Lue keskustelun säännöt.
Vauvaperhe taloudellisessa ahdingossa, isovanhemmat auttaa ostelemalla prinsessamekkoja vauvalle
22.01.2017 |
Onhan ne mekot aivan ihania ja ollaan kiitetty niistä mutta ollaan myös sanottu että ne ovat ainoa asia mistä meillä ei ole puutetta vaan päinvastoin kaapit on täynnä niitä eikä meillä ole niin paljoa juhlia että kaikkia
ehtisi mitenkään järkevästi käyttää ennenkuin jäävät pieniksi. Silti molemmat mummut kantaa niitä selkä vääränä Polarn o pyretistä yms.
Kommentit (101)
Isovanhempien nänökulmaa kaipaisin tälle palstalle enemmän.
Olispa Suomessa yhtä vilkas palsta kaikenikäisille, mutta lähinnä naisille.
Jos elää täyden elämän, niin saa kokea kaikki roolit aikanaan.
Isovanhempi tietty haluaa hellitellä sitä vauvaa, kun se on niin ihana. Sehän se pointti on, miksi ne lahjat menee sille. Ruokakassi olisi ihan toinen juttu, eli teidän taloudellista tukemistanne.
(En otsekään ole vielä isovanhempi, vaan yläkoululaisten äiti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin autoin kerran yhtä ahdingossa olevaa perhettä ja he ostivat sillä rahalla ison laajakuva tv:n, itselläni oli silloin vielä normi kuvaputki-telkkari. Mut kyllä se ihan oikein varmaan meni. Muutenkin antamani rahat näyttää menevän vanhempien omiin hömpötyksiin. En tosin enää anna muutakuin äärimmäisessä hädässä. No sekin hätä näyttäytyy ihan erilaisena sitten myöhemmin, äiti ostaa ripsienpidennykset yms.
Sama havainto. En anna lahjoja enää rahana, kun ne menevät vanhempien omiin hömpötyksiin, vaikka rahan olen tarkoittanut lapsen käyttöön, en vanhemmille.
Ja siksi, vanhempien suostumuksella avasin pankkitilin ja laitan sinne lahjarahat ja lapsi saa ne sitten, kun täyttää 18v.
Vierailija kirjoitti:
Lahjaksi saatua ei saa myydä. En myy tai heitä pois mitään lahjaksi saatua ennen kuin sovelias noin 10 vuotta on kulunut.
Niitä prinsessamekkoja on varmaan tarkoitus seuraavankin lapsen saada tai sitten voitte antaa niitä saman mummon toiselle syntyvälle lapselle aikanaan, kun käyvät pieniksi.
Todella epäkiitollista porukkaa tällä palstalla. Olen aina inhonnut lahjojen kierrättäjoä ja myyjiä, jotka heti lahjan saatuaan alkavat tällaista miettiä.
Jos lahja on tarpeeton, niin tasan dumppaan sen. En todellakaan säilyttele myöskään vuositolkulla tavaraa muiden mahdollista käyttötarvetta varten. Hilloa sinä vaan krääsäsi.
Isovanhempana sanoisin, että lahjan ostaja valitsee lahjat, ja lapsen vanhemmat huolehtivat perheen toimeentulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Myy pois.
Siitähän sota syttyis. Ap
Kuule, sillä sodalla ei ole väliä jos saatte niistä rahaa taloutenne paikkaamiseen. Järki käteen nyt!
Hirveä vaiva värkätä ilmoja ja kaupitella, ja sit perhe saa ehkä 15 euroa mekosta, josta mummu maksoi Pyretissä 50€ ja jota on kerran kokeiltu.
Kuule sekin 15 euroa on enemmän kuin 0 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjaksi saatua ei saa myydä. En myy tai heitä pois mitään lahjaksi saatua ennen kuin sovelias noin 10 vuotta on kulunut.
Niitä prinsessamekkoja on varmaan tarkoitus seuraavankin lapsen saada tai sitten voitte antaa niitä saman mummon toiselle syntyvälle lapselle aikanaan, kun käyvät pieniksi.
Todella epäkiitollista porukkaa tällä palstalla. Olen aina inhonnut lahjojen kierrättäjoä ja myyjiä, jotka heti lahjan saatuaan alkavat tällaista miettiä.
Aivan taatusti menee myyntiin lahja joka on täysin tarpeeton ja ei-toivottu. Mitään velvollisuutta ei ole hillota vuosikausia tavaroita joille ei ole tarvetta. Minä olen aina inhonnut ihmiisä jotka tuovat lahjaksi tarpeetonta krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin autoin kerran yhtä ahdingossa olevaa perhettä ja he ostivat sillä rahalla ison laajakuva tv:n, itselläni oli silloin vielä normi kuvaputki-telkkari. Mut kyllä se ihan oikein varmaan meni. Muutenkin antamani rahat näyttää menevän vanhempien omiin hömpötyksiin. En tosin enää anna muutakuin äärimmäisessä hädässä. No sekin hätä näyttäytyy ihan erilaisena sitten myöhemmin, äiti ostaa ripsienpidennykset yms.
Kuulostaa niin samalta kuin se telkkarissa esitelty perhe, joka riiteli ruokakaupassa lohipaloista, äidillä oli tekokynnet ja iPhone ja perhe vaati & sai sossulta rahat upouuteen höyrypyykkikoneeseen. Äidille oli lasten pyöräytteleminen niin vaivatonta, että sunnuntaikävelyllä olis saattanut tipahtaa tienposkeen ilman että mutsi huomais mitään tapahtuneen. Iskä oli masentunut eikä voinut mennä töihin, mutta kaikki lapset olivat päiväkodissa. Intohimoinen rakkaus kuitenkin kukoisti. MIKSI onkin niin, että tämän tyyppisille ihmisille kaikki muu on mahdotonta paitsi valittaminen ja lisääntyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talous melko tiukille vedetty, jos vauva saattaa ahdinkoon. Mutta mitäpä sitä suotta etukäteen suunnittelemaan. Elämä kantaa, ja kerranhan täällä vain edetään, ja mitä niitä perusteita nyt taas olikaan.
Meillä myös isovanhemmat ostavat juhlavaatteet, kirkkotakit, sukset jne. joita lapsi tarvitsee harvoin, mutta on hyvä olla olemassa, mutta me kierrätetään ne koko suvun kesken ja minusta se on ollut kätevää. Vanhimmat prinsessamekot ovat olleet varmaan yli 10v vanhoja. Vaatteet ja tavarat annetaan eteenpäin serkkujen käyttöön, kun ei enää tarvita. Enkä ole vielä kuullut keneltäkään soraääniä. Jopa lainaillaan lastemme vaatteita, jos saman ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sieltä Polarn o Pyretistä mitään prinsessamekkoja saa. Tavallisia trikooriepuja, joita voitte lapsellanne käyttää arkena sukkisten tai leggareitten kanssa. Ja kyllä aikuisten ihmisten on taloudelliset ahdinkonsa ratkaistava itse eikä aina odottaa isovanhempien pelastusta.
Jos omista lapsistani olisi joku tuossa tilanteessa, sanoisin että tuopa teidän laskut tänne meille ja maksaisin ne pois. Tai ostaisin jotakin oikeasti hyödyllistä. Tai antaisin lahjat kuitin kanssa, niin että ne voisi palauttaa ostopaikkaan, jos eivät sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsen vaatteita ei voi kaikkia säästää, kenellään ei tilat riitä. Jotain voi jättää muistoksi. Tekisin aloittajan tapauksessa niin että pistäisin osan mekoista myyntiin.
Keskustelu on avainasia, miksi ette puhu asiaa selväksi mummojen kanssa. Jos haluavat ostaa lapsille vaatteita niin esitätte toiveen mistä on tarvetta. Perusarkivaatteet ja esimerkiksi ulkoilupuvut tai kengät, mikä milloinkin on ajankohtaista.
Joskus vauvaperheet saavat tolkuttomasti vauva-ajan vaatteita, niin paljon ettei niitä ehdi pitää. Lisäksi äidin mieltymyksestä tulee tiettyjä lempivaatteita joita tulee pidettyä, itselleni kävi ainakin niin. Pistin vaatteita kierrätykseen tai myin kirppiksellä.
Ymmärrän siis sen ettei kaikki tule pidetyksi ja ei lapsenlapsella on sama.
Sanokaa suoraan että vauvalla on vaatteita mutta meillä ei ruokaa tms.
Muistakaa sekin että isovanhemmat haluaa hemmotella lasta ja se heille suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin autoin kerran yhtä ahdingossa olevaa perhettä ja he ostivat sillä rahalla ison laajakuva tv:n, itselläni oli silloin vielä normi kuvaputki-telkkari. Mut kyllä se ihan oikein varmaan meni. Muutenkin antamani rahat näyttää menevän vanhempien omiin hömpötyksiin. En tosin enää anna muutakuin äärimmäisessä hädässä. No sekin hätä näyttäytyy ihan erilaisena sitten myöhemmin, äiti ostaa ripsienpidennykset yms.
Kuulostaa niin samalta kuin se telkkarissa esitelty perhe, joka riiteli ruokakaupassa lohipaloista, äidillä oli tekokynnet ja iPhone ja perhe vaati & sai sossulta rahat upouuteen höyrypyykkikoneeseen. Äidille oli lasten pyöräytteleminen niin vaivatonta, että sunnuntaikävelyllä olis saattanut tipahtaa tienposkeen ilman että mutsi huomais mitään tapahtuneen. Iskä oli masentunut eikä voinut mennä töihin, mutta kaikki lapset olivat päiväkodissa. Intohimoinen rakkaus kuitenkin kukoisti. MIKSI onkin niin, että tämän tyyppisille ihmisille kaikki muu on mahdotonta paitsi valittaminen ja lisääntyminen?
Tämä ongelma omien tulojen ja rahankäytön yhteensovittamisessa on laajentunut ihan töissäkäyviin keskituloisiin tyyppeihin, ei osata sovittaa menoja tuloihin ja sitten haukutaan palkkaa pieneksi. Samaan aikaan lapset harrastavat jääkiekkoa ja ratsastusta.
Ulkomaanmatkoja ja uusimmst iPhonet. Sellainen plingpling perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän eläytyä sen mekkoja ostelevan isoäidin rooliin...
Kyllä harmitti silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Ei silloin voinut ostaa omalle pienelle prinsessalle ihania mekkoja, monestakin syystä. Ei varsinkaan kun lapsi sattui olemaan poika.
Nyt sitten ostellaan mekkoja kun on varaa, on paljon ihania mekkoja ja on prinsessa, jolle ostaa.
On jotenkin epäkohteliasta antaa rahaa, vaikka ei olisikaan aihetta epäillä, että sillä ostaa äiti ripsipidennykset ja isä juomaa. Mitäpä muutakaan isoäiti sitten voi tyttölapselle ostaa kuin mekon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Myy pois.
Siitähän sota syttyis. Ap
Kuule, sillä sodalla ei ole väliä jos saatte niistä rahaa taloutenne paikkaamiseen. Järki käteen nyt!
Hirveä vaiva värkätä ilmoja ja kaupitella, ja sit perhe saa ehkä 15 euroa mekosta, josta mummu maksoi Pyretissä 50€ ja jota on kerran kokeiltu.
Kuule sekin 15 euroa on enemmän kuin 0 euroa.
Mutta se on ai-van älytöntä haaskaamista.
Viisikymppisenä naisena sanoisin, että todennäköisesti isoäidit ostavat niitä mekkoja samasta syystä kuin monet äidit ostavat lapsille kalliita merkkivaatteita: on vain nyt niin ihanaa ostaa sille lapselle (ostajan mielestä) kauniita vaatteita. Isoäitien ajatuksena ei varmaan olekaan tukea teitä taloudellisesti, vaan ostaa lapsenlapselle jotain kaunista ja kivaa. Tietävätkö edes isovanhemmat, kuinka tiukkaa teillä on?
Ehkä voisitte kuitenkin suunnata isovanhempien ostosvimmaa teidän kannalta vähän hyödyllisempään suuntaa kertomalla, mitä vaatteita teillä tarvitaan seuraavaksi. On aika turha odottaa, että isoäiti antaisi rahaa tai maksaisi vakuutusmaksuja, jos hän saa nautintoa nimenomaan vaatteiden ostosta. Mutta niitä vaatteita hän saattaisi kuitenkin valita ainakin osittain teidän tarpeenne mukaan.
Minusta voitte hyvin myydä lahjaksi saadut vaatteet siinä vaiheessa, kun ne ovat jääneet lapselle pieneksi.
Miksi ette hanki töitä?
Miksi hankitte lapsen jos siihen ei ole varaa?
Pitäiskö se lapsi nyt antaa adoptoitavaksi niin helpottaisi kummasti tuota rahatilannetta ja seuraavalla kerralla kun keksitte jotakin hankkia niin opettelisitte ensi laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lahjaksi saatua ei saa myydä. En myy tai heitä pois mitään lahjaksi saatua ennen kuin sovelias noin 10 vuotta on kulunut.
Niitä prinsessamekkoja on varmaan tarkoitus seuraavankin lapsen saada tai sitten voitte antaa niitä saman mummon toiselle syntyvälle lapselle aikanaan, kun käyvät pieniksi.
Todella epäkiitollista porukkaa tällä palstalla. Olen aina inhonnut lahjojen kierrättäjoä ja myyjiä, jotka heti lahjan saatuaan alkavat tällaista miettiä.
Sinulla on vääristynyt asenne kiitollisuuteen. Mitä kiitollisuutta siinä lahjanantaja tarvitsee, jos lahjasta on kiitetty? Annat siis vastikkeellisesti kaiken? Velvoittein? Velvoite säilyttää lahjaa? Olet sairas, oikeasti salaa ahne, sääliksi käy.lähipiiriäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjaksi saatua ei saa myydä. En myy tai heitä pois mitään lahjaksi saatua ennen kuin sovelias noin 10 vuotta on kulunut.
Niitä prinsessamekkoja on varmaan tarkoitus seuraavankin lapsen saada tai sitten voitte antaa niitä saman mummon toiselle syntyvälle lapselle aikanaan, kun käyvät pieniksi.
Todella epäkiitollista porukkaa tällä palstalla. Olen aina inhonnut lahjojen kierrättäjoä ja myyjiä, jotka heti lahjan saatuaan alkavat tällaista miettiä.
Aivan taatusti menee myyntiin lahja joka on täysin tarpeeton ja ei-toivottu. Mitään velvollisuutta ei ole hillota vuosikausia tavaroita joille ei ole tarvetta. Minä olen aina inhonnut ihmiisä jotka tuovat lahjaksi tarpeetonta krääsää.
Miksi heitä pitää inhota? Ei minussa ainakaan herätä mitään tunteita lahjan antajan tunteita kohtaan tehdä lahjaksi saamilleni turhille asioille mitä itseäni huvittaa.
Ei aloittaja puhunut vakuutuksista vaan minä, toinen keskustelija. Meillä ei ole taloudellista ahdinkoa vaan käytin vakuutuksia esimerkkinä siitä, miten isovanhempien turhille "mekko kokoa 56"-lahjoille voisi parempiakin korvaajia. Mekkoja ei tarvita, vakuutuksia kyllä.
Ja se miksi hoidatamme yksityisellä on hoidon laatu.