Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Menin työhaastatteluun valmistumisen jälkeen. Haastattelija laittoi täyttämään lapun jossa piti rastittaa lapsitilanne, ja miljoonista siviilisäädyistä se oma. Noh, en tajunnut kysyä siinä että miten nämä liittyvät ollenkaan työpaikkahakuun. Sitten alkoi tämä haastattelu. No yllätys yllätys haastattelija vetosi ajokorttittomuuteeni, lapseeni, ja tenttasi vielä mitä kumppanini tekee työkseen. Ja vastaukseksi ei kelvannut pelkkä ammatti vaan tämä halusi yksityiskohtaisen selityksen mitä missä milloin ja mitä tekee tarkalleen. En todellakaan ymmärrä mitä tämäkin hiusalan haastattelija oikein ajatteli. Seuraavana aamuna tuli ''ette tulleet valituksi'' No wau! Miten en yllättynytkään kun haastattelijalla oli hieman asenneongelmaa selvästi. Eli olisi pitänyt olla lapseton, ajokortillinen ja autollinen sinkku vissiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin pari vuotta sitten ja kun en tähän päivään mennessä ole oman alan töitä saanut, olen tehnyt täysin eri alan hommia. Siis täysin. Esimerkinomaisesti olen diplomi-insinööri ja ollut tässä välissä töissä päiväkodissa keikkatöissä ja Zumba-ohjaajana.

No. Pääsin siis ilmeisesti pelkällä koulutuksellani työhaastatteluun, kun sitä oman alan työkokemusta ei ollut. Haastattelijoita oli kaksi. He kysyivät aivan epäoleellisia kysymyksiä, jotka eivät liittyneet haettavaan työtehtävään tai minun osaamiseeni millään tavalla.

He nauroivat tuolle työkokemukselleni, joka ei liittynyt omaan alaani ollenkaan. Vähän kuin "on siinä ollut näky kun diplomi-insinööri rakentaa Legoja päiväkodin lattialla".. Ja en siis ole diplomi-insinööri, se oli esimerkki.

Työhaastattelu kesti 10 minuuttia ja loppui, kun luulin sen vasta alkaneen. Luulin, että he puhuivat ensin jotain lämpimikseen, kun mitään tähdellistä tai oleellista ei kysytty. Kun yritin kertoa jotain, he sivuuttivat sen täysin. Yritin vielä kertoa suosittelijoista, niin he vain naurahtivat, ettei jollain "päiväkodin tädin" suosituksella tee tällä alalla mitään. Siis viittasivat näihin työkokemuksiin, jotka eivät olleet omaa alaa.

Niin nöyryyttävä kokemus. Kolmas työhaastattelu ylipäätään 2,5 vuoden aikana. Lähemmäs 600 työhakemusta lähetetty. Mä en ala enää!

Itselläni oli kerran myös todella inhottava ja raivostuttavan idioottimainen haastiskokemus, jossa oli monta henkilöä kysymässä täysin älyttömiä asioita ja  "sanoivat soittavansa sitten, kun hakija on päätetty".

Itse kuitenkin soitin heille jo tunnin päästä ja ilmoitin etten olekaan halukas tulemaan heille töihin, koska koin ilmapiirin ja työn niin vastenmieliseksi, etten koskaan voisi työskennellä heillä - enkä edes valehdellut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska työhaastattelu on se, kun matkustat 1,5h haastattelupaikkaan - haastattelija kättelee sinut, katsoo ansioluetteloasi (joka hänellä siis oli valmiina) ja toteaa - "Ai sä et asukkaan tällä paikkakunnalla. Ei tätä haastattelua kannata sitten oikein jatkaa".

Ei sitten v*ttu voinut lukea sitä osoitetta siitä paperista ENNEN haastattelukutsua? 

Todennäköisesti odotti, että lupaudut muuttamaan töiden perässä.

Tuommoiset asiat voi kysyä ihan asiallisestikin.

"miten ajattelit järjestää työmatkan? tai onko sinulla mahdollisuutta muuttaa mikäli sinut valitaan tähän työhön?"

Olen keski-ikäinen nainen, ja pitkään ollut työelämässä, nähnyt monenlaisia työpaikkoja. Useimmissa ihmiset toimivat asiallisesti, eivät vittuile toisilleen eivätkä oleta että työkaveri lukee rivien välistä ja yrittää arvailla mitä häneltä odotetaan. Asiat sanotaan suoraan. Toivottavasti tämä asioiden suoraan sanominen ei johdu siitä että työskentelen miesvaltaisella alalla. Olisi surullista jos naisvaltaisilla työpaikolla tuommoinen asioiden rivien väliin piilottelu ja vihjailut olisivat normaali toimintatapa.

Eri asia tietysti on jos työskentelee  jossain missä joutuu kohtaamaan mielenterveysongelmaisia ja arvaamattomia ihmisiä, tai pahimmillaan työskentelemään heidän kanssaan.

Joskus ihmiset, jotka ei itse ole liikkuneet paljon, olettavat ihan älyttömyyksiä etäisyyksistä. Kerran esimerkikiksi kun asuin paikkakunnalla X (pieni paikkakunta pohjoisessa) ja hain paikkaa pääkaupunkiseudulta, haastattelija kysyi: "Miten olet ajatellut, että sopeudut tänne isoon kaupunkiin?". Meinasi naurattaa, mutta vastasin, että olen toki tottunut asumaan erilaisissa paikoissa, myös ko. kaupungissa olen asunut ja parissa isommassa maailmalla...

Mahtaakohan myös eräässä valtion laitoksessa olla töissä henkilöitä, jotka eivät ole koskaan muuttaneet pk-seudulta :D Kerran opiskeluaikana hain harjoittelupaikkaa eräästä ministeriöstä ja haastatteluunkin pääsin. Meni muuten ihan ok, mutta haastattelun päätteeksi haastattelija alkoi kertoilla minulle hyviä nähtävyyksiä Helsingissä "kun kerran nyt oikein Turusta asti tulit, käy nyt katsomassa tuomiokirkkoa ja Korkeasaarta, mene ihmeessä shoppailemaan Stockalle!". Ihan kuin en koskaan olisi herranjumala Helsingissä käynyt, taisi haastattelija pitää Turkua jotenkin hirveän kaukaisena paikkakuntana :D Joo hyppäsin seuraavaan junaan...

Alexandra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Osittain totta, mutta erikoista jos haastateltavalta edellytetään hyvää harkintakykyä, sosiaalisia kykyjä, pitkäjänteisyyttä sidosryhmien kanssa ja pelisilmää mutta itse toimitaan ihan täysin päinvastoin :D

No näinhän se juuri menee. Sen uuden työntekijän on nöyrryttävä olemaan kaikille mieliksi, eikä päinvastoin. Sama pätee vähän joka paikassa yhteiskunnassa. Uudet tulokkaat nöyrtykööt jo paikalla olevien tahtoon. Näin ne asiat vain ovat, ei sinne työhaastatteluun voi mennä sillä asenteella, että firman henkilöstön täytyy olla haastateltavalle mahdolliselle uudelle työntekijälle nöyrö ja myötämielinen.

Pohjalta joutuu aloittamaan aina kun menee uuteen firmaan oli kuinka ammattilainen tahansa. Persettä joutuu nuolemaan ja todistamaan omat taitonsa moneen kertaan. Tällätavoin ne sinnikkäimmät ja yritteliäimmät ihmiset pääsevät jatkamaan firmassa. Heistä firmalle on kaikista eniten hyötyö. Nämä ihmiset, jotka eivät lannistu ja luovuta heti jos heitä kohtaan ollaan vähän epäkohteliaita, ovat parhaita tekemään rahaa yritykselle. Kovaa touhua, mutta näin se vain valitettavasti on. Ystävällisyydellä ja reiluudella ei yritysmaailmassa pitkälle pötkitä.

Ikavaa etta jouduit tuohon tilanteeseen! 

Kaikkien kannattaa aina muistaa myos se, etta tyohaastattelu on yhtalailla tilaisuus tyonhakijallekin saada tietoa firmasta (tama helposti unohtuu jos tyot ovat kiven alla). Itse olen sanonut ei aika monelle paikalle uran aikana kun haastattelutilanteessa se kuva mita on firman kulttuurista saanut ei ole ollut yhteensopiva oman tyotavan yms. kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50vuotias nainen ja hain lähihoitajan paikkaa. Haastattelija sanoi, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. Miksi kutsua edes haastatteluun, kun ikä näkyy hakemuksessa? Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Harmitti, kun en kysynyt asiaa suoraan häneltä, jotenkin hämmennyin hänen kommentistaan.

Sama ikä ja ammatti, mutta en ihan oikeasti jaksa tehdä sitä (vanhustyössä) hommaa enää kuukautta kauempaa, koska pitää tehdä nykyään kolmen ihmisen työt yhden ihmisen palkalla ja ns.työkaverit on kaikkein paskimpia ihmisiä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Totta se vain on että  miehet ovat vahvoilla työnhaussa. Oma ukko sai heti vakipaikan, oikein kysyivät töihin. Myös toinen mies sinne otettiin. Kolmelle naiselle tarjottiin muutaman kuukauden määräaikaisuutta, kun tiedettiin etteivät lähde määräaikaisuuden perään. Niin ja paikan pomot ovat vanhoja naisia.

Samoja kokemuksia kun muutettiin Pirkanmaalta takas Helsinkiin - Oma mies sai ihan heti vakkaripaikan, minä vaan niitä pirullisia kalkkarokäärmeiden täyttämiä töitä vanhustenhoidon sijaisena. Tuli jo 1 kk:n kuluttua täys burn out eikä muuta työtä löydy yli 50-v. naiselle.

Hain kerran virastosta erästä harjoittelijan paikkaa. Olin toinen haastatteluun valituista. Rekrytoija sairastui ja sain sijaisen haastattelemaan. Jo ensi katseesta huomasin, että tämä sijainen ei pidä minusta. Kysyessäni haastattelun lopulla eräästä seikasta heidän nettisivuillaan, tämä sijainen suuttui. Opin, että mitään ei saa kysyä ja kaikki tulee aina olla loistavasti ja tiedossa. Harmi vaan, että usean vuoden yliopistokoulutukseni on aina ohjannut kysymään ja kyseenalaistamaan sioita, jotta niistä tulisi keskustelua, tietoa ja kehitystä. Arvatenkin en saanut paikkaa, mutta huvittavinta oli, että tämä sijainen vielä meilaili perään kysymästäni asiasta pariin otteeseen läksyttävään ja holhoavaan sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Olen luovalla alalla ja hain erääseen strategisen markkinoinnin konsulttitoimistoon asiantuntijapestiin. Rekrytointi oli ulkoistettu pienelle yhden miehen rekryfirmalle, jolla oli ilmeisen hyvät välit tähän konsulttioimistoon. Ko. toimiston yhtenä osakkaana on mediamaailmasta koko kansalle erittäin tuttu nimi, ja ilmeisesti jo pelkästään tämän seikan olisi rekrysedän mielestä pitänyt herättää minussa asiaankuuluvaa(?) ihailua, mieluiten ihan ääneen. Haastattelu kului siten, että rekrysetä istui minua vastapäätä leveässä haara-asennossa taakse päin nojaten ja kädet ristissä niskansa takana, ja ns. name droppaili minulle kaikkia mahdollisia julkimoita ja pamppuja, joiden kanssa sekä konsulttifirma että hän itse oli ollut tekemisissä. Lisäksi hän käytti paljon aikaa oman uransa vaiheiden kertoilemiseen, vaikka se ei mielestäni kuulunut millään tavalla hakemaani työhön.

Ilmeisesti en ollut häneen makuunsa tarpeeksi supliikkinainen enkä osannut paukutella henkseleitäni samanhenkisesti kuin haastattelija, joten näin jo pelkästä ilmeestä, että rekrysedän mielenkiinto kohtaani lopahti hyvin pian. Juuri mitään hän ei minulta kysynyt, vaikka itse esitin hänelle useita täsmäkysymyksiä konsulttifirman toiminnasta ja haettavan pestin työnkuvasta. Kaiken kaikkiaan minusta tuntui kuin olisin ollut jonkun tuotteen esittelytilaisuudessa johon minulle olisi ollut varattuna haltioituneen yleisön rooli, enkä työpaikkahaastattelussa.

Rekrysetä pyysi soittamaan itselleen parin viikon kuluttua haastattelusta, mutta ei vastannut puheluihini eikä soittopyyntööni. Ammattimaista toimintaa, jepjep - kun rekry oli annettu tuollaiselle tyypille, niin heräsi epäilys, että mikäköhän se konsulttifirman taso sitten todellisuudessa on...?

Oon varmaan ollut saman sedän haastattelussa eli kuuntelemassa tämän omasta firmasta ja elämänvaiheista. Ei puhettakaan paikasta jota hain.Päällä oli nuhruinen villapaita ja pöydällä levällään muiden kuvallisia cv:itä.

En tainut edes yrittää sottaa jäi sen verran paskan maku suuhun.

Vierailija kirjoitti:

gu kirjoitti:

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Meillä akateemisilla naisilla puuttuu usein sitä samaa  mitä monilla muillakin. Tässä luettelon alkua:

1. pääomaa

2. hyvä liiketoimintaidea

3. markkinat / asiakkaat

4. aivot

Olen ollut joskus yritysneuvojana ja tiedän tasan tarkkaan, että yritystoiminnan aloittaminen ei ole mikään avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Juuri samaa ajattelin. :)

Hakija ei ilmeisesti osannut vastata mitään siihen, missä vaiheessa elämäänsä kuvittelisi olevansa viiden vuoden päästä. Ohjaajat ja tuttavat ehkä jo tiesivätkin, ettei hakija / ex-harjoittelija todennäköisesti selviä kummoisestikaan paineista töissä jne.

Sitten vielä kaiken päälle tommonen kommentti hakijalta... Ei hyvää päivää: työpaikka taattu! (Not!) :D :D :D

Ehkä haastattelijankin kannattaisi muistaa että tuo on jokseenkin väsynyt kysymys. Kaikki eivät tee 5-vuotis suunnitelmia ja toisaalta jos haet siivoojan paikkaa niin älykäs ei vastaa rehellisesti että en ainakaan moppaamassa junttilan ala-astetta. Toisaalta jos olet x vuotta hakenut turhaan työtä ja pääset ehkä 2 kertaa vuodessa työhaastatteluun asti niin rehellisesti 5 vuoden päästä tapahtuvat asiat ei kiinnosta kun tärkeintä olisi päästä just nyt töihin ja ruveta saamaan jotain palkkaa.

Viisasta on vastata sitten vaikkapa näin: "Näen itseni viiden vuoden päästä töissä, samoin kuin kaikki ne vuodet siinä välissä." Tai jotain.

Riippuen kulloinkin haettavasta työstä ja työpaikasta ja siitä, mitä kuvittelee heidän haluavan kuulla, voi sitten puhua myös etenemisestä vaativampiin tehtäviin. Aina siihen jonkin vastauksen voi keksiä, eikä alkaa ainakaan arvostella haastattelutilannetta. :D

Jos tilanteessa tapahtuu jotain todella törkeää ja alentavaa, niin sitten tietysti täytyy mainita, itse fiksusti käyttäytyen, myös vaikkapa yrityksen/laitoksen johdolle - ei välttämättä ainoastaan tai ollenkaan juuri sillä hetkellä, siitä haastattelutilanteesta lähtiessä (jos vaikka sattuu sittenkin saamaan se paikan!) ;)

Mulla edessä työhaistattelu ja oon päättänyt kyllä olla juuri se mikä oon, en ala ulkoiseen olemukseeni juuri tuon session takia panostamaan, panostan siihen silloin, kun itseä huvittaa, ajatelkoot mitä tykkäävät. Pitäisköhän laittaa täysin mustat vaatteet ylle tai lenkkivaatteet? Samoin, jos alkavat änkyttämään jotain osaamistasosta, aion sanoa, että itsehän kutsuivat haastatteluun ja kannattaisi tehdä vähän tarkempi työpaikkailmoitus eikä sellainen epämääräinen, josta ei kukaan ota mitään selvää. (En muuten panostanut edes hakemukseen, CV:tä en aio väsätä ikinä.)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut työhaastattelussa jossa oli todella omituista ja nöyryyttävää. Ensinnäkin se alkoi niin, että haastattelijat juttelivat edellisestä hakijasta vielä sen jälkeen kun hakivat minut huoneeseen, eivätkä mitenkään kovin nätisti tätä hakijaa kuvailleet. Itse haastattelu koostui lähinnä tajunnanvirtaisista kysymyksistä joilla ei ollut mitään tekemistä paikan kanssa. Lisäkis haastattelija luki muiden hakijoiden hakemuksia ääneen ja minun piti kommentoida  niitä. Lisäksi mut oli kuulemma kutsuttu haastatteluun lähinnä siksi, että halusivat nähdä minkänäköisiä ihmisiä on töissä firmassa X jossa silloin olin. Kaiken huippu oli kun haastattelijat saattoivat mua pois haastettelusta ja juttelivat siinä muina miehinä seuraavasta hakijasta, että se on varmaan hyvä tyyppi, oltiin kerran samoissa polttareissa ja se on opiskellut samassa paikassa kuin toisen veli, ehkä otetaan se niin ei tarvi enää haastatella lisää.

Kyse oli isosta, kunnioitetusta organisaatiosta joka pärjää hyvin erilaisissa  mainekyselyissä.

Ai kauhee!!! :O :O :O

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Milloin olet viimeksi käynyt työhaastattelussa? Se olet sinä itse hakijana äänessä, sinua tentataan, jopa oletko lukenut tehtävästä ja firmasta.

Voi ne ajat on menneet, jolloin nojasit taakse ja kuuntelit esittelyt ja houkuttelut. Siinä sitten kenties pullan mutustelun lomassa sanoit, hetkinen tämän minä kirjoitan ylös muistivihkooni.

[/quote]

Itselläni oli kerran myös todella inhottava ja raivostuttavan idioottimainen haastiskokemus, jossa oli monta henkilöä kysymässä täysin älyttömiä asioita ja  "sanoivat soittavansa sitten, kun hakija on päätetty".

Itse kuitenkin soitin heille jo tunnin päästä ja ilmoitin etten olekaan halukas tulemaan heille töihin, koska koin ilmapiirin ja työn niin vastenmieliseksi, etten koskaan voisi työskennellä heillä - enkä edes valehdellut![/quote]

Kaikkein TYHMIN työpaikkahaastattelu oli kuitenkin koko päivän kestävä psykologinen testi Helsingissä, jonka teki meille kahdelle hakijalle(!!!) ulkopuolinen psykologiakeskus, joka maksoi tuolle yritykselle useita satoja markkoja!!!

En kestänyt sitä hölmöyttä enää yhtään, kun nuo psykologit kysyivät, mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle? Lopetin suosiolla naurettavuuden siihen ja annoin tuolle toiselle naiselle sen työpaikan suosiolla ja psykologinen testi loppui siihen ennen aikojaan.

Kyseessä oli puhelinvaihteenhoitajan paikka ja me kaksi naista olimme viimeiset jäljelle jääneet hakijat , kaikki muut olivat jo pudonneet eri testeissä pois tästä hakijakunnasta!!!

Tuo firmahan olisi säästänyt satoja markkoja, jos olisivat vaan valinneet toisen meistä kahdesta jäljelle jääneestä hakijasta.:DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin pari vuotta sitten ja kun en tähän päivään mennessä ole oman alan töitä saanut, olen tehnyt täysin eri alan hommia. Siis täysin. Esimerkinomaisesti olen diplomi-insinööri ja ollut tässä välissä töissä päiväkodissa keikkatöissä ja Zumba-ohjaajana.

No. Pääsin siis ilmeisesti pelkällä koulutuksellani työhaastatteluun, kun sitä oman alan työkokemusta ei ollut. Haastattelijoita oli kaksi. He kysyivät aivan epäoleellisia kysymyksiä, jotka eivät liittyneet haettavaan työtehtävään tai minun osaamiseeni millään tavalla.

He nauroivat tuolle työkokemukselleni, joka ei liittynyt omaan alaani ollenkaan. Vähän kuin "on siinä ollut näky kun diplomi-insinööri rakentaa Legoja päiväkodin lattialla".. Ja en siis ole diplomi-insinööri, se oli esimerkki.

Työhaastattelu kesti 10 minuuttia ja loppui, kun luulin sen vasta alkaneen. Luulin, että he puhuivat ensin jotain lämpimikseen, kun mitään tähdellistä tai oleellista ei kysytty. Kun yritin kertoa jotain, he sivuuttivat sen täysin. Yritin vielä kertoa suosittelijoista, niin he vain naurahtivat, ettei jollain "päiväkodin tädin" suosituksella tee tällä alalla mitään. Siis viittasivat näihin työkokemuksiin, jotka eivät olleet omaa alaa.

Niin nöyryyttävä kokemus. Kolmas työhaastattelu ylipäätään 2,5 vuoden aikana. Lähemmäs 600 työhakemusta lähetetty. Mä en ala enää!

Olisi vissiin kannattanut opiskeluaikana jo hankkia edes jotain alaa lähellä olevaa työkokemusta. Tuskin itsekään tarhatätiä insinöörin töihin ottaisin, vaikka olisi kuinka reitevä. 

Mun veljeni oli valmistui koulusta ja oli sen jälkeen 2 vuotta työttömänä johtuen lähinnä työkokemuksen puutteesta. Hän pääsi työhaastatteluun niin siellä kysyttiin, että juoko mun veljeni alkoholia.

Hän vastasi, että aiemmin joi mutta on lopettanut sen kokonaan. Alkoi aivan järkyttävä tenttaus, että miksi hän on nykyisin raitis ihminen. Haastattelun puolet kysymyksistä koski hänen raittiuttaan. Haastattelija luuli ilmeisesti saaneensa entisen alkoholistin kiinni. Mun veljeni tuli haastattelusta ja sanoi, että hän on täysin varma ettei saa kyseistä työpaikkaa kuten ei saanutkaan.

Pitkäaikaistyöttömyys ja raittius oli haastattelun ainoa kompastuskivi muuten haastattelu sujui hyvin.

Valitettava tosiasia on, että yritykset ulkoistavat ehkä tärkeimmän toimintaprosessinsa konsulteille ja HR-osastolle, jossa ei välttämättä ole ollenkaan ko. osaamisalueen osaamista. Minäkin sain asiallisia kysymyksiä vasta päästessäni oikean esimieheni haastatteluun. 

Tuollaiset epäasialliset muka-haastattelijat pilaavat yrityksen maineen työnantajana. Kuka valvoo noita reksrytointiprosesseja? Sekin on ylimmän johdon vastuulla.

Parhaiksi arvioituja työnantajia kannattaa seurata. Ne eivät ole yleensä suuryrityksiä, jossa kaikki on niin eriytetty, että kukaan ei tiedä mistään mitään....ja vastuuta ei ole kenelläkään. Ei ainakaan hallituksen jäsenillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin pari vuotta sitten ja kun en tähän päivään mennessä ole oman alan töitä saanut, olen tehnyt täysin eri alan hommia. Siis täysin. Esimerkinomaisesti olen diplomi-insinööri ja ollut tässä välissä töissä päiväkodissa keikkatöissä ja Zumba-ohjaajana.

No. Pääsin siis ilmeisesti pelkällä koulutuksellani työhaastatteluun, kun sitä oman alan työkokemusta ei ollut. Haastattelijoita oli kaksi. He kysyivät aivan epäoleellisia kysymyksiä, jotka eivät liittyneet haettavaan työtehtävään tai minun osaamiseeni millään tavalla.

He nauroivat tuolle työkokemukselleni, joka ei liittynyt omaan alaani ollenkaan. Vähän kuin "on siinä ollut näky kun diplomi-insinööri rakentaa Legoja päiväkodin lattialla".. Ja en siis ole diplomi-insinööri, se oli esimerkki.

Työhaastattelu kesti 10 minuuttia ja loppui, kun luulin sen vasta alkaneen. Luulin, että he puhuivat ensin jotain lämpimikseen, kun mitään tähdellistä tai oleellista ei kysytty. Kun yritin kertoa jotain, he sivuuttivat sen täysin. Yritin vielä kertoa suosittelijoista, niin he vain naurahtivat, ettei jollain "päiväkodin tädin" suosituksella tee tällä alalla mitään. Siis viittasivat näihin työkokemuksiin, jotka eivät olleet omaa alaa.

Niin nöyryyttävä kokemus. Kolmas työhaastattelu ylipäätään 2,5 vuoden aikana. Lähemmäs 600 työhakemusta lähetetty. Mä en ala enää!

Olisi vissiin kannattanut opiskeluaikana jo hankkia edes jotain alaa lähellä olevaa työkokemusta. Tuskin itsekään tarhatätiä insinöörin töihin ottaisin, vaikka olisi kuinka reitevä. 

Eli mielestäsi alan työkokemuksen puute on syy kutsua hakija paikan päälle haastatteluun, ja sitten tehdä pilkkaa tästä henkilöstä? Oletko mahdollisesti jompi kumpi noista tarinan haastattelijoista, vai millä oikeutat tuollaisen täysin epäammattimaisen käytöksen haastattelijoiden puolelta? Onko sinulla itselläsi tosi huono itsetunto, ja haet tilaisuuksia päästä hyppyyttämään ihmisiä, jotka ovat sosiaalisesti alisteisessa asemassa sinuun nähden?

Montaa paikkaa olen hakenut ja kaikenlaista kohtelua osakseni saanut... eräs suuri suomalainen pörssiyritys on kyllä loistanut - eikä niin positiivisessa valossa. Hain keväällä 2016 heillä yhteen asiantuntijatehtävään. Soitin rekrytoivalle esimiehelle ennen kuin laitoin hakemuksen, vaikutti kiinnostuneelta koska minulla oli taustaa vähän vastaavista tehtävistä. No, meni kk ja tältä firmalta tuli sähköpostia että rekryprosessi on viivästynyt. Samana päivänä näin monsterissa että kys.yritys hakee jälleen ja samman positioon. No, laitoin tälle rekrytoivalle esimiehelle että olen edelleen kiinnostunut ja mielestäni sopiva jne jne. No, sitten meni pari tuntia, tuli soitti ja kutsu haastatteluun ( vaikka en nyt suoranaisesti kyseistä työtä ole tehnytkään - no tuskin kovin moni tällä alueella, sen verran spesiaali toimenkuva mutta täysin opittavissa ). Haastattelussa iskettiin kone ja käskettiin tekemään excel-harjoitus... no, tämäkin menisi vielä kun excel on tärkeä työkalu, mutta kysymykset olivat tosi outoja ja spesifejä joihin en osannut vastata kovin järkevästi kun teollisuudeala oli uusi. Luvattiin että juhannukseen mennessä kuuluu heistä, joka tapauksessa. Laitoin juhannusviikolla viestiä jossa kysyin rekryprosessin vaiheista... siihen sähköpostiin ei vastattu enää mitään!! Elokuussa paikka laitettiin kolmannen kerran hakuun... en helvetti vieköön tiedä millaista tyyppiä siihen haetaan kun ei kahdella hakukierroksella löydetä sopivaa hakijaa, kyse on kuitenkin ihan tavallisesta asiantuntijatehtävästä.