Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Mä olen käynyt muutaman todella ison, kansainvälisen firman haastattelussa, ja koskaan ei ole kysytty sanallakaan työn ulkopuolisista asioista. Ei perheestä, ei harrastuksista, ei työmatkasta, ei mistään turhasta. Vain aiemmista työtehtävistä, koulutuksesta ja työpersoonallisuudesta. Rekrytoijat eivät ole valintaa tehdessään tienneet olenko naimisissa, onko minulla lapsia tai mihin vapaa-aikani käytän. Muutamiin pienempiin firmoihin olen nuorempana hakenut, enkä muista, että sielläkään ketään mun työmatka tai muu elämä kiinnosti.

Itse rekrytoin aika nuoria työntekijöitä, joten kysyn harrastuksista sen takia, että todella tavoitteellinen treenaaminen voi olla este iltapainotteisesti tehtävälle työlle. Tämän täytyy olla selvää myös sille hakevalle nuorelle, sillä työvuoroja ei laadita kenenkään harrastusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Ei sitä kuvaa anna yhtään mikään. Töissä se sitten mitataan, lisäksi jotkut rupeavat hankaliksi vasta koeajan jälkeen yms. Toisista työntekijöistä tulee luotettavia ja toisista ei. Joille on kiva antaa hyvät duunit ja palkankorotukset. Näin se vain menee.

t. Pomo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran täsmälleen samanlaisessa "työhaastattelussa". Haastattelijat olivat väsyneen ja tympääntynen oloisia. Työhaastatteluun oli kutsuttu ilmeisesti neljä ehdokasta, jotka tulivat kaikki perätysten haastatteluun. Siinä niitä näitä jutellessa kävi selvästi ilmi, että työhön oli jo valittu talon sisältä joku, mutta jotta kaikki menisi oikein, niin piti pitää tällainen feikkihaastattelu työnhakuilmoituksineen muodon vuoksi. Minä vähän ihmettelinkin, miksi minut oli ylipäätään kutsuttu haastatteluun, kun työ oli kokemukseeni nähden aika vaativa. No, yhdellä hakijalla oli sattumoisin täsmäkoulutus ja -työkokemus, me kolme muuta olimme sitten jo ihan eri tasolla.

Kyllä otti päähän ottaa feikkihaastattelua varten palkaton vapaapäivä silloisista töistä!!

Juuri tästä syystä yleensä kysyn haastattelukutsun saadessani, mitä merkitystä haastattelulla on ja onko heillä jo siihen joku vahva ehdokas. Monelta turhalta reissulta olen säästynyt, kun olen saanut kuulla " tähän on hakenut tämä henkilö, joka on jo 10 vuotta tätä virkaa hoitanut".

Työhaastattelut voi ottaa aivan matkailun ja virkistäytymisen kannalta ainakin näin työttömänä työnhakijana, joka saa matkakorvauksen työkkäristä. Samalla reissulla voi poiketa vaikka ostoksilla, jos ei satu olemaan sukulaisia tai kavereita, joiden luona käydä kylässä.

Eipä toimi aina. Minulle on sanottu puhelimessa, että paikka on ihan oikeasti auki, mutta haastattelussa sanotaankin lopuksi, että talossa on tehtävää useita vuosia hoitanut henkilö. Tosi kiva, kun työnantaja valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Ei sitä kuvaa anna yhtään mikään. Töissä se sitten mitataan, lisäksi jotkut rupeavat hankaliksi vasta koeajan jälkeen yms. Toisista työntekijöistä tulee luotettavia ja toisista ei. Joille on kiva antaa hyvät duunit ja palkankorotukset. Näin se vain menee.

t. Pomo

Eli työhaastattelut ovat täysin turhia, niinkö? Miksi niitä sitten edes pidetään, kun soveltuvuus selviää vasta töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran täsmälleen samanlaisessa "työhaastattelussa". Haastattelijat olivat väsyneen ja tympääntynen oloisia. Työhaastatteluun oli kutsuttu ilmeisesti neljä ehdokasta, jotka tulivat kaikki perätysten haastatteluun. Siinä niitä näitä jutellessa kävi selvästi ilmi, että työhön oli jo valittu talon sisältä joku, mutta jotta kaikki menisi oikein, niin piti pitää tällainen feikkihaastattelu työnhakuilmoituksineen muodon vuoksi. Minä vähän ihmettelinkin, miksi minut oli ylipäätään kutsuttu haastatteluun, kun työ oli kokemukseeni nähden aika vaativa. No, yhdellä hakijalla oli sattumoisin täsmäkoulutus ja -työkokemus, me kolme muuta olimme sitten jo ihan eri tasolla.

Kyllä otti päähän ottaa feikkihaastattelua varten palkaton vapaapäivä silloisista töistä!!

Juuri tästä syystä yleensä kysyn haastattelukutsun saadessani, mitä merkitystä haastattelulla on ja onko heillä jo siihen joku vahva ehdokas. Monelta turhalta reissulta olen säästynyt, kun olen saanut kuulla " tähän on hakenut tämä henkilö, joka on jo 10 vuotta tätä virkaa hoitanut".

Työhaastattelut voi ottaa aivan matkailun ja virkistäytymisen kannalta ainakin näin työttömänä työnhakijana, joka saa matkakorvauksen työkkäristä. Samalla reissulla voi poiketa vaikka ostoksilla, jos ei satu olemaan sukulaisia tai kavereita, joiden luona käydä kylässä.

Omaan työpaikkaan on pari kertaa kysytty sijaisuutta tekemään ihmistä, joka on tehnyt vaikutuksen vakipaikan haastattelussa. Usein nämä vakituiset työsuhteet on tosiaan korvamerkitty jo sijaisuuksia tehneille, mutta en silti jättäisi menemättä haastatteluun. Se kun voi avata kuitenkin ovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Totta kai kahdesta muutoin tasavertaisesta hakijasta valitaan kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Totta kai kahdesta muutoin tasavertaisesta hakijasta valitaan kauniimpi.

Vaikka olisivat miehiä?

Onhan noita paskoja työhaastatteluja vuosien varrella eteen sattunut. Ehkä kummallisin kaikista oli se, jonka haastattelija väen väkisin halusi sopia lounasravintolaan, "koska on niin kiirus päivä, että muuten jää syömättä". Lupasi tietenkin tarjota sen lounaan, joten mikäs siinä. No, haastattelu alkoikin lupaavasti sillä, että haastattelija oli melkein puoli tuntia myöhässä. Saapuessaan teki taas numeroa kauheasta kiireestään ja totesi, että nyt ei kyllä ehditä sitä lounastakaan syödä, mutta otetaan nyt kahvit kuitenkin. Okei, mikäs siinä. Kahvikuppi nenän alla kuuntelin, kun tyyppi vaahtosi firmasta ja tästä upeasta avoinna olevasta työtehtävästä n. 40 minuuttia, kunnes hoksasi katsoa taas kelloa. Sitten hän pomppasi saman tien pystyyn, hokien, että nyt hän kyllä myöhästyy seuraavasta palaverista. Kysyi vielä minulta, että kiinnostaako tarjoamansa tehtävä minua. "Kyllä kiinnostaa" oli ainoa, mitä pääsin sanomaan koko "haastattelun" aikana, sitten ukko oli jo tiessään. Tajusin, että ne kahvitkin olivat jääneet häneltä maksamatta ja olin kovin kiitollinen, ettei aika ollutkaan riittänyt siihen lounaaseen. Sanomattakin on varmaan selvää, että firmasta ei ikinä oltu minuun päin yhteydessä. Kun parin viikon soittelun jälkeen sain jonkun sihteerin vastaamaan puhelimeen, minulle kerrottiin, että paikka on jo täytetty.

Kyseessä oli ihan tunnettu pohjoissuomalainen it-firma 2000-luvun alkuvuosina.

Vastaavia kokemuksia täälläkin. Haastattelijat nauroivat mulle päin naamaa. Lähdin pois melkein itkua pidätellen. Itku tuli sitten kotimatkalla ja vielä kotonakin, olo oli todella nöyryytetty.

Sitten sainkin saman alan työn mutta paljon paremmasta yrityksestä! :) Se haastattelu olikin kaikin puolin mukava kokemus, vaikka kysymykset eivät olletkaan helppoja ja mua hermostutti kovasti, sillä hakijoitakin oli paljon enemmän.

Paljon tsemppiä ja jaksamista ap:lle työnhakuun <3

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Ei sitä kuvaa anna yhtään mikään. Töissä se sitten mitataan, lisäksi jotkut rupeavat hankaliksi vasta koeajan jälkeen yms. Toisista työntekijöistä tulee luotettavia ja toisista ei. Joille on kiva antaa hyvät duunit ja palkankorotukset. Näin se vain menee.

t. Pomo

Näkisin kuitenkin, että jos joku jo haastattelusa käyttäytyy kin kuvittelisi olevansa oikeutettu koko maailman palvontaan, hän tuskin muuttuu tiimipelaajaksi työssä ollessaankaan.

Just viikkoa ittenkävinkävin haastiksessa joka olieräänlainen näytös. Että joo, monta haastateltiin ja paras löytyi. Paskat, ne otti tutun ja haastattelu muodon vuoksi muut.

Erityisen paha tilanne on kun haetaan virkaan. Mesta on täytetty, show on kuitenkin pakko järjestää. Jos nyt sitten joku hakija on superystävällisiä niin sitten pitää jatkaa testausta kunnes saadaan se tuttu kesis jolle paikka on luvattu näyttämään parhaalta.

Minulla on ollut viime aikoina kaksi sellaista haastattelua, todellakin tympii, minua siis. Olen varma että sinunkin tapauksessasi pointti oli että heillä oli jo toivomansa hakija ja piti vain saada siihen joku muu varteenotettava ehdokas jotta pääsivät valitsemaan sen "oikean" (joka on heillä jo määräaikaisena tai harjoittelijana tms). Mutta erittäin turhauttavaa se on kyllä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

No siis. Ihan sen välillä havaita. Joku kun tulee täysin epåasiallisesti pukeutuneena, vesirajahameessa tai wife beaterissä. Tai kun ekat sanat on rasistisia ja sovinistisia tai eka vastaus kysymykseen paljastaa, ettei tyyppi kunnioita tekemäänsä työtä.

gu kirjoitti:

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Kenties siksi, että kaikilla aloilla sillä yrityksellä ei todellakaan taottaisi omaa onnea. Ei naisena eikä miehenä. Monesti päätyisi konkurssin kautta velkakierteeseen ja siitä on ainakin minusta onni kaukana. Pari esimerkkiä: Kerropa millaisen yrityksen luokanopettaja laittaa pystyyn? Tai sosiaalityöntekijä? Akateemisia naisvaltaisia aloja molemmat. 

Opiskeluaikana matkustin 2 tuntia junalla haastatteluun erästä valtion korkeakouluharjoittelupaikkaa varten. Vastassa oli yksikön päällikkö ja joku nuori nainen, joka pääasiassa hoiti puhumisen. Heti aluksi hän vilkaisi papereitani ja tokaisi, että eihän sulla ole mitään relevanttia työkokemusta. Sanoi vielä naureskellen, että näin hyvin me täällä näitä hakemuksia luetaan, hehhehee. Totesin, että hain harjoittelupaikka, siitähän sitä työkokemusta voisi saada.

En tietenkään saanut paikkaa, kiva oli opiskelijana maksaa kallis junamatka turhaan. Vastaava kohtelu oli tavallista harjoitteluhauissa. Varsinkin ulkoministeriö oli tunnettu opiskelijoiden juoksuttamisesta turhaa. Ovatkohan ajat ja tavat muuttuneet 15 vuoden takaisesta?

gu kirjoitti:

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Meillä akateemisilla naisilla puuttuu usein sitä samaa  mitä monilla muillakin. Tässä luettelon alkua:

1. pääomaa

2. hyvä liiketoimintaidea

3. markkinat / asiakkaat

Olen ollut joskus yritysneuvojana ja tiedän tasan tarkkaan, että yritystoiminnan aloittaminen ei ole mikään avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Olin kahden viimeisen haastateltavan joukossa. Kaikki meni hienosti kierros kierrokselta kunnes viimeisessä haastattelussa toimari paukahti ovesta sisään kesken haastattelun ja alkoi lukemaan papereitani. Sanoi sitten, että tuollaisen kohta kolmekymppisen naisen palkkaaminen on riskialtista kun teet kuitenkin lapsia kohta. Paikan sai ikäiseni mies. Mulla ei ole vielä näin kymmenen vuodenkaan jälkeen lapsia. 

Hyi helvetti, täysin epäasiallista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen käynyt muutaman todella ison, kansainvälisen firman haastattelussa, ja koskaan ei ole kysytty sanallakaan työn ulkopuolisista asioista. Ei perheestä, ei harrastuksista, ei työmatkasta, ei mistään turhasta. Vain aiemmista työtehtävistä, koulutuksesta ja työpersoonallisuudesta. Rekrytoijat eivät ole valintaa tehdessään tienneet olenko naimisissa, onko minulla lapsia tai mihin vapaa-aikani käytän. Muutamiin pienempiin firmoihin olen nuorempana hakenut, enkä muista, että sielläkään ketään mun työmatka tai muu elämä kiinnosti.

Itse rekrytoin aika nuoria työntekijöitä, joten kysyn harrastuksista sen takia, että todella tavoitteellinen treenaaminen voi olla este iltapainotteisesti tehtävälle työlle. Tämän täytyy olla selvää myös sille hakevalle nuorelle, sillä työvuoroja ei laadita kenenkään harrastusten mukaan.

Hyvä työnantaja kyllä tukee työntekijänsä hyvinvointia mahdollistamalla mahdollisuuksien mukaan harrastamisen. Vai miksi niitä liikuntaseteleitä jaetaan firmoissa? Olen ikäni tehnyt vuorotyötä, ja lähes kaikissa paikoissa on työvuorotoiveet huomiootu mahdollisuuksien mukaan.

Eräässä markkinointialan yrityksessä haastattelija oli myöhässä - tai ei oikeastaan ikinä saapunut, aulatyöntekijä kertoi että edellinen haastattelu vielä käynnissä. Odottelin 45 minuuttia yksinäni sohvalla jonka jälkeen lähdin pois, piti lähteä jatkamaan omaa työpäivääni. Kukaan ei ottanut yhteyttä jälkeenpäin. Huono maku jäi yrityksestä.