Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.
Oikeasti, minkä takia elät niin, että ympäristöviranomaiset olisivat eristäneet kotisi?
Itseä myös vähän potuttaa se, että pari läheisintä ystävääni ei koskaan kutsu kotiinsa, mutta ovat toisaalta kärkkymässä kutsua luokseni. En ole hetkeen enää järjestänyt heille illanistujaisia. Miksi vaivautuisin, jos ei hekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse juo kahvia, teetä, viiniä tai mitä nyt ikinä kyläillessä juodaankaan. En oikeastaan edes osaa keittää kahvia joten en halua kutsua ketään "kahville" niin että keitän toiselle todennäköisesti paskan makuista kahvia. Sitten siinä itse juon vettä lasista ja yritän rupatella niitä näitä. Niin ja tietysti tarjottavaakin pitäisi olla. Syön muutenkin liikaa karkkia yms. joten en halua syödä niitä yhtään enempää toisen seurassa kun "kahvitellaan" ja on pakko olla jotain tarjottavaa. En ole tottunut muutenkaan kyläilemään. Mielummin näen kaupungilla.
Sinä itse et juo mutta se toinen voi juodakin jotain:)!
Kahvinkeitto ohje: osta kahvipaketti vaikka puoli kg . Keitä vettä kattilassa . Kaada se vesi euron maksavan suodattimen läpi kuppiin. Laita suodattimeen siis 2 pikkulusikallista kahvia tietty ensin . Jos lusikka on iso riittää yksi. Koko kuppi maksaa n 10 s .
Sitten : ota kananmuna ja säre se kippoon heitä joukkoon kauraryynejä banaania tai vehnäjäuhoja tai vaikka kaikkia hieman suolaa ja laita pannulle . Puolita. Osta 50s bonahillo ja päällystä lettu sillä. Juokaa kahvit hinta on n 30 s , maitotipat mukana. Viettäkääkiva ilta. Osta sitruuna ja puolita se puserra siitä mehua veteen ja tarjoile itsellesi ja molemmillekin . Hinta on 50 s
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itselläni on ystäviä, jotka eivät jatkuvasti vaadi jotakin. Emme tee esim palveluksia odottaen vastapalvelusta. Käytetyn tavaran voi lahjoittaa ilmaiseksi, eikä ystävä "jää velkaa". Autellaan toisiamme. Kyläilyistä ja tarjoiluista ei pidetä kirjaa. Hyväksymme toisemme vikoineen päivineen. Joku on ujo ja sosiaalisesti kömpelö, toinen hölöttäjä, kolmas nipottava siivousintoilija, kolmas sottapytty. Ihanaa kun ei tarvi pinnistellä ollakseen samanlainen kuin ystävä. Jos ahdistaa kutsua kylään, toinen ymmärtää ja hänelle voi sen jopa sanoa tulematta ristiinnaulituksi. Ap opettele olemaan HUUTAMATTA. Käytöstavat eikö niin ;)
Piti käyttää selkokielisiä tikkukirjaimia, kun et muuten ymmärrä tai et ole ymmärtävinäsi.
Inttämisen ilosta varmaankin?
Sinulla tuskin ystäviä onkaan, kun luokittelet ihmisiä kotonasi tyytyväisenä.
Onnea yksinäisiin iltoihisi!
Mutta älä minun ovelleni tunge kylään pyytämään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Vierailija kirjoitti:
Se jännittäjä vastaa:
Älkää huolestuko, te sosiaaliset virtuoosit. En itsekään tunge kylään, kuten ehkä arvasitte. Kyläillään ystävien kanssa mutta harvoin. Näemme usein muualla: käymme teatterissa, syömässä, urheilemassa. Oma koti on sen sijaan aluetta, jossa vetäydyn ja lataudun. En koe olevani lapseksi jäänyt aikuinen. Olen työni puolesta ekstrovertti, yksityiselämässä introvertti. Ymmärtäisi kritiikin, jos vaatisin itselleni kyläilykutsuja. Mutta en niitä todellakaan hingu, päinvastoin. Ehkäpä teidän kyläluutien pitäisi hyväksyä ihmisten erilaisuus eikä itse olla vaatimassa. Hyväksykää ystävänne sellaisina kuin he ovat tai lopettakaa kanssakäyminen.
Mikä olikaan ongelmasi kun et tunge itseäsi toisten luoke kerran kylään:)? No hyvä on se on oikein hyvä:)! Sanot että kyläillään ystävien kanssa kuitenkin eli kyläilette itsekin ja vastavuoroiseti toimien ei edelleenkään ongelmia hyvä. Sitten kuitenkin jatkat että SINUN OMA KOTI on aluetta jossa lataudut jne...
Saan lukea että osaat kuitenkin manipuloida ne muut kutsumaan ihan kuin hovikuningattearen sinut jopa kylään jee! Ja menet. Jee.
Ei muuta kysyttävää. Eli olet juuri näitä joista ap puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua myös stressaa kutsua ihmisiä kylään ellei olla tosi läheisiä (sisko, poikaystävä..). Muuten en osaa yhtään olla, tuntuu että pitää etukäteen valmistella ja piilottaa osa tavaroista, asun pienessä yksiössä. Käy henkisesti työstä eikä voi rentoutua kun miettii että äh, nyt tuo näki tuonkin, nyt se kysyy tuosta esineestä, eihän vessaan jäänyt jotain liian intiimiä esille... siis esimerkiksi. :D Koti tuntuu henkilökohtaiselta, mieluummin näen kavereita julkisilla paikoilla. Näin varmaan monilla "yksityisillä" introverteilla?
Tapaan ystäviä paljon mieluummin kahvilassa. Ei tarvitse siivota tai miettiä, mitä tarjoaisi. Ja sen varjolla on kiva käydä kahviloissa, joihin ei usein tulisi yksin mentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse juo kahvia, teetä, viiniä tai mitä nyt ikinä kyläillessä juodaankaan. En oikeastaan edes osaa keittää kahvia joten en halua kutsua ketään "kahville" niin että keitän toiselle todennäköisesti paskan makuista kahvia. Sitten siinä itse juon vettä lasista ja yritän rupatella niitä näitä. Niin ja tietysti tarjottavaakin pitäisi olla. Syön muutenkin liikaa karkkia yms. joten en halua syödä niitä yhtään enempää toisen seurassa kun "kahvitellaan" ja on pakko olla jotain tarjottavaa. En ole tottunut muutenkaan kyläilemään. Mielummin näen kaupungilla.
Sinä itse et juo mutta se toinen voi juodakin jotain:)!
Kahvinkeitto ohje: osta kahvipaketti vaikka puoli kg . Keitä vettä kattilassa . Kaada se vesi euron maksavan suodattimen läpi kuppiin. Laita suodattimeen siis 2 pikkulusikallista kahvia tietty ensin . Jos lusikka on iso riittää yksi. Koko kuppi maksaa n 10 s .
Sitten : ota kananmuna ja säre se kippoon heitä joukkoon kauraryynejä banaania tai vehnäjäuhoja tai vaikka kaikkia hieman suolaa ja laita pannulle . Puolita. Osta 50s bonahillo ja päällystä lettu sillä. Juokaa kahvit hinta on n 30 s , maitotipat mukana. Viettäkääkiva ilta. Osta sitruuna ja puolita se puserra siitä mehua veteen ja tarjoile itsellesi ja molemmillekin . Hinta on 50 s
Vielä helpompi ohje: mene ystäväsi kanssa kaupungille. Ei tarvitse siivota, ei keittää kahvia, ei laittaa tarjottavia eikä tiskata. Viettäkää kiva ilta.
Tuli muuten mieleen, että ovatko nämä välttämättä juuri kotiinsa kutsuvat niitä, jotka eivät raaski maksaa syömisistään senttiäkään enempää kuin on aivan pakko? Vai miksi piti hinnat mainita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.
Oikeasti, minkä takia elät niin, että ympäristöviranomaiset olisivat eristäneet kotisi?
Itseä myös vähän potuttaa se, että pari läheisintä ystävääni ei koskaan kutsu kotiinsa, mutta ovat toisaalta kärkkymässä kutsua luokseni. En ole hetkeen enää järjestänyt heille illanistujaisia. Miksi vaivautuisin, jos ei hekään?
En ole edellinen, mutta ihminen ajautuu tähän tilanteeseen yleensä näin:
- ei jaksa pysty viitsi kykene siivoamaan itse
- ei halua ketään ulkopuolista siivoojaa, koska ei tunne sitä siivoojaa ennalta eikä luota siihen, ettei tavaroita ala häviämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse juo kahvia, teetä, viiniä tai mitä nyt ikinä kyläillessä juodaankaan. En oikeastaan edes osaa keittää kahvia joten en halua kutsua ketään "kahville" niin että keitän toiselle todennäköisesti paskan makuista kahvia. Sitten siinä itse juon vettä lasista ja yritän rupatella niitä näitä. Niin ja tietysti tarjottavaakin pitäisi olla. Syön muutenkin liikaa karkkia yms. joten en halua syödä niitä yhtään enempää toisen seurassa kun "kahvitellaan" ja on pakko olla jotain tarjottavaa. En ole tottunut muutenkaan kyläilemään. Mielummin näen kaupungilla.
Sinä itse et juo mutta se toinen voi juodakin jotain:)!
Kahvinkeitto ohje: osta kahvipaketti vaikka puoli kg . Keitä vettä kattilassa . Kaada se vesi euron maksavan suodattimen läpi kuppiin. Laita suodattimeen siis 2 pikkulusikallista kahvia tietty ensin . Jos lusikka on iso riittää yksi. Koko kuppi maksaa n 10 s .
Sitten : ota kananmuna ja säre se kippoon heitä joukkoon kauraryynejä banaania tai vehnäjäuhoja tai vaikka kaikkia hieman suolaa ja laita pannulle . Puolita. Osta 50s bonahillo ja päällystä lettu sillä. Juokaa kahvit hinta on n 30 s , maitotipat mukana. Viettäkääkiva ilta. Osta sitruuna ja puolita se puserra siitä mehua veteen ja tarjoile itsellesi ja molemmillekin . Hinta on 50 s
Vielä helpompi ohje: mene ystäväsi kanssa kaupungille. Ei tarvitse siivota, ei keittää kahvia, ei laittaa tarjottavia eikä tiskata. Viettäkää kiva ilta.
Tuli muuten mieleen, että ovatko nämä välttämättä juuri kotiinsa kutsuvat niitä, jotka eivät raaski maksaa syömisistään senttiäkään enempää kuin on aivan pakko? Vai miksi piti hinnat mainita?
Hinnatkin mainittiin sillä käsitin ettei kirjoittaja oikein ollut halukas silleen ns satsaamaan penniäkään tarjoiluun . Osoitin ettei ole kallista lystiä ihan normokahvit pirauttaa. Ei edes iso vaiva. Paljokahan nämä arvostavat toisia ihmisiä yleensä elleivät tuota minimiä ole valmiita eteensä tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapaan ystäviä paljon mieluummin kahvilassa. Ei tarvitse siivota tai miettiä, mitä tarjoaisi. Ja sen varjolla on kiva käydä kahviloissa, joihin ei usein tulisi yksin mentyä.
Tämä on siksikin loistava juttu, että se karsii yleensä köyhät pois aika äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.
Oikeasti, minkä takia elät niin, että ympäristöviranomaiset olisivat eristäneet kotisi?
Itseä myös vähän potuttaa se, että pari läheisintä ystävääni ei koskaan kutsu kotiinsa, mutta ovat toisaalta kärkkymässä kutsua luokseni. En ole hetkeen enää järjestänyt heille illanistujaisia. Miksi vaivautuisin, jos ei hekään?
En ole edellinen, mutta ihminen ajautuu tähän tilanteeseen yleensä näin:
- ei jaksa pysty viitsi kykene siivoamaan itse
- ei halua ketään ulkopuolista siivoojaa, koska ei tunne sitä siivoojaa ennalta eikä luota siihen, ettei tavaroita ala häviämään.
Eikä ajaudu vaan itse jättää siivoomatta eikä kehtaa vaan siivota .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ihan kamala kynnys kutsua kotiini ketään. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, mutta näin on ollut aina. Vaikka ihminen olisi kuinka tuttu niin menen aivan lukkoon jos tavataan meillä. Osaan tehdä ruokaa, leipoa jne. mutta niiden tarjoaminen jännittää ja stressaa niin paljon että keskustelustakaan ei tule sitten mitään.
Mieluummin tarjoan kahvilassa tai ravintolassa ja vien kahvileivät mennessäni jos joku kutsuu kylään. Lähimmät ystävät tämän tietää ja hyväksyy, muut varmasti pitää outona ja paheksuu. Lasten rippijuhlat ja valmistujaiset yms. pakolliset olen järjestänyt aina ja niihin on tullut myös ex- mieheni suku ja lasten tärkeät henkilöt joita kaikkia en tunne, mutta näiden juhlien jälkeen olen aina lopen uupunut etukäteispanikoimisesta puhumattakaan.
Tämä on myös syy miksi en mielelläni päästä ketään uusia ihmisiä läheisiksi. Tiedän etten kykene aitoon vastavuoroisuuteen tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Minua myös stressaa kutsua ihmisiä kylään ellei olla tosi läheisiä (sisko, poikaystävä..). Muuten en osaa yhtään olla, tuntuu että pitää etukäteen valmistella ja piilottaa osa tavaroista, asun pienessä yksiössä. Käy henkisesti työstä eikä voi rentoutua kun miettii että äh, nyt tuo näki tuonkin, nyt se kysyy tuosta esineestä, eihän vessaan jäänyt jotain liian intiimiä esille... siis esimerkiksi. :D Koti tuntuu henkilökohtaiselta, mieluummin näen kavereita julkisilla paikoilla. Näin varmaan monilla "yksityisillä" introverteilla?
Ei introverteilla vaan ns feikkaavilla ihmisillä on tämä ongelma. Itsestä eaitetään vaan ihanneminää toiselle koska olisi liian kipeää katsella se totuus sieltä kaverin kautta. Eli oikeastaan tämmönen itsensä piilottaja piilottaa itseään itseltään enemmän kuin siltä kaveriltaan. Kaveri joutuu vaan pimittämisen välineeksi.
Kuulkaapas nyt jos haluatte kavereita niin ensin olisi kohdattava itsensä ei niin täydellisena ja siistinä. Kaveri hyväksyy miltei aina jos olet aito . Mutta feikkamisen kanssa tekee tiukkaa.
Katseleppa nyt joku kerta vaan reilusti kaverisi naamasta miltä kämppäsi näyttää - mistäs tiedät ettei vaikka ihan ok lta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Kyllä kyläilykulttuuriin kuuluu vastavuoroisuus. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole kahviloita ja baareja joissa voi seurustella niin kodeissa on luontevinta. Keneltä ei ikinä vastakutsuja tule, loppuvat kutsutkin. Vieraille kuitenkin tarjoan anteliaasti, ei se ilmaista ole. Näin meille on muodostunut muutamien ystävien porukka, jotka keskenämme seurustelemme. Välillä on kutsuttuina muitakin, mutta pois jäävät elleivät itse kutsu ikinä toisia. Sellaista en ymmärrä ollenkaan että joku itse kutsuu itsensä kylään. Moukkamaista on se, ängetä kutsumatta porukkaan.
N40 kirjoitti:
Mulle on ihan kamala kynnys kutsua kotiini ketään. En oikein tiedä mistä se kumpuaa, mutta näin on ollut aina. Vaikka ihminen olisi kuinka tuttu niin menen aivan lukkoon jos tavataan meillä. Osaan tehdä ruokaa, leipoa jne. mutta niiden tarjoaminen jännittää ja stressaa niin paljon että keskustelustakaan ei tule sitten mitään.
Mieluummin tarjoan kahvilassa tai ravintolassa ja vien kahvileivät mennessäni jos joku kutsuu kylään. Lähimmät ystävät tämän tietää ja hyväksyy, muut varmasti pitää outona ja paheksuu. Lasten rippijuhlat ja valmistujaiset yms. pakolliset olen järjestänyt aina ja niihin on tullut myös ex- mieheni suku ja lasten tärkeät henkilöt joita kaikkia en tunne, mutta näiden juhlien jälkeen olen aina lopen uupunut etukäteispanikoimisesta puhumattakaan.
Tämä on myös syy miksi en mielelläni päästä ketään uusia ihmisiä läheisiksi. Tiedän etten kykene aitoon vastavuoroisuuteen tässä asiassa.
Sinä pelkäät että joku muu näkee sinusta muun kuin oman ihanneminäsi. Se ongelmasi on siinä että et osaa kiinnittää itseesi vajavaisuuksiasi sittenkään vaikka muka vähättelet itseäsi. Anna palaa kutsu kylää ja tee kaikki päin persetta ja kunnolla oikein nautiskellen vaikka . Naurakaa yhdessä että voi perkeleen lettu kun palo pohjana tai voi jumlauta että on paskaa kahvia:)! Heitä yli ja kunnolla ja hylkää kontrolli. Vetäkää vaikka perslärvit:)! Toistakaa:)!!! Hali ja tsemit:)! Oot ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Eipä ole vastavuoroista ollenkaan että toinen avaa sinulle kotinsa mutta sinä et vaan painelet kahvilaan. Hoitelet rahalla asian mikä tekee asiasta vielä luihumman. Tavallaan maksat siitä ettei toinen tule teille milä VOI LOUKATA JA PALJON TOISTA. Ajatteltkohan nyt yhtään?
Amen. Juurikin näin. Jotkut ne vaan katsovat että itsestäänselvät palvelukset ilman vastavuoroisuutta kuuluvat kuten äipän ja iskän luona edelleen vaan hovipalveluväen tekemiksi. Narsisteilla on hovi ja he odottavat että hoviväki palvelee kun he saapuvat. Pitää suorastaan kumartaa ovella ja älytä olla kysymättä vastapalvelusten perään.