Kiusaamiskokemuksia ja muita ikäviä muistoja yliopistosta/ammattikorkeasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt veikkaan että kyse on ihan jostain muusta kuin iästä! Eihän 21 ja 24 vuotiaista usein edes erota päälle päin minkä ikäisiä ovat! Aloitin itsekin juuri AMK:ssa ja luokallamme on 35 ihmistä, ikähaitari 18-45v ja kaikki on otettu porukkaan! Olen itsekin jo 28 vuotias ja parhaat kaverini luokassamme ovat 19-, 20- ja 21-vuotiaat. Vaikka eroa on elämäntilanteissakin niin ei se ole haitannut ketään.

Uskon että ap:ta syrjitään jostain ihan muusta syystä.

Mikään syy syrjiä ei ole hyvä, ellei nyt ole joku raiskaajapedofiili.

Olen eri, mutta varmaan alapeukutit minuakin. Eikö tule mieleen ketään muuta mahdotonta persoonaa kuin "raiskaajapedofiili"? Esim. henkilö, joka haluaa vain hyötyä kaikista, eikä noudata mitän sosiaalisia normeja, tai henkilö, jolla on erittäin avoimet, radikaalit ja poikkeavat (jopa poliisia kiinnostavat) mielipiteet? "Syrjin" ihan mielelläni. En kohtelemalla asiattomasti ryhmätöissä tai haukkumalla ulkonäköä, vaan pysymällä mahdollisimman kaukana. En ala jeesustelemaan, vaikka olen itsekin kokenut syrjintää.

Mä opiskelen amk:ssa ja meillä on ihan älyttömän hyvä ryhmähenki. Vaikka ikähaarukka on 19-45 tulevat kaikki toistensa kanssa toimeen, ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikilla on kavereita ryhmässä. Olen saanut tosi ihanan kaveripiirin koulusta, jossa myös monen ikäistä ja taustaista henkilöä. Olen opiskellut muiden ryhmien kanssa sekalaisilla kursseilla, ja aina on otettu hyvin vastaan ja oltu ystävällisiä. Tosi ikävää kuulla että toisilla noin huonoja kokemuksia :(

T. Haaga-Helialainen

Parimetrisenä, vaahtosammuttimen kokoisesta asti treenanneena hieman yli-ikäisenä entisenä SM-tason urheiljana oli hieman vaikeuksia sopia joukkoon kun lähti yliopistolle lukemaan ns. nörttiainetta. Luennoitsijoista lähtien suurin osa piti ensimmäiset pari vuotta täytenä idioottina (lempinimenkin kuulemma sain: "iso ja tyhmä") mutta myöhemmin taipuivat uskomaan että kyllä lihas ja järki mahtuu samaan kroppaan. Kolmantenna vuonna jossain kinkereissä jopa joku kehui että "hei, sähän ootkin ihan fiksu!". Ja noita samoja ongelmia tosiaan, että koitettiin sulkea sosiaalisista ympyröistä ulos, ohitettiin keskusteluissa täysin jne.

Yliopiston ekana syksynä tutustuin ensin samaa ainetta opiskelevan tyttöön. Tiedekunnalla oli alussa yhteisiä kursseja ja jostain syystä ryhmä toista ainetta opiskelevia tyttöjä omi tämän tuttavuuteeni itselleen. Esim. harjoitustyöryhmiin he kysyivät häneltä heti "hei X, tuutko meidän ryhmään?" Hetkeä myöhemmin kysyin yhdeltä näistä tytöistä jotain harjoitusaikatauluun liittyvää asiaa ja tyttö vastasi tylysti "meidän ryhmä on kyllä täynnä." Sanoin, että jaa, mutta kysyin kyllä näistä harjoitusajoista. Muutenkin oli kummallista ulkopuolelle jättämistä, vieressä olevaa kaverini pyydettiin mukaan, hänelle juteltiin ja minut ignoorattiin täysin. Kaikki me olimme toisillemme ennestään tuntemattomia. Tietysti tutustuin muihin opiskelekavereihini syksyn kuluessa, mutta tuolloin ihmettelin tarvetta syrjiä täysin tuntematonta ihmistä heti ensinäkemältä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt veikkaan että kyse on ihan jostain muusta kuin iästä! Eihän 21 ja 24 vuotiaista usein edes erota päälle päin minkä ikäisiä ovat! Aloitin itsekin juuri AMK:ssa ja luokallamme on 35 ihmistä, ikähaitari 18-45v ja kaikki on otettu porukkaan! Olen itsekin jo 28 vuotias ja parhaat kaverini luokassamme ovat 19-, 20- ja 21-vuotiaat. Vaikka eroa on elämäntilanteissakin niin ei se ole haitannut ketään.

Uskon että ap:ta syrjitään jostain ihan muusta syystä.

Joo itekin vähän ihmettelen että muka iän takia olisivat syrjineet, siis parikymppiset pitäis 24 liian vanhana? Tosissaan ei ainakaan ulkonäön perusteella voi sanoa onko joku 20 vai 24, ellei joku nyt satu rupsahtamaan sairaalloisen aikasin, ja myöskään harva enää 20-vuotiaana lapselta näyttää. Itse aloitin 23-vuotiaana (viime syksynä) nykyiset yliopisto-opintoni ja moni luuli että oon just lukiosta päässy, ja meillä siis lukiosta suoraan päässeet on harvinaisuus (alle 10 prossaa saman vuoden abeja). Mun parhaimmat kaverit meidän kurssilta on 21-vuotiaita ja ihan samassa elämänvaiheessa ollaan vaikka oonkin heitä hui jopa 3 vuotta vanhempi! Vanhimmat kurssilaiset on melkein 5-kymppisiä ja hyvin tullaan kaikki toimeen. Mulla on myös kokemusta yliopistosta heti lukion jälkeen, pääsin opiskelemaan ekaa tutkintoani 19-vuotiaana ja silloin noin puolet oli abeja ja loput 20-30 -vuotiaita ja kaikki oli kivoja kaikille. Sillonen hyvä kurssikaverini oli 29, eipä siitäkään ois ulkonäöllisesti arvannu että on meitä osaa 10-vuotta vanhempi. Ihan samalla tavalla se halus bilettää kuin mäkin, eikä sitä kukaan ihmetelly.

En sitten tiedä jos jotkut (amk?)alat on sellasia johon yleensä haetaan (ja päästään) melkein heti lukion jälkeen ja ala vieläpä helppo sisäänpäästä nii voihan olla että siellä on vaan tosi lapsellisia ja idiootteja tyyppejä.

Tietysti onhan toi syrjimissyy täysin sivuseikka, koskaan ei sais ketään jättää porukan ulkopuolelle.

Mä oon tosi pahoillani näistä kokemuksista. Ihan kamalaa. :( Itse aloitin opiskelemaan yliopistossa ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja meillä otettiin kaikki mukaan ihan kaikkeen (bileet, lukupiirit, ryhmäytymisjutut) ja melkein liikaakin hyysättiin tuutorien toimesta. Itse olin myöhemmin tuutorina ja meille painotettiin että kaikki pitää ottaa mukaan, AINA, vaikka se vaatisi jatkuvaa mukaan pyytelyä. :)

Nyt aikuisiällä opiskelen toista tutkintoa ja täytyy myöntää että muun elämän (lapsi, osa-aikatyö ja hevosharrastus) vuoksi en osallistu mihinkään luentojen ulkopuoliseen eli en tiedä mikä meininki tällä alalla on. Ryhmätöihin menen reippaasti mukaan eikä mua ole syrjitty missään kohtaa, vaikka olenkin "vanhus".

Millähän aloilla näitä ikäviä kokemuksia tapahtuu? Omat alani olivat ekalla kierroksella historia ja nyt kansanterveystiede. ja siis ensimmäisestä on vain hyvää sanottavaa ja kokemus siitä, että jokainen saa olla just sitä mitä on ja mukaan otetaan silti.

Up!

Meidän ryhmässämme oli taidepuolella pissis, joka vihasi minua alusta asti. Yläastetyyliin eristi porukasta ja levitteli minusta ihan ihme juoruja. Muistan eräänkin tapauksen kieltentunnilla, kun meillä oli ryhmäkeskustelut niin tämä pamautti mulle päin naamaa, että en saa tulla hänen ryhmäänsä. Hän myös kutsui tupareihinsa meidän porukasta kaikki muut paitsi minut. Kutsuttujen joukossa olivat myös ne porukkamme 40-50 v mammat ja papat, jotka eivät missään opiskelijahippaloissa pyörineet. Tuo oli oikeasti niin säälittävä teko, että aloin oikeasti nauramaan. 

Nyt tämä sama kiusaaja opiskelee sote-alaa tavoitteenaan taideterapeutin ura, en yllättynyt. Pääsee taas alistamaan heikompia.

Täällä AMK ja kulttuuriala, terve vaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että nuo urpot, ilkeilijät ja ulossulkijat eivät varmasti sanoisi olevansa kiusaajia, jos joku sitä heiltä kysyisi. Ainakin meidän luokalla se vaan ikään kuin kuului asiaan, että on nämä starat ja sitten ne toisen luokan kansalaiset, jotka voi sivuuttaa ja joista voi puhua vaikka mitä alentuvaa paskaa, jopa niin että puheiden kohde kuulee!

Karseinta oli projekti, joka piti esitellä koko luokalle ja saada neljä tyyppiä siihen mukaan. Onneksi onneksi onneksi sain omaan projektiini ihan unelmatiimin, ja kyllä oli hienoa kun näiden starbojen naamat venähtivät, kun se epäsuosittu hiirulainen olikin yhtäkkiä "suosittu". (en välitä hittoakaan siitä onko joku suosittu tai ei, mutta on aina hienoa jos jonkun sellaiseen uskovan pellen maailmankuva menee uusiksi)

Miehiä kovasti kehutaan, mutta mulla nimenomaan on kokemusta siitä, että insinöörilinjalla on tosi paljon kiusaamista. Naiset saa olla rauhassa, mutta miesten kesken. En ymmärrä, miten osa naisista on niin sinisilmäisiä ja kuvittelee miesten olevan hyvää pataa keskenään. Nainen on kuitenkin miesvaltaisella alalla eri asemassa. Ehkä se johtuu siitä, että siksi osalta jää näkemättä miesten väliset tosi rankat haukkumiset. Olen käynyt kaupallisen alan aikuisena nuorisopuolella, vain pari syrji meitä vanhempia, joita oli kolme, mutta suurimman osan kanssa tultiin tosi hyvin toimeen. Sillä puolella ei ollut sen tason kiusaamista, mitä insinööriopiskelijamiehet kohdistivat pariin kurssikaveriin. Nämä olivat vähän erilaisia, ehkä aavistuksen as-piirteisiä, mutta mitä sitten, ihan mukavia tyyppejä silti. 

Ei omalle kohdalle ole sattunut, vaikka kaikissa aiemmissa koulutusasteissa (peruskoulu, lukio) on aina jotain syrjimistä ollut. Mutta kyllä meidänkin alalta jokunen ilkeämpi tyyppi löytyy. On näitä "parempia ja upeampia", "eliittiperheistä" tulleita ja sitten kaikkea erilaista (kuten seksuaalivähemmistöjä) pelkääviä ja syrjiviä. Suuri enemmistö kuitenkin on erityisesti viimeisen ryhmän ajatuksia ja toimia vastustavia, joten itselleen enemmän hallaa tekevät, vaikka väärin toimivatkin.

Fuksivuotenani harrastin seksiä vanhemman opiskelijajätkän kanssa, minkä jälkeen hänen kaveripiirinsä (ja hän itsekin) alkoi levitellä minusta aika ikäviä huhuja.

En ole enää käynyt bileissä.

Pääsin 19-vuotiaana tyttönä opiskelemaan media-alaa korkeakouluun. "Luokassamme" pitivät valtaa 22-25-vuotiaat miehet, joilta sai kuulla jatkuvasti vittuilua ja ällöttäviä kommentteja naisiin liittyen, ja tämä kaikki ulottui aina luennoilta vapaa-ajan face-chattiin. Nuoremmat pojat sekä muutama ronskimpi tyttö pääsi näiden tyyppien suosioon. Itse olin vittuilun kohde (niin kuin moni muukin nuoremmista tytöistä), jolle oltiin tylyjä tai olin pelkkää ilmaa.

Lisäksi nämä miehet olivat paljon kokeneempia alalla ja saivat yleensä omittua opiskelussa tarvittavia välineitä itselleen niin, että ne, jotka olisivat tarvinneet enemmän harjoitusta, eivät saaneet välineitä  juuri käyttää. Onneksi ei tarvinnut enää käydä paljon mitään samoja kursseja näiden miesten kanssa sen jälkeen, kun kävin välissä vuoden opiskelijavaihdossa! Itse olen aina yrittänyt näiden kokemuksien vuoksi kannustaa nuorempia opiskelijoita.

Oli myös jännää huomata miten nämä kyseiset tyypit alkoivat olla itseäni kohtaan vuosia myöhemmin yhtäkkiä NIIN mukavia, kun laihdutin normaalipainoiseksi 10kg:n ylipainosta... 🙄

Ekana vuonna lähettiin porukalla viettään iltaa ja päädyttiin baariin. Siinä illan aikana mun käteen iskettiin kamera ja käskettiin ottaa yhteiskuva... siis kaikista muista niin että mä en päässy siihen kuvaan. Menin niin hämilleni, miten kukaan ees kehtaa toimia noin etten saanu sanottua mitään! Ite ei kävis pienessä mielessäkään tehdä samaa vaan pyytäisin sitten jonku ihan ulkopuolisen kuvaamaan. No kaikilla ei oo niin hyviä sosiaalisia taitoja...

Tää siis amkista

Vierailija kirjoitti:

Millähän aloilla näitä ikäviä kokemuksia tapahtuu? Omat alani olivat ekalla kierroksella historia ja nyt kansanterveystiede. ja siis ensimmäisestä on vain hyvää sanottavaa ja kokemus siitä, että jokainen saa olla just sitä mitä on ja mukaan otetaan silti.

Hoito- ja kaupallisilla aloilla (amk).

Meidän opiskelijaryhmä oli Oxfordissa muutaman kuukauden opiskelemassa. Jäin aina ulkopuoliseksi kun porukka n.12 henkeä lähti pubikierrokselle, musakonsertteihin, museoreissuille. Päivittäin sain silmänpyörityksiä ja huokailuja porukoilta. Olisikohan syynä ollut että olin ainut pääkaupunkiseudulta, muut pohjanmaalta tai pohjoisempaa.

Aloin sitten yksikseni kiertelemään sekä tutustumaan eripaikkoihin ja se tuntui kiinnostavan näitä suunnattomasti, kun en jäänytkään  yksin asuntolaan ruikuttamaan. Alkoi joka kerta kamala kysely missä olin ollut. Otti varmaan päähän kun tutustuin mukaviin paikallisiin opiskelijoihin ja he kulkivat koko sen ajan vain omassa ryhmässään...

Tein ryhmätöitä tällaisten henkilöiden kanssa, jotka katsoivat muita nenän vartta pitkin ja pitivät itseään huomattavasti muita parempina. He oikeasti toivat sivulauseessa jatkuvasti esille miten ovat muita fiksumpia ja kyvykkäämpiä. Keran ryhmätyötä tehdessä yritin tuoda oman mielipiteeni esille monesti esille mutta se sivuutettiin oikeastaan täysin, ihan kuin en olisi ikinä sanonutkaan mitään. Kerran tällaisen ryhmätyökeskustelun jälkeen yksi näistä lähetti kaikille meille jopa viestin, jossa korosti, että toivottavasti nämä henkilöt, jotka eivät tänään olleet tarpeeksi keskustelussa mukana (tarkottaen minua ja kenties erästä toista) pääse kurssista läpi. Tuntui aika inhottavalle.

Muistan opiskeluajoilta että vuosikurssillamme oli eräs todella erikoinen ja rasittava ihminen jolta puuttui sosiaalinen tilannetaju lähes kokonaan. Hän piti todella pitkiä ja kuivia monologeja ilman että ketään pääsi sanomaan väliin mitään ja oli olemukseltaan tärkeilevä ja äärimmäisen kuiva. Hän teki kaikki luennot ja ryhmätyöt todella raskaiksi eikä hänestä oikein pitänyt kukaan, ei opiskelija eikä ohjaaja. Hän oli mukana eräässä pitkäkestoisessa ryhmätyössä jossa muuten oli tosi kivoja ihmisiä, ja jotenkin harmitti kun olisin halunnut kutsua koko porukan kaljalle kurssin päätteeksi mutta en ihan oikeasti olisi kestänyt tätä yhtä ihmistä - ja kun ketäänhän ei saa syrjiä jättämällä ulkopuolelle. En tiedä oliko muilla ryhmäläisillä samantyyppisiä ajatuksia. Mietin joskus että kokikohan tämä tyyppi tulleensa opiskeluaikoina kiusatuksi tai syrjityksi, tosin en usko että hänen kaltaisensa ihminen tällaisia sosiaalisia viestejä edes huomaisi kun ei muutenkaan tuntunut mistään piittaavan. 

Vierailija kirjoitti:

Ekana vuonna lähettiin porukalla viettään iltaa ja päädyttiin baariin. Siinä illan aikana mun käteen iskettiin kamera ja käskettiin ottaa yhteiskuva... siis kaikista muista niin että mä en päässy siihen kuvaan. Menin niin hämilleni, miten kukaan ees kehtaa toimia noin etten saanu sanottua mitään! Ite ei kävis pienessä mielessäkään tehdä samaa vaan pyytäisin sitten jonku ihan ulkopuolisen kuvaamaan. No kaikilla ei oo niin hyviä sosiaalisia taitoja...

Tää siis amkista

Olisit ottanut sellaisen kuvan jossa se moukka näyttää mahdollisimman tyhmältä tai on rajattu kokonaan pois.

Mun amk:n opparin esityksessä yks mua jo aiemmin kiusannut miesopiskelija tirskui teennäisesti, ja hänen hoviinsa kuuluneet mimmit myös. Esityksen jälkeen yritti nolata mua kysymyksillään: "Miks sä oot valinnut tuommoisen turhan aiheen?! En tajua miten voit muka työllistyä tuollaisella" Vellihousu opettajat vaan katselivat lattiaan. Ei voi uskoa että aikuiset 30-40 -vuotiaat voi olla lapsen tasolla, ja sitäkin alempana!