Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa rakastatte enemmän puolisoa vai lapsianne?
27.01.2017 |
Minä rakastin pitkää puolisoani enemmän. Nyt kun lapset ovat 4 ja 5 alan vasta rakastaa heitä enemmän tai saman verran. Olenkohan ihan terve? Pitkää oli ihan selkeä valinta, jos hypoteettisesti olisi pitänyt valita kenestä luopuisi, vastaus oli aina etten ainakaan miehestä.
Edelleen, jos olen yön kotoa pois, tulee eniten ikävä miestä.. Halaillaan miehn kanssa vähintään saman verran kuin lasten. Tuntuu, että hän on fyysisesti ja henkisesti sielunkumppanini ja ikään kuin osa minua jota ilman en ole kokonainen, vaan todella vajaa. Lapset eivät herätä samaa tunnetta, olen itseni ilman heitäkin.
En myöskään pidä itseäni mitenkään äitinä, vaan ihan erillisenä olentona. Myös lapseni koen erillisinä olentoina, en oikeastaan lapsinani, eli olen vasta rakastunut heidän persooniinsa ja ainutlaatuisuuteen, nyt, kun he ovat jo isompia. Mitää biologista "tämä on minun vertani"-tunnetta ei tullut ikinä. Lähinnä ihmettelin miten minusta tuli niin kauniit lapset, koska itse olen keskitasoa.
Jo nyt pelkään, miten ikinä selviäisin jos mieheni joskus kuolee ennen minua.
Kommentit (85)
Huomaa ettei sinulla ole lapsia. Ei avovaimo rakasta sinua kaikesta huolimatta, vaan lapset rakastavat. Kohtelepa avokkia huonosti niin rakkaus loppuu. Myös jos menettäisitte sen lapsen niin sekin johtaa yleensä eroon, kun hän ei jaksaisi tukea sinua koska rakasti sitä lasta enemmän kuin sinua.[/quote]
Voin näin aikuistuneena lapsena todeta ettei se lastenkaan rakkaus loputtomiin kestä huonoa kohtelua. Olen jättänyt vanhempani siivoamaan oman sotkunsa ja katkonut kaikki välit.[/quote]
Ei tässä ketjussa puhuta sanaakaan lapsen rakkaudesta vanhempaansa vaan.....
Aijaah =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastani rakastan enemmän kuin miestäni. Olemme jutelleet tästä miehen kanssa ja kummatkin samaa mieltä että lasta rakastamme enemmän kuin toisiamme. Toki rakkaus lapseen on erilaista kuin mieheen. Pystyn kyllä elämään ilman miestäni mutta en ilman lastani.
Ei vittu hohhoijaa. Lapsi ei oo koko elämä.
Joku kirjotti et rakkaus lapseen loppuu ku kuolee,, eiks se pitäis kliseisesti olla niin et rakkaus ei lopu vaiks kuoleeki. Ai ai mamma, nyt kirjotit ihan kamalia juttuja. Palat helvetissä ja lapses vihaa sua ku et rakasta niitä kersoja enään sen jälkee ku oot kuollu.
jos mun kumppani rakastasi minua enemmän kuin lapsiaan, suuttuisin hänelle.
Ihan yhtälailla ja helpomminkin se lapsen rakkaus loppuu.