Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamiskokemuksia ja muita ikäviä muistoja yliopistosta/ammattikorkeasta
20.01.2017 |
Lapsia ja nuoria usein lohdutetaan sanomalla, kuinka aikuisena ihmiset ovat viisaampia eikä kiusaamista, syrjimistä ym. enää tarvitse sietää. Kuitenkin kiusaamista, ulkopuolelle sulkemista jne tapahtuu vielä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussakin. Jaetaan tässä kokemuksia näistä ”kypsästi” käyttäytyvistä aikuisista.
Aloitin ammattikorkeakoulussa 24-vuotiaana opiskeltuani ensin toisen tutkinnon. Ryhmässämme suurin osa oli n.19–21-vuotiaita lukionsa päättäneitä (ja välivuoden pitäneitä). Halusin päästä mukaan opiskelijaporukkaan, mutta nuoremmat katsoivat minua nenänvarttaan pitkin (olin jo ”liian vanha”). Olin lähdössä haalarikierrokselle muiden kanssa, mutta en päässyt mukaan kierrokselle alusta asti. Kun illan aikana laitoin ryhmän yhteiseen whatsapp-keskusteluun viestiä ja kysyin, missä baarissa ryhmäläiseni ovat menossa, kukaan ei suostunut vastaamaan. Kiersin yksin Kallion kaduilla opiskelijoiden seassa kylmänä iltana ja lähdin lopulta yksin kotiin. Seuraavana päivänä muut hehkuttivat, kuinka kivaa kierroksella oli ollut.
Ap
Kommentit (60)
Kiusaajia tosiaan olen itsekin nähnyt opiskelevan opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän alalla keskeyttämisprosentti oli iso. Kun eräs tyttö jätti opinnot kesken, tulvi yhteiseen keskusteluun surullisia hymiöitä, ikävöiviä viestejä jne. Kun itse kerroin jättäväni opinnot kesken niin en saanut yhtään kommenttia keskusteluun.
Itsekin olin vanhimmasta päästä aloitettuani AMK:n.
Ryhmätöitä tein lähinnä juuri lukiosta valmistuneiden kanssa. Eräs oli selkeästi jonkinlainen täydellisyyden tavoittelija kympin oppilas ja kaikki piti mennä hänen mukaansa. Jos olin tehnyt jotakin niin monesti hän teki koko homman "salaa" uusiksi. Ymmärtäisin kyllä, jos itse olisin ollut surkea ja tehnyt työt huolimattomasti. Tossa kohtaa mielestäni olisi reilua kertoa mikä oli (hänen) mielestään huonoa, jotta olisin voinut korjata sen tai olisimme tehneet sen yhdessä. Sitten saatoin joskus sanoa, että voisin tehdä jonkin (suhteellisen pikkuasian) yksin mutta hän kieltäytyi, koska parempi kuulemma tehdä ryhmässä. Asia olisi ollut sama, jonka hän oli edellisessä ryhmätyössämme tehnyt kuitenkin yksin.
Sitten oli ryhmätyötapaamisia, joista ei infottu etukäteen, yhteen en sitten extempore päässyt osallistumaan. Sitten seuraavilla kerroilla he olivat tavanneet ilman minua.
Tuli kyllä kieltämättä hieman inhottava olo näistä, ihan kuin olisin ollut niin surkea. He tekivät tuota porukasta sulkemista eräälle toisellekin, joka ei sitten ilmeisesti sopinut heidän kymppikerhoonsa. Mielestäni todella inhottavaa, vaikka on tottunut saamaan kaikista kympit, eikä halua laskea tasoa niin voi silti ryhmätöissä joustaa. Kertoa vaikka sitten opettajalle, että itse teki kaikki täydelliset osiot.
Kaikki eivät tosiaan kypsy ja viisastu vanhetessaan. Lisäksi opiskelijaelämä on usein pinnallista, bileiden ja sosiaalisten hierarkioiden ympärille keskittyvää oman egon pönkittämistä. Aika moni korkeakouluopiskelija on hyvin epävarma itsestään ja omasta paikastaan maailmassa, mikä heijastuu usein vähänkin joukosta poikkeavien nokkimisenaa ja ylenkatsomisena.
Olen opiskellut yhden amk-tutkinnon ja olin monta kertaa loppuunpalamisen partaalla, kun en millään olisi jaksanut vuosikurssimme klikkiytynyttä ja tulehtunutta ilmapiiriä. Opiskelin kaiken lisäksi kulttuurialaa, jolloin "luova hulluus" (lue: huono käytös) oli ikään kuin hyväksyttävää ja kuului alan opiskelijoiden imagoon. Tunneilla huutamista, toisten näkemysten ja visioiden lyttäämistä, "tylsien" opiskelijakavereiden häikäilemätöntä ulossulkemista ja mitätöintiä, kyvyttömyyttä keskustella asioista maltillisesti ja avoimesti. Aina olisi pitänyt olla vetämässä jotain performanssia ja aika nopeasti porukassa nousivat suosituimmiksi alati meluavat pelletyypit, joilla ei kuitenkaan asiaosaaminen tai oma luovuus riittänyt aina järin pitkälle. Valmistumiseni jälkeen olen pitänyt yhteyttä ainoastaan yhteen silloiseen opiskelukaveriini. En menisi luokkakokoukseen, jos nämä tyypit keksisivät sellaisen järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat tms suhtautuu omituisen vaihtelevasti. Jotain mielialaongelmia kai, mutta aika monella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä AMK laittaisi ryhmissä esiintyvän kiusaamisen kuriin, kun siellä kiusataan henkilökuntaa? Jos näet sanan AMK niin juokse lujaa vastakkaiseen suuntaan.
Jos joutuu "kiusatuksi" yliopistolla tai ammattikorkealla, on syypää 99 prosenttisesti siellä peilissä. Jotakin rajaa näihin juttuihin saatana, eihän tuollaisella vainoharhaisella uhrimentaliteetillä pärjää missään. Täällä ulistaan joka vitun pikkuasiasta, joita jokainen joutuu normaali ihminen kokemaan, mutta kaikki ei tee niistä helvetinmoista numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalan naiset. Arvostelevat miehet päästä varpaisiin ja etsivät "virheitä". Kikattelevat kuin pikkutytöt ja tiedostaen levittävät muista kaikenlaista. Ainiin, monet heistä ei ole itse edes kovin kauniita. Tällaista Savoniassa Kuopiossa.
Niin, normaalia ei kiusaaminen ole ollut ammattiliiton eikä työsuojelun mielestä. Että sellaista ulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, olin "huonossa amkissa", mutta ei siellä tuollaista ollut. Ruokalassakin luokka kävi yhdessä.
Toki oli ryhmittymiä, joissa viihdyttiin paremmin ja liikuttiin enemmän, mutta kaikkien kanssa tehtiin yhteistyötä. Joskus oli havaittavissa, että ryhmittymässä yksi henkilö päättää, mennäänkö bileisiin vai ei, ja joku saattoi kokea esim. muiden naisten seuran jotenkin kilpailutilanteena, ts. veti omaa pikku haaremia baarissa. Mutta ei se koulumaailmassa näkynyt mitenkään. Koulussa oli muutamia "creepyinä" pidettyjä tyyppejä, mutta sille oli ihan kunnon syynsä, jotka eivät mitenkään liittyneet esim. ikään tai ulkonäköön.
Mutta pari asiaa ikäväkseni on todettava... Sopeutuminen voi olla vaikeaa jos itse on ulkopaikkakuntalainen ja muilla on jo omat vapaa-ajan kaverit, kenties tultu jopa bestisten kanssa samalle linjalle. Lisäksi opiskelijatapahtumiin mennään yleensä ainakin löyhällä kaveriporukalla. Yksin on aika turhaa mennä, ellei tykkää vaan tanssia tai saattaa itseään erikoisiin sosiaalisiin tilanteisiin 100 % oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia tosiaan olen itsekin nähnyt opiskelevan opettajaksi.
Jep. Yläasteaikaisen hyvän ystäväni kiusaaja valmistuu piakkoin luokanopettajaksi. Kiusaamisen takia tämä ex-ystäväni vaihtoi jopa koulua. Nykyään tämä kiusaaja on ihan samanlainen kuin ala-/yläasteella, vaikka ikää on jo yli kaksikymmentä, haukkuu ja ilkeilee minkä ehtii. Lapsiparkoja, kaikkia luonnevammaisia otetaankin opiskelemaan opettajaksi. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, olin "huonossa amkissa", mutta ei siellä tuollaista ollut. Ruokalassakin luokka kävi yhdessä.
Toki oli ryhmittymiä, joissa viihdyttiin paremmin ja liikuttiin enemmän, mutta kaikkien kanssa tehtiin yhteistyötä. Joskus oli havaittavissa, että ryhmittymässä yksi henkilö päättää, mennäänkö bileisiin vai ei, ja joku saattoi kokea esim. muiden naisten seuran jotenkin kilpailutilanteena, ts. veti omaa pikku haaremia baarissa. Mutta ei se koulumaailmassa näkynyt mitenkään. Koulussa oli muutamia "creepyinä" pidettyjä tyyppejä, mutta sille oli ihan kunnon syynsä, jotka eivät mitenkään liittyneet esim. ikään tai ulkonäköön.
Mutta pari asiaa ikäväkseni on todettava... Sopeutuminen voi olla vaikeaa jos itse on ulkopaikkakuntalainen ja muilla on jo omat vapaa-ajan kaverit, kenties tultu jopa bestisten kanssa samalle linjalle. Lisäksi opiskelijatapahtumiin mennään yleensä ainakin löyhällä kaveriporukalla. Yksin on aika turhaa mennä, ellei tykkää vaan tanssia tai saattaa itseään erikoisiin sosiaalisiin tilanteisiin 100 % oma-aloitteisesti.
Tämä ei oikeastaan kuulu aiheeseen. Ketään ei tarvitse raahata mukaan. Uutena on osattava olla sosiaalinen, etsittävä omat sosiaaliset piirit. Kaikki uuteen paikkaan muuttavat joutuvat kohtaamaan tällaista, eikä tämä liity millään tavalla kiusaamiseen tai syrjintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, olin "huonossa amkissa", mutta ei siellä tuollaista ollut. Ruokalassakin luokka kävi yhdessä.
Toki oli ryhmittymiä, joissa viihdyttiin paremmin ja liikuttiin enemmän, mutta kaikkien kanssa tehtiin yhteistyötä. Joskus oli havaittavissa, että ryhmittymässä yksi henkilö päättää, mennäänkö bileisiin vai ei, ja joku saattoi kokea esim. muiden naisten seuran jotenkin kilpailutilanteena, ts. veti omaa pikku haaremia baarissa. Mutta ei se koulumaailmassa näkynyt mitenkään. Koulussa oli muutamia "creepyinä" pidettyjä tyyppejä, mutta sille oli ihan kunnon syynsä, jotka eivät mitenkään liittyneet esim. ikään tai ulkonäköön.
Mutta pari asiaa ikäväkseni on todettava... Sopeutuminen voi olla vaikeaa jos itse on ulkopaikkakuntalainen ja muilla on jo omat vapaa-ajan kaverit, kenties tultu jopa bestisten kanssa samalle linjalle. Lisäksi opiskelijatapahtumiin mennään yleensä ainakin löyhällä kaveriporukalla. Yksin on aika turhaa mennä, ellei tykkää vaan tanssia tai saattaa itseään erikoisiin sosiaalisiin tilanteisiin 100 % oma-aloitteisesti.
Tämä ei oikeastaan kuulu aiheeseen. Ketään ei tarvitse raahata mukaan. Uutena on osattava olla sosiaalinen, etsittävä omat sosiaaliset piirit. Kaikki uuteen paikkaan muuttavat joutuvat kohtaamaan tällaista, eikä tämä liity millään tavalla kiusaamiseen tai syrjintään.
Aivan, enkä maininnutkaan niitä "kiusaamiskokemuksina", vaan kerroin, miten asia todellisuudessa on. Sanoin "ikäväkseni", koska ideaalitilannehan olisi se, että opiskelijabileet olisivat kuin todielämän Tinderi ja ihmiset kohtaisivat toisiaan avoimesti. Niin ei kuitenkaan tapahdu muualla kuin leffoissa ja mainospuheissa. Tämä on hyvä tietää, ettei ota liian henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vihasin amk-ryhmämme whatsapp-keskustelua, sillä keskustelussa oli selkeä sisäpiiri vaikka ryhmään kuului lähes koko luokka. Jos esim. itse kommentoin tai kysyin jotain, ei minulle vastattu (tätä tehtiin myös muutamien muiden kohdalla). Myös tällainen oli ihan tavallista:
Anna: Lähdetään tänään Lauran kanssa baariin X, ketkä lähtee messiin?!<3
Mikko: Sorry, treenit.
Liisa: En pääse, oon duunissa. Upeeta iltaa murut!<3
Jenni: Mä voin lähtee! :)
Anna: Eiks kukaan haluu lähtee? :'( Hyvät bileet tiedossa!
Vaihdoin sittemmin alaa, ei oo ollu tuota ryhmää ikävä. :)
Eikä! Sairaan noloa käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Mitä alaa opiskelit?
Vierailija kirjoitti:
Nyt veikkaan että kyse on ihan jostain muusta kuin iästä! Eihän 21 ja 24 vuotiaista usein edes erota päälle päin minkä ikäisiä ovat! Aloitin itsekin juuri AMK:ssa ja luokallamme on 35 ihmistä, ikähaitari 18-45v ja kaikki on otettu porukkaan! Olen itsekin jo 28 vuotias ja parhaat kaverini luokassamme ovat 19-, 20- ja 21-vuotiaat. Vaikka eroa on elämäntilanteissakin niin ei se ole haitannut ketään.
Uskon että ap:ta syrjitään jostain ihan muusta syystä.
Mikään syy syrjiä ei ole hyvä, ellei nyt ole joku raiskaajapedofiili.
Mulla on vain hyviä kokemuksia Haaga-Heliasta vaikka olen jo aikuinen, ja hiljainen hissukka.
Miesvaltaisella alalla naisiin (niihen muutamaan) suhtauduttiin ryhmässä hyvin sovinististisesti. Mielipiteitään ei kuunneltu, esitysten aikana pelattiin tietokoneella äänet päällä (mikseivät opettajat puuttuneet?), ei taputettu esityksen jälkeen kuten hyviin tappoihin kuuluu, parasta oli kun yksi nainen sairastui ja joutui olemaan pois toista viikkoa kovaan ääneen todettiin että onpas melkoiset kuukautiset ja päälle röhönaurettiin. Eipä ollut ihme että lopulta ryhmästä valmistui vain yksi naispuolinen henkilö ja kaikki miehet. Pari naista kiusattiin pihalle koulusta. Oli myös seksuaalisävytteistä kiusaamista. rintojen koon kommentointia yms.