Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Siis joku toinen voi toki juoda (aika moni suomalainen juokin), mutta ei mun kotonani. En mä kiellä ketään juomasta kahvia.
Mä en käy toisten kotona. Toisaalta se on kaksiteräinen miekka, koska jos kieltäydyn kutsusta niin porukka loukkaantuu ja sitten jos menen, mutta en esitä vastakutsua niin ilmeisesti joku voi kokea senkin loukkaavana.Aivan naurettavaa nillittämistä. Onneksi mun kaveripiiriini ei kuulu sun kaltaisiasi ihmisiä. Meillä ei ole ollut muutenkaan tapana pitää kirjaa kuka on kutsunut kenet milloinkin ja mitä on tarjonnut.
Mutta sinä pidat hirmu tarkkaa kirjaa ettei kotisi ole kahvila ja että kenen reviiri on kenenkin? Että?
:D Ei siitä nyt "hirmu tarkkaa kirjaa" tarvitse pitää, että tietää missä itse asuu... Että?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, AP on kyllä aggressiivinen sekopää. Miten joku voi ajatella että on "toisten kotien hyväksikäyttöä" jos joku kaveri tykkää mieluummin kyläillä luonasi kuin omassa kotonaan. Minä otan kohteliaisuutena ja kivana juttuna jos joku haluaa tulla meille kylään,yleensä on helpompaa tavata omassa kotonaan. Ei kellään ole velvollisuutta kestitä ketään kotonaan! Eläköön erilaisuus.
Hyvin voi nähdä kahvilassa, lenkkipolulla ym.jos ei halua vieraita kotiinsa.
Hanki AP apua tuohon pakkomielteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Eipä ole vastavuoroista ollenkaan että toinen avaa sinulle kotinsa mutta sinä et vaan painelet kahvilaan. Hoitelet rahalla asian mikä tekee asiasta vielä luihumman. Tavallaan maksat siitä ettei toinen tule teille milä VOI LOUKATA JA PALJON TOISTA. Ajatteltkohan nyt yhtään?
Ymmärsitkö nyt ollenkaan, että minä todellakin kieltäydyn niistä kotiin kutsumisista niin kauan, kun se vaan jollain tavalla kohteliaasti on mahdollista? Mutta kun nämä ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat, jos en koskaan suostu. He jankkaavat niitä kutsujaan loputtomiin, jos en jossain vaiheessa anna periksi. Mä mieluummin tarjoaisin kahvit vaikka joka ainoa kerta jossain kahvilassa eikä heidän tarvitsisi ikinä kutsua mua kotiinsa, mutta kun heille ei kelpaa tämä. Heille on jokin käsittämätön pakkomielle (eivätkä taidakaan olla ainoita maailmassa) saada minut juuri heidän kotiinsa.
Sinä jotenkin manipuloit heidät kutsumaan se on varma. Mietippä miten? Muuten tuo ei ole mahdollista .
En todellakaan manipuloi. Luojan kiitos mulla on näitä tuttavapiirissäni vain kaksi. Toinen on sukulainen ja toinen on kaveri. Molemmat tosi mukavia ihmisiä ja viihdyn oikein hyvin heidän seurassaan. Kummallakin on kuitenkin pieniä lapsia. He vastaavat kahvilakutsuuni vain, jos saavat lapsenvahdin. Kokevat, että lasten kanssa on hankalaa olla kahvilassa ja joutuisivat koko ajan vahtimaan lapsiaan. Meillehän luonnollisesti voisi tulla rentoutumaan, koska silloin minä sekä hoitaisin tarjoilut että vahtisin heidän lapsiaan. Mieluiten tapaisin heitä kahvilassa ilman lapsia tai lastensa kanssa, mutta koska he eivät useinkaan saa lapsenvahtia, kutsuvat minut kotiinsa. Ehkä mun pitäisi vaan yksinkertaisesti kieltäytyä heidän kutsustaan aina? Odottaa siihen asti, että heidän lapsensa ovat isompia?
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, AP on kyllä aggressiivinen sekopää. Miten joku voi ajatella että on "toisten kotien hyväksikäyttöä" jos joku kaveri tykkää mieluummin kyläillä luonasi kuin omassa kotonaan. Minä otan kohteliaisuutena ja kivana juttuna jos joku haluaa tulla meille kylään,yleensä on helpompaa tavata omassa kotonaan. Ei kellään ole velvollisuutta kestitä ketään kotonaan! Eläköön erilaisuus.
Hyvin voi nähdä kahvilassa, lenkkipolulla ym.jos ei halua vieraita kotiinsa.
Hanki AP apua tuohon pakkomielteeseesi.
Musta tuntuu, että AP saattaa olla jotenkin autistinen tai kehitysvammainen. Enkä edes sano tätä ollakseni loukkaava tai mitään, mutta jotenkin tuo ulosanti ja yksipuolinen ajatusmaailma toi mieleen.
Kun soitat seuraavan kerran, että haluat tulla kylään perheinesi (itse et kutsu kotiisi koskaan jostain syystä ) niin voitko ehdottaa että nähtäisiin jossain kahvilassa tms paikkaa niin ei minunkaan tarvitsisi kestää jatkuvia yllätysvierailujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Siis joku toinen voi toki juoda (aika moni suomalainen juokin), mutta ei mun kotonani. En mä kiellä ketään juomasta kahvia.
Mä en käy toisten kotona. Toisaalta se on kaksiteräinen miekka, koska jos kieltäydyn kutsusta niin porukka loukkaantuu ja sitten jos menen, mutta en esitä vastakutsua niin ilmeisesti joku voi kokea senkin loukkaavana.Aivan naurettavaa nillittämistä. Onneksi mun kaveripiiriini ei kuulu sun kaltaisiasi ihmisiä. Meillä ei ole ollut muutenkaan tapana pitää kirjaa kuka on kutsunut kenet milloinkin ja mitä on tarjonnut.
Mutta sinä pidat hirmu tarkkaa kirjaa ettei kotisi ole kahvila ja että kenen reviiri on kenenkin? Että?
:D Ei siitä nyt "hirmu tarkkaa kirjaa" tarvitse pitää, että tietää missä itse asuu... Että?
No miksi sitten pidät noin tarkan kirjan että kirjasit sen oikein tännekin meille että tiietään:)! Että?
Vierailija kirjoitti:
N40 kirjoitti:
Mulle on ihan kamala kynnys kutsua kotiini ketään. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, mutta näin on ollut aina. Vaikka ihminen olisi kuinka tuttu niin menen aivan lukkoon jos tavataan meillä. Osaan tehdä ruokaa, leipoa jne. mutta niiden tarjoaminen jännittää ja stressaa niin paljon että keskustelustakaan ei tule sitten mitään.
Mieluummin tarjoan kahvilassa tai ravintolassa ja vien kahvileivät mennessäni jos joku kutsuu kylään. Lähimmät ystävät tämän tietää ja hyväksyy, muut varmasti pitää outona ja paheksuu. Lasten rippijuhlat ja valmistujaiset yms. pakolliset olen järjestänyt aina ja niihin on tullut myös ex- mieheni suku ja lasten tärkeät henkilöt joita kaikkia en tunne, mutta näiden juhlien jälkeen olen aina lopen uupunut etukäteispanikoimisesta puhumattakaan.
Tämä on myös syy miksi en mielelläni päästä ketään uusia ihmisiä läheisiksi. Tiedän etten kykene aitoon vastavuoroisuuteen tässä asiassa.Sinä pelkäät että joku muu näkee sinusta muun kuin oman ihanneminäsi. Se ongelmasi on siinä että et osaa kiinnittää itseesi vajavaisuuksiasi sittenkään vaikka muka vähättelet itseäsi. Anna palaa kutsu kylää ja tee kaikki päin persetta ja kunnolla oikein nautiskellen vaikka . Naurakaa yhdessä että voi perkeleen lettu kun palo pohjana tai voi jumlauta että on paskaa kahvia:)! Heitä yli ja kunnolla ja hylkää kontrolli. Vetäkää vaikka perslärvit:)! Toistakaa:)!!! Hali ja tsemit:)! Oot ihana.
❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa olla oma itseni jos kotonani on vieraita. Menen jotenkin lukkoon ja olen jatkuvasti miettimässä, että onko heillä kaikki hyvin ja viihtyvätkö ja pitäisikö nyt tehdä jotain. Vaikka olisivatkin parhaita ystäviäni. Ystävillä käydessäni olen rento ja monet tuttuni haluavat, että heidän ei tarvitse liikkua kotoaan mihinkään. Olen siis lapsesta asti tottunut, että menen ystävilleni kylään, koska pääasiassa he niin halusivat. Ja koska olen aika yksityisyyteen taipuvainen, on oma kotini todella yksityinen rauhottumisen paikka.
Ihanaa, mulla on kohtalotoveri! En osaa yhtään sanoa että mistä se juontaa juurensa, mutta menen aina mieluummin muualle kyllä. Kotonani vierailut ovat vaivaannuttavia itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, AP on kyllä aggressiivinen sekopää. Miten joku voi ajatella että on "toisten kotien hyväksikäyttöä" jos joku kaveri tykkää mieluummin kyläillä luonasi kuin omassa kotonaan. Minä otan kohteliaisuutena ja kivana juttuna jos joku haluaa tulla meille kylään,yleensä on helpompaa tavata omassa kotonaan. Ei kellään ole velvollisuutta kestitä ketään kotonaan! Eläköön erilaisuus.
Hyvin voi nähdä kahvilassa, lenkkipolulla ym.jos ei halua vieraita kotiinsa.
Hanki AP apua tuohon pakkomielteeseesi.Musta tuntuu, että AP saattaa olla jotenkin autistinen tai kehitysvammainen. Enkä edes sano tätä ollakseni loukkaava tai mitään, mutta jotenkin tuo ulosanti ja yksipuolinen ajatusmaailma toi mieleen.
Kasvakaapa aikuisiksi tyttöset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on raivohullu yhden näkökulman jankkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N40 kirjoitti:
Mulle on ihan kamala kynnys kutsua kotiini ketään. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, mutta näin on ollut aina. Vaikka ihminen olisi kuinka tuttu niin menen aivan lukkoon jos tavataan meillä. Osaan tehdä ruokaa, leipoa jne. mutta niiden tarjoaminen jännittää ja stressaa niin paljon että keskustelustakaan ei tule sitten mitään.
Mieluummin tarjoan kahvilassa tai ravintolassa ja vien kahvileivät mennessäni jos joku kutsuu kylään. Lähimmät ystävät tämän tietää ja hyväksyy, muut varmasti pitää outona ja paheksuu. Lasten rippijuhlat ja valmistujaiset yms. pakolliset olen järjestänyt aina ja niihin on tullut myös ex- mieheni suku ja lasten tärkeät henkilöt joita kaikkia en tunne, mutta näiden juhlien jälkeen olen aina lopen uupunut etukäteispanikoimisesta puhumattakaan.
Tämä on myös syy miksi en mielelläni päästä ketään uusia ihmisiä läheisiksi. Tiedän etten kykene aitoon vastavuoroisuuteen tässä asiassa.Sinä pelkäät että joku muu näkee sinusta muun kuin oman ihanneminäsi. Se ongelmasi on siinä että et osaa kiinnittää itseesi vajavaisuuksiasi sittenkään vaikka muka vähättelet itseäsi. Anna palaa kutsu kylää ja tee kaikki päin persetta ja kunnolla oikein nautiskellen vaikka . Naurakaa yhdessä että voi perkeleen lettu kun palo pohjana tai voi jumlauta että on paskaa kahvia:)! Heitä yli ja kunnolla ja hylkää kontrolli. Vetäkää vaikka perslärvit:)! Toistakaa:)!!! Hali ja tsemit:)! Oot ihana.
❤
Lovea takasin:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Siis joku toinen voi toki juoda (aika moni suomalainen juokin), mutta ei mun kotonani. En mä kiellä ketään juomasta kahvia.
Mä en käy toisten kotona. Toisaalta se on kaksiteräinen miekka, koska jos kieltäydyn kutsusta niin porukka loukkaantuu ja sitten jos menen, mutta en esitä vastakutsua niin ilmeisesti joku voi kokea senkin loukkaavana.Aivan naurettavaa nillittämistä. Onneksi mun kaveripiiriini ei kuulu sun kaltaisiasi ihmisiä. Meillä ei ole ollut muutenkaan tapana pitää kirjaa kuka on kutsunut kenet milloinkin ja mitä on tarjonnut.
Mutta sinä pidat hirmu tarkkaa kirjaa ettei kotisi ole kahvila ja että kenen reviiri on kenenkin? Että?
:D Ei siitä nyt "hirmu tarkkaa kirjaa" tarvitse pitää, että tietää missä itse asuu... Että?
No miksi sitten pidät noin tarkan kirjan että kirjasit sen oikein tännekin meille että tiietään:)! Että?
Niin no, otsikossa esitit kysymyksen, että "miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään" ja tulin vastaamaan siihen, mutta sulla ei selvästi ole mitään halua, ymmärrystä tai osaamista asettua toisen asemaan tai yrittää nähdä asioita muulta kantilta, kuin omaltasi. Mun lähtökohtainen ajatukseni tästä keskustelusta oli siis se, että haluat oikeasti ymmärtää tällaisten ihmisten ajatusmaailmaa tai motiiveja käytökselleen, mutta taidat haluta vain haastaa riitaa ja inistä, koska sua ei kutsuta kahville (mikä ei mua kyllä sinänsä ihmetytä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Varsinais-Suomesta eikä meillä ole ikinä ajateltu tarjoilujen hintaan.Siksi tuntuu kummalliselta, että vastavuoroisuuteen vedotaan ihmettelemällä, että eikö vieras tajua, miten paljon tarjoilunsa maksaa. En minä ainakaan laske, että aha, nyt se otti kupillisen kahvia, se maksaa 18 snt ja nyt näköjään murotaikinapiparkakun, olisiko sillä hintaa 23 snt jne.
Vieras kutsutaan käymään siksi, että haluaan vieraan tulevan käymään. Mitään vastavierailua ei odoteta eikä edellytetä.. Nähtävästi kaupunkilaiset laskevat kaiken rahassa ja haluavat siksi, että ystävyyskin toimii rahalla.
Vastavierailua ei odotetaKAAN vaan se tulee normaaleissa ihmissuhteissa . Siinä se ero. Se on suorastaan sinun ja kaverisi KYPSYYDEN mittari jopa. Ellei kutsua tule on jotain pielessä jomminkumminpäin. Yleensä kutsumatta jättänyt lusmuilee normaalista tavasta.
Mistä tuon keksit? On ihan yhtä normaali tapa olla kutsumatta ketään. Sen sijaan on äärettömän epäkohteliasta kärttää vastakutsua ja olettaa, että sellaiseen on oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.
Sielunsisar!
(Tai -veli)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Eipä ole vastavuoroista ollenkaan että toinen avaa sinulle kotinsa mutta sinä et vaan painelet kahvilaan. Hoitelet rahalla asian mikä tekee asiasta vielä luihumman. Tavallaan maksat siitä ettei toinen tule teille milä VOI LOUKATA JA PALJON TOISTA. Ajatteltkohan nyt yhtään?
Ymmärsitkö nyt ollenkaan, että minä todellakin kieltäydyn niistä kotiin kutsumisista niin kauan, kun se vaan jollain tavalla kohteliaasti on mahdollista? Mutta kun nämä ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat, jos en koskaan suostu. He jankkaavat niitä kutsujaan loputtomiin, jos en jossain vaiheessa anna periksi. Mä mieluummin tarjoaisin kahvit vaikka joka ainoa kerta jossain kahvilassa eikä heidän tarvitsisi ikinä kutsua mua kotiinsa, mutta kun heille ei kelpaa tämä. Heille on jokin käsittämätön pakkomielle (eivätkä taidakaan olla ainoita maailmassa) saada minut juuri heidän kotiinsa.
Sinä jotenkin manipuloit heidät kutsumaan se on varma. Mietippä miten? Muuten tuo ei ole mahdollista .
En todellakaan manipuloi. Luojan kiitos mulla on näitä tuttavapiirissäni vain kaksi. Toinen on sukulainen ja toinen on kaveri. Molemmat tosi mukavia ihmisiä ja viihdyn oikein hyvin heidän seurassaan. Kummallakin on kuitenkin pieniä lapsia. He vastaavat kahvilakutsuuni vain, jos saavat lapsenvahdin. Kokevat, että lasten kanssa on hankalaa olla kahvilassa ja joutuisivat koko ajan vahtimaan lapsiaan. Meillehän luonnollisesti voisi tulla rentoutumaan, koska silloin minä sekä hoitaisin tarjoilut että vahtisin heidän lapsiaan. Mieluiten tapaisin heitä kahvilassa ilman lapsia tai lastensa kanssa, mutta koska he eivät useinkaan saa lapsenvahtia, kutsuvat minut kotiinsa. Ehkä mun pitäisi vaan yksinkertaisesti kieltäytyä heidän kutsustaan aina? Odottaa siihen asti, että heidän lapsensa ovat isompia?
Ja lisään vielä, että kun minä tarjoan kaverilleni ja hänen lapsilleen Linnanmäki-reissun, en todellakaan odota, että hän myöhemmin vastavuoroisesti kustantaisi minut Linnanmäelle.
No laittakaa tänne nyt jotain tietoa siitä, mistä päin Suomea olette ja miten asutte. Kyläilykulttuuri on aika erilaista riippuen onko Pohjois-Savon pienestä kylästä, Helsingin Kalliosta tai vaikka ulkosaaristosta. Ikä, perheen koko ja koulutus vaikuttaa tähän myös. Käyttäkää luovuutta siinä, miten kerrotte näille ei-vastavuoroisesti kyläileville, että ei ole aina hienoa kestitä heitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.
Oletko hakenut apua itsellesi? Tuollainen paikan keskellä eläminen ja panikoituminen äidin kyläilta ei tod.ole ihan tervettä.
Minä olisin vain iloinen, jos kaverit tulisivat aina minun luokseni niin ei tarvitsisi itse raahautua minnekään. Minua ei edes erityisemmin kiinnosta, miten siisti kotini on, kun vieraat tulevat. Nytkin istun onnibussissa matkalla yli 300 km päähän, kun pitää kohteliaisuudesta mennä vastavierailulle kaverin luo, joka kävi useampaan otteeseen minun luonani.
Sikäli ymmärrän ap:ta, että vastavuoroisuus on reilumpaa. Ehkä tuttavat ovat saaneet kotisi perusteella sinusta ylisiistin kuvan, eivätkä kehtaa kutsua luokseen, kun elelevät itse vähän rennommin siivouksen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-apTästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.
Sinun kaltaisia en kutsu kotiin ilman juhlakutsua ja luultavasti kuulut niihin ihmisiin, joiden kutsuista myös kieltäydyn ensimmäisen kyläilyn jälkeen. Meidän kaveriporukassa kahville voi piipahtaa ja yleensä se menee niin, että joku vaan ilmoittaa olevansa lähistöllä, että passaako tulla? En siivoa tai stressaa talon siivosta. Rentoa kahvin juontia, ehkä vähän keksejä tai suklaata ja paskan jauhantaa. Kotini on kotini ja siellä otan rennosti. Kaverien kanssa otan rennosti. Jos järjestämme juhlat ja vieraslistalla on myös takakireitä sukulaisia, niin silloin siivoamme ja keskitymme muuhunkin ohjelmaan ja tarjoiltaviin tarkemmin.
En minä mene pyytämättä kuin vanhemmilleni, ja silloinkin tietysti kysyn etukäteen, että käykö. Muille menen vain kutsuttuna.