Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50vuotias nainen ja hain lähihoitajan paikkaa. Haastattelija sanoi, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. Miksi kutsua edes haastatteluun, kun ikä näkyy hakemuksessa? Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Harmitti, kun en kysynyt asiaa suoraan häneltä, jotenkin hämmennyin hänen kommentistaan.

Sama ikä ja ammatti, mutta en ihan oikeasti jaksa tehdä sitä (vanhustyössä) hommaa enää kuukautta kauempaa, koska pitää tehdä nykyään kolmen ihmisen työt yhden ihmisen palkalla ja ns.työkaverit on kaikkein paskimpia ihmisiä maailmassa.

En minäkään. Olen 54 ja vaikka olen hyväkuntoinen vielä, en jaksa vanhustyötä fyysisesti enkä henkisesti. Työ tappaa ihmisen, kertomistasi syistä. Sinänsä sääli, koska pidän vanhuksista, mutta nykyinen henkilöstömitoitus alalla ei mahdollista työntekoa ikäiselläni. Lisänä järkyttävän huonot työilmapiirit. Koulutus meni hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50vuotias nainen ja hain lähihoitajan paikkaa. Haastattelija sanoi, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. Miksi kutsua edes haastatteluun, kun ikä näkyy hakemuksessa? Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Harmitti, kun en kysynyt asiaa suoraan häneltä, jotenkin hämmennyin hänen kommentistaan.

Sama ikä ja ammatti, mutta en ihan oikeasti jaksa tehdä sitä (vanhustyössä) hommaa enää kuukautta kauempaa, koska pitää tehdä nykyään kolmen ihmisen työt yhden ihmisen palkalla ja ns.työkaverit on kaikkein paskimpia ihmisiä maailmassa.

En minäkään. Olen 54 ja vaikka olen hyväkuntoinen vielä, en jaksa vanhustyötä fyysisesti enkä henkisesti. Työ tappaa ihmisen, kertomistasi syistä. Sinänsä sääli, koska pidän vanhuksista, mutta nykyinen henkilöstömitoitus alalla ei mahdollista työntekoa ikäiselläni. Lisänä järkyttävän huonot työilmapiirit. Koulutus meni hukkaan.

Aivan, Itseänikin ottaa päähän, kun hankin ammatin, jota en sitten pystykään tekemään.

En tiedä mitä tekisin - Ikääkin on jo pian 57-vuotta ja vaikka syöpäkin jätti jälkeensä ikävät rajoitukset ja kivut, sairauseläkkeelle en pääse, koska en ole tarpeeksi sairas ja lähihoitajan töitä en tosiaankaan jaksa tehdä, muuta ammattia ei ole - tämä on tosiaan pattitilanne...

Vierailija kirjoitti:

Alexandra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Osittain totta, mutta erikoista jos haastateltavalta edellytetään hyvää harkintakykyä, sosiaalisia kykyjä, pitkäjänteisyyttä sidosryhmien kanssa ja pelisilmää mutta itse toimitaan ihan täysin päinvastoin :D

No näinhän se juuri menee. Sen uuden työntekijän on nöyrryttävä olemaan kaikille mieliksi, eikä päinvastoin. Sama pätee vähän joka paikassa yhteiskunnassa. Uudet tulokkaat nöyrtykööt jo paikalla olevien tahtoon. Näin ne asiat vain ovat, ei sinne työhaastatteluun voi mennä sillä asenteella, että firman henkilöstön täytyy olla haastateltavalle mahdolliselle uudelle työntekijälle nöyrö ja myötämielinen.

Pohjalta joutuu aloittamaan aina kun menee uuteen firmaan oli kuinka ammattilainen tahansa. Persettä joutuu nuolemaan ja todistamaan omat taitonsa moneen kertaan. Tällätavoin ne sinnikkäimmät ja yritteliäimmät ihmiset pääsevät jatkamaan firmassa. Heistä firmalle on kaikista eniten hyötyö. Nämä ihmiset, jotka eivät lannistu ja luovuta heti jos heitä kohtaan ollaan vähän epäkohteliaita, ovat parhaita tekemään rahaa yritykselle. Kovaa touhua, mutta näin se vain valitettavasti on. Ystävällisyydellä ja reiluudella ei yritysmaailmassa pitkälle pötkitä.

tässä syy miksi yrityksillä Suomessa menee niin paskasti? Paras perseen nuolija pääsee jatkoon?

Itse rekrytoivana esimiehenä voin kertoa että haastattelussa tärkein asia on varmistaa että henkilö on luonteeltaan sopiva kyseiseen työtehtävään sekä siihen porukkaan johon häntä ollaan valitsemassa. Olennainen asia on sosiaaliset taidot, ja tällä en tarkoita puheliaisuutta tai ekstroverttiyttä.

Työpaikalla pitää osata käyttäytyä myönteisesti ja asiallisesti vaikka kuinka asiakas harmittaisi tai itseä väsyttäisi tai kollegan tyyli tai työtapa ei miellyttäisi. Välillä jokaista vituttaa mutta aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä negatiiviset tuntemuksensa ja päästä niistä yli tuomatta niitä työyhteisöön.

Toinen asia on varmistaa että hakijan odotukset ja työn sisältö kohtaavat. Nuorilla voi olla joskus epärealistisia odotuksia, isossa yrityksessä eteneminen uralla vie vuosia joten jos vastavalmistunut jo parin vuoden kuluttua haluaisi olla esimiestehtävissä niin haastattelun voi lopettaa jo siihen koska se ei vaan ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Juuri samaa ajattelin. :)

Hakija ei ilmeisesti osannut vastata mitään siihen, missä vaiheessa elämäänsä kuvittelisi olevansa viiden vuoden päästä. Ohjaajat ja tuttavat ehkä jo tiesivätkin, ettei hakija / ex-harjoittelija todennäköisesti selviä kummoisestikaan paineista töissä jne.

Sitten vielä kaiken päälle tommonen kommentti hakijalta... Ei hyvää päivää: työpaikka taattu! (Not!) :D :D :D

Ehkä haastattelijankin kannattaisi muistaa että tuo on jokseenkin väsynyt kysymys. Kaikki eivät tee 5-vuotis suunnitelmia ja toisaalta jos haet siivoojan paikkaa niin älykäs ei vastaa rehellisesti että en ainakaan moppaamassa junttilan ala-astetta. Toisaalta jos olet x vuotta hakenut turhaan työtä ja pääset ehkä 2 kertaa vuodessa työhaastatteluun asti niin rehellisesti 5 vuoden päästä tapahtuvat asiat ei kiinnosta kun tärkeintä olisi päästä just nyt töihin ja ruveta saamaan jotain palkkaa.

Viisasta on vastata sitten vaikkapa näin: "Näen itseni viiden vuoden päästä töissä, samoin kuin kaikki ne vuodet siinä välissä." Tai jotain.

Riippuen kulloinkin haettavasta työstä ja työpaikasta ja siitä, mitä kuvittelee heidän haluavan kuulla, voi sitten puhua myös etenemisestä vaativampiin tehtäviin. Aina siihen jonkin vastauksen voi keksiä, eikä alkaa ainakaan arvostella haastattelutilannetta. :D

Jos tilanteessa tapahtuu jotain todella törkeää ja alentavaa, niin sitten tietysti täytyy mainita, itse fiksusti käyttäytyen, myös vaikkapa yrityksen/laitoksen johdolle - ei välttämättä ainoastaan tai ollenkaan juuri sillä hetkellä, siitä haastattelutilanteesta lähtiessä (jos vaikka sattuu sittenkin saamaan se paikan!) ;)

Näitä kysymyksiä, joihin voisi tolleen näsäviisaasti vastata tulee joskus. Joihinkin niistä vois vastata, no kuule sullon siinä nenäs eessä mun cv, niin luulekko et oisin jättänyt mainitsematta, jos mulla ois toi. Mut kun ei voi..

Kaikennäköistä sitä... kirjoitti:

Mun veljeni oli valmistui koulusta ja oli sen jälkeen 2 vuotta työttömänä johtuen lähinnä työkokemuksen puutteesta. Hän pääsi työhaastatteluun niin siellä kysyttiin, että juoko mun veljeni alkoholia.

Hän vastasi, että aiemmin joi mutta on lopettanut sen kokonaan. Alkoi aivan järkyttävä tenttaus, että miksi hän on nykyisin raitis ihminen. Haastattelun puolet kysymyksistä koski hänen raittiuttaan. Haastattelija luuli ilmeisesti saaneensa entisen alkoholistin kiinni. Mun veljeni tuli haastattelusta ja sanoi, että hän on täysin varma ettei saa kyseistä työpaikkaa kuten ei saanutkaan.

Pitkäaikaistyöttömyys ja raittius oli haastattelun ainoa kompastuskivi muuten haastattelu sujui hyvin.

koskaan ei saa sanoa, että on lopettanut juomisen. Pitää sanoa, että juo joskus ja juhlissa. Tämä siis työhaastattelussa. Vaikka siis ei olisi koskaan juonut lasillistakaan. Jos ei valehteleluullaan alkoholistiksi tai tyypiksi joka ei sovi porukkaan

Olin kerran töissä firmassa, missä säästettiin asioissa, joissa ei pitäisi säästää. Yksi oli, että rekrytointi keksittiin antaa ihmisille, joiden kanssa uusi työntekijä käytännössä tekisi töitä. Hyvä idea - teoriassa. Haastattelua veti alalla pitkään ollut konkari, jolla oli vähän esimieskokemusta, mutta ei mitään kokemusta rekryistä. Huumautui täysin vallantunteesta. Kuulin neukkarista, kun oli aivan kamala haastateltaville, todella törkeä. Lopulta palkattiin ohi haastateltujen joku tutun tuttu, joka sitten juopotteli itsensä saikulle ja siitä eteenpäin en tarinaa tiedä. Tämä avasi vähän sitä, miten rekrytointi on vaikea työ, sitä ei ihan kenelle tahansa saisi jättää, mutta samalla olisi hyvä, jos ne, jotka oikeasti tekevät uuden työntekijän kanssa töitä, voisivat tuoda näkemystä, mitä he kaipaisivat tiimiinsä. Kun on kiire, niin tämä ei tapahdu kovin helposti.  

Vierailija kirjoitti:

Itse rekrytoivana esimiehenä voin kertoa että haastattelussa tärkein asia on varmistaa että henkilö on luonteeltaan sopiva kyseiseen työtehtävään sekä siihen porukkaan johon häntä ollaan valitsemassa. Olennainen asia on sosiaaliset taidot, ja tällä en tarkoita puheliaisuutta tai ekstroverttiyttä.

Työpaikalla pitää osata käyttäytyä myönteisesti ja asiallisesti vaikka kuinka asiakas harmittaisi tai itseä väsyttäisi tai kollegan tyyli tai työtapa ei miellyttäisi. Välillä jokaista vituttaa mutta aikuisen ihmisen pitää osata käsitellä negatiiviset tuntemuksensa ja päästä niistä yli tuomatta niitä työyhteisöön.

Toinen asia on varmistaa että hakijan odotukset ja työn sisältö kohtaavat. Nuorilla voi olla joskus epärealistisia odotuksia, isossa yrityksessä eteneminen uralla vie vuosia joten jos vastavalmistunut jo parin vuoden kuluttua haluaisi olla esimiestehtävissä niin haastattelun voi lopettaa jo siihen koska se ei vaan ole mahdollista.

Hyvä ja hyödyllinen viesti, mutta tuosta esimieheksi pääsemisestä olen vähän eri mieltä... Yksi reitti on toki tuo "asiantuntijasta esimieheksi", mutta se ei ole ainut eikä välttämättä se paras tapa. Siihen tehtävään voi myös kasvattaa itsensä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat menneet esimiehiksi suoraan koulusta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat parissa vuodessa edenneet manager-tehtäviin. Tiedän itsekin käyneeni jo yhdessä esimieshaastattelussa (olen vastavalmistunut). Siksi en oikein hyväksy, ettäkö en saisi jo haaveilla ja tavoitella esimiesasemaa. Toki tämä riippuu myös alasta. Meillä johtajuus kuuluu jo opintoihin. Ja tietty pidän tilannetajuttomana möläyttää tavoitteitani ääneen kun haen assaripaikkaa.

Tämä oli juuri se mitä tarkoitin, jos haetaan vastavalmistunutta tai vain vähän työkokemusta omaavaa ns. junioria täytyy pitää mielessä että tiimissä todennäköisesti on kokeneempia osaajia ja haave noususta esimieheksi parissa vuodessa voi olla mahdotonta.

Pitää myös muistaa että eaimiehen kannalta on toivottavaa että valittu työntekijä on motivoitunut juuri siihen työhön joka on tarjolla. Harva haluaa olla vuoden parin välein rekrytoimassa ja perehdyttämässä joten kysysmykseen "missä olet kolmen vuoden kuluttua" ei kannata vastata että ihan muissa hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin pari vuotta sitten ja kun en tähän päivään mennessä ole oman alan töitä saanut, olen tehnyt täysin eri alan hommia. Siis täysin. Esimerkinomaisesti olen diplomi-insinööri ja ollut tässä välissä töissä päiväkodissa keikkatöissä ja Zumba-ohjaajana.

No. Pääsin siis ilmeisesti pelkällä koulutuksellani työhaastatteluun, kun sitä oman alan työkokemusta ei ollut. Haastattelijoita oli kaksi. He kysyivät aivan epäoleellisia kysymyksiä, jotka eivät liittyneet haettavaan työtehtävään tai minun osaamiseeni millään tavalla.

He nauroivat tuolle työkokemukselleni, joka ei liittynyt omaan alaani ollenkaan. Vähän kuin "on siinä ollut näky kun diplomi-insinööri rakentaa Legoja päiväkodin lattialla".. Ja en siis ole diplomi-insinööri, se oli esimerkki.

Työhaastattelu kesti 10 minuuttia ja loppui, kun luulin sen vasta alkaneen. Luulin, että he puhuivat ensin jotain lämpimikseen, kun mitään tähdellistä tai oleellista ei kysytty. Kun yritin kertoa jotain, he sivuuttivat sen täysin. Yritin vielä kertoa suosittelijoista, niin he vain naurahtivat, ettei jollain "päiväkodin tädin" suosituksella tee tällä alalla mitään. Siis viittasivat näihin työkokemuksiin, jotka eivät olleet omaa alaa.

Niin nöyryyttävä kokemus. Kolmas työhaastattelu ylipäätään 2,5 vuoden aikana. Lähemmäs 600 työhakemusta lähetetty. Mä en ala enää!

Olisi vissiin kannattanut opiskeluaikana jo hankkia edes jotain alaa lähellä olevaa työkokemusta. Tuskin itsekään tarhatätiä insinöörin töihin ottaisin, vaikka olisi kuinka reitevä. 

Olisi vissiin. Mistäs sellaisia olisin saanut? Luuletko tosiaan, etten hakenut? Tein niitä töitä, joita SAIN. Luuletko, että hakemalla hain jotain täysin eri alan töitä myös opiskeluaikana?

Voi **Fhsk** näitä kommentteja. Yhtä järkeviä kuin "no, menisit töhin".

ap

Mä kävin kerran valmistuttuani kysymässä siivojan töitä. Kuulin lähdettyäni, että mulle naurettiin että tuokin epätoivoinen, mitä se tänne tulee. No seuraavassa työpaikassa, joka oli kohtalaisen iso, pääsin tekemään kilpailutuksen pomon apuna. Etsin pomolle firmat, jotka kilpailutettiin ja pomo ihmetteli, miksei tätä. Sanoin suoraan, että olivat niin inhottavia työhaastattelussa, että jätetään pois. Saatiin kuitenkin muita firmoja, joille tarjouspyyntö meni, tarpeeksi, joten laillisesti meni. 

Vierailija kirjoitti:

Paska työhaastattelu on se, kun matkustat 1,5h haastattelupaikkaan - haastattelija kättelee sinut, katsoo ansioluetteloasi (joka hänellä siis oli valmiina) ja toteaa - "Ai sä et asukkaan tällä paikkakunnalla. Ei tätä haastattelua kannata sitten oikein jatkaa".

Ei sitten v*ttu voinut lukea sitä osoitetta siitä paperista ENNEN haastattelukutsua? 

Kun tietty määrä yleensä kutsutaan, niin ainakin meillä. 5-6 haastateltavaa saa kutsun. Jos kutsutaan vain 4, tulee heti johdolta kysymys, miksi näin vähän kutsuttiin.

Mulla on kokemusta tuosta väärällä paikkakunnalla asumisesta, nuoruudesta, kun asuin lapsuudenkodissani vielä, ryhmähaastattelussa. Mulla oli kokemusta ennestään ja haastattelija jätti ne kolme muuta ihan huomiotta. Sitten loppuvaiheessa hoksasi, että sähän asutkin maalla, et voi varmaan vuorotyötä tehdä. Sanoin, että tarkoitus on hankkia asunto heti kun töitä löytyy, mutta olis sitä mieltä että asuntoja on vaikea saada. Maalla asuminen ei itsessään ollut pahe, paremminkin hyve. Sääli niitä muita, joita ei huomioitu ollenkaan ja mun väärä asuinpaikka huomattiin vasta lopussa. Sinänsä sain päivätyön samalta paikkakunnalta ja asunto löytyi heti ja helposti. 

Ei kaikkia kaupankassa- ja päiväkodin täti juttuja kannata laittaa CV:seen jos aikoo oikeasti hakea oikeita töitäkin joskus.

Oudoin haastattelu missä olen ollut, oli varmaan se kun hain joskus kesätöihin kaupan kassalle.

Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Porukka istutettiin rinkiin ja sitten haastattelija alkoi kyselemään vuoron perään tosi henkilökohtaisia kysymyksia. Kysyttiin mm. vanhempien ammatista, elämäntilanteesta ja lapsenhankintasuunnitelmista (kyse oli edelleen 2kk kesätyöstä..)

Sitten annettiin käteen jotain älypelileluja. Piti ratkaista jonkun hökötyksen sisällä oleva metallinen palapeli mahdollisimman nopeasti.

Haastattelussa ei kysytty MITÄÄN oikeasti työtehtäviin liittyvääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla voi olla joskus epärealistisia odotuksia,isossa yrityksessä eteneminen uralla vie vuosia

Tiedän ihmisiä, jotka ovat menneet esimiehiksi suoraan koulusta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat parissa vuodessa edenneet manager-tehtäviin. Tiedän itsekin käyneeni jo yhdessä esimieshaastattelussa (olen vastavalmistunut). Siksi en oikein hyväksy, ettäkö en saisi jo haaveilla ja tavoitella esimiesasemaa. Toki tämä riippuu myös alasta.

Pieniin yrityksiin on helpompi päästä esimiehiksi, mutta isoissa yrityksissä todellakin joutuu tekemään töitä etenemisensä eteen. Kuten sanoit, riippuu myös alasta; esim. on helppo päästä suoraan koulun penkiltä ravintola-, myynti- tai myymäläpäälliköksi, jos on kerryttänyt opiskeluaikana työkokemusta alalta. Eihän kukaan kiellä sinua tavoittelemasta esimiesasemaa, kunhan se on realistinen tavoite.

[

Vierailija kirjoitti:

Paska työhaastattelu on se, kun matkustat 1,5h haastattelupaikkaan - haastattelija kättelee sinut, katsoo ansioluetteloasi (joka hänellä siis oli valmiina) ja toteaa - "Ai sä et asukkaan tällä paikkakunnalla. Ei tätä haastattelua kannata sitten oikein jatkaa".

Ei sitten v*ttu voinut lukea sitä osoitetta siitä paperista ENNEN haastattelukutsua? 

Jos työ on kuntasektorilla, valehtele muuttavasi, kunhan saa työpaikan. Muuta mieltäsi myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

 

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

 

Aika paljon työtehtäviin palkataan naisia rintojen koon perusteella.

 

Oon ollut työpaikassa missä miespomo ihan avoimesti puhui hakijoista, että mukava, mutta liian lihava, eihän se ees mahtuisi kulkemaan täällä hyllyjen välissä yms. Itse kun hain ko. paikkaan työhaastattelu oli tyyliin "koska voit aloittaa?". Halusivat varmaan vaan paikalle, että

Eihän siinä ole mitään ihmeellistä että liian lihavaa ei voi joihinkin tehtäviin palkata. Johan siinä tulee työturvallisuusasiat eteen, tai työtä ei voi tehdä lainkaan esim jos ei mahdu jonnekin.