Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman moka koskaan: istuin lähes tuntemattoman henkilön kanssa terassilla ja odotin yhteistä ystäväämme, joka on lyhytkasvuinen. Kun hän näkyi tulevan tien päässä, suustani tuli "nyt se kääpiö tulee". Voi jeesus, meni koko päiväksi ihan vaikeaksi ja häpeän monen vuoden jälkeenkin moista aivopierua. Enhän edes pääni sisällä käytä moista ilmaisua kenestäkään.

Sanojaa itseäänkin yllättänyt "nyt se kääpiö tulee" pääsee kyllä av-historian top 10 listalle :D

Olin vasta alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka on jo nuorena alkanut kaljuuntumaan päälaelta. Olimme lähdössä johonkin, ja hiukseni olivat suihkun jäljiltä vielä märät. Ihan pokerina kysyin et onks hänellä hiustenkuivaajaa :-D onneks ei suuttunu vaan naurettiin koko jutulle...

Noloo kirjoitti:

Olin 8kk raskaana. Käytiin katsomassa miehen kanssa re-master versio Jurassic Parkista joku vuosi sitten. Kaikki varmasti ovat leffan nähneet paitsi minä tuota ennen. Jotenkin kai hormonit sekaisin oli, kun jännäpaikassa huusin ääneen "Älä mene sinne!!". Kyllä nolottI. Mies katsoi vieressä suu auki...

Minusta on normaalia reagoida kommentoimalla leffassa tapahtuvia asioita. Itse en olisi hävennyt moista, eikä mieheni olisi katsonut suu auki :D Leffateatterissa SAA nauraa komedialle, SAA henkäistä jännityksestä, SAA kirkaista kauhusta, SAA reagoida muutamalla sanallakin. Ihmiset eivät mene leffaan vain Katsomaan Leffaa, he kyllä tietävät että siellä on mahdollista kuulla ihmisten reaktioita. Eri juttu sitten tahallaan häiriköidä muiden katselua.

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman moka koskaan: istuin lähes tuntemattoman henkilön kanssa terassilla ja odotin yhteistä ystäväämme, joka on lyhytkasvuinen. Kun hän näkyi tulevan tien päässä, suustani tuli "nyt se kääpiö tulee". Voi jeesus, meni koko päiväksi ihan vaikeaksi ja häpeän monen vuoden jälkeenkin moista aivopierua. Enhän edes pääni sisällä käytä moista ilmaisua kenestäkään.

Sanojaa itseäänkin yllättänyt "nyt se kääpiö tulee" pääsee kyllä av-historian top 10 listalle :D

Kyllä, sain spontaanin naurukohtauksen kääpiölipsahduksesta. Toinen hauska oli "Tää on sitten sun viimeinen ateria."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..

Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköön

Höpö höpö!

Ihan tosi juttu on ja häpesin kovasti ja opin kyllä olemaan kommentoimatta ihmisten nimiä. Ja jos viittaat mopokortin kirjoitusvirheeseen niin jälkeenpäin olen itsekin miettinyt että kiusasiko poika mua vaan mutta muista papereista tuli kyllä aika selkeesti ilmi että toinen nimi tosiaan oli Eerik tupla-eellä :P

Ajokortissa ei voi olla kirjoitusvirheitä tietojesi osalta, se on virallinen asiakirja.

tarkoitat ettei pitäisi olla... itselläni on kerran ollut passissa syntymäpaikkakunnan edessä tavuviiva (eli esim. -porvoo), ja paikkakunnan nimi vielä pienellä. nykyään kai nuo tulee suoraan systeemistä ettei tuollaisia pitäisiä sattua, mutta kaikki on siis mahdollista.

Olimme hoitolapseni kanssa musiikkiryhmässä. Ryhmä kokoontui ensi kertaa ja teimme esittelykierrosta. Kun minun vuoroni tuli esittelin hoitolapseni "vahingossa" omana tyttärenäni, koska edellä olevat äidit olivat esitelleet lapsensa tyyliin "tyttäreni Emma 3vee". En voinut enää korjata tilannetta,koska vuoro siirtyi seuraavaan äitiin,joten jouduin siis naamapunaisena esittämään hoitolapseni äitiä lopun ajan. Lisäksi hoitolapseni ei kutsunut minua "äidiksi" vaan tietenkin omalla nimelläni.

Juttelin huonekaluista uuden tuttavan kanssa ja keskustelu eteni meidän miesten poikamiesasuntoihin ja niiden sistustukseen.

Muuttaessani vuosia sitten mieheni asuntoon, siellä oli musta nahkasohva. Mun tyyli sohvien suhteen on valkoista ektorp-linjaa ja nieleskelin pari vuotta tuon ison mustan nahkasohvan kanssa. Inhosin sitä.

Tuttavalleni sitten puuskahdin: "Inhoan mustaa nahkaa!" Sekunnissa tajusin, että tuo tuttava on naimisissa tummaihoisen miehen kanssa ja pelästyin, että hän oikoisi väärät mutkat suoriksi. Nopeasti änkytin: "Siis tarkoitan mustaa nahkaa huonekaluissa, en ihoa!"

Vieläkin nolottaa.

En ole rasisti (tai no, sohvien suhteen kyllä). Mulle ihonväri, kulttuuri, uskonto yms. ovat toisarvoisia seikkoja ihmisissä. Mulle merkkaa persoona. Olen itsekin naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa ja olemme asuneet eri maissa. Ystäväpiirini on kansainvälinen. Tuo em. tuttava ei tosin ole pitänyt yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin töissä puhelimeen miespuolisen kollegani sukunimellä. Siis oma etunimi + kollegan sukunimi. Olin aivan ajatuksissani ja katselin juuri samalla jotain työlistaa, jossa meidän nimemme olivat allekkain. Avokonttorissa istuttiin ja ympärillä oli aivan hiljaista. Meinasin kuolla häpeästä, soittava asiakas ei toki mitään huomannut. Pahinta oli, että tälle ei kukaan mitenkään naureskellut jälkikäteen. Ainakaan minun kanssani.

Tää on paras

Olin naiivi ja viaton 13 v tyttö. Katselin luokan suosikkityttöä kun huomasin hänen ihollaan tahran ja tietysti ystävällisesti mainitsin siitä siinä ryhmässä seisoskellessa. Niin...Se oli fritsu, joita silloin kannettiin ylpeinä poikamenestyksen merkkeinä. Sain sääliviä katseita. Halusin vajota maan alle kun tajusin kauan jälkeenpäin mistä oli ollut kyse.

Olin treffeillä todella mukavan, empaattisen ja seksikkään miehen kanssa. Muutaman viinilasillisen jälkeen hän kautta rantain tiedusteli, että tuleekohan tästä meidän jutusta jotain. Vastasin: "No eeei, kun sä olet insinööri." Tapahtumasta on yli kymmenen vuotta ja häpeän edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

  Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle.  Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!

  No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)

Vierailija kirjoitti:

Ei teinin himoaminen ole pedofiliaa. Miksi se herättää vanhoissa kurpissa katkeruutta jos mies katsoo kiimaisena lukiopissiksiä?

Siksi, että me vanhat kurpatkin olemme joskus olleet niitä keski-ikäisten setien kuolaamia lukiopissiksiä ja muistamme edellleen, miten ahdistavaa se oli.

Leffa"mokasta" tuli mieleen oma vastaava: Säikähdin kauhuleffassa äkkiä esiin ilmestyvää mörköä niin, että huusin täysillä hyi saatana! Saman tien alkoi naurattaa älyttömästi ja hihittelyä kuului ympäri salia. Totaalinen tunnelmankevennys :D

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

  Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle.  Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!

  No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)

Pam, minä nyt en osta vieläkään ja peruste alla.

Toki itse voit juttuusi uskoa.

Sukunimitilasto 31.1.2017

Hintikkä

Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla

Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0

Entisenä nimenä 0 0 0 0 0

Kuolleilla 0 0 0 0 0

Yhteensä 0 0 0 0 0

Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä

Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.

Hain siis nimeä Hintikkä.

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

  Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle.  Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!

  No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)

Höpö höpö, nimeä ei ole käytössä Suomessa. Mene sukunimihakuun, jos osaat, ja tarkista.

Goolella löytyy Marja Hintikkä, jossa puhutaan Marja Hintikasta ( seuraavaksi varmaan väität, että hän onkin oikeasti Hintikkä)! ja joku pöytäkirja, jossa on kirjoitusvirhe. Että se siitä.

Pam.

Ajoin nuorempana taksia ja kerran hain asiakkaan seurakuntakeskuksesta. Oli syksyä, pimeä ja sateinen ilta eikä parkkipaikalla ollut valoja ja siellä oli puita ja hirveästi sikinsokin autoja parkissa. Otin asiakkaan kyytiin ja en tietenkään mahtunut kääntymään, joten hissukseen peruuttelemaan puiden ja autojen lomasta pois. Matelu vauhtia peruutin sitten puuhun ja spontaanisti huudahdin "Ai saatana". Samassa tajusin, että seurakuntakeskuksesta kyytiin otettu asiakas oli varmasti uskon miehiä ja nolostuin kamalasti. Oli hiljaista kyytiä määränpäähän.

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

  Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle.  Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!

  No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)

Pam, minä nyt en osta vieläkään ja peruste alla.

Toki itse voit juttuusi uskoa.

Sukunimitilasto 31.1.2017

Hintikkä

Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla

Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0

Entisenä nimenä 0 0 0 0 0

Kuolleilla 0 0 0 0 0

Yhteensä 0 0 0 0 0

Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä

Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.

Hain siis nimeä Hintikkä.

Harvinaisimmat nimet ei näy turvallisuuden takaamisen vuoksi tilastossa. Jos nimiä on liian vähän, voi lukemana olla 0, PUM! 👊

Tuttu kertoi arjestaan vaikeasti kehitysvammaisen suloisen lapsen kanssa.

"Mä en jaksais. Miten sä jaksat?"- kysyin.

Voi naamapalmu. Onko vaihtoehtoja...? Hävettää satasella vaikka tästä on vuosia.