Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Olen myös ollut haastattelussa, jossa haastattelijat käyttäytyivät kuin 14 v pissikset.

Päätin heti minä käyttäydyn kuinka pitääkin ja olin todella asiallinen ja fiksu.

Kummatkin sanoivat lopussa tänne on kyllä hakenut paljon lukeneempia ihmisiä, mutta tuurilla ne laivatkin seilaa = yök.

No, mulla kävi mäihä ja mun entinen työkaveri tuli vastaan käytävällä . Oli nähnyt kun menin haastatteluun ja jäi odottamaan. Sanoi sitten esimiehelleen tuttu on tuolla haastattelussa ja kun siis olin pissisten kanssa lähdössä pois, tuli pomo ja tuttava vastaan. Minut esiteltiin ja sitten jatkettiin haastattelua ja pomo sanoi siinä lopuksi milloin aloitat

Verkostuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, nyky ihmiset ei enää kestä edes pientä vittuilua. Halusivat varmaan vaan testata osaatko sanoa mitään puolustaaksesi valintojasi. Jos olisit perustellut asian hyvin, miksi olet ollut juuri näissä työpaikoissa aiemmin ja miksi et ole ollut omalla alallasi niin haastattelijat olisivat saaneet ehkä positiivisemman kuvan sinusta.

Jos vain ilmoitat ilman perusteluja, miksi olet ollut aivan huuhaa aloilla koulutukseesi nähden niin olettavat tottakai, että olet ihminen jota ei näihin tehtäviin haluta tai kykene niitä hoitamaan. Aina täytyy osata perustella valintansa. Ei voi olettaa, että työnantaja osaa lukea ajatuksesi ja tietää automaattisesti, että on aivan saatanan hankala saada niitä haluamiasi työpaikkoja ja että halusit tehdä edes jotain tuottavaa työtä työttömänä makaamisen sijaan.

Itse olen kerran ollut haastattelussa, jonka veti kaksi näyttelijää. Kyseessä oli asiakaspalvelutyö ja kyseessä testi miten haastaleltava selviää, kun kaikki ei menekään tismalleen oikein niinkuin ohjekirjoissa. Heidän harmiksesi toinen näyttelijä oli entinen ilmaisutaidon opettajani lukiosta. :D

Aika erikoinen tulokulma. Ison riskin ottavat rekrytoinnissa, koska ne parhaat tuppaavat häipymään, jos on liikaa ongelmia. Mistä alasta oli kyse?

Vierailija kirjoitti:

Hain kerran yhtä esimiehen paikkaa erään keskikokoisen yrityksen myyntiorganisaatiossa. Haastattelija oli ikäiseni laiha keskipituinen mies (itsekin mies) mustassa puvussa ja valkoisessa paidassa.

Haastattelun kysymykset eivät juurikaan koskeneet työtehtäviä, enemmänkin psykologista paskaa.

Vastailin aikani ja siinä vaiheessa kun tämä mies alkoi kertomaan kuinka hän itse on rautainen ammattilainen ja häntä kuulema vitutti kaikki saamattomat työntekijät ja kuinka hän kyykyttää näitä omien sanojensa mukaan urpoja, niin jotenkin itseä alkoi lievästi sanottuna vituttaa se jätkä, niin nousin ylös, kumarruin pöydän yli, otin runkkua korvasta kiinni ja väänsin kunnolla. Totesin vain, että "pidä nyt pingviini turpas kiinni tai vedän sua sen verran pataan tässä ja nyt, että saattaa itku tulla" ja lähdin menemään.

En saanut paikkaa, eikä kukaan myöskään ilmoittanut siitä. Miksiköhän?

Olisit malttanut mielesi, ottanut sen paikan ja hoidellut firman henkilöstöasiat säälliseen kuntoon. Nyt jäi kyllä säälittämään ne kyykytetyt alamaiset...

Minkä takia elämästä on tehty sirkus?

Vierailija kirjoitti:

Ap, missä/minkätyylisessä firmassa sun haastattelu oli? Tsemppiä jatkoon! 👍🏼

Kyseessä oli kulttuurialalla toimiva säätiö.

ap

Oma tarinani ei ole mitenkään paha vaan rupesi silloin h-hetkellä kovasti huvittamaan. Hain sisustussuunnittelijan paikkaa eräästä toimistokalusteita valmistavasta firmasta ja kohtasin neukkarista kaksi mukavaa komeaa miestä ja itseäni hiven vanhemman naisen. Siitä hetkestä kun selvisi että mulla synkkaa mieshaastattelijoiden kanssa hyvin (juttu ja vitsit lensi puolin ja toisin), tämä nainen alkoi suorastaan inhota minua. Sitä mukaa kun miehet virnuillen kehui työsuorituksiani ja tyyliäni, nainen väheksyi niitä ja kyseli ilkeästi miten kuvittelen pärjääväni kun en oo tehnyt Alan töitä 5vuoteen. Mulla siis löytyy kyllä koulutus ja työkokemus alalta. Hämmennyin niin typerästä kysymyksestä ja hymyilin jotain "eihän tämä kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole"- juttua mikä oli kyllä töitä hakiessa vähän huonosti aseteltu ilmaisu myönnetään. Mutta siis totuus on, että Työ jossa sisustat vain firman omilla kalusteilla ei kovin monipuolista ole piste. Jotain se nainen vielä nenäkkäästi kauden trendeistä kimitti, mutten enää kehdannu kuitataan mitään lehtienlukutaidoistani kun hän selkeästi koki, että 5vuotta sisustusmaailmasta levänneet herneenkokoiset aivoni eivät Kykene moiseen vaativaan työhön. Toinen miehistä saattoi mut takaisin sitten aulaan, pyysi anteeksi naisen mustasukkaista käytöstä ja kertoi suoraan että arvaankin varmaan etten tule saamaan paikkaa kun Ko. nainen olis ollut mun lähin työkaveri ja esimies. Harmitteli vielä kun olisin vaikuttanut tosi kivalta ja osaavalta.

Olen nykyään isossa arkkitehtitoimistossa töissä ja me tehdään myös paljon suunnittelua isoille yrityksille uusien toimitilojen muodossa. Puhutaan suurten yritysten tiloista. Satoja ihmisiä. Eikä käytetä kyseisen firman tuotteita. Mun mielestä sen minkä taakseen jättää, eestään jollakin lailla löytää. Tämä kannattaa pitää mielessä jokaisen rekryäjän ja tajuta edustavansa firmaa eikä egoa.

Mä olen kaksi kertaa hakenut Suomessa töitä ja kummallakin kerralla haastattelijana on ollut paikan pomo (Kummatkin sattumoisin myös julksiuuden henkilöitä, toinen nykyään koko ajan lehtien palstoilla ja toinen oli muutamia vuosia sitten) Sain kummallakin kerralla työpaikan heti tyyliin tuutko huomenna kello kahdeksan. Eivät vit...leet mutta kyselivät kaikenlaisia töistä riippumattomia asioita, hakivat oikeanlaista tyyppiä jolla hoksottimet pelaa nopeasti ja joka tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Nykyään haastattelen itse ihmisiä jotka hakevat meidän firmaan töihin. Ei tuollainen veetoilu ja keekoilu auta mitään. Ihmeellistä että joillakin firmoilla on varaa perustaa hyvien työhakijoiden haastattelu tuollaiselle sirkukselle:/

Yhden kerran olen ollut työhaastattelussa silloinkaan en ollut edes hakenut töihin vaan mut pyydettiin sinne,aluepäällikkö höpötteli jotain jonninjoutavaa ja kirjasi perustiedot ylös,sanoi työajat ja palkan,sitten firman omistaja röökihuulessa kysyi että kiinnostaako työt mihin vastasin että joo.

Äijä sanoi että sitten haalarit niskaan ja hommiin kun kuorma-autoilla alkoi tulla tavaraa tontille,uusi auto tuli myös josta sanoi että firman autoa täytyy pitää kuin kipeetä vittua.

Tuolla olin sitten vähän yli 10v töissä.

Minä ihmettelin kerran kun hakemaani asiakaspalvelutyöhön henkilöstöpalveluyritykseen minua haastatteli  viisi ihmistä. Oli melkoisen epämukava tilanne kyllä, viisi ihmistä rivissä tuijottamassa. Ilmeisesti ei pitänyt töissä kiirettä heillä kun oli mahdollista irroittaa niin monta ihmistä haastatteluja varten. En päässyt kyseiseen paikkaan. Hieman myöhemmin hain samaa työtä, eri vuokrausfirman kautta. Minua haastatteli kaksi henkilöä työnantajayrityksestä ja sain paikan. Kyseistä työtä tehdessäni olin kyllä tyytyväinen etten tullut valituksi sillä ensimmäisellä kerralla, sillä tajusin kuinka huono perehdytys ja osaaminen sitä kautta työtä tekevillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ollut haastattelussa, jossa haastattelijat käyttäytyivät kuin 14 v pissikset.

Päätin heti minä käyttäydyn kuinka pitääkin ja olin todella asiallinen ja fiksu.

Kummatkin sanoivat lopussa tänne on kyllä hakenut paljon lukeneempia ihmisiä, mutta tuurilla ne laivatkin seilaa = yök.
No, mulla kävi mäihä ja mun entinen työkaveri tuli vastaan käytävällä . Oli nähnyt kun menin haastatteluun ja jäi odottamaan. Sanoi sitten esimiehelleen tuttu on tuolla haastattelussa ja kun siis olin pissisten kanssa lähdössä pois, tuli pomo ja tuttava vastaan. Minut esiteltiin ja sitten jatkettiin haastattelua ja pomo sanoi siinä lopuksi milloin aloitat

Verkostuminen

Tässä tapauksessa tuuri. Miten et tiennyt että ex-kolleega on siellä töissä? Verkostoitumisesta tässä ei minusta ole yhtään kyse koska et tunne esimiestä. Hienoa silti että onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Joissain asiakaspalvelu ja myyntihommissa helposti. ADHD:t insinööritoimistoissa.

Kylläpä huonot esimerkit keksit (tosin ei kai tuosta edes voi mitään kunnollisia esimerkkejä keksiä). Olen ollut monissa insinööritoimistoissa töissä ja niiden henki ja työrytmi on sellainen, joka sopii adhd:llekin oikein hyvin. Työaikoja ei oikeastaan ole vaan työt voi tehdä itselleen sopivaan aikaan (vaikka joka toinen tunti tai keskellä yötä tms.). Jos ei pysty tekemään kokopäiväistä työviikkoa, niin on todella helppo antaa henkilölle vain tietyt projektit tehtäväksi (työ on muutenkin projektiluontoista, jossa hommat vaihtuu välillä eikä puurreta yhtä ja samaa tehtävää vuodesta toiseen).

Itse olin mukana kun tilalleni valittiin uutta työntekijää.  Oli karseaa kuunnella tjn asiattomia ja mielestäni tyhmiä kysymyksiä joilla ei ollut merkitystä paikan suhteen. Kun molemmat hakijat oli haastateltu niin sitten alkoivat miettiä valintaa. Teki tiukkaa kuunnella sitä tekstiä kommentoimatta mitään pahaa.

Mielestäni hakija A oli tehtävään huomattavasti parempi. Hänellä oli parempi koulutus ja asenne. Haastattelussa tj oli  kuitenkin kokoajan nokkinut hakija Ata ja etsinyt ongelmia. Se että jännittävässä haastattelutilanteessa hakija unohti sanoa yhden asian oli tjn mielestä ratkaisevaa ja sen takia tätä hakijaa ei voisi palkata.

Hakija B:llä oli huonompi koulutus mutta tj kehui maasta taivaisiin kuinka visuaalisesti kaunis hakija B:n cv oli. Koetin sanoa että onhan hakija B voinut teettää sen kenellä tahansa eikä välttämättä kykene itse tekemään samanalaista. Silti se oli kuulemma ratkaisevaa.

Tj jatkoi keskustelua kolmen muun paikalla olleen kanssa ja he sanoivat että kumpi vain käy mutta ehkä A olisi parempi. Lopulta tj sanoi että A hakijan ulkonäkö oli sellainen että hän ei kestä katsoa sitä. Sitten tj kääntyi katsomaan minua ja sanoi että sinullakin on ulkonäössä se ongelma mutta ei niin paha että se haittaisi noin paljon.  Veti aika hiljaiseksi sekä minut että nämä kolme muuta paikalla ollutta. Ja B valittiin. Ja B ei muuten osannut edes pöytäkirjaa kirjoittaa eli se siitä kauniista CV stä.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani ei ole mitenkään paha vaan rupesi silloin h-hetkellä kovasti huvittamaan. Hain sisustussuunnittelijan paikkaa eräästä toimistokalusteita valmistavasta firmasta ja kohtasin neukkarista kaksi mukavaa komeaa miestä ja itseäni hiven vanhemman naisen. Siitä hetkestä kun selvisi että mulla synkkaa mieshaastattelijoiden kanssa hyvin (juttu ja vitsit lensi puolin ja toisin), tämä nainen alkoi suorastaan inhota minua. Sitä mukaa kun miehet virnuillen kehui työsuorituksiani ja tyyliäni, nainen väheksyi niitä ja kyseli ilkeästi miten kuvittelen pärjääväni kun en oo tehnyt Alan töitä 5vuoteen. Mulla siis löytyy kyllä koulutus ja työkokemus alalta. Hämmennyin niin typerästä kysymyksestä ja hymyilin jotain "eihän tämä kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole"- juttua mikä oli kyllä töitä hakiessa vähän huonosti aseteltu ilmaisu myönnetään. Mutta siis totuus on, että Työ jossa sisustat vain firman omilla kalusteilla ei kovin monipuolista ole piste. Jotain se nainen vielä nenäkkäästi kauden trendeistä kimitti, mutten enää kehdannu kuitataan mitään lehtienlukutaidoistani kun hän selkeästi koki, että 5vuotta sisustusmaailmasta levänneet herneenkokoiset aivoni eivät Kykene moiseen vaativaan työhön. Toinen miehistä saattoi mut takaisin sitten aulaan, pyysi anteeksi naisen mustasukkaista käytöstä ja kertoi suoraan että arvaankin varmaan etten tule saamaan paikkaa kun Ko. nainen olis ollut mun lähin työkaveri ja esimies. Harmitteli vielä kun olisin vaikuttanut tosi kivalta ja osaavalta.

Olen nykyään isossa arkkitehtitoimistossa töissä ja me tehdään myös paljon suunnittelua isoille yrityksille uusien toimitilojen muodossa. Puhutaan suurten yritysten tiloista. Satoja ihmisiä. Eikä käytetä kyseisen firman tuotteita. Mun mielestä sen minkä taakseen jättää, eestään jollakin lailla löytää. Tämä kannattaa pitää mielessä jokaisen rekryäjän ja tajuta edustavansa firmaa eikä egoa.

En voisi olla enemmän samaa mieltä kanssasi! Olen itse vanhenmpainvapaan (n. 3 vuoden tauon) jälkeen hakenut ahkerasti alani töitä ja ollut yhteydessä kymmeniin yrityksiin. Työkokemusta minulla on yli kymmenen vuotta ja tutkinnot kunnossa, eli olen liikkeellä ihan asiallisesti ja ammattimaisesti. Välillä tulee aivan masentunut olo siitä, miten tylyä kohtelua olen joiltain firmoilta saanut. Esim. toistuviin yhteydenottoihin ei vastata missään kanavassa, haastattelujen jälkeen ei palata asiaan vaikka muuta luvataan, pyydetään lisää työnäytteitä mutta niitä ei ladata tiedostonsiirtopalvelusta jonka kautta olen ne lähettänyt jne.

Eikö todellakaan näille rekrytointeja hoitaville tahoille tule mieleen, että yrityksen viiteryhmäläisiä kannattaisi kohdella edes jollain peruskohteliaalla tasolla? Pelkkä "kiitos mutta ei kiitos tällä kertaa" on tuhat kertaa parempi palaute kuin se, että pidetään täyttä radiohiljaisuutta kuin joidenkin surkeiden tinder-treffien jälkeen. 

Koskaan ei voi tietää, mihin asemaan ne - ilmeisesti vähäpätöisiltä tuntuvat? -  työnhakijat päätyvät. Voi ihan hyvin olla, että seuraavan kerran heidät tapaa asiakkaana neuvottelupöydän takana, ja he tosiaan päättävät ostetaanko sen törkeästi rekryprosessia hoitaneen firman tuotteita vai ei.

T. nro 80

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Juuri samaa ajattelin. :)

Hakija ei ilmeisesti osannut vastata mitään siihen, missä vaiheessa elämäänsä kuvittelisi olevansa viiden vuoden päästä. Ohjaajat ja tuttavat ehkä jo tiesivätkin, ettei hakija / ex-harjoittelija todennäköisesti selviä kummoisestikaan paineista töissä jne.

Sitten vielä kaiken päälle tommonen kommentti hakijalta... Ei hyvää päivää: työpaikka taattu! (Not!) :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Aika paljon työtehtäviin palkataan naisia rintojen koon perusteella.

Oon ollut työpaikassa missä miespomo ihan avoimesti puhui hakijoista, että mukava, mutta liian lihava, eihän se ees mahtuisi kulkemaan täällä hyllyjen välissä yms. Itse kun hain ko. paikkaan työhaastattelu oli tyyliin "koska voit aloittaa?". Halusivat varmaan vaan paikalle, että voivat tsekata painon. Onneksi olen päässyt eroon siitä firmasta. :D

Työkkäri käski minut hakemaan eräästä hyvin toimeentulevasta urheiluseurasta palkkatuettua aulapalvelijan työtä. Heti ensimmäisenä haastattelija kysyi, ymmärränkö varmasti, että tälle puolen vuoden työsuhteelle ei sitten seuraa jatkoa, vaikka tekisin työni kuinka hyvin. Hän jatkoi kehumalla seuran menestystä ja taloudellista hyvinvointia. Kysymykset pistivät miettimään, olenko piilokamerassa vai väärässä paikassa. Mikä on elämän tarkoitus? Etsinkö sitä? Ei muuten ole missään muualla kyselty. Lopuksi piti vielä kirjoittaa siltä seisomalta asiakashankintakirje, koska sellainenkin kuului aulapalvelijan hommiin tässä firmassa. Sanottakoon nyt, että en ole päivääkään tehnyt vastaavia hommia. Aulavaksina olisin varmaan voinut pärjätäkin.

Lopuksi sain itse esittää kysymyksiä. Keksin vain tämän: Mitä varten näin hyvin toimeentuleva seura hyväksikäyttää yhteiskunnan varoja ja palkkatukijärjestelmää, ja luulee saavansa kortistosta motivoituneen, filosofisen moniosaajan, jolle ei kuitenkaan halua tarjota työtä sitten kun palkka pitäisi maksaa omasta pussista?

En saanut paikkaa, eikä harmita.

Tsemppiä ap. Paljon on huonoja esimiehiä ja kokemattomia rekrytoijia. Usein HR lapsen kengissä. Jos nämä rekrytoijat olisivat osanneet ajatella yhtään nenäänsä pidemmälle olisivat arvostaneet sitä, että olet työtelijäs, että jää kotiin työttömänä odotettelemaan, että se unelmien koulutusta vastaava paikka tulee vastaan.

Itse kuulin jo työpaikan saatuani, että mut palkattiin, koska olen "nuori ja nätti".

Muilla hakijoilla oli paljon enemmän kokemusta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Juuri samaa ajattelin. :)

Hakija ei ilmeisesti osannut vastata mitään siihen, missä vaiheessa elämäänsä kuvittelisi olevansa viiden vuoden päästä. Ohjaajat ja tuttavat ehkä jo tiesivätkin, ettei hakija / ex-harjoittelija todennäköisesti selviä kummoisestikaan paineista töissä jne.

Sitten vielä kaiken päälle tommonen kommentti hakijalta... Ei hyvää päivää: työpaikka taattu! (Not!) :D :D :D

Ehkä haastattelijankin kannattaisi muistaa että tuo on jokseenkin väsynyt kysymys. Kaikki eivät tee 5-vuotis suunnitelmia ja toisaalta jos haet siivoojan paikkaa niin älykäs ei vastaa rehellisesti että en ainakaan moppaamassa junttilan ala-astetta. Toisaalta jos olet x vuotta hakenut turhaan työtä ja pääset ehkä 2 kertaa vuodessa työhaastatteluun asti niin rehellisesti 5 vuoden päästä tapahtuvat asiat ei kiinnosta kun tärkeintä olisi päästä just nyt töihin ja ruveta saamaan jotain palkkaa.

Nämä nöyryyttävät työhaastattelut on huonoa mainosta yrityksille. Aina pitäis muistaa että se työntekijä tai työtä hakeva haastateltava voi olla myös hyvä asiakas yritykselle. Huonoa kohtelua saanut hakija myös yleensä kertoo kokemuksistaan eteenpäin, joten ei pitäisi rekrytoijien suhtautua alentuvasti haastateltaviin. Ja kun työmarkkinat nyt on mitä on tänä päivänä niin huomenna se tyly rekrytoija voi itse olla samassa tilanteessa, kerjäämässä työtä. Puskaradiossa voi liikkua monenlaista tietoa yrityksestä ja sitten yrittäjät ihmettelee, kun eivät saa hakemuksiakaan enää avoimiin paikkoihin. Ja kyllähän se kertoo työilmapiiristä paljonkin jos asenne jo haastattelussa on tuollainen, ei siellä kukaan jaksaisi töissä olla kuukautta pitempään.  Yhdessä haastattelussa vaistosin heti kolmen naisen kesken jotain hiljaista eripuraa, heistä nuori HR nainen oli päässyt ilmeisesti liian nuorena liian korkeaan asemaan ja vanhemmat alaiset koittivat häntä sietää. 

Nuorena tyttönä hain kesätöihin paikallislehteen ja sain pilkkanaurun osakseni. No en sitten aikuisenakaan koskaan ole tilannut heidän lehteään enkä yrityksessä esimiehenä toimiessani koskaan mainostanut heidän lehdessään vaan toisessa edullisemmassa. Kohtelulla voi olla kauaskantoisia seurauksia, ihmisen muisti on hyvä.