Tiedättekö millainen on p**ka työhaastattelu? Sellainen, jossa kävin tänään.

Miesvaltainen ala ja nainen: naama ja runko 95 %, loput  aivan sama.

Älä itke . Olet mikä olet :)

Mä olen ollut työhaastattelussa jossa oli todella omituista ja nöyryyttävää. Ensinnäkin se alkoi niin, että haastattelijat juttelivat edellisestä hakijasta vielä sen jälkeen kun hakivat minut huoneeseen, eivätkä mitenkään kovin nätisti tätä hakijaa kuvailleet. Itse haastattelu koostui lähinnä tajunnanvirtaisista kysymyksistä joilla ei ollut mitään tekemistä paikan kanssa. Lisäkis haastattelija luki muiden hakijoiden hakemuksia ääneen ja minun piti kommentoida  niitä. Lisäksi mut oli kuulemma kutsuttu haastatteluun lähinnä siksi, että halusivat nähdä minkänäköisiä ihmisiä on töissä firmassa X jossa silloin olin. Kaiken huippu oli kun haastattelijat saattoivat mua pois haastettelusta ja juttelivat siinä muina miehinä seuraavasta hakijasta, että se on varmaan hyvä tyyppi, oltiin kerran samoissa polttareissa ja se on opiskellut samassa paikassa kuin toisen veli, ehkä otetaan se niin ei tarvi enää haastatella lisää.

Kyse oli isosta, kunnioitetusta organisaatiosta joka pärjää hyvin erilaisissa  mainekyselyissä.

Mikähän hinku haastattelijoilla on kaavamaisesti kysyä kaikilta, missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua? Olin 52-vuotias, kun hain erääseen kahden vuoden projektiin töihin ja pääsin haastatteluun asti. Töitä lukuunottamatta minulla on elämä järjestyksessä eikä isoja suunnanmuutoksia ole suunnitteilla. Vastasin, että toivottavasti olen hengissä ja töissä. Haastattelija kertoi sitten, miten toinen haastateltava on opiskellut sitä ja tätä töiden ohella ja opiskelee edelleen.

Minulla oli alaan sopiva koulutus ja työkokemusta 25 vuotta eri yrityksissä ja projekteissa.

setä kirjoitti:

Miesvaltainen ala ja nainen: naama ja runko 95 %, loput  aivan sama.

Älä itke . Olet mikä olet :)

Naisvaltainen ala ja mies: naama ja runko 95 %, loput aivan sama.

Haastattelijat olivat naisia ja voi että, miten hyvännäköisiä nuoria miehiä meille palkattiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran aivan pöyristyttävässä työhaastattelussa. Olin ajoissa paikalla mutta herra toimitusjohtaja joka minut haastatteli, oli 45 min myöhässä. Ei siinä mitään. Ensimmäiset 45 min puhuimme tämän täysin tuntemattoman johtajan kanssa hänen avioerostaan. Sitten hän alkoi puhumaan paskaa alaisistaan ja selvästi kuulostella olisiko minusta kätyriksi tms kyttäämään firman työntekijöitä (hain esimiespaikkaa). Yritin olla neutraani. Tätä paskanpuhumista kesti ehkä puolituntia, jonka jälkeen TJ havahtui siihen että minähän olen itseasiassa työhaastattelussa. Alkoi välittömästi vähätellä osaamistani ja kyseenalaistaa olisiko minusta työhön. Tätä kesti tunnin. Kaiken kaikkiaan siis odotin 45 min herraa, sen jälkeen 45 min avioeron läpikäyntiä (TJ kyseli mm. minne hänen kannattaisi minun mielestäni muuttaa eron jälkeen), sitten 30 min paskanpuhumista ja tunti minun vähättelyäni. Kello oli lähemmäs 21 kun tuo mielipuolinen haastattelu päättyi.

TJ tokaisi haastattelun päätteeksi ettei usko että minusta on tehtävään mutta ilmoittaa kuitenkin huomenna asiasta, pääsenkö toiselle kierrokselle ja ylipäätään asiasta.

Vaikka olisin työn saanut en olisi missään nimessä ottanut sitä vastaan.

Niin, joku sieltä firmasta havahtui soittamaan 1,5 viikon päästä haastattelusta että en saanut paikkaa. :D

Nyt kyllä haluaisin tietää yrityksen nimen!! :D

Lähetin kerran avoimen hakemuksen erääseen firmaan. Tuttavani oli vinkannut yritystä minulle, että siellä olisi taidoilleni ehkä tarvetta. Kyseessä n. 10 hlöä työllistävä yritys.

Lähetin toimarille joka oli samalla omistaja, viestin aiheesta (Tuttava sanoi että tämä hoitaa rekryt). Sain vastaukseksi kirjaimellisesti että heitä ei voisi vähempää kiinnostaa tälläiset turhat hakemukset, mun koulutuksella ja työkokemuksella voi pyyhkiä persettä, eikä tämän alan töitä s. Ihan sama jos olisin ollut kuinka paska niiden mieletä, miksi sanoa se mahdollisimman töykeällä ja epäystävällisellä tavalla? Varsinkin jos olet noin korkeassa asemassa, johdat yritystä ja omistat sen?

Meni muutama vuosi ja olin työllistynyt toiseen saman alan yritykseen ja ylennyt siellä -vaikka mulla oli paska työkokemus ja koulutus- ja rekrysin itselleni assaria. Huomasin että yksi hakija oli töissä tuossa nimenomaisessa yrityksessä jonne pari v sitten olin lähettänyt hakemuksen ja saanut ala-arvoisen vastauksen. Tyyppi vaikutti muutenkin hyvältä ja pyysin hänet haastatteluun. Mielenkiinnosta kysyin miten hän viihtyi nykyisessä työssään. Hän meni vaikeaksi ja huomasin että mietti tarkkaan mitä sanoa. Varovasti lähti avaamaan asiaa että työilmapiiri ko yrityksessä on niin tulehtunut ettei hän koe voivansa työskennellä siellä. Kerroin omasta kokemuksestani liittyen tuohon firmaan ja haastattelemani henkilö totesi että ei yllätä, henkilöstön kohtelu on omistajan taholta samanlaista ja henkilöstö vaihtuu tiuhaan, hän oli työskennellyt siellä vuoden joka oli pitkä työura ko yrityksessä.

Yleensä jos työhaastattelussa työntekijä alkaa puhua pahaa esim. nykyisestä esimiehestään tms kovin helposti, alkaa hälyytyskellot soida. Tässä tapauksessa kuitenkin sympatiat oli hakijan puolella vahvasti vaikken hänen valintaansa päätynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut työhaastattelussa jossa oli todella omituista ja nöyryyttävää. Ensinnäkin se alkoi niin, että haastattelijat juttelivat edellisestä hakijasta vielä sen jälkeen kun hakivat minut huoneeseen, eivätkä mitenkään kovin nätisti tätä hakijaa kuvailleet. Itse haastattelu koostui lähinnä tajunnanvirtaisista kysymyksistä joilla ei ollut mitään tekemistä paikan kanssa. Lisäkis haastattelija luki muiden hakijoiden hakemuksia ääneen ja minun piti kommentoida  niitä. Lisäksi mut oli kuulemma kutsuttu haastatteluun lähinnä siksi, että halusivat nähdä minkänäköisiä ihmisiä on töissä firmassa X jossa silloin olin. Kaiken huippu oli kun haastattelijat saattoivat mua pois haastettelusta ja juttelivat siinä muina miehinä seuraavasta hakijasta, että se on varmaan hyvä tyyppi, oltiin kerran samoissa polttareissa ja se on opiskellut samassa paikassa kuin toisen veli, ehkä otetaan se niin ei tarvi enää haastatella lisää.

Kyse oli isosta, kunnioitetusta organisaatiosta joka pärjää hyvin erilaisissa  mainekyselyissä.

Yrityksen nimeä vaan esiin, kiitos!

Nää on kyllä timanttisia. Välillä haastattelia niin täysin uuno, ettei tajua edes ammattitermejä. Puolet ajasta menee siihen, että selittää mitä mikäkin tarkoittaa. Hain tekniikan alan työtä, ja alalla on käytössä oma vakiintunut termistö. No tämä haastattelija ei ilmeisesti edes tiennyt alkeita koko alasta, koska jouduin selittämään sille mitä tarkoitan. Ei tullut kovin ammattimainen vaikutelma firmasta, jos työntekijät eivät edes tiedä alan peruskäsitteitä.

Toisessa haastattelussa haastattelija oli hyökkäävä. En tiedä oliko vaan paska päivä vai oliko muuten mulkero, mutta töksäytteli ja oli kiukkuinen. Onneksi en tullut valituksi siihen paikkaan, koska mielikuva työpaikasta oli haastattelun jälkeen sanalla sanoen surkea.

Eräässä haastattelussa oli 3 (KOLME!) haastattelijaa paikalla. En tiedä mikä näiden kahden ylimääräisen hemmon rooli oli, koska olivat hiljaa koko session ajan. Olisi tullut sille firmalle kannattavammaksi laittaa ne 2 tyhjän panttina istuskelevaa kahvinjuojaa töihin.

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin haastattelussa paikkaan jossa olin käynyt viikkoa aijemmin loppuneen työharjoittelun. 3 tanttaa istui minua vastapäätä ja kysyivät; missä olet 5v päästä, kuinka selviät paineesta, mitä teet jos et saa paikkaa yms. Huvittavaa oli etteivät kysyneet mitään osaamisestani. He kaikki olivat entisiä ohjaajiani ja tuttaviani. Sanoinkin että paskaa jauhamallako tätä työpaikkaa haetaan.

Miksi entiset ohjaajat olisivat kyselleet osaamisestasi? Hehän olivat nähneet sen jo käytännössä. Haastattelussa sitten halusivat tietää sinusta jotain uutta. Sinä annoitkin hienon kuvan luonteestasi kommentillasi. Mainitsemasi kysymykset ovat muuten erittäin yleisiä työhaastatteluissa. Ei pelkkä osaamisen luetteleminen anna kuvaa, millainen työntekijä joku olisi. Eli varaudu jatkossakin "paskanjauhantaan", jos haastatteluun pääset. 

Juuri samaa ajattelin. :)

Hakija ei ilmeisesti osannut vastata mitään siihen, missä vaiheessa elämäänsä kuvittelisi olevansa viiden vuoden päästä. Ohjaajat ja tuttavat ehkä jo tiesivätkin, ettei hakija / ex-harjoittelija todennäköisesti selviä kummoisestikaan paineista töissä jne.

Sitten vielä kaiken päälle tommonen kommentti hakijalta... Ei hyvää päivää: työpaikka taattu! (Not!) :D :D :D

Ehkä haastattelijankin kannattaisi muistaa että tuo on jokseenkin väsynyt kysymys. Kaikki eivät tee 5-vuotis suunnitelmia ja toisaalta jos haet siivoojan paikkaa niin älykäs ei vastaa rehellisesti että en ainakaan moppaamassa junttilan ala-astetta. Toisaalta jos olet x vuotta hakenut turhaan työtä ja pääset ehkä 2 kertaa vuodessa työhaastatteluun asti niin rehellisesti 5 vuoden päästä tapahtuvat asiat ei kiinnosta kun tärkeintä olisi päästä just nyt töihin ja ruveta saamaan jotain palkkaa.

Minusta tämä 5v-kysymys on typerä koska haet nyt paikkaa x. Jos vastaat että haluaisit olla menestyksekkäästi juuri tässä paikassa x niin näytät kunnianhimottomalta ja jos vastaat jotain muuta niin et anna kovin sitoutunutta kuvaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, nyky ihmiset ei enää kestä edes pientä vittuilua. Halusivat varmaan vaan testata osaatko sanoa mitään puolustaaksesi valintojasi. Jos olisit perustellut asian hyvin, miksi olet ollut juuri näissä työpaikoissa aiemmin ja miksi et ole ollut omalla alallasi niin haastattelijat olisivat saaneet ehkä positiivisemman kuvan sinusta.

Jos vain ilmoitat ilman perusteluja, miksi olet ollut aivan huuhaa aloilla koulutukseesi nähden niin olettavat tottakai, että olet ihminen jota ei näihin tehtäviin haluta tai kykene niitä hoitamaan. Aina täytyy osata perustella valintansa. Ei voi olettaa, että työnantaja osaa lukea ajatuksesi ja tietää automaattisesti, että on aivan saatanan hankala saada niitä haluamiasi työpaikkoja ja että halusit tehdä edes jotain tuottavaa työtä työttömänä makaamisen sijaan.

Itse olen kerran ollut haastattelussa, jonka veti kaksi näyttelijää. Kyseessä oli asiakaspalvelutyö ja kyseessä testi miten haastaleltava selviää, kun kaikki ei menekään tismalleen oikein niinkuin ohjekirjoissa. Heidän harmiksesi toinen näyttelijä oli entinen ilmaisutaidon opettajani lukiosta. :D

Siis ihan oikeasti. Millaisissa työpaikoissa on nykyään aikaa pelleillä tuolla tavoin rekrytoinnissa? Veikkaan ettei kukaan noista pelleistä, jotka tuollaista järjestää, ole yrityksen omistaja. Tietenkin kyseessä on joku iso organisaatio, missä kukaan ei loppupeleissä vastaa mistään, kaikki on "vain töissä täällä". Tässäpä on oiva esimerkki siitä turhasta toiminnasta, mikä todellisuudessa syö kansantalouden kilpailukykyä.

Näiltä dissaavilta mulkeroilta voisi haastattelun lopuksi kysyä että kukas sut rekrytoi aikanaan, pääsiskö saman haastateltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran täsmälleen samanlaisessa "työhaastattelussa". Haastattelijat olivat väsyneen ja tympääntynen oloisia. Työhaastatteluun oli kutsuttu ilmeisesti neljä ehdokasta, jotka tulivat kaikki perätysten haastatteluun. Siinä niitä näitä jutellessa kävi selvästi ilmi, että työhön oli jo valittu talon sisältä joku, mutta jotta kaikki menisi oikein, niin piti pitää tällainen feikkihaastattelu työnhakuilmoituksineen muodon vuoksi. Minä vähän ihmettelinkin, miksi minut oli ylipäätään kutsuttu haastatteluun, kun työ oli kokemukseeni nähden aika vaativa. No, yhdellä hakijalla oli sattumoisin täsmäkoulutus ja -työkokemus, me kolme muuta olimme sitten jo ihan eri tasolla.

Kyllä otti päähän ottaa feikkihaastattelua varten palkaton vapaapäivä silloisista töistä!!

Tismalleen samanlainen kokemus Espoon kaupungin työpaikkahaastatelussa meitä oli myös neljä samassa haastiksessa. Ja tuo jo valmiiksi valittu ja päteväksi havaittu naishenkilö hymyili ylimielisesti paremmuuttaan (oli ollut aiemmin määräaikainen) koko haastattelun ajan alusta loppuun asti. 

Kyllä ketuttikin raskaasti kertoa omia vähäisempiä kokemuksiaan muiden, vieraiden ihmisten kuullen!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun haastateltava havaitaan lähes ensisilmäyksellä sopimattomaksi tehtävään, haastattelu pidetään lyhyenä. Kysymysten ja kohtelun tulisi kyllä olla asiallisia.

Anteeksi nyt vaan, mutta mites "lähes ensisilmäyksellä" voidaan havaita, ettei joku ole sopiva tehtävään? Siis puhtaasti ulkonäöllisistä syistä? Tai että hakija haisee pahalta, änkyttää? 

Totta kai kahdesta muutoin tasavertaisesta hakijasta valitaan kauniimpi.

Vaikka olisivat miehiä?

Eihän tuossa sukupuolta eritelty.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Nyt sinä oletat ihan omiasi ja puhut asian vierestä - en usko että hakijan valmistautumattomuus haastatteluun ja aloitteellisuuden puute on kovinkaan monessa tapauksessa se haaste, jonka ratkaisemalla työpaikka saavutetaan. Moni näistä ketjun kokemuksista kuvaavat sitä, että työnhakijaa on kohdeltu yksiselitteisen törkeästi. Jos yritys haluaa ammattitaitoista työvoimaa, on sen edustajienkin käyttäydyttävä ammattitaitoisesti. 

T. nro 80

Vierailija kirjoitti:

gu kirjoitti:

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Kenties siksi, että kaikilla aloilla sillä yrityksellä ei todellakaan taottaisi omaa onnea. Ei naisena eikä miehenä. Monesti päätyisi konkurssin kautta velkakierteeseen ja siitä on ainakin minusta onni kaukana. Pari esimerkkiä: Kerropa millaisen yrityksen luokanopettaja laittaa pystyyn? Tai sosiaalityöntekijä? Akateemisia naisvaltaisia aloja molemmat. [/quote

Olen sosiaalialan akateeminen nainen ja minulla on yritys. Sinä et ole yrittäjä, koska et ole tarpeeksi älykäs ja osaava siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hyvät älkää olettako, että varsinkaan näin korkean työttömyyden aikana työhaastattelut olisivat järjestetty niin, että teille jäisi niistä mahdollisimman hyvä mieli. Ne haastattelut ovat sitä varten, että firmaan saadaan uusi tuottava yksilö. Eivät firmat etsi ensisijaisesti hyvää tyyppiä tai rehellistä ja tunnollista ihmistä vaan tuottavaa yksilöä. Ihmisen täytyy olla todella hyvä myymään itsensä yritykselle. Hyvän tyypin ja ahkeruuden lisäksi sinulta vaaditaan aloitteellisuutta ja vastuunkantokykyä.

Usein ihmiset oat liian passiivisia ja odottavat, että haastattelija tekee aloitteet haastattelutilanteessa. Asetelman pitää olle nykyään toisin päin. Teillä pitää olla mukana muistiinpanovälineet ja kysellä paljon työpaikasta ja samalla kirjata asioita muistiin. Vaikka se kuulostaa typerältä niin se antaa kuvan siitä, että te todella olette kiinnostuneet tehtävästä ja haluatte oppia siitä lisää.

Osittain totta, mutta erikoista jos haastateltavalta edellytetään hyvää harkintakykyä, sosiaalisia kykyjä, pitkäjänteisyyttä sidosryhmien kanssa ja pelisilmää mutta itse toimitaan ihan täysin päinvastoin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska työhaastattelu on se, kun matkustat 1,5h haastattelupaikkaan - haastattelija kättelee sinut, katsoo ansioluetteloasi (joka hänellä siis oli valmiina) ja toteaa - "Ai sä et asukkaan tällä paikkakunnalla. Ei tätä haastattelua kannata sitten oikein jatkaa".

Ei sitten v*ttu voinut lukea sitä osoitetta siitä paperista ENNEN haastattelukutsua? 

Todennäköisesti odotti, että lupaudut muuttamaan töiden perässä.

Tuommoiset asiat voi kysyä ihan asiallisestikin.

"miten ajattelit järjestää työmatkan? tai onko sinulla mahdollisuutta muuttaa mikäli sinut valitaan tähän työhön?"

Olen keski-ikäinen nainen, ja pitkään ollut työelämässä, nähnyt monenlaisia työpaikkoja. Useimmissa ihmiset toimivat asiallisesti, eivät vittuile toisilleen eivätkä oleta että työkaveri lukee rivien välistä ja yrittää arvailla mitä häneltä odotetaan. Asiat sanotaan suoraan. Toivottavasti tämä asioiden suoraan sanominen ei johdu siitä että työskentelen miesvaltaisella alalla. Olisi surullista jos naisvaltaisilla työpaikolla tuommoinen asioiden rivien väliin piilottelu ja vihjailut olisivat normaali toimintatapa.

Eri asia tietysti on jos työskentelee  jossain missä joutuu kohtaamaan mielenterveysongelmaisia ja arvaamattomia ihmisiä, tai pahimmillaan työskentelemään heidän kanssaan.

Joskus ihmiset, jotka ei itse ole liikkuneet paljon, olettavat ihan älyttömyyksiä etäisyyksistä. Kerran esimerkikiksi kun asuin paikkakunnalla X (pieni paikkakunta pohjoisessa) ja hain paikkaa pääkaupunkiseudulta, haastattelija kysyi: "Miten olet ajatellut, että sopeudut tänne isoon kaupunkiin?". Meinasi naurattaa, mutta vastasin, että olen toki tottunut asumaan erilaisissa paikoissa, myös ko. kaupungissa olen asunut ja parissa isommassa maailmalla...

Totuus on tuo että ovat puoliksi pakotettu joltain taholta kutsumaan monia haastatteluun ja sitten pari ensimmäistä sekuntia kättelyyn saakka kertoo sen tuleeko match kuten tinderissä...

Paras haastattelu on sellainen, jossa löydät sielunkumppanisi ja haastattelu venyy yliajalle...

Nykyään saatetaan monin tavoin myös testata oletko firman tyylinen ja jos läpäiset testin niin pääset parille seuraavalle kierrokselle. Älkää näyttäkö hyvältä, näyttäkää ammattimaisilta. Ikävä kyllä moni nykyään kertoo hakemuksissaan että "olen ihan kiva", kun pitäisi kertoa mitä olet saanut aikaan: "Q4 asiakastyytyväisyytemme kasvoi parannusehdotukseni takia".

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gu kirjoitti:

Miksette te akateemiset naiset pistä itse yritystä pystyyn ja taotte oman onnenne? Tilanne tässä yhteiskunnassa on se, että naiset on paljon paremmin koulutettuja kuin miehet eli yhteiskunta on investoinut teihin siinä toivossa että te naiset teette sen uuden Nokian.

Kenties siksi, että kaikilla aloilla sillä yrityksellä ei todellakaan taottaisi omaa onnea. Ei naisena eikä miehenä. Monesti päätyisi konkurssin kautta velkakierteeseen ja siitä on ainakin minusta onni kaukana. Pari esimerkkiä: Kerropa millaisen yrityksen luokanopettaja laittaa pystyyn? Tai sosiaalityöntekijä? Akateemisia naisvaltaisia aloja molemmat. [/quote

Olen sosiaalialan akateeminen nainen ja minulla on yritys. Sinä et ole yrittäjä, koska et ole tarpeeksi älykäs ja osaava siihen hommaan.

Voisitko vastata muutamaan  kysymykseen:

1. Paljonko tarvitsit alkupääomaa?

2. Millainen koulutus sinulla on, siis sen sosiaalialan akateemisen lisäksi?

3. Mistä sinä saat asiakkaat?

4. Kuka maksaa sinulle, asiakkaat itse vai joku muu?

5. Missä yrityksesi sijaitsee ja missä tee työtäsi?

Minäkin tiedän muutamia juttuja, joita voi niin luokanopettaja kuin sosiaalityöntekijä tehdä yrittäjänä, mutta ne ovat sellaisia, että ei kovin monelle yrittäjälle riitä asiakkaita.