Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (432)
kyläily on perseestä. Kahvilat ja ravintolat on kivoja tai vaikka lenkkeily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylmää on kyyti Suomenmaalla kun niin monelle kylävieraat ovat vastenmielinen asia, mörököllikansaa enin osa. Eristäydytään omiin oloihin ja eletään omassa itseriittoisuudessa, vanhoina kökitään sitten yksin kotona katkeroituneina kun kukaan ei käy katsomassa.
Juuri tämä! Suomalaisten epäsosiaalisuus kukoistaa!!
Onhan tuo vähän outoa,jos sitten kuitenkin kyläilee mielellään muualla.Ehkä lokin vikaa.Itse en harrasta kyläilyä kumpaankaan suuntaan kuin vain pakolliset juhlat.Ei vain ole oma juttu.Jos tavataan kavereita,mennään sitten ulos syömään yms.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen tätä myös. Lähinnä siis tuota, että tullaan kuitenkin kutsusta toisen luo mutta ei ikinä esitetä sitä vastavuoroista kutsua. Yksi parhaista ystävistäni on tällainen. Opiskeluaikoina kyläily oli vastavuoroista, mutta nyt kun asutaan miestemme kanssa omissa asunnoissa niin vierailut ovat tapahtuneet ainoastaan meillä (sekä pelkän kaverin kanssa ja pariskuntina).
Miehet siis pilaa naisten kyläilyt toistensa luona. Ikävää mutta niin totta.
Hyvin todennäköisesti puhut ja käyttäydyt niin, että toisella on syytä olettaa, että olet tulossa hänen kotia arvostelemaan.
Itse olen 38v ja näen ystäviä pääsääntöisessä niin, että menemme jonnekin kahvilaan tai syömään yhdessä. Ei kiinnosta tässä lapsiperhe-elämässä kahvittelu toisen kotona, missä on ne mies ja laosetkin paikalla. Ei siinä saa juteltua rauhassa.
Ja en kyllä varmaan ketään näe viikottain. Ahdistava ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan aina kutsujille, että kiitos ei. Kun tavataan, niin jossain kahvilassa. Jos joku valittaa, että se on hankalaa, kotona on rauhallisempaa, niin totean, että ei voi sitten mitään. Vastavuoroisuuden vaatimus ei ole tätä päivää, se kuuluu mummolamuinaisuuteen.
Sama! Mää en halua kutsua ketään kotiani kun se on kuin "huumeluola" ja siksi vastaavasti en mene muiden kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v enkä ole koskaan tiennyt että kyläilyä tulisi tehdä vuoron perään.
Olen kyläillyt ja meillä on kyläilty. Välillä on viety tuomisia ja välillä annettu lahjojakin.
Enemmän toivoisin mutkatonta kyläilyä, ilman pakotteita tai pelkoa siitä että nyt on jossain kiitollisuudenvelassa.
Juuri näin sen pitäisi olla, mutkatonta mukavaa sosiaalista kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotini on rahoittumispaikkani ja vain minua ja läheisiäni varten ja tapaan ystäviä mieluummin kodin ulkopuolella vaikka kahvilassa tai ravintolassa. En ole innostunut kestitsemään vieraita kotonani enkä ainakaan halua, että ystäviä ja tuttavia ilmestyy oven taakse kutsumatta ja odottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Kotini on rahoittumispaikkani ja vain minua ja läheisiäni varten ja tapaan ystäviä mieluummin kodin ulkopuolella vaikka kahvilassa tai ravintolassa. En ole innostunut kestitsemään vieraita kotonani enkä ainakaan halua, että ystäviä ja tuttavia ilmestyy oven taakse kutsumatta ja odottamatta.
Yllättävät vieraat on kyllä kauheita. Olet juuri rumimmissa vaatteissa tukka pesemättä ja pyykit levällään. Ja sitten vaan kahvittelemaan ja jotain pientä pakkasesta! Miten vaikeaa on soittaa vaikka vartti etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua että köyhät kaverit kantavat kiviä kengissään asuntooni.
Minusta on ihanaa, jos joku jaksaa tulla meille. Ei tarvitse itse lähteä mihinkään tai käyttää aikaa julkisissa istumiseen. Tarjoan todella mielelläni kahvit tai ruoat tai molemmat, kun joku vaivautuu tulemaan luokseni eikä minun tarvitse kotoa vaivautua kaverin näkemisen eteen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain aikoinaan tarpeekseni tyypeistä, jotka pitivät kirjaa kyläilyjen vastavuoroisuudesta. Näillä samoilla tapauksilla tuntui myös olevan tarve arvioida ja arvostella toisten koteja, mikä on kyllä käsittämättömän epäkohteliasta.
Nykyään kutsun kylään ainoastaan joitakin luottoystäviä.
Meillä on tilaa mutta ihan tavallusta ja arkista sekä huonekalut ysäriltä. Saa tulla jos ei epäestetiikka häiritse;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kutsu juuri ketään meille. Minusta tuntuu ettei minulla ole mitään mitä tarjota, enkä tarkoita nyt tarjoiluja. Ahdistun usein sosiaalisissa tilanteissa ja pelkään että tulee vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Häpeän itseäni ja häpeän kotiani. Pelkään etten jaksa kannatella kyläilytapahtumaa loppuun saakka. Joskus jopa saan vierailun aikana väsymyskohtauksen siitä ylirasituksen määrästä ja saatan vaikuttaa hieman tylyltä. Kärsin itse tästä asiasta aivan valtavasti. Sitten kun kyläily on oikein onnistunut, saan suuren voimaantumisen kokemuksen joka vaikuttaa olotilaani viikkoja myönteisesti.
Tästä kaikesta johtuen en koskaan pidä yhteyttä kehenkään. Liian vaikeaa. Lähden mieluummin metsään.
N, 45 v
Ihmiset ehkä häpeilevät omia kotejaan ja ihan turhaan. Itse vierailin lapseni kouluaikoina asuinalueemme hienoimmassa talossa. Emme kutsuneet isäntiä koskaan meille kun asuntomme oli niin paljon vaatimattomampi. Jäklkeenpäin olen ajatellut että olisi kuitenkin pitänyt.
Sittemmin tilanteemme muuttui ja muutimme itse paljon isompaan ja edustavampaan asuntoon ja huomasin että muut vanhat kaverimme alkoivat samalla tavalla välttää koteihinsa kutsumista. Kaikki juhlat juhlittin meillä.
Meistä on oiekasti ihan kiva käydä grillaamassa tai juhlimassa kavereilla asunnon tasosta riippumatta.
Kahvittelu on semi-inhottava rituaali. En myöskään juo kahvia enkä muita kuumia juomia.
Lähinnä harrastan kyläily meillä tai vieraisilla kun on joku pakkojuhla, en huvikseen.
Meillä on myös niin helvetisti siivottavaa ennenkuin kehtaan ketään tänne päästää, joten siitä tulee jokunen tunti tympeää valmistelutyötä päälle.
Koko kuviossa ei ole mitään miellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmää on kyyti Suomenmaalla kun niin monelle kylävieraat ovat vastenmielinen asia, mörököllikansaa enin osa. Eristäydytään omiin oloihin ja eletään omassa itseriittoisuudessa, vanhoina kökitään sitten yksin kotona katkeroituneina kun kukaan ei käy katsomassa.
Juuri tämä! Suomalaisten epäsosiaalisuus kukoistaa!!
Ei tässä mitään katkeroiduta. Onko vaikea käsittää että minun on hyvä näin?
Se nyt vasta hullua olisi että esittämällä esittäisin kiukulla jotain hölisevää kyläilyintoilijaa, ja mielessäni laskisin minuutteja siihen kun kyläily päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmää on kyyti Suomenmaalla kun niin monelle kylävieraat ovat vastenmielinen asia, mörököllikansaa enin osa. Eristäydytään omiin oloihin ja eletään omassa itseriittoisuudessa, vanhoina kökitään sitten yksin kotona katkeroituneina kun kukaan ei käy katsomassa.
Juuri tämä! Suomalaisten epäsosiaalisuus kukoistaa!!
Ei tässä mitään katkeroiduta. Onko vaikea käsittää että minun on hyvä näin?
Se nyt vasta hullua olisi että esittämällä esittäisin kiukulla jotain hölisevää kyläilyintoilijaa, ja mielessäni laskisin minuutteja siihen kun kyläily päättyy.
Enkö juuri tästä epäsosiaalisuudesta kirjoittanutkin??????? Suomessa on masilman epäsosiaalisommst ihmiset. Mitään tai ketään ei kestetä, viitsitä, jakseta. Ajatus on vain minäminäminä ja se oma napa. Kun MINÄ haluan erakoitua ja MINÄ en halua. Koskaan mitään ei tehdä yhdessä, ettei sosiaalisuus vain lisääntyisi.
Menen mielelläni kahville ja kyllä olen meillekin kutsunut, mutta ahdistavaa se on. Lapsuudenkodissa ei opetettu kyläilyetikettiä ja meillä oli aina todella sotkuista. En itsekään ole mikään kodin hengetär ja aina joku paikka on kaaoksessa, etenkin nyt pienten lasten kanssa. Olen sitä kyllä pariin otteeseen yhdelle kaverille päivitellyt, että itseä ei haittaa vieraiden kyläpaikkojen pieni kaaos, se on kotoisaa ja rehellistä, mutta omaa kotia häpeää jos tasoilla makaa mitälie babyborneja ja sukkia.
Ostin kaverilleni tuparilahjan, ja nyt he eivät pidä tupareita...pölyttyy minun ostama lahja 😔 kun ei pääse kylään katsomaan heidän uutta kotia....