Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Myös meillä töissä harrastetaan näitä feikkityöilmoituksia. Joku duuni on sisäisessä haussa ja paikka on sovittu jo jollekin, mutta näön vuoksi pitää laittaa hakuun. Tietysti omalla työpaikallamme kaikki tietävät ettei näitä kannata hakea, koska paikka on jo täytetty, mutta harmittaa niiden puolesta jotka hakevat paikkaa jostain toisesta toimipisteestä eivätkä tiedä että on ihan turhaa hakea koko paikkaa.

Olin hakenut vakuutusyhtiöstä myyntipuolen töitä. Haastattelun hoiti vanhempi ihan mukava nainen. Hän kysyi, että mitä vanhempasi tekevät työkseen. Vastasin, esimerkiksi, että ovat vaikka leipuri ja maalari. Naisen harmitteli, ja sanoi, että voi harmi, kun näissä hommissa olisi hyvä, että myyntiasenne olisi tullut osittain jo äidinmaidossa. Mitäh?! Onneksi jäi työpaikka saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olin hakenut vakuutusyhtiöstä myyntipuolen töitä. Haastattelun hoiti vanhempi ihan mukava nainen. Hän kysyi, että mitä vanhempasi tekevät työkseen. Vastasin, esimerkiksi, että ovat vaikka leipuri ja maalari. Naisen harmitteli, ja sanoi, että voi harmi, kun näissä hommissa olisi hyvä, että myyntiasenne olisi tullut osittain jo äidinmaidossa. Mitäh?! Onneksi jäi työpaikka saamatta.

Tuohon olisin vastannut: "Join vain korviketta, johon äiti lisäsi 50% myyntiasennetta. Riittääkö se?"

Parikymppisenä vastavalmistuneena minun piti päästä samalle paikkakunnalle, jossa mieheni opiskeli. Kyse oli ravintola-alan töistä ja rohkeasti soitin kaupungin yhteen ravintolaan, jossa ravintolapäällikkö sanoikin, että tule käymään, kun olet täällä. Niinpä marssin ko. ravintolaan. Päällikkö katsoi papereitani ja melkein suuttui " Näin vähällä työkokemuksella kehtaat hakea meille töihin? Osaatko sinä edes tehdä kassakoneella korjauksia? Osaatko alkoholien numerot?" Alan työkokemusta minulla oli tuossa vaiheessa 3kk ja kassakoneen toiminnot &viinanumerot kyllä opitaan työssä sitä mukaa kun niitä tarvitaan. "No kai meillä on jotain ekstrausta, ota yhteyttä kun olet muuttanut tänne". -Sain toisesta ravintolasta töitä, jossa ei ylenkatsottu vähäistä kokemustani.

Olin jotain 48-49v kun hain myyntireskontranhoitajaksi erääseen säätiöön (halusin vaihtaa työpaikkaa). Haastattelemassa oli kolme henkilöä, ml. paikan asiamies. Kysyttiin missä näen itseni 10v kuluttua. Ikääni viitaten vastasin, ettei minulla ole mitään ihmeellisiä visioita tulevaisuudesta. Haluan vain elää tavallista elämää ja tehdä töitä. Tämä asiamies totesi "olen saman ikäinen kuin sinä enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona". So? Sitten kysyttiin, onko sinulla erityistaitoja, osaatko vaikka laulaa. Henkilöt vilkuilivat toisiaan ja virnistelivät. Siinä vaiheessa oli aika vaivaantunut olo. Sitten käytiin läpi todistuksiani. Lukion päättötodistuksessa matikka 6. "Miten sinä olet lähtenyt näin matemaattiselle alalle vaikka on ollut näin huono matikan numero?" Siis myyntireskontranhoitajana pärjää vaikkei tajuaisikaan toisen asteen epäyhtälöä, derivaattaa, integraalia tai trigonometrisiä funktioita. Jyrki Kataisella oli sama numero ja se hoiti valtiovarainministerin hommia!

Arvasin ettei minua valita ja mietin, että haluaisinko oikeasti edes olla tuollaisessa paikassa töissä.

Olen yli 50vuotias nainen ja hain lähihoitajan paikkaa. Haastattelija sanoi, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. Miksi kutsua edes haastatteluun, kun ikä näkyy hakemuksessa? Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Harmitti, kun en kysynyt asiaa suoraan häneltä, jotenkin hämmennyin hänen kommentistaan.

Tulipa huono fiilis AP:n ja muiden vastaavaa kokeneiden puolesta. En osaa sanoa, miksi ovat käyttäytyneet noin kamalasti sinua kohtaan, mutta tuskinpa tuo kovin miellyttävä työpaikkakaan olisi ollut, jos tollanen on toimintakulttuuri.

Äkkiseltään tulee mieleen, että paikkaan on jo olemassa sopiva tekijä talon sisältä, mutta heillä oli joku "pakote" mukahaastatella muitakin hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Olin myös kerran haastattelussa, jossa ei muistaakseni kysytty minulta juuri mitään. Haastattelija kertoi organisaatiosta, ja kuinka hauskaa heillä on yhdessä jne. Kyllä siellä puolisen tuntia meni, mutta sen jälkeen oli juuri se olo, että mitä niille jäi minusta käteen tuosta haastattelusta. Toki ymmärrän, että tuossakin ajassa saat tietyn kuvan ihmisestä, mutta hämmentävää se silti oli. 

Mulla oli viime haastattelussa vähän sama meininki. Haastattelija ei ollut mikään rekryihminen vaan yksikönjohtaja ja lähes heti alussa vetäisi esiin powerpointin ja piti kolmen vartin kalvosulkeiset firman organisaatiokaaviosta (insinöörit

Vähän sentään käytiin omaakin koulutusta ja työkokemusta läpi, mutta enimmäkseen äänessä oli haastattelija. Sain kyllä paikan ja johtaja on samanlainen näemmä haastatteluhuoneen ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Aika paljon työtehtäviin palkataan naisia rintojen koon perusteella.

Kerro missä, haen heti.

Kuulostaa kyllä aika mulkeroilta tyypeiltä. Sinällään ehkä hyvä ettei tule valituksi. Itselläkin kokemusta haasttelusta, jossa pienen firman TJ suunnilleen nosti jalat pöydälle ja keksi haukkumista kokemuksen puutteesta, kun hain harjotteluun... Niin, hain tosiaan siihen harjoitteluun, liksa ei huimannut päätä. Myöhemmin yksi kaveri oli ilmeisesti ollut siellä sitten kesän töissä, oli ollut kuulemma paska työkalut ja prosessit sekä ilmapiiri aika tönkkö. Eli eipä siinä ilmeisesti mitään menettänyt, lähinnä ihmetellyt miten tuollaiset firmat pysyy pystyssä.

Ap, missä/minkätyylisessä firmassa sun haastattelu oli? Tsemppiä jatkoon! 👍🏼

Työpaikat, joissa hoidetaan töykeästi, hakijalle valehdellen tai muuten huonolla tavalla haastattelut tai kohtelevat työntekijöitään huonosti, tulisi "ilmiantaa" muille työnhakijoille. Kun firman maine on kyseenalainen, niin voi jossain vaiheessa työnantaja katsoa peiliin, jos työntekijöitä ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Parilla kysymyksellä saattaa huomata, että hakija on valehdellut tai liioitellut CV:ssä.

Olin valmistumisen jälkeen ollut työttömänä melkein vuoden kunnes joku huoli töihin. Oli vähän samantapainen haastattelu kuin ap:llä. Raha oli tiukilla, joten oli pakko ottaa kyseinen työ vastaan. Työilmapiiri oli näennäisesti mukava, mutta pinnan alla oli paljon manipulointia työntekijöiden kesken ja uutena työntekijänä jouduin suoraan hyeenojen kitaan. Työpaikkakiusaamisen takia iski burn out, jonka seurauksena työsuhteeni päätettiin koeaikana. Tästä toipuminen vei aika kauan, kun jouduin hakemaan uudestaan uutta työtä heti perään. Pelkästään "valitettavasti et tullut valituksi" vastaukset ovat jo tarpeeksi lannistavia (luku pyörii sadoissa) ja nujerrettu olo työpaikkakiusaamisen takia vielä päälle, toipumisesta tuli taatusti hidas prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä vastavalmistuneena minun piti päästä samalle paikkakunnalle, jossa mieheni opiskeli. Kyse oli ravintola-alan töistä ja rohkeasti soitin kaupungin yhteen ravintolaan, jossa ravintolapäällikkö sanoikin, että tule käymään, kun olet täällä. Niinpä marssin ko. ravintolaan. Päällikkö katsoi papereitani ja melkein suuttui " Näin vähällä työkokemuksella kehtaat hakea meille töihin? Osaatko sinä edes tehdä kassakoneella korjauksia? Osaatko alkoholien numerot?" Alan työkokemusta minulla oli tuossa vaiheessa 3kk ja kassakoneen toiminnot &viinanumerot kyllä opitaan työssä sitä mukaa kun niitä tarvitaan. "No kai meillä on jotain ekstrausta, ota yhteyttä kun olet muuttanut tänne". -Sain toisesta ravintolasta töitä, jossa ei ylenkatsottu vähäistä kokemustani.

Olin jotain 48-49v kun hain myyntireskontranhoitajaksi erääseen säätiöön (halusin vaihtaa työpaikkaa). Haastattelemassa oli kolme henkilöä, ml. paikan asiamies. Kysyttiin missä näen itseni 10v kuluttua. Ikääni viitaten vastasin, ettei minulla ole mitään ihmeellisiä visioita tulevaisuudesta. Haluan vain elää tavallista elämää ja tehdä töitä. Tämä asiamies totesi "olen saman ikäinen kuin sinä enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona". So? Sitten kysyttiin, onko sinulla erityistaitoja, osaatko vaikka laulaa. Henkilöt vilkuilivat toisiaan ja virnistelivät. Siinä vaiheessa oli aika vaivaantunut olo. Sitten käytiin läpi todistuksiani. Lukion päättötodistuksessa matikka 6. "Miten sinä olet lähtenyt näin matemaattiselle alalle vaikka on ollut näin huono matikan numero?" Siis myyntireskontranhoitajana pärjää vaikkei tajuaisikaan toisen asteen epäyhtälöä, derivaattaa, integraalia tai trigonometrisiä funktioita. Jyrki Kataisella oli sama numero ja se hoiti valtiovarainministerin hommia!

Arvasin ettei minua valita ja mietin, että haluaisinko oikeasti edes olla tuollaisessa paikassa töissä.

Vaikutat aika tosikolta, en kyllä itsekään haluasi työkaveriksi henkilöä, joka ei osaa heittää mitään hyvää vastausta kysymykseen " onko sinulla eritysitaitoja?". Usein rekryäjät myös hakevat samalla työkaveria työyhteisöön ja kyllä itse ainakin arvostan jonkinmoista huumorintajua..

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran aivan pöyristyttävässä työhaastattelussa. Olin ajoissa paikalla mutta herra toimitusjohtaja joka minut haastatteli, oli 45 min myöhässä. Ei siinä mitään. Ensimmäiset 45 min puhuimme tämän täysin tuntemattoman johtajan kanssa hänen avioerostaan. Sitten hän alkoi puhumaan paskaa alaisistaan ja selvästi kuulostella olisiko minusta kätyriksi tms kyttäämään firman työntekijöitä (hain esimiespaikkaa). Yritin olla neutraani. Tätä paskanpuhumista kesti ehkä puolituntia, jonka jälkeen TJ havahtui siihen että minähän olen itseasiassa työhaastattelussa. Alkoi välittömästi vähätellä osaamistani ja kyseenalaistaa olisiko minusta työhön. Tätä kesti tunnin. Kaiken kaikkiaan siis odotin 45 min herraa, sen jälkeen 45 min avioeron läpikäyntiä (TJ kyseli mm. minne hänen kannattaisi minun mielestäni muuttaa eron jälkeen), sitten 30 min paskanpuhumista ja tunti minun vähättelyäni. Kello oli lähemmäs 21 kun tuo mielipuolinen haastattelu päättyi.

TJ tokaisi haastattelun päätteeksi ettei usko että minusta on tehtävään mutta ilmoittaa kuitenkin huomenna asiasta, pääsenkö toiselle kierrokselle ja ylipäätään asiasta.

Vaikka olisin työn saanut en olisi missään nimessä ottanut sitä vastaan.

Niin, joku sieltä firmasta havahtui soittamaan 1,5 viikon päästä haastattelusta että en saanut paikkaa. :D

Olitko työtön valmiiksi? Minä ainakin olisin tsempannut eroasiassa, keskustellut siitä hänen kanssaan ja nyökytellyt kätyröinnelle ja yrittänyt saada työpaikan kaikin keinoin. Niin helppo on vaihtaa työpaikkaa, kun on jossain sisässä valmiiksi. Työttömänä on vaikeaa.

Hain kerran yhtä esimiehen paikkaa erään keskikokoisen yrityksen myyntiorganisaatiossa. Haastattelija oli ikäiseni laiha keskipituinen mies (itsekin mies) mustassa puvussa ja valkoisessa paidassa.

Haastattelun kysymykset eivät juurikaan koskeneet työtehtäviä, enemmänkin psykologista paskaa.

Vastailin aikani ja siinä vaiheessa kun tämä mies alkoi kertomaan kuinka hän itse on rautainen ammattilainen ja häntä kuulema vitutti kaikki saamattomat työntekijät ja kuinka hän kyykyttää näitä omien sanojensa mukaan urpoja, niin jotenkin itseä alkoi lievästi sanottuna vituttaa se jätkä, niin nousin ylös, kumarruin pöydän yli, otin runkkua korvasta kiinni ja väänsin kunnolla. Totesin vain, että "pidä nyt pingviini turpas kiinni tai vedän sua sen verran pataan tässä ja nyt, että saattaa itku tulla" ja lähdin menemään.

En saanut paikkaa, eikä kukaan myöskään ilmoittanut siitä. Miksiköhän?

Hei!

Olin itse aikoinani hyvin hyvin erikoisessa haastattelussa. Oli paska fiilis sen jälkeen ja tulkitsin asian niin, että en ainakaan tätä työtä saa. Haastattelija katsoi vain koulutuksen ja kysyi jonkun yhden kysymyksen, tarrautui tähän vastaukseen ja tästä jauhoimme sitten. Kyseli siis tästä paikasta, missä olin ollut töissä ja kysy onko se ja se siellä ja plaaplaa :D Sitten höpötteli jotain ihan omiaan, ihan muusta aiheesta kuin työstä ja haastattelu keski aikalailla 10-15min. Mutta olin yksi niistä kolmesta, jotka työn sain ja hakijoita tähän oli 96 :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran täsmälleen samanlaisessa "työhaastattelussa". Haastattelijat olivat väsyneen ja tympääntynen oloisia. Työhaastatteluun oli kutsuttu ilmeisesti neljä ehdokasta, jotka tulivat kaikki perätysten haastatteluun. Siinä niitä näitä jutellessa kävi selvästi ilmi, että työhön oli jo valittu talon sisältä joku, mutta jotta kaikki menisi oikein, niin piti pitää tällainen feikkihaastattelu työnhakuilmoituksineen muodon vuoksi. Minä vähän ihmettelinkin, miksi minut oli ylipäätään kutsuttu haastatteluun, kun työ oli kokemukseeni nähden aika vaativa. No, yhdellä hakijalla oli sattumoisin täsmäkoulutus ja -työkokemus, me kolme muuta olimme sitten jo ihan eri tasolla.

Kyllä otti päähän ottaa feikkihaastattelua varten palkaton vapaapäivä silloisista töistä!!

Mulle verohallinto piti kerran tällaisen leikkityönhaun. Onneksi eivät vaivautuneet kutsumaan paikalle, vaan "haastattelivat" puhelimessa. Koska eivät voi sanoa, onko joku valittu kysyinkin: onko joku henkilö, joka on vahvoilla tähän tehtävään. Hieman mutkitellen vastasivat että tietysti tehtävää määräaikaisena hoitanut on vahvoilla kun blaablaa. Kun hain töitä näitä leikkihaastatteluja piisasi!

Ei ole hehkeää sillä toisellakaan puolella, mutta minkäs teet, kun pykälät niin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kahden viimeisen haastateltavan joukossa. Kaikki meni hienosti kierros kierrokselta kunnes viimeisessä haastattelussa toimari paukahti ovesta sisään kesken haastattelun ja alkoi lukemaan papereitani. Sanoi sitten, että tuollaisen kohta kolmekymppisen naisen palkkaaminen on riskialtista kun teet kuitenkin lapsia kohta. Paikan sai ikäiseni mies. Mulla ei ole vielä näin kymmenen vuodenkaan jälkeen lapsia. 

Hyi helvetti, täysin epäasiallista.

Totta se vain on että  miehet ovat vahvoilla työnhaussa. Oma ukko sai heti vakipaikan, oikein kysyivät töihin. Myös toinen mies sinne otettiin. Kolmelle naiselle tarjottiin muutaman kuukauden määräaikaisuutta, kun tiedettiin etteivät lähde määräaikaisuuden perään. Niin ja paikan pomot ovat vanhoja naisia.

Olen luovalla alalla ja hain erääseen strategisen markkinoinnin konsulttitoimistoon asiantuntijapestiin. Rekrytointi oli ulkoistettu pienelle yhden miehen rekryfirmalle, jolla oli ilmeisen hyvät välit tähän konsulttioimistoon. Ko. toimiston yhtenä osakkaana on mediamaailmasta koko kansalle erittäin tuttu nimi, ja ilmeisesti jo pelkästään tämän seikan olisi rekrysedän mielestä pitänyt herättää minussa asiaankuuluvaa(?) ihailua, mieluiten ihan ääneen. Haastattelu kului siten, että rekrysetä istui minua vastapäätä leveässä haara-asennossa taakse päin nojaten ja kädet ristissä niskansa takana, ja ns. name droppaili minulle kaikkia mahdollisia julkimoita ja pamppuja, joiden kanssa sekä konsulttifirma että hän itse oli ollut tekemisissä. Lisäksi hän käytti paljon aikaa oman uransa vaiheiden kertoilemiseen, vaikka se ei mielestäni kuulunut millään tavalla hakemaani työhön.

Ilmeisesti en ollut häneen makuunsa tarpeeksi supliikkinainen enkä osannut paukutella henkseleitäni samanhenkisesti kuin haastattelija, joten näin jo pelkästä ilmeestä, että rekrysedän mielenkiinto kohtaani lopahti hyvin pian. Juuri mitään hän ei minulta kysynyt, vaikka itse esitin hänelle useita täsmäkysymyksiä konsulttifirman toiminnasta ja haettavan pestin työnkuvasta. Kaiken kaikkiaan minusta tuntui kuin olisin ollut jonkun tuotteen esittelytilaisuudessa johon minulle olisi ollut varattuna haltioituneen yleisön rooli, enkä työpaikkahaastattelussa.

Rekrysetä pyysi soittamaan itselleen parin viikon kuluttua haastattelusta, mutta ei vastannut puheluihini eikä soittopyyntööni. Ammattimaista toimintaa, jepjep - kun rekry oli annettu tuollaiselle tyypille, niin heräsi epäilys, että mikäköhän se konsulttifirman taso sitten todellisuudessa on...?