Lue keskustelun säännöt.
Vauvaperhe taloudellisessa ahdingossa, isovanhemmat auttaa ostelemalla prinsessamekkoja vauvalle
22.01.2017 |
Onhan ne mekot aivan ihania ja ollaan kiitetty niistä mutta ollaan myös sanottu että ne ovat ainoa asia mistä meillä ei ole puutetta vaan päinvastoin kaapit on täynnä niitä eikä meillä ole niin paljoa juhlia että kaikkia
ehtisi mitenkään järkevästi käyttää ennenkuin jäävät pieniksi. Silti molemmat mummut kantaa niitä selkä vääränä Polarn o pyretistä yms.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Pääsykoeluku on niin rankkaa, että todellakin lapsi päivähoitoon!
Jännä, että joku av:lla on tätä mieltä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole aiheesta koskaan valittanut, nauranut vain, mutta:
Silloin kun meillä oli vielä vain yksi ainut tyttölapsi, laskin, että tälle oli kertynyt yli 80 mekkoa. Näistä YKSI oli itse ostettu. Mummot nimittäin innostuivat ensimmäisestä lapsenlapsestaan. On muuten monenmonta mekkoa, joita ei ole kertaakaan käytetty.
Vaan ei se mitään. Oikein mainioita isovanhempia ovat ja mukavaa kun ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. :) Onneksi toinenkin lapsi oli tyttö, joten mekot kiertävät sitten hänelle vuorostaan. Ja sen jälkeen osa nukkeleikkeihin, jos nuket rupeavat kiinnostamaan.
Minä pyysin esikoiselle ensimmäisenä jouluna juhlamekkoa lahjaksi, kun isoäiti kysyi lahjatoivetta. Saatiin sitten ihan tavallinen trikoinen arkimekko.
Samana jouluna kummitäti antoi tytölle lahjaksi liian pienen haalarin. Olin kertonut hänelle minkä kokoisia vaatteita lapsi käyttää. Hän oli ostanut kokoa pienmmän, kun haalari näytti hänestä niin suurelta. Ei mahtunut lapsen päälle eikä kummitäti suostunut sitä vaihtamaan suurempaan.
En sitten koskaan enää lahjatoivetta kysyttäessä pyytänyt lapsille vaatetta.
No voi tsiisus oispa isovanhemmat edes joskus antaneet/ostaneet jotain lapsilleni!
Täytyy kyllä aika kylmä isovanhempi olla joka siitä suuttuu että lapselle/lapsille pieneksi jääneiden vaatteiden myynnistä suuttuu. Voit sanoa sitten vain että no ostimme ruokaa sillä rahalla mitä noiden merkkivaatteiden hinnalla sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kyllä ihan hirveän hyvin myy. Meillä sama vaikka ei taloudellista ahdinkoa sinällään ole. Maksetaan terveysvakuutuksia tonni vuodesta ja yritän lukea pääsykokeisiin kaksi lasta (erinäisistä syistä) kotihoidossa, mutta isovanhemmat vaan raahaavat krääsää jota kukaan ei halua tai tarvitse. On sanottu, mutta ei näköjään mene perille.
Miksi ihmeessä? Älytöntä maksaa terveysvakuutuksista
Lapsen perussairaus.
Mikä? Kaikki lasten sairaudet hoidetaan hyvin julkisessa terveydenhoidossa. Kokemusta on.
Pukekaa lapselle ne mekot edes kerran ja ottakaa muistoksi valokuvia, jotka voitte sitten antaa myös juhlamekot ostaneille. Mekot voi sitten tarvittaessa myydä lappuineen päivineen. Mielestäni olisi kuitenkin reilua säilyttää ainakin pari kauneinta mummon ostamaa mekkoa.
Paras olisi, jos vielä pystyisitte kertomaan perheenne tilanteesta sukulaisille ja saisitte apua, jota oikeasti tarvitsette. Miksi antaa tilanteen pahentua entisestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kyllä ihan hirveän hyvin myy. Meillä sama vaikka ei taloudellista ahdinkoa sinällään ole. Maksetaan terveysvakuutuksia tonni vuodesta ja yritän lukea pääsykokeisiin kaksi lasta (erinäisistä syistä) kotihoidossa, mutta isovanhemmat vaan raahaavat krääsää jota kukaan ei halua tai tarvitse. On sanottu, mutta ei näköjään mene perille.
Miksi ihmeessä? Älytöntä maksaa terveysvakuutuksista
Lapsen perussairaus.
Mikä? Kaikki lasten sairaudet hoidetaan hyvin julkisessa terveydenhoidossa. Kokemusta on.
Sellainen, josta et toivottavasti koskaan tule tietämään mitään ;)
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa että ihmisten mielestä olisi ihan normaalia että isovanhemmat rupeisivat elättämään ja makselemaan lastensa laskuja. No sillätavalla sitten opetetaankin sukupolvi joka odottaa että illallinen tulee pöytään kuin manulle.
Hyi hävetkää!
ja lapsia ei tehdä jollei ole työpaikkaa ja säännöllisiä tuloja joilla elättää itsensä ja perhe.
Hyi hävetkää, huonot isovanhemmat!
Miten olette oikein kasvattaneet lapsenne,
kun he ovat noin ahneita!
Vanhemmiltaan tietysti oppineet.
Pata kattilaa soimaa,
pilkka osui omaan nilkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kyllä ihan hirveän hyvin myy. Meillä sama vaikka ei taloudellista ahdinkoa sinällään ole. Maksetaan terveysvakuutuksia tonni vuodesta ja yritän lukea pääsykokeisiin kaksi lasta (erinäisistä syistä) kotihoidossa, mutta isovanhemmat vaan raahaavat krääsää jota kukaan ei halua tai tarvitse. On sanottu, mutta ei näköjään mene perille.
Miksi ihmeessä? Älytöntä maksaa terveysvakuutuksista
Lapsen perussairaus.
Mikä terveysvakuutus maksaa tonnin? Omani 350 vuodessa. Suomen julkisen terveydenhuollon tason ollessa surkea vakuutus todella tarpeen. Ei sillä, samat ääliölääkärit diacorissa ym päivystävät mutta sen huomaa siitä että heillä kaikki ajat vapaina.
Meillä anoppi ostaa lapsille kauheasti kaikkea ihan sopimatonta kirppareilta, monta kymppiä menee häneltä sinne joka kerta. Sata kertaa mieluummin tietty otettais sekin rahana. Mutta hän on sen tyyppinen että ei ikinä antaisi rahaa. Saa jotain nautintoa shoppailustaan. Vaikka ollaan sanottu että mitään ei tarvita. Mutta siis olisi jotenkin kauhean röyhkeää sanoa että haluaisi mieluummin rahaa. Jo kuollut äitini oli samanlainen, kauheasti halusi ostaa lapsille, mutta hänkään ei ikinä antanut rahaa. Eikä tarvinnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Myy pois.
Siitähän sota syttyis. Ap
Miksi? Eikai ne teidän vaatekaappeja ratsaa? Sano että jäi pieneksi, myit pois.
Valivali, kiittämätöntä porukkaa. Jos joku haluaa ostaa lahjaksi mitä tahansa, niin on kyllä epäkohteliasta alkaa valittamaan, että "olisi antanut senkin rahana". Tottakai jokainen ottaisi mieluummin epämieluisan lahjan rahana, mutta kyse ei ole siitä, lahjanantaja tietysti saa antaa mitä haluaa.
Sinulla on kuitenkin täysi oikeus tehdä lahjalla, mitä haluat. Myy eteenpäin jossei ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kyllä ihan hirveän hyvin myy. Meillä sama vaikka ei taloudellista ahdinkoa sinällään ole. Maksetaan terveysvakuutuksia tonni vuodesta ja yritän lukea pääsykokeisiin kaksi lasta (erinäisistä syistä) kotihoidossa, mutta isovanhemmat vaan raahaavat krääsää jota kukaan ei halua tai tarvitse. On sanottu, mutta ei näköjään mene perille.
Miksi ihmeessä? Älytöntä maksaa terveysvakuutuksista
Lapsen perussairaus.
Mikä terveysvakuutus maksaa tonnin? Omani 350 vuodessa. Suomen julkisen terveydenhuollon tason ollessa surkea vakuutus todella tarpeen. Ei sillä, samat ääliölääkärit diacorissa ym päivystävät mutta sen huomaa siitä että heillä kaikki ajat vapaina.
Meillä on vakuutukset kahdella lapsella.
Sano suoraan että rahasta on tiukkaa, eikä siinä mekot auta.
Ostan jotain vaatteitakin, mutta lapset ja lasten lapset kutsun syömään. Tänäänkin nuoret sanoivat , että ei saa noin hyvää karjalan paistia!
Otan tästä onkeen eli sitten kun saan lapsenlapsia niin kysyn mitä tarvitsevat?
Itseni mielestä taaperot on parhaimmillaan sukkahousuissa ja pehmeässä paidassa.
Minun anoppini ja äitini antoi aina kaikkea, pussilakanat, pyyhkeet paljon astioita, hyviä ruokaohjeita. Anopin sisko kutoi koko serkkusarjalle kaiken , teki yövuoroja. Minä annoin siskon lapselle kaikki vauvatavarat. Joka sunnuntai syötiin miehen kotona. Kaikki juhlat vietettiin yhdessä. Ei meillä ollut taloudellisesti siihen tarvetta, anoppi antoi kuitenkin aina myös rahaa. Nyt minä annan lasteni perheille, siis myös rahaa. Minä ajattelen, että hyvä kiertää aina takaisin. Miniä sanoo kyllä suoraan, jos on vääränlaista tavaraa, ja käymme myös yhdessä huonekalukaupoissa. Olen hirveän "onnellinen ihanista miniöistäni ja lapsenlapsista. Sen olen kyllä oppinut ,että toisia se suorastaan raivostuttaa, se meidän yhdessä lomailu ja hyvät välit. Mutta aikuiset saavat itse tehdä rahoillaan ja omaisuudellaan vielä onneksi mitä itse haluavat. Muutenkin pidämme sellaisesta italia-tyyppisestä suurperhe-elämästä. Täällä taita olla minä ,minä miniä.
oli taloudellinen ahdinko tai ei, niin tuollainen turhan ostaminen on rasittavaa. Äitini on patologinen tässä suhteeessa. Meillä ei ole ahdinkoa, mutta olen pyytänyt kymmeniä kertoja, että hän lopettaisi turhan antamisen, joko antaisi tarpeellista tai sitten ei mitään. Mutta viesti ei mene perille, joka visiitillä tulee paskakrääsää asuntoomme lisää tai sitten karkkeja yms. turhaa syötävää, jota en halua lasteni syövän ja jota lapset eivät itsekään halua syödä. En tajua, miksi ihminen toimii noin, vaikka olen sekä kauniisti että rumasti pyytänyt lopettamaan... En silti haluaisi katkaista välejä ainoaan äitiini ja lapsille joka tapauksessa rakkaaseen isoäitiin.
Ihan kamalaa se silti on, koska koen sen jopa jonain vittuiluna. Olen puhunut ympäristöseikoista, siitä, että rahalla hän voisi tehdä enemmän jotain itselleen mukavaa tai antaa meille jotain, mitä oikeasti tarvitsemme (lasten harrastusmaksut, terveellistä syötävää tms.), siitä, ettei kotiimme mahdu, etteivät lapset voi syödä niin paljon sokeripaskaa, mitä hän kantaa tänne. Mutta jakeluun ei mene, ei. Välillä pitää sitten muutaman viikon tauon, jos olen saarnannut, mutta kohta sama rumba jatkuu kahta pahempana. Ja tästä on minulle käytännössä oikeasti haittaa: Esim. turhia vaatteita lojuu nurkissa, eikä meillä ole paljon säilytystilaa -> varaan sitten kirpputoripöytiä ja yritän myydä pois ja se vie aikaa ja vaivaa. Roskiin voisin heittää, mutta melkein itkettää heittää niitä käyttämättöminä roskiin ja ajatella, että joku kehitysmaan lapsi on sellaisia nälkäpalkalla ommellut, äitini sitten hullunkiilto silmissä ostanut ja päätepiste on jätteenpolttolaitos... Elämän mielipuolisuus konkretisoituu niiden mekkojen äärellä. Kirpputorille viemällä toivon ,että edes joku voisi niistä saada jotain iloa. Tai ehkä se ilon hetki on sitten se, kun äitini ihailee niitä kaupassa ja raottaa rahapussiaan, ehkä hän sillä hetkellä kokee elämäniloa? Niin olenko sitten epäkiitollinen ihminen, kun en hyväksy sitä toimintaa enkä voi suoda avoimin mielin hänelle sitä ?
Pääsykoeluku on niin rankkaa, että todellakin lapsi päivähoitoon!