Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi
22.01.2017 |
Eli kertokaa tänne niitä tilanteita, jolloin olet päästellyt suustasi sammakoita tai jotain aivan älyvapaata ja sen jälkeen halunnut vajota maan alle häpeissäsi. Voit halutessasi myös kertoa miten vastapuoli reagoi lipsahdukseesi.
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joko taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...
Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.
Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.
Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin r-"vikaiselle" tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.
Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.
Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.
Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi: Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä. Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".
Nauru kyllä tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.
Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.
Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.
No niin munasin taas, siis rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.
No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!
Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.
Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle. Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!
No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)
Pam, minä nyt en osta vieläkään ja peruste alla.
Toki itse voit juttuusi uskoa.Sukunimitilasto 31.1.2017
Hintikkä
Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla
Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0
Entisenä nimenä 0 0 0 0 0
Kuolleilla 0 0 0 0 0
Yhteensä 0 0 0 0 0Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä
Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.
Hain siis nimeä Hintikkä.
Harvinaisimmat nimet ei näy turvallisuuden takaamisen vuoksi tilastossa. Jos nimiä on liian vähän, voi lukemana olla 0, PUM! 👊
Osallistunpa minäkin. Pam, näkyy, sillon tieto merkitään alle 5.
Pum, pum.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta onko Hintiköitä ja Hinttilöitä olemassa, antakaa olla!! Se oli hauska tarina ja se siitä.
Se on kovin keskityn tuntuinen tarina. Mikäs siinä, mutta kun valehtelee, kannattaa valehdella hyvin.
Jatkakaa vaan, mene sinä muualle, jos kiukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta onko Hintiköitä ja Hinttilöitä olemassa, antakaa olla!! Se oli hauska tarina ja se siitä.
Minua kiinnostaa, huvittavaa, kun pum jäi valheesta kiinni, mutta ei vaan voi myöntää.
Pim!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä harrastusporukkaani oli tullut uusi jäsen, jonka tiesin koulusta. En pitänyt tästä tytöstä yhtään ja koulussa valitin kavereilleni, kuinka ärsyttävä ko tyttö on ja haukuin hänet ihan lyttyyn.. Hetken päästä yksi kavereistani sanoi, että *Maija on hänen serkku ja tosi mukava.. Hups
Siis miten ihmeessä joku muistelee nolostellen jotain tällaista? Pahin oli ehkä tuo, missä yläkouluikäinen sanoi kaverilleen, että Mirja on tyhmä nimi, ja sitten selviää että tämän toisen siskon nimi on Mirja. Siis voi noloooo.
Niin no, jotkut ihmiset eivät halua loukata toisia, ja siitä tulee huono fiilis, jos sen tekee vahingossa. Sulla ilmeisesti ei tunnu missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä harrastusporukkaani oli tullut uusi jäsen, jonka tiesin koulusta. En pitänyt tästä tytöstä yhtään ja koulussa valitin kavereilleni, kuinka ärsyttävä ko tyttö on ja haukuin hänet ihan lyttyyn.. Hetken päästä yksi kavereistani sanoi, että *Maija on hänen serkku ja tosi mukava.. Hups
Siis miten ihmeessä joku muistelee nolostellen jotain tällaista? Pahin oli ehkä tuo, missä yläkouluikäinen sanoi kaverilleen, että Mirja on tyhmä nimi, ja sitten selviää että tämän toisen siskon nimi on Mirja. Siis voi noloooo.
Niin no, jotkut ihmiset eivät halua loukata toisia, ja siitä tulee huono fiilis, jos sen tekee vahingossa. Sulla ilmeisesti ei tunnu missään?
No, minusta taas on teennäistä väittää, että esim. joku nimi on ihan kiva tai ok, jos se ei sitä omasta mielestä ole. Ihmisillä on oikeus mielipiteisiin ja oikeus ilmaista ne. Toki varovaisuutta voi noudattaa, eikä laukoa ihan mitä sattuu ja kenelle sattuu. Mun esim. mun vanhempien valitsemista nimistä lähes kaikki on lähinnä kamalia, mutta meillä vaan on erilainen maku, eikä mun tarvi mennä huutelemaan, että Jorma on suunnilleen hirvein nimi, mitä ihminen voi lapselleen antaa. Yks nimistä, joita en vain tajua, on Luna. Jos multa nyt kysyttäis jostain syystä inhokkinimiä, ni olishan se teeskentelyä, jos mä sanoisin ensin jotain ja sit alkaisin perua. Onhan vanha sanontakin, että ei nimi miestä pahenna.
Monesta möläyksestä myös selviäis yksinkertaisella anteeksi pyynnöllä, voihan sitä pyytää anteeksi vaikka tahdittomuuttaan tai harkitsemattomuuttaan. Mutta pikkusen on läpinäkyvää selitellä esim. että en mä oikeasti pidä sua lihavana tai kaiken kokoiset on ihan saman arvoisia, jos ensin sanoo, että kamalaa, ku mä olinkin iso, ku piti ihan L-kokoa käyttää.
Mulla noloin möläys tais olla joku pikku-Kalle vitsi, jota ajattelin vähän "tuoreuttaa" muuttamalla Kallen paikalle Villen. Ei muuten paha, mutta tietenkin tyyppi, jolle vitsiä kerroin, oli Ville... olin ujo ja aika vähän toisella kymmenellä, ni tilanne oli aika piinallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri tuli uudella kiiltävällä autolla kotiinsa ja kohteliaisuuttani kehuin että onpas hieno auto, taisi olla jo aikakin vaihtaa kun se teidän vanha oli jo melkeinpä vaarallisen näköinen kottero.
Naapuri kuunteli aikansa ja sanoi sitten että tämä on korjaamon laina-auto kun oma auto on ruostehitsauksessa....
Jos mun autoni olisi hirveä rousku, niin en kyllä loukkaantuisi jos joku siitä heittäisi vitsiä. Musta tuntuu muutenkin, että naisten välillä ei sallita mitään tummanpuhuvaa läppää ja että naisilla ei ole itseironian tajua vaan kaikesta otetaan nokkiinsa. Miesten juttuja kun kuuntelee, niin nehän juuri tuommoisia vitsejä heittää toisilleen ihan rennosti, ja siinä on tiettyä lämpöä jopa kun "haukkuvat" toisiaan. Meidän perheessäkin kaikki irvailevat toisilleen, eikä kukaan pahoita mieltään. Jos se auto on kottero niin sitten se on, ja sille pitäisi voida itsekin nauraa eikä pahastua. Miten jotkut on niin tosikoita omista asioistaan? Lopettakaa te ainakin nolostelemasta sanomisianne vain siksi, että joku on tosikko. :)
Voin kyllä sanoo ihan itekin, että mun auto on romu, mutta onpahan ainakin oma.
Vierailija kirjoitti:
Joskus teininä inhosin yli kaiken ruskeaa tukkaani ja värjäsin sitä milloin minkäkin väriseksi. Olimme kaupassa kaverin kanssa ostamassa hiusväriä ja katselin ruskeita hiusvärejä, suureen ääneen toitotin että "hyi helvetti ruskeet hiukset on kyllä niin kauheet, en ymmärrä miten joku voi tarkoituksella värjätä hiukset ruskeiks!" No eikös sitten joku nainen tule välistämme hiusvärihyllylle ja nappaa sen keskiruskean sävyn siitä hyllystä.
Tästä tulikin mieleen eräs tapaus, joka blondasi hiuksensa säännöllisesti. Ne oli aika kamalat kaikin puolin sellaisena. Sit tuli puheeks hiusten värjääminen ja joku sit kysy, että miksi se ei välillä jättäis värjäämättä. Tämä totes, että pakko värjätä, ku oma väri on niin kamala maantien värinen. Sit osoitti mua ja sanoi tuollainen kuin tuolla.
En mä tiiä tajusko se edes, miten nolo sen kommentti oli, mutta se oli sosiaalialan ammattilaiseksi harvinaisen tökerö puheissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uudet luokkakaverit ottivat puheeksi uudet värilliset piilolinssit (elettiin 80-lukua, Katan piilarit oli parhautta jne). ja siinä joku et semmoiset vihreät, mimmosethan ne olis. Minä huudan kovaan ääneen mielipiteeni "ne on ihan hirveän nolon näköiset, tosi luonnottomat, ei näytä aidoilta, ihan pellen näköiseksi tekee" jne. yksi uusi tyttö siinä sit hiljaisena "mulla muuten on sellaiset"
Itse en edes muistaisi tällaista tapahtumaa, kun taas sinulle tämä on noloin "miksi sanoin sen" -hetkesi. Niin me olemme erilaisia.
Ehkäpä tämä kuvaa eri ihmisten empatiakyvyn tasoa. Kyllä minäkin muistan kirkkaasti joitain sanomiani asioita, jotka olivat jälkeen päin ajateltuna ilkeitä. Siis vaikka itse "ilkeilyn kohde" ei muistaisi mitä olet sanonut, niin voit silti itse muistaa, koska olet aidosti katunut sitä ja tajunnut, että se on sosiaalisesti ja eettisesti väärin. Minäkin muistan sanoneeni pienenä serkulleni hänen saatuaan ekat silmälasit, että "näytät paremmalta ilman", kun hän kysyi minulta mitä mieltä olen niistä laseista. Sanoin vain silloisen rehellisen mielipiteeni ja vasta äitini kuultua tämän ja toruttua minua, tajusin ettei ollut sosiaalisesti korrektia sanoa niin.
Mutta ehkäpä minut ja tuon edeltävän kommentoijan erottaa sinunlaisistasi ihmisistä se, miten meidät on kasvatettu ja opetettu tuntemaan empatiaa ja oikeudenmukaisuutta. Minä en ole koskaan ollut kiusaaja enkä usko tuon edeltävän kommentoijankaan olevan (sen perusteella että tuo viaton piilarijuttu oli hänen noloin sanomansa). Sen sijaan sinun kaltaisesi vähättelijä on todennäköisesti jonkin sortin kiusaaja, koska olet onnistunut blokkaamaan mielestäsi ja muistoistasi sinun muille sanomiasi ilkeitä asioita (eri asia jos et yksinkertaisesti ole koskaan sanonut mitään noloa ja ilkeää kenellekään, mutta sen kyllä muistaa onko vai ei). Sen perusteella et myöskään vaikuta empaattiselta, sillä et osaa katua etkä reflektoida sinun toimintaasi suhteessa muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei teinin himoaminen ole pedofiliaa. Miksi se herättää vanhoissa kurpissa katkeruutta jos mies katsoo kiimaisena lukiopissiksiä?
Ei se herätä meissä vanhoissa kurpissa katkeruutta vaan suojelunhalua. Tyttöparat.
Itse nuorena tyttönä hymyilin ja yritin päästä tilanteesta kohteliaasti mahdollisimman pian pois, kun vanhat ukot (mikä merkitsi silloin kaikkia kolmenkympin ylittäneitä) tulivat "naurattamaan". Se ällötti, mutta minut oli opetettu liian nöyrän kiltiksi ja kohteliaaksi. Sen lisäksi pelotti, mitä miehet voisivat tehdä, jos ymmärtäisivät, mitä heistä oikeasti ajattelin. Olen iloinen, kun ainakin osa tytöistä ja nuorista naisista uskaltaa nykyisin sanoa suoraan, kun ei kiinnosta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta vieläkin hävettää aivan sairaasti.. Meille soitti kotiin illalla isääni tavoitellen mies, jonka sukunimi on käytössä myös naisen etunimenä ja esitteli itsensä "Täällä Mikko Petra (nimet muutettu) hei, onkohan NN tavattavissa?"
Jostain käsittämättömästä syystä 15-vuotias teiniminäni sitten karjui koko taloon kantavalta äänellä (luuria peittämättä) "ISÄÄÄ, JOKU TRANSU SOITTAA SULLE!"
Isä ryntäsi paikalle, aloitti puhelun pahoitellen vuolaasti teini-ikäisensä tökeröä huumorintajua ja minä katsoin huoneeseeni kasvavan häpeän vallassa ihmettelemään että mikä aivopieru se oikein oli...
Vierailija kirjoitti:
Raaka fakta on, että jos kuusitoistanen kesäinen teiniprinsessa avaisi haaransa, niin kyllä moni mies pettäisi.
Raaka fakta tässä on vain se, että jos sinä olet sen alkuperäisen "raaka faktan" kirjoittaja, niin sinä olet sairas. Ei normaalin AIKUISEN miehen kuulu sekaantua lapseen. Aivan turhaan yrität vierittää likaisia mielihalujasi kaikkien miesten haluiksi. Joillakin miehillä kun on järki päässä eikä alapää ei tee päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kukaan ei nyt tunnista mua tästä, mutta jos tunnistaa niin terkkuja tutuille!
Juttelin paikallisten äitien kanssa perhekerhossa. Puheeksi tuli asuinpaikat, minä siihen virkkomaan kuinka tykkään meidän asunnosta (ollaan vuokralla), mutta että ottaa päähän kivenheiton päässä oleva kaupungin vuokra-asuntoalue. Totesinpa vielä, että "kun siellä asuu aivan ihmeellistä sekopääporukkaa". Lyhyen hiljaisuuden jälkeen yksi äiti sanoi hiljaa, että "Joo, me asutaan just siinä ensimmäisessä asunnossa."
Voi että mua hävetti! Muistan tän jutun joka ikinen kerta kun kyseisen äidin näen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini isä tappoi itsensä, kun oltiin teini-ikäisiä. Siitä eteenpäin mulle tuli joku päähänpinttymä, just tämän kaverin kuullen aina kun tyyliin meni joku pilalle, totesin "vittu mä tapan itteni" (vitsillä siis). En tajua. En todellakaan tehnyt sitä ilkeyttäni enkä muulloin hokenut tota lausetta, mutta just ton kaverin kuullen ja USEIN.
Tää tuntuu olevan yleistä, että tavallaan lipsautetaan just niitä arkoja asioita tiettyjen tyyppien kohdalla. Itsekin muutama viikko kaverin äidin hautajaisten jälkeen sairastin pahan mahataudin ja kun tää kaveri kysyi vointia, niin sanoin, että "olo on kuin kuolleella"............ ja sitten häpesin itseäni. Jotenkin tuli vaan sellainen olo, että vielä ei voi "vitsailla" kuolemalla, mutta tahattomasti se sieltä suusta silti putkahti.
Mulla on alopecia ja kausittain päässä on kaljuja laikkuja ja joskus jopa pelkkää kaljua. Tietyt ihmiset puheissaan 'repivät hiukset päästään', 'näyttävät tyvikasvussaan kaljuilta' tai hiusten vänkyröidessä uhoavat 'ajavansa itsensä kaljuksi'. Sanoista tekoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teinin himoaminen ole pedofiliaa. Miksi se herättää vanhoissa kurpissa katkeruutta jos mies katsoo kiimaisena lukiopissiksiä?
Ei se herätä meissä vanhoissa kurpissa katkeruutta vaan suojelunhalua. Tyttöparat.
Niin se ainakin tässä kolmekymppisessä miehessäkin herättää.
huusin puistossa "vihaan punkkeja!" ja vähän matkan päässä istui punk-henkinen nuorisoporukka...
Ortodoksipappi oli meillä kylässä pääsiäisen aikoihin ja tavatessaan ortodoksisen siskoni sanoi hänelle: "Jeesus nousi kuolleista". Tähän kuuluu vastata, että "totisesti nousi", mutta siskoni sanoi "Ai jaa"...
Myötähäpeää :)
Lukiossa luokallani oli kaksostytöt, ei kuitenkaan identtiset. Toinen heistä oli huomattavasti kauniimpi. No yksissä bileissä juttelin tän tavallisemman kaksosen kanssa ja tää sanoi että oli nähnyt facebookissa kuvan yhden luokkalaisemme pojan perheestä, ja että pojan pikkusisko oli jo nyt niin nätti että tulisi varmaan myöhemmin tekemään mallin töitä. No minäpä siihen sitten hiprakkaisena möläytin että "jotkut vaan on ihan malliks tehty, sun siskokin vois olla malli!"
Tyttöparka sitten vaan alakulosena että "niin varmaan voisi..."
Teini-ikäisenä lauloin eräässä kuorossa, jossa oli myös eka-tokaluokan opettajani tytär Anna, minua nelisen vuotta nuorempi. Kerran tauolla juttelin nuorempien tyttöjen kanssa oudoista ja kauheista nimistä, ja kerroin jutun jonka olin kuullut jonkun kertovan äidilleni: joku äidin tuttavan tuttu oli sanonut antaneensa lapsilleen nimet Anna ja Otto, koska "miehet ottaa ja naiset antaa".
Sain Annalta aika pahan katseen ja siinä vaiheessa tuli mieleen hänen pikkuveljensä nimi. Otto tietenkin.
Aika turhaan siinä sitten selittelin että eihän siis nimissä mitään vikaa ole, vaan mauttomassa perustelussa heh heh.
Enpä tiedä oliko juttu muutenkaan ihan sopiva kerrottavaksi lapsille, joista nuorimmat olivat vielä ala-asteella, jotain 10.
Asuin aiemmin kerrostalossa, jossa suurin osa asujista oli värikästä väkeä, lähinnä maahanmuuttajia. Aloitin uudessa työpaikassa ja selvisi, että yksi työkavereistani asui perheineen samassa talossa. Siitä innostuin tyyliin "voi kun kiva, eihän siellä muuten asu oikein muita kun maahanmuuttaji!a" - ja sitten selvisi, että hänen miehensä oli Marokosta.... Eikä minulla siis tosiaankaan ole mitään ulkomaalaistaustaisia ihmisiä vastaan, mutta tuossa tilanteessa siltä varmasti kuullosti :(
Ketään ei kiinnosta onko Hintiköitä ja Hinttilöitä olemassa, antakaa olla!! Se oli hauska tarina ja se siitä.