Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
No mulla on toi taloudenpito ja sisustus sellaista, että vieraisiin pitäisi varustautua n. kolme päivää etukäteen. Ei kiitos... T.masentunut add
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Koti on koti ja tänne tulee vain aivan läheisimmät rakkaat ystävät. Siis ne joiden kanssa ei "kahvitella" (voi jestas miten tylsää touhua...) vaan jotka voivat marssia sisään omalla avaimella ja mennä suoraan jääkaapille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen "ystävä", jonka luona kyläilin jatkuvasti hänen pyynnöstään. Kun kutsuin hänet kylään(kertoja oli monia) oli hänellä aina joku tekosyy valmiina miksei pääse luokseni. Olin yhdessäkin vaiheessa työttömänä ja hän tienasi töistään ihan hyvin, tuolloinkin minun olisi pitänyt maksaa kalliit seutuliput hänen luokseen työttömän rahoista vaikka hänellä säännölliset tulot. Ei tajunnut mukamas sitäkään kun kerroin että nyt ei ole varaa tulla enään, kuun lopussa oli myös rahat lopussa, käski tulla pummilla.. No en mennyt. Kerran rahoissa ollessani kutsuin hänet viettämään tyttöjen iltaa, tiesin että hän kaipasi piristystä. Olisin maksanut taxit ja kaikki, mut ei kelvannu. No lopulta ymmärsin lukuisien tapahtumien jälkeen ettei ole oikea ystävä ja katkaisin välit koko tyyppiin.
Ihan oikein hän tarvitsi sinua eikä huomioinut sinun tilannettasi jouti mennä.
Olen kotoisin Varsinais-Suomesta eikä meillä ole ikinä ajateltu tarjoilujen hintaan.Siksi tuntuu kummalliselta, että vastavuoroisuuteen vedotaan ihmettelemällä, että eikö vieras tajua, miten paljon tarjoilunsa maksaa. En minä ainakaan laske, että aha, nyt se otti kupillisen kahvia, se maksaa 18 snt ja nyt näköjään murotaikinapiparkakun, olisiko sillä hintaa 23 snt jne.
Vieras kutsutaan käymään siksi, että haluaan vieraan tulevan käymään. Mitään vastavierailua ei odoteta eikä edellytetä.. Nähtävästi kaupunkilaiset laskevat kaiken rahassa ja haluavat siksi, että ystävyyskin toimii rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Eipä ole vastavuoroista ollenkaan että toinen avaa sinulle kotinsa mutta sinä et vaan painelet kahvilaan. Hoitelet rahalla asian mikä tekee asiasta vielä luihumman. Tavallaan maksat siitä ettei toinen tule teille milä VOI LOUKATA JA PALJON TOISTA. Ajatteltkohan nyt yhtään?
Ymmärsitkö nyt ollenkaan, että minä todellakin kieltäydyn niistä kotiin kutsumisista niin kauan, kun se vaan jollain tavalla kohteliaasti on mahdollista? Mutta kun nämä ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat, jos en koskaan suostu. He jankkaavat niitä kutsujaan loputtomiin, jos en jossain vaiheessa anna periksi. Mä mieluummin tarjoaisin kahvit vaikka joka ainoa kerta jossain kahvilassa eikä heidän tarvitsisi ikinä kutsua mua kotiinsa, mutta kun heille ei kelpaa tämä. Heille on jokin käsittämätön pakkomielle (eivätkä taidakaan olla ainoita maailmassa) saada minut juuri heidän kotiinsa.
Ah, taas tätä rahan kautta ystävyyden ja sosiaalisuuden mittaamista.
Minä en ole koskaan oppinut kutsumaan ketään kyllää. En ole mikään leipova emäntä, mutta en toisaalta viitsi pyytää ketään käymään pelkällä kahvikupposella. Toki ovet on aina ystäville auki, kyllään saa tulla jos itse niin haluaa.
Ja mitä tulee tuohon "vain toinen maksaa ja siivoaa" ajatukseen, niin minä käyn usein siskoni luona, ja hintaa matkoille tulee vaan vaivainen 60€. Tai menen paikallisliikenteen bussilla ystävieni luo, 5€. Tai kävelen tunnin. Että ei sitä ihan niinkään voi ajatella, että toinen maksaa, siivoaa, leipoo, siivoaa jäljet ja toinen vaan ilmestyy taianomaisesti teleportilla paikalle, vetää herkut naamaansa ja lähtee sitten tyytyväisenä nollapanostuksella kotiin.
Ai niin, ja en mieluusti vaivaa ihmisiä, joten käyn siellä bussimatkan päässä ystäväni sotkuisessa kodissa juomassa sen parin kymmenen sentin kahvikupin ihan omasta tahdostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kutsua ystäviä kylään, niin ei pitäisi mennä itsekään kenenkään luo kylään. Miksi muiden pitää siivota, kokata jne. jos itsestä se on "liian stressaavaa, ei jaksa". Itsekkyyden huippu tämä ketju, aloitusta lukuunottamatta.
Tismalleen samaa mieltä. Mutta kun on niitäkin, jotka kutsuvat, kutsuvat, kutsuvat ja kutsuvat kunnes lopulta et enää keksi mitään "hyväksyttävää" syytä kieltäytyäkään. Pääsee helpommalla, kun menee. Aloittajan tilanne on ihan eri, mutta omassa tuttavapiirissäni on paljonkin näitä, jotka loukkaantuvat, jos ikinä ei mene heille kylään.
Niin jos menet itse niin älyätkö kutsua myös itse ?
Älyän kutsua mukaani kahvilaan, jossa maksan myös toisen osuuden.
Eipä ole vastavuoroista ollenkaan että toinen avaa sinulle kotinsa mutta sinä et vaan painelet kahvilaan. Hoitelet rahalla asian mikä tekee asiasta vielä luihumman. Tavallaan maksat siitä ettei toinen tule teille milä VOI LOUKATA JA PALJON TOISTA. Ajatteltkohan nyt yhtään?
Ymmärsitkö nyt ollenkaan, että minä todellakin kieltäydyn niistä kotiin kutsumisista niin kauan, kun se vaan jollain tavalla kohteliaasti on mahdollista? Mutta kun nämä ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat, jos en koskaan suostu. He jankkaavat niitä kutsujaan loputtomiin, jos en jossain vaiheessa anna periksi. Mä mieluummin tarjoaisin kahvit vaikka joka ainoa kerta jossain kahvilassa eikä heidän tarvitsisi ikinä kutsua mua kotiinsa, mutta kun heille ei kelpaa tämä. Heille on jokin käsittämätön pakkomielle (eivätkä taidakaan olla ainoita maailmassa) saada minut juuri heidän kotiinsa.
Sinä jotenkin manipuloit heidät kutsumaan se on varma. Mietippä miten? Muuten tuo ei ole mahdollista .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin häpeän ränsistynyttä ja köyhää kotia. Siksi en koskaan kutsu ketään vierailulle ja toivon että muksutkaan eivät tuo kavereitaan meille.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin Varsinais-Suomesta eikä meillä ole ikinä ajateltu tarjoilujen hintaan.Siksi tuntuu kummalliselta, että vastavuoroisuuteen vedotaan ihmettelemällä, että eikö vieras tajua, miten paljon tarjoilunsa maksaa. En minä ainakaan laske, että aha, nyt se otti kupillisen kahvia, se maksaa 18 snt ja nyt näköjään murotaikinapiparkakun, olisiko sillä hintaa 23 snt jne.
Vieras kutsutaan käymään siksi, että haluaan vieraan tulevan käymään. Mitään vastavierailua ei odoteta eikä edellytetä.. Nähtävästi kaupunkilaiset laskevat kaiken rahassa ja haluavat siksi, että ystävyyskin toimii rahalla.
Vastavierailua ei odotetaKAAN vaan se tulee normaaleissa ihmissuhteissa . Siinä se ero. Se on suorastaan sinun ja kaverisi KYPSYYDEN mittari jopa. Ellei kutsua tule on jotain pielessä jomminkumminpäin. Yleensä kutsumatta jättänyt lusmuilee normaalista tavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua mutta kovin tutulta kuulostaa. Meillä kävi ennen paljon vieraita, tulivat kutsumatta ja aina kahvin toivossa. Kahvitin ja kestitsin. Tilanne jatkui vuosia samanlaisena, kunnes jatkuvaan yksipuoliseen vierailuun kyllästyneenä aloin vihjata, että me voisimme tulla välillä teille. Mutta ei se käy, ei ikinä, ei juuri nyt, ei olla kotona. Silloin vierailut myös meillä alkoivat harventua. Ja lopputulos on nyt sitten se, että meillä ei käy enää ketään eikä me missään.
Miten ihmiset ilkeävät tunkea kerta toisensa jälkeen kylään pyytämättä vastavierailulle? Mikä siinä on niin vaikeaa?
Jännittäjät: kutsukaa ystäviä kotiinne teemalla: paskimmit menneet kahvikekkerit:)! Pyytäkää laittamaan päälle jotain epäsopivaa jne. Sano että keität paskimmat kahvit ikinä ja tarjoilu on persiistä:)! Sotkuisessa kodissa( vaikka sotket lisääkin)
Tää voi laukaista koko potin ja olla haukaa kaikille. Puhukaa kaikki epäsopiva ja ei sosiaalinen puhki ja kaikki luurangot kaikilta:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen on jäänyt epäselväksi miksi aikuisten ihmisten pitää tunkea itsensä toisten koteihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Siis joku toinen voi toki juoda (aika moni suomalainen juokin), mutta ei mun kotonani. En mä kiellä ketään juomasta kahvia.
Mä en käy toisten kotona. Toisaalta se on kaksiteräinen miekka, koska jos kieltäydyn kutsusta niin porukka loukkaantuu ja sitten jos menen, mutta en esitä vastakutsua niin ilmeisesti joku voi kokea senkin loukkaavana.
Aivan naurettavaa nillittämistä. Onneksi mun kaveripiiriini ei kuulu sun kaltaisiasi ihmisiä. Meillä ei ole ollut muutenkaan tapana pitää kirjaa kuka on kutsunut kenet milloinkin ja mitä on tarjonnut.
En kehtaa pyytää ketään kylään, koska miehen teini-ikäinen on muuttanut meille pitkästä aikaa ja käyttää kaiken valveilla oloaikana pelaamalla netissä kavereiden kanssa ja se kiroilu ja pelien selostus kaikuu pienessä kerrostaloasunnossa ihan joka huoneeseen. Kutsu tänne nyt sitten omia vieraita. Ei se montaa vuotta täällä asu ja muutenkin muutetaan omakotitaloon kun sopiva löytyy, sitten kehtaan taas kestittää kavereita ja muita vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Jännittäjät: kutsukaa ystäviä kotiinne teemalla: paskimmit menneet kahvikekkerit:)! Pyytäkää laittamaan päälle jotain epäsopivaa jne. Sano että keität paskimmat kahvit ikinä ja tarjoilu on persiistä:)! Sotkuisessa kodissa( vaikka sotket lisääkin)
Tää voi laukaista koko potin ja olla haukaa kaikille. Puhukaa kaikki epäsopiva ja ei sosiaalinen puhki ja kaikki luurangot kaikilta:)!
Jos vielä on muutama paska kissa heittää sekaan tai useampikin niin bileet paranee. Laita rikkinäiset sukkikset ja papiljotit tai nurin mekko:)! Kutsu kaikkein vähiten keskenään toimeentulevat ihmiset yhtäaikaa ja katsokaa joku karmea leffa jossa tunnelma nousee kattoon esim.: pikkunaisia tai muuta pikkutarkkaa etikettiä noudattavaa: Pokka Pitää on sopiva:)! Kilpailkaa miten paskat saatte bileistänne:)!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mun koti on mun omaa aluetta, jossa rentoudun, rötvään ja teen mitä huvittaa. Jos tulee sosiaalisia pakotteita niin hoidan ne muualla. Kotona haluan olla rauhassa.
Ja en tykkää käydä muiden kotona, vituttaa kun jotkut suorastaan jankkaavat asiasta. Mulla on muutama kaveri, jotka olen tuntenut ehkä pari vuotta ja se on sellaista "tuu nyyy, outoo että ollaan oltu näin pitkään ystäviä etkä ole nähnyt mun kotia/enkä mä ole sun". Ei siinä mun mielestäni ole mitään outoa. Mulle koti on todella henkilökohtainen paikka eikä mikään kahvila. En tykkää käydä muiden kotona, koska se on jotenkin liian "intiimiä" mulle. En osaa olla toisten kotona, jotenkin epäluonteva olo. En tiedä miksi ihmiset kutsuvat mua kotiinsa ja ottavat niin henkilökohtaisesti jos ehdotan kahvilaa tms julkista paikkaa sen sijaan.
Multa on kaikenlisäksi turha odottaa kahvia, koska en itse sitä juo enkä omista keitintä.
no aikuiseksi ei ole pakko kasvaa mutta suositeltavaa se olisi silti. Myöskään kaikkia asioita ei hankita vain itseä varten elämässä mutta eihän se pakko ole sekään....
Niin, tuo sun asennehan kielii nimenomaan aikuisuudesta. Mä itse kunnioitan toisten henkilökohtaista tilaa enkä pidä mitenkään lapsellisena jos odotan muilta samaa kunnioitusta mun henkilökohtaista tilaani kohtaan. Mä teen yleensä ystävillenikin hyvin selväksi, että mä olen todella reviiritarkka. Enkä missään nimessä hanki kahvinkeitintä kotiini muiden takia, koska kuten sanoin: tämä ei ole mikään kahvila.
Aikuista se onkin. Vaikka ei itse juo kahvia toinen voi ihan totta juoda. Ja jis toinen kutsuu kotiinsa niin ole reviiritarkka äläkä mene kun et itsekään salli toisen tulla tontillesi. Se on aikuista.
Siis joku toinen voi toki juoda (aika moni suomalainen juokin), mutta ei mun kotonani. En mä kiellä ketään juomasta kahvia.
Mä en käy toisten kotona. Toisaalta se on kaksiteräinen miekka, koska jos kieltäydyn kutsusta niin porukka loukkaantuu ja sitten jos menen, mutta en esitä vastakutsua niin ilmeisesti joku voi kokea senkin loukkaavana.Aivan naurettavaa nillittämistä. Onneksi mun kaveripiiriini ei kuulu sun kaltaisiasi ihmisiä. Meillä ei ole ollut muutenkaan tapana pitää kirjaa kuka on kutsunut kenet milloinkin ja mitä on tarjonnut.
Mutta sinä pidat hirmu tarkkaa kirjaa ettei kotisi ole kahvila ja että kenen reviiri on kenenkin? Että?
Mää en jotenkin osaa kutsua kavereita erikseen kylään. Kyllä meille siis saa tulla, tuntuu vain hassulta erikseen pyytää. Kai ne ite osaa halutessaan tulla?
Minulla oli ennen "ystävä", jonka luona kyläilin jatkuvasti hänen pyynnöstään. Kun kutsuin hänet kylään(kertoja oli monia) oli hänellä aina joku tekosyy valmiina miksei pääse luokseni. Olin yhdessäkin vaiheessa työttömänä ja hän tienasi töistään ihan hyvin, tuolloinkin minun olisi pitänyt maksaa kalliit seutuliput hänen luokseen työttömän rahoista vaikka hänellä säännölliset tulot. Ei tajunnut mukamas sitäkään kun kerroin että nyt ei ole varaa tulla enään, kuun lopussa oli myös rahat lopussa, käski tulla pummilla.. No en mennyt. Kerran rahoissa ollessani kutsuin hänet viettämään tyttöjen iltaa, tiesin että hän kaipasi piristystä. Olisin maksanut taxit ja kaikki, mut ei kelvannu. No lopulta ymmärsin lukuisien tapahtumien jälkeen ettei ole oikea ystävä ja katkaisin välit koko tyyppiin.