja opita lempeydellä ja ymmärryksellä mutta rajat on oltava koska muuten toiset lapset ja aikuiset kärsivät.

Pahinta mitä voi tehdä on välillä olla lempeä ja sitten kurittaa ilman syytä koska silloin mieli hajoaa eli toimissa pitää olla ennustettava.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

Meidän luokassa oli sellainen toimimistapa että ne jotka hiffasivat nopeasti homman jujun ja saivat tehtävät tehtyä, auttoivat niitä joilla oli hankalaa. Toimi ainakin omalla kohdallani, ei ollut tylsää, sai jopa jaloitella ja kaveritkin hyötyivät, kun saivat toisen lapsen näkökulman ja asia aukeni sitä kautta paremmin. Muutama luokassa oleva vilkas ei-lahjakas ipanakin oppi ennemmin toisen lapsen kautta, kuin yleisessä opetuksessa liitutaulua seuraamalla. Myös itse hyötyi siitä aika tavalla, oppi toisen opettamisen kautta myös opiskelemaan itsenäisesti uusia asioita, kun tajusi, miten kannattaa uutta asiaa tarkastella.

En usko, että tämä toimii kaikilla, ja tietenkään lapsia ei saa velvoittaa opettamaan toisiaan tai vastuuta mukulan oppimisesta ei saa ulkoistaa toiselle mukulalle. Oman yliopisto-oppiaineen haastavimmissa ja työläimmissä kursseissa yhteistyötä, toisen opettamista ja keskenään pähkäilyä hyödynnetään jatkuvasti, ja se tuottaa todella hyviä tuloksia ainakin aikuisilla. Ehkä hyvin yksinkertainen muoto siitä toimisi myös ala-astetasolla, kunhan touhu on pääsääntöisesti kuitenkin opettajajohtoista.

TES:n mukainen palkka niille lapsille, jotka toimivat opettajana luokassa. Aivan älyttömän huono idea jatkuvasti käytettynä. Tämä saa osan lapsista menemään italialaiseen lakkoon, ja tekemään hommat mahdollisimman hitaasti, jotta ei joudu opettajaksi. Osan lapsista nostaminen opettajaksi tekee myös ryhmässä huonoa eripuraa, koska se eriarvoistaa ja nostaa toisia ylemmäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Mitä siellä koulussa pitäis konkreettisesti tehdä että se ois ollut teille sopiva paikka? Vastauksessa voit yrittää huomioida myös sitä että koulussa muitakin oppilaita. 

Mun mielestä lapsi saisi lähteä kotiin tai saisi muuta vapaa-aikaa, kun päivät hommat on tehty. Esim. temppurataa salissa, kuvista/käsityötä (mistä tykkää). Vapaa-aika toimi aikuisillakin suurimpana palkkiona, joten sitä käyttäisin. Mutta valittevasti jokaisen koululaisen pitää istua koulussa ne tietyt tunnit per vuosi. Aivan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lahjakkuuteni, minun, minun, minun poikani, minun minun, minun. Pointti ei taida olla tässä vaikka moni niin luuleekin. Ihmisiä on hyvä kasvattaa ottamaan muutkin huomioon. Ongelma on jos ihminen kokee ettei häntä oteta huomioon. On ihmisiä joiden on vaikeampi saada vastakaikua ja näihin ihmisiin tulisi keskittyä enemmän jotta hekin tuntisivat kuuluvansa porukkaan johon kannattaa antaa panoksensa. On tärkeää että ihmisellä on halu toimia yhdessä. Yhteiskuntamme on tässä mielessä kovin kapealla sektorilla. Se on hienoa jos joku on lahjakas mutta häntä olisi kannustettava yhteisöllisyyteen eikä vastakkainasetella kuten nämäkin monet viestit täälä kertovat karua totuuttaan ihmisten itsekeskeisyydestä.

Niin, mitä se yhteisöllinen huomiominen sitten on. Tuskin pääasiassa hiljaa olemista?

Uskon että häiriköinti vähenisi, jos lapsia kannustettaisiin olemaan äänessä. Keskustelemaan, väittelemään, esittämään ajatuksiaan, haastamaan ja sitä kautta myös kuuntelemaan mitä se kaveri sanoo.

Tilanteen mukaan pelkästään, sinun metodisi ei ota tilannetta ollenkaan huomioon. Itse olin äänekäs mutta osasin olla myös hiljaa kun minua kasvatettiin ymmärtämään, että joissakin tilanteissa pitää kunnioittaa tilanteen ehtoja, jotta yhteisö ei närkästy, jotta koettasiin vastavuoroisuutta. Pitää tehdä sitä duuniaan eli opettaa ja kertoa rajoista joiden ymmärtäminen helpottaa kaikkien elämää. Kasvattakaa niitä lapsianne ja olkaa läsnä(ei liikaa) kertomassa miksi mitenkin toimitaan jotta elämä soljuisi paremmin kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Olin itse ala-asteella todella arka ja pelkäsin kaikkia vähänkin villimpiä lapsia. Minulla on kaksi poikaa, jotka etenkin pieninä olivat varsin rauhallisia. Silti, vaikka keksin kritisoitavaa mielipidekirjoituksen kirjoittajasta, myönnän myös ymmärtäväni häntä. Joskus ihan oikeasti käy niin, että lapsi on jo temperamentiltaan todella haastava, aivan normaalin rajoissa. Muistan eräänkin äitituttavan, jolla oli suurperhe, aivan ihastuttavia lapsia, ja sitten syntyi se ns. "riiviö". Jo vauvana hän vain huusi ja huusi ja huusi, myöhemmin hän oli juuri se kasvattamaton penska, joka ei pysynyt nahoissaan. Ikään kuin vanhemmat olisivat yhtäkkiä muuttuneet ihan kädettömiksi. Ihailin todella tämän äidin lehmänhermoja, hänellä oli todella kestettävää. Ja varmaan enemmän kuin lapsen käytös häntä ahdistivat ne silmäykset, joita luultavasti sai aina peräänsä, missä vaan lapsensa kanssa kulki. Tietysti joskus on niin, että vanhemmat vaan kerta kaikkiaan sössivät kasvatuksen, mutta ei lapsi ole mikään tyhjä taulu, joka vain täytetään. Vaikka kerroin, että lapseni ovat varsin rauhallisia, esikoisellani kävi niin, että älykkäänä lapsena hän turhautui koulussa ja sen jälkeen koulu onkin ollut ihan tervanjuontia. Ylipäänsä innostus oppia uutta katosi. No, kaipa tämä on monen mielestä sitten se koulun tarkoitus: tasapäistää hinnalla millä hyvänsä. Kunhan istuu hiljaa, kaikki on hyvin. Itse myönnän olevani surullinen.

Kiitos, kun otit esille tämän puolen asiasta. Itselläni samantyyppinen kokemus. Esikoiseni on hillitty, rauhallinen ja sosiaalisesti taitava. Niin päiväkodista kuin koulustakin hänestä on tullut vain hyvää palautetta. Kuopus (samoista geeneistä, samalla kasvatuksella) onkin sitten toista maata. Hänen on vaikea pysyä paikallaan pitkiä aikoja ja on kaiken kaikkiaan sellainen touhottaja. Hyväntahoinen kyllä, ei kiusaa muita, mutta selvästi välillä ärsyttää toisia lapsia ja aikuisia, kun on välillä suuna-päänä. Kaverisuhteet ovat olleet paljon haastavampia kuin esikoisella.

Tällä meidän "riiviöllä" on paha refluksitauti, ja se lienee pitkälti hänen levottomuutensa taustalla. Kun on fyysisesti huono olla, lapsi pyrkii "harhauttamaan" itseään pysymällä jatkuvassa liikkeessä ja unohtaakseen näin pahan olon. Lapsi on menossa syksyllä kouluun, ja joutuu ilmeisesti vielä ennen sitä leikkaukseen tuon refluksin takia, kun lääkkeillä ei ole saatu riittävää apua ja ruokatorven limakalvoon on tullut muutoksia, jotka pitkään jatkuessaan voivat edetä pahimmillaaan syöväksi asti.

Lasten levottomuuden takana voi olla niin monenlaisia asioita. On kauhean yksisilmäistä ja omahyväistä kuvitella, että on itse erityisen onnistunut kasvattaja, jos oma lapsi osaa rauhoittua ikätasoisellaan tavalla. Itse en ainakaan osaa ajatella, että se olisi mitenkään suuri kasvatuksellinen saavutus ollut esikoiseni kanssa. Hän nyt vain on terve lapsi, jolla on rauhallinen temperamentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Olin teininä tetissä päiväkodissa. Yhdessä 5-6-vuotiaiden ryhmässä oli poika, jota pelkäsi suunnilleen henkilökuntakin. Poika oli todella isokokoinen ja väkivaltainen. Hän töni ja löi lapsia ja tätejä ihan vaan ohikulkiessaan. Minkäänlaisia yhteistyötaitoja lapsella ei ollut, eli hän ei koskaan puhunut nätisti tai leikkinyt muiden kanssa. En tiedä, oliko pojalla joku diagnoosi, mutta ihmettelin todella mitä hän teki normaalissa päiväkotiryhmässä. Teki pahaa, kun muut lapset joutuivat päivästä toiseen olemaan mielivaltaisen terminaattorin seurassa jatkuvassa pelossa. Se ei ole muille lapsille oikein.

Myös lapseni eskariryhmässä oli tällainen lapsi. Onneksi hän meni eri kouluun.

Äitinsä mielestä tämä lapsi oli vain niin älykäs että tylsistyi ja siksi riehui,  heitteli tavaroita ja löi muita lapsia.

Miksi ihmeessä nämä äidit kuvittelevat että vilkkaus ja käytöshäiriöt tarkoittavat älykkyyttä? Luulevatko he kenties että rauhalliset, hyvin käyttäytyvät lapset ovat tyhmiä?

Itse olen siinä käsityksessä, että älykäs yksilö (ihminen tai eläin) ei hakeudu toistuvasti vaikeuksiin tekemällä samoja ei-toivottuja asioita aina vaan uudestaan ja uudestaan. Älykkäät yleensä oppivat että näin ei kannata tehdä ja muuttavat toimintaansa. Osaavat sopeuttaa käytöksensä ympäristön normien mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Olin teininä tetissä päiväkodissa. Yhdessä 5-6-vuotiaiden ryhmässä oli poika, jota pelkäsi suunnilleen henkilökuntakin. Poika oli todella isokokoinen ja väkivaltainen. Hän töni ja löi lapsia ja tätejä ihan vaan ohikulkiessaan. Minkäänlaisia yhteistyötaitoja lapsella ei ollut, eli hän ei koskaan puhunut nätisti tai leikkinyt muiden kanssa. En tiedä, oliko pojalla joku diagnoosi, mutta ihmettelin todella mitä hän teki normaalissa päiväkotiryhmässä. Teki pahaa, kun muut lapset joutuivat päivästä toiseen olemaan mielivaltaisen terminaattorin seurassa jatkuvassa pelossa. Se ei ole muille lapsille oikein.

Myös lapseni eskariryhmässä oli tällainen lapsi. Onneksi hän meni eri kouluun.

Äitinsä mielestä tämä lapsi oli vain niin älykäs että tylsistyi ja siksi riehui,  heitteli tavaroita ja löi muita lapsia.

Miksi ihmeessä nämä äidit kuvittelevat että vilkkaus ja käytöshäiriöt tarkoittavat älykkyyttä? Luulevatko he kenties että rauhalliset, hyvin käyttäytyvät lapset ovat tyhmiä?

Itse olen siinä käsityksessä, että älykäs yksilö (ihminen tai eläin) ei hakeudu toistuvasti vaikeuksiin tekemällä samoja ei-toivottuja asioita aina vaan uudestaan ja uudestaan. Älykkäät yleensä oppivat että näin ei kannata tehdä ja muuttavat toimintaansa. Osaavat sopeuttaa käytöksensä ympäristön normien mukaiseksi.

Itseasiassa älykkyyttä on montaa eri lajia, ihminen voi olla vaikkapa matemaattisesti hyvinkin lahjakas (älykäs), ja samanaikaisesti sosiaalisesti kyvytön. Mutta toki itsekin ihmettelen, jos joku pelkästä vilkkaudesta vetää sen johtopäätöksen, että lapsi on erityisen älykäs. Luulenkin, että ilmiössä on enemmänkin kyse siitä, että vanhemmilla, joiden lapsilla on hankaluuksia itsesääntelyn kanssa, on vain (aivan luonnollisesti) halu nähdä se, missä lapsi on hyvä, ja tuoda myös se puoli esiin, kun lapsi saa perheen ulkopuolelta lähinnä negatiivista palautetta vilkkautensa / huonon itsesääntelyn vuoksi.

Ihmisestä voisi sanoa että tyhmyyttä on useampaa lajia kun älykkyyttä. Tyhmän ihmisen osittainen älykkyys ei paljoa auta. Toki monesta lobotomia on ainoa ratkaisu kun ei huomata omaa vajaavutta kästellessä muiden asioita. Ihminen kuitenkin oppii ja toiset vaativat vain enemmän huomiota ja opettamista tietyissä asioissa. Ja ei sitä ei voi mitata valitettavasti rahassa suoraan vaikka kuinka sitä haluaisitte. Tärkeintä on ettei ketään jätetä ulkopuolelle tai rangaista kostoksi vaikka se kuinka olisi muotia. Muistan eräästä tarhasta pojan joka oli isokokoinen ja hali väkivaltaisesti pienempiä jotka eivät ymmärtäneet tätä hyökkäävää käytöstä oikeasti läheisyyden kaipuuksi ja saattoivat purskahtaa itkuun kun tämä poika tuli lähellekkään. Se teki pojasta yksinäisen ja hänelle sai koko ajan olla opettamassa että ota varosvasti ettei muihin satu, jolloin hän heti korjasi halaustaan hellemmäksi. Minä pidin hänestä koska hän oli mahtava tyyppi, mutta lapsi joka ei osannut vielä hillitä itseään, hän tarvitsi opetusta miten toimia muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa ihannoidaan näin vahvasti introverttia luonnetta ja nöyryyttä. Lapsi voi kulkea kympin oppilaana läpi koko systeemin eikä jätä mitään jälkeä itsestään kenenkään mieliin. Työelämässä tuleekin shokki vastaan, pelkkä ahkeruus ja kiva luonne eivät riitäkään.

Omat lapset ovat jo lähes aikuisia, mutta he ovat käyneet peruskoulun USA:ssa, koska isänsä on amerikkalainen. Jo ensimmäisillä luokilla opeteltiin itsensä esiin tuomista, avoimuutta, puhumista, omia vahvuuksia... itse asiassa homma alkaa jo päiväkodissa. Samalla opitaan paitsi itsensä esiin tuomista, myös toisen hyväksymistä ja kunnioittamista. Koko ajatus, että esim 8-vuotiaita istutettaisiin hiljaa pitkät ajat on aivan absurdi. Koskaan eivät lapseni valittaneet, että joku häiriköisi, koska jokainen tulee kuulluksi ja saa kannustusta.

Pisa-tulokset tietenkin puoltavat Suomen tapaa, tiedollisesti näin voi ollakin. Ei jenkkisysteemi mikään autuaaksitekevä ole, mutta juuri tämä piirre on kyllä sellainen, mikä voisi auttaa paitsi suomalaista koulua, myös pienen maan innovaatioita ja markkinointia.

Kunhan sanon...

Juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan jo sanottu, en lukenut kaikkia. Mutta tuleeko se jollekin yllätyksenä, että lapset ovat yksilöitä? Temperamentti, itsesäätelytaito jne. Jokainen kehittyy eri tahdissa. Esim itsesäätelytaito voi olla hyvin puutteellista vielä alakoulun alkaessa, ja sillä on melko vähän tekemistä kasvatuksen kanssa. Aivot kypsyvät yksilöllisesti.

Kirjoituksessa puhutaan aluksi 3-vuotiaasta. Nyt valoja päälle, ei voida olettaa sen ikäiseltä vielä yhtään mitään tiettyä käytöstä. Sitä harjoitellaan, niin kotona kuin pk:ssa ja maltti tulee ajallaan.

Jos oma lapsi on aina rauhallinen, kuuntelee ja odottaa, ei kyse ole siitä, että on itse kasvattajana ylivertainen vaan rauhallisesta temperamentista. Koululaitos on rakennettu sen ympärille, että kaikki ovat tällaisia. Ja sitten ollaan ihmeessä, kun eivät olekaan. Negatiivinen jatkuva palaute ruokkii negatiivista kierrettä ja ongelma pahenee. Sama lapsi voi olla todella kiltti kotona, näitäkin on nähty.

No mitä pitäisi tehdä, jotta kaikilla olisi hyvä olla koulussa ja oppiminen ei vaarantuisi. Omasta mielestäni alakoulu tarvitsisi enemmän amerikkalaista kannustavaa otetta. Myös yksilöllistäminen haasteiden kautta olisi tärkeää. Jonkin verran sitä tehdään, mutta resurssit ovat aivan liian tiukilla. En jaksa sen pidemmin näitä ajatuksia avata, itse olen saanut hyviä tuloksia vilkkaampienkin lasten kanssa juuri kannustamisen, haasteiden ja toiminnallisuuden kautta. Koko opettajankoulutus tarvitsisi kaiken kaikkiaan modernisointia...

T. Alakoulun opettaja

Kiitos tästä kommentista :)

Meillä ei tarvinnut odottaa edes kolmea ikävuotta, vaan 2-vuotiaallemme oli päiväkodin uusi LTO ehdottamassa diagnoosia villeyden takia. Lapsi on hyvin vilkas, ehtiväinen, liikunnallisesti, tiedollisesti ja kielellisesti lahjakas. Esim. tasan 2-vuotiaana osasi laulaa sanoilla parikymmentä laulua. Nyt muutaman kuukauden päästä käyttää jo noin 10 sanaisia lauseita ja pystyy ilmaisemaan itsensä. Muilta ryhmän aikuisilta kysyttäessä saimme erilaisia vastauksia ja sanoivat, että nyt vuoden alussa ryhmä on muutenkin levoton, kun uusia lapsia ja tuo uusi LTO on aloittanut. Mutta ennustan, että tämän kaverin (poika) kanssa saadaan tehdä töitä peruskoulusssa.

Isommissa sisaruksissa on erilaista temperamenttia ja ehdottomasti helpoin, pidetyin ja parasta palautetta on saanut isosisko, joka osaa odottaa vuoroaan, istuu hiljaa paikoillaan, suhtautuu opettajiin todella myönteisesti (tekee pikkukortteja, halailee, tykkää aidosti), on innostunut kaikesta ja oppii keskiarvoisesti.

Kaikki lastemme opettajat päiväkodeissa ja kouluissa ovat olleet naisia. Nyt on yhdessä liikuntaharrastuksessa myös miesvalmentaja, mutta taas kasvatuksellista oppia siellä ei ole yhtään. Itse kyllä näen opetusalan naisvaltaisuuden pahana puutteena. Itsekin olen kasvatustieteitä opiskellut sivuaineena (aineenopettaja), ja aika homogeenistä on se perusporukka juurikin luokanopettajapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa ihannoidaan näin vahvasti introverttia luonnetta ja nöyryyttä. Lapsi voi kulkea kympin oppilaana läpi koko systeemin eikä jätä mitään jälkeä itsestään kenenkään mieliin. Työelämässä tuleekin shokki vastaan, pelkkä ahkeruus ja kiva luonne eivät riitäkään.

Omat lapset ovat jo lähes aikuisia, mutta he ovat käyneet peruskoulun USA:ssa, koska isänsä on amerikkalainen. Jo ensimmäisillä luokilla opeteltiin itsensä esiin tuomista, avoimuutta, puhumista, omia vahvuuksia... itse asiassa homma alkaa jo päiväkodissa. Samalla opitaan paitsi itsensä esiin tuomista, myös toisen hyväksymistä ja kunnioittamista. Koko ajatus, että esim 8-vuotiaita istutettaisiin hiljaa pitkät ajat on aivan absurdi. Koskaan eivät lapseni valittaneet, että joku häiriköisi, koska jokainen tulee kuulluksi ja saa kannustusta.

Pisa-tulokset tietenkin puoltavat Suomen tapaa, tiedollisesti näin voi ollakin. Ei jenkkisysteemi mikään autuaaksitekevä ole, mutta juuri tämä piirre on kyllä sellainen, mikä voisi auttaa paitsi suomalaista koulua, myös pienen maan innovaatioita ja markkinointia.

Kunhan sanon...

Nyt kyllä sekoitat asioita keskenään. Voi olla vilkas ja olla mielipiteitä mutta ottaa silti muut huomioon. Riehujat eivät anna oppimisrauhaa muillekaan eivätkä nimenomaan kunnioita muita. Heasrin kirjoituksessa tuli nimenomaan ilmi se etteivät lapset ottaneet muita huomioon ja opettajan aika menee peruskäytöstapojen opettamiseen. Sekö on luovuutta ja älykkyyttä?

Minusta tämä ajatus että muita häiritsevät (esim juopot liikennevälineissä, kiusaajat jne) on todella ahdistavaa Suomessa.

Kenenkään ei pidä joutua istumaan tunteja hiljaa. Se on kiusaamista opettajan taholta.

Suomessa on yksi alhaisimpia kouluviihtyvyyksiä maailmassa. Suurin syy siihen on opettajat. Joiden mielestä lapsi on kiltti kun se istuu turpa kiinni paikoillaan ja tekee juuri sitä mitä sille sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Turhautumiseen ainoa reaktio ei ole riehuminen. Itse haaveilin omissa maailmoissani. Lisätehtäviä alkoi sitten tulla sitä mukaa, kun opettajat tajusivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa ihannoidaan näin vahvasti introverttia luonnetta ja nöyryyttä. Lapsi voi kulkea kympin oppilaana läpi koko systeemin eikä jätä mitään jälkeä itsestään kenenkään mieliin. Työelämässä tuleekin shokki vastaan, pelkkä ahkeruus ja kiva luonne eivät riitäkään.

Omat lapset ovat jo lähes aikuisia, mutta he ovat käyneet peruskoulun USA:ssa, koska isänsä on amerikkalainen. Jo ensimmäisillä luokilla opeteltiin itsensä esiin tuomista, avoimuutta, puhumista, omia vahvuuksia... itse asiassa homma alkaa jo päiväkodissa. Samalla opitaan paitsi itsensä esiin tuomista, myös toisen hyväksymistä ja kunnioittamista. Koko ajatus, että esim 8-vuotiaita istutettaisiin hiljaa pitkät ajat on aivan absurdi. Koskaan eivät lapseni valittaneet, että joku häiriköisi, koska jokainen tulee kuulluksi ja saa kannustusta.

Pisa-tulokset tietenkin puoltavat Suomen tapaa, tiedollisesti näin voi ollakin. Ei jenkkisysteemi mikään autuaaksitekevä ole, mutta juuri tämä piirre on kyllä sellainen, mikä voisi auttaa paitsi suomalaista koulua, myös pienen maan innovaatioita ja markkinointia.

Kunhan sanon...

Nyt kyllä sekoitat asioita keskenään. Voi olla vilkas ja olla mielipiteitä mutta ottaa silti muut huomioon. Riehujat eivät anna oppimisrauhaa muillekaan eivätkä nimenomaan kunnioita muita. Heasrin kirjoituksessa tuli nimenomaan ilmi se etteivät lapset ottaneet muita huomioon ja opettajan aika menee peruskäytöstapojen opettamiseen. Sekö on luovuutta ja älykkyyttä?

Minusta tämä ajatus että muita häiritsevät (esim juopot liikennevälineissä, kiusaajat jne) on todella ahdistavaa Suomessa.

Kenenkään ei pidä joutua istumaan tunteja hiljaa. Se on kiusaamista opettajan taholta.

Suomessa on yksi alhaisimpia kouluviihtyvyyksiä maailmassa. Suurin syy siihen on opettajat. Joiden mielestä lapsi on kiltti kun se istuu turpa kiinni paikoillaan ja tekee juuri sitä mitä sille sanotaan.

Silloin kun Suomi vielä loisti pisatutkimuksissa, tänne lappoi väkeä eri puolilta maailmaa ihmettelemään Suomen ih mettä, ja asia, mitä he ihmettelivät, oli kylläkin juuri päinvastainen. Se, miten vapaasti Suomessa ollaan, puhutellaan opettajia, miten saa tehdä mitä haluaa. Silti Suomessa oli huonoin viihtyvyys, ja eiköhän se johdu juurikin turvattomuudesta, mikä tulee, kun se hesarin mielipidekirjoittajan kaltainen mamma johtaa lapsineen koulua. Kun ei ole rajoja.

Muutama vuosikymmen sitten erilainen oppilas olisi ollut se joka rohkeasti puhuu ja vastailee. Nykyään tuo on massaa ja erilainen olisi jos luokasta tai koulusta tai sadasta oppilaasta löytyisi yksi hiljainen ja ujo.

USA:ssa kuitenkin on kova kuri, mutta oppilaat ovat kohteliaita ja puheliaita mutta vapaa-ajalla, kun taas suomessa mikä vain häiriköinti nähdään sosiaalisuutena.