Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Ap kertoi tärvänneensä kahden vuoden aikana kymppitonnin lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin. Kannattaisi ehkä lukea koko aloitus, että ajatus pysyy mukana. Kymppitonnilla saa satatonnia lainaa, sillä summalla lohkeaa yksiö pk-seudulta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin myös kiinnostunut tietämään mistä Helsingistä löytää yksiöitä, joiden käsiraha on 2500 euroa.
Aloittajalle tsempit. Rohkeaa myöntää tuo, olen aika varma nimittäin että vastaavia on paljonkin, mutta moni ei kehtaa tunnustaa. Joittenkin äitikaverien kohdalla olen vähän miettinytkin, että onkohan varmasti niin, että talous antaa myöten satojen eurojen lastenvaateostokset joka kuukausi. He kun ovat usein olleet vuosia poissa työelämästä ja miehelläkin joku ihan suht keskituloinen duuni. Hyvä jos rahat riittää, mutta uskon silti että tuo lastenvaatemania on monenkin johtanut velkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnukaan enää yhtään niin pahalta, kun piti ostaa lapselle talvihaalari poikkeuksellisesti luottokortilla.
Oikeasti, en ymmärrä tuota lasten merkkivaatehypetystä. Pitäisi varmaan itse avata joku nettikauppa, jossa myydään lastenvaatteita sikakallilla, niin tie rikkauksiin ehkä alkaisi siitä.
Avaa nettikauppa mihin voi laittaa käytetyt myös myyntiin, niin ei kaikkien tarvitse velkaantua ostaessa merkkivaatteita 😀
Tää on jotain, mitä mä en ole ikinä käsittänyt. Siis lastenvaatehulluus. Usein ne merkkivaatteet on vieläpä susirumia eli ei ainakaan mun makuuni lainkaan.
Mä olen aina pyrkinyt siihen, että ostan mahdollisimman edullisesti, kuitenkin niin, että on kivan näköisiä ja käytännöllisiä ne vaatteet. Mun mielestä on todella tyhmää maksaa maltaita vaatteista, jotka on pian pieniä tai jotka lapsi sotkee pilalle pahimmassa tapauksessa ekalla käyttökerralla.
Kengät on mulle ne tärkeät ja ne ostan hintaa katsomatta.
Mulla on yksi ystävä, jonka lapset on aina puettu mini rodiniin tai näihin muihin trendimerkkeihin. Olen usein ihmetellyt kuinka hän raaskii ostaa niin kalliita vaatteita. Ystäväni selitti minulle, että saa varmasti niistä lähes saman hinnan takaisin kirppiksellä ja että tulee periaatteessa halvemmaksi ostaa näitä merkkivaatteita, kun jotain h&m:n tai lindexin vaatteita, kun näiden ketjujen vaatteista saa niin pienen hinnan kirppiksellä. Itse en ole päässyt sisään tuohon lastenvaateharrastukseen. Ostan yleensä h&m:n ja lindexin vaatteita lapsillemme, kun nuo liikkeet on lähimpänä ja vaatteet on musta nättejä ja lapsetkin tykkää niistä ja ovat ihan hyvän laatuisiakin mun mielestä.
Ihana avautuminen. Toivottavasti herättää edes jonkun.
Miettikää ihan oikeasti äidit: Jos sitä rahaa on kasoittain ylimääräistä niin siitä vaan tuhlaamaan, mutta ne lapset eivät saa yhtään mitään irti niistä muotivaatteista. Ne on puhtaasti teitä itseänne varten.
Entä sitten kun ne lapset rahasta oikeasti hyötyisivät: Kallis harrastus jne, mutta teillä ei istä rahaa ole kun se on jo kulutettu pikkulapsiajan turhiin vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotain, mitä mä en ole ikinä käsittänyt. Siis lastenvaatehulluus. Usein ne merkkivaatteet on vieläpä susirumia eli ei ainakaan mun makuuni lainkaan.
Mä olen aina pyrkinyt siihen, että ostan mahdollisimman edullisesti, kuitenkin niin, että on kivan näköisiä ja käytännöllisiä ne vaatteet. Mun mielestä on todella tyhmää maksaa maltaita vaatteista, jotka on pian pieniä tai jotka lapsi sotkee pilalle pahimmassa tapauksessa ekalla käyttökerralla.
Kengät on mulle ne tärkeät ja ne ostan hintaa katsomatta.
Eikö sua todellakaan missään vaiheessa häiritse se, että joku on raatanut hyvä jos nälkäpalkalla sen sun lapsen "mahdollisimman halvan" paidan eteen. Pahimmassa tapauksessa sen on tehnyt joku toinen lapsi, joka elää täysin epäinhimillisissä olosuhteissa vain, jotta sä saisit kaiken mahdollisimman halvalla. Mitä jos ostaisit eettisesti kestävämpää. Pitäisit huolta niistä vaatteista (hyvät tahranpoistokeinot on olemassa) ja sitten laittaisit eteenpäin seuraavalle. (ja toki voi jo itsekin ostaa laadukasta käytettynä). Maailma ei oikeasti kestä näitä mahdollisimman halpoja kertakäyttövaatteita... Juurikin lastenvaatteissa tähän tulisi panostaa, koska lapsi kasvaa ja tarvitsee isompia vaatteita koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää.
Itse olen huomannut tuota ihme hysteriaa juuri niissä äideissä, joilla ei sitä rahaa ole, ihmetellyt että miksi pienituloiset perheet käyttävät rahansa johonkin uskomattomaan p*skaan, jolla yritetään (n)ostaa statusta.
Nykyään kyseisiä statusjuttuja nähdessäni tulee ensimmäisenä mieleen, että kuinkahan PA tuokin perhe on :D kääntynyt siis itseään vastaan koko hysteria/status.
Näitä samoja äitejä löytää jouluapupyynnöistä ja muista... Ihme kun niillä joilla ie ole rahaa, on lapsilla merkkivaatteet, on rotukoirat ja uudet pleikat. Mutta ruokaan ei riitä tuet.
Sanonko jotain.
(Sori oikeasti köyhät.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida tuohon että ne Molon/PoPin ym haalarit olisivat sen lämpimämpiä/pitäisivät kuivempana jne. Ei ole totta. Itselläni oli myös tuo sama ilmiö, kun isot lapset olivat pieniä. Se alkoi Reimatecista n.14 vuotta sitten. Muistan että vaatekerta oli tosi kallis tuloihimme nähden ja sitten sisaruksilla oli Tickettiä, Mini A Turea, Moloa jne. Selitin aina miehelle kalliita ostoksia sillä että kun ne kestää paremmin ja on hyvät ominaisuudet jne. Todellisuudessa halusin vain sitä merkkiä joka oli "muotia". Nyt kun neljäs lapseni on päiväkoti-ikäinen, voin rehellisesti sanoa että en ole huomannut mitään eroa Lassien puvussa noihin isompien merkkivaatteisiin... Jossain vaiheessa into noihin lastenvaatteisiin vaan loppui. Ehkä lähinnä silloin kun alkoi olla omaa elämää, harrastuksia taas ja lasten harrastuksia. Rahaa alkoi mennä niihin asioihin, joita lapset itse pitivät tärkeänä. Kyllä minä edelleen merkkivaatteet tunnistan, mutta en häpeä että lapseni on Lassien haalarissa ja siskojen vanhoissa sisävaatteissa. Pääasia että vaatteet ovat puhtaat, ehjät ja sopivat ja ulkovaatteet pitävät lämpimänä.
Kuinka hemmetissä miehesti on edes antanut sinun tehdä kaiken tuon, vai etkö edes kysynyt häneltä mitään? Kyllä nyt esim. lastenvaunujen ostot on meidän taloudessa yhteinen päätös että ei toinen voi tuosta vaan tilata uusia tonnin vaunuja, varsinkin jos vanhoissa ei ole mitään vikaa.
Muutenkin on sulaa hulluutta tuhlata isoja summia vaatteisiin joita voi käyttää maksimissaan vuoden ennenkuin ne jäävät pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ot, mutta haluan vaan huomauttaa, ettei kaikki lasten 'merkkivaatteita' ostavat ole velkaisia shoppailuaddikteja. Itse ostan hyvin harkitusti ja harvoin, mutta laadukkaampaa tavaraa. Esim. P.O.P:n bodyt kestävät pesua ihan eri tavalla kuin jossain kaukomaassa lapsityövoimalla valmistetut rätit.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tarinan jakamisesta! En ole itse hypettäjä enkä nähnytkään monia noista merkeistä. Mutta kymppitonni kahdessa vuodessa kahden lapsen vaatteisiin ei silti kuulostaihan kamalalta. Jos/kun kaiken ostaa uutena ja vaatteita on runsaasti, lähelle tuota summaa rahaa voi kyllä mennä "normaalimmallakin" vanhemmalla.
No ei kuule voi todellakaan mennä millään normaaliperheellä tuollaista summaa. Jos kymppitonnin jakaa kahdelle vuodelle niin se on yi 400 euroa kuukaudessa! Ei mikään lapsi tarvi (eikä muuten aikuinenkaan) tarvi tuollaisella summalla vaatteita tai tarvikkeita joka ikinen kuukausi.
Ruuat, vaipat, päivähoitomaksut sitten erikseen mutta niistähän tässä ei edes ollut kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen taitoluisteluharrastus on niin pirun kallis, ettei mulla oo varaa edes vilkaista mitään mini rodinin trikoita. Maksankin kyllä mielummin lapsen harrastuksesta kun lapsen merkkivaatteesta, kun hän ei itse vielä niin vaatemerkeistä perusta!
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta haluan vaan huomauttaa, ettei kaikki lasten 'merkkivaatteita' ostavat ole velkaisia shoppailuaddikteja. Itse ostan hyvin harkitusti ja harvoin, mutta laadukkaampaa tavaraa. Esim. P.O.P:n bodyt kestävät pesua ihan eri tavalla kuin jossain kaukomaassa lapsityövoimalla valmistetut rätit.
Made in China näyttää tuossa P.o.P:n bodyssakin lukevan, (lapsityövoimasta en sit tiiä) mutta eihän nuo popin vaatteet niin kuulukaan tähän trendivaateäitien hulluuteen. Pop on heidän mielestään ihan menneen talven lumia, samoin me&i.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klarna. Se helvetti. Ja niin olin päättänyt, etten enää sen kanssa tekemisiin ala. Ja kuinkas kävikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jotain, mitä mä en ole ikinä käsittänyt. Siis lastenvaatehulluus. Usein ne merkkivaatteet on vieläpä susirumia eli ei ainakaan mun makuuni lainkaan.
Mä olen aina pyrkinyt siihen, että ostan mahdollisimman edullisesti, kuitenkin niin, että on kivan näköisiä ja käytännöllisiä ne vaatteet. Mun mielestä on todella tyhmää maksaa maltaita vaatteista, jotka on pian pieniä tai jotka lapsi sotkee pilalle pahimmassa tapauksessa ekalla käyttökerralla.
Kengät on mulle ne tärkeät ja ne ostan hintaa katsomatta.
Eikö sua todellakaan missään vaiheessa häiritse se, että joku on raatanut hyvä jos nälkäpalkalla sen sun lapsen "mahdollisimman halvan" paidan eteen. Pahimmassa tapauksessa sen on tehnyt joku toinen lapsi, joka elää täysin epäinhimillisissä olosuhteissa vain, jotta sä saisit kaiken mahdollisimman halvalla. Mitä jos ostaisit eettisesti kestävämpää. Pitäisit huolta niistä vaatteista (hyvät tahranpoistokeinot on olemassa) ja sitten laittaisit eteenpäin seuraavalle. (ja toki voi jo itsekin ostaa laadukasta käytettynä). Maailma ei oikeasti kestä näitä mahdollisimman halpoja kertakäyttövaatteita... Juurikin lastenvaatteissa tähän tulisi panostaa, koska lapsi kasvaa ja tarvitsee isompia vaatteita koko ajan.
Kuka on sanonut, että mä ostan kertakäyttövaatteita? Mahdollisimman edullisesti ei tarkoita automaattisesti kertakäyttövaatteita ;)
Mä ostan eniten kertaalleen käytettyjä eli kirppareilta. Uutena ostan pääosin keskihintaisia, joskus niitä kalliimpia. Ja esim vauvojen ja pienten lasten vaatteissa h&m on hyvälaatuista ja kestää paremmin kuin moni kallis merkki. Testattu on!
Mun edulliset, uutena ostamat vaatteet on aina niin hyvälaatuisia, että ne voi käytön jälkeen kierrättää. Ne ei vaan yleensä ole näitä ylihinnoiteltuja minirodineita tai mitä niitä nyt onkaan...
Mä kierrätän kaiken, mitä meillä ei enää tarvita. En myy, vaan lahjoitan joko tuttaville tai kirkon kirpputorille, josta ne myydään halvalla ja tuotto menee mm kodittomille. Sinne on menneet mm yhdellä lapsella käytetyt vaunut, lasten pieneksi jääneet lastenhuonekalusteet ja kaikki turhat lelut ja nää viimeksi mainitut lasten omalla luvalla.
Mä ostan mahdollisimman halvalla laatua ja lahjoitan myöhemmin tarpeettomana eteenpäin. En mieti jälleenmyyntiarvoa tai pyri tienaamaan. Mulle pääasia on, että kaikki mulle tarpeeton tulee käyttöön jollekin, joka tarvitsee. Lahjoituksena menee ne satunnaiset kalliit merkkituotteet ja perusvaatteet/tavarat.
Mä veikkaan, että aika harva kierrättää enemmän kuin minä.
Hienoa ap, kun avauduit tästä asiasta. Voin hyvin kuvitella tämän olevan monille äideille tuttu harrastus ja hurja rahanmeno. Työskentelen lapsiperheiden parissa ja kyllä välillä pistää silmään, kun lapsi on sukkia myöten näissä merkkivaatteissa. Ei siis pahalla, ihan kivoja vaatteitahan ne näyttävät olevan ja kestävät varmaan sitten sisarukselta toiselle ja jälleenmyyntiarvoakin varmaan on. Mutta ei ole hyvä kenellekään, jos lastenvaateshoppailu lähtee tuolla tavalla lapasesta. Toivottavasti ap:n kirjoitus voi auttaa jotakuta toista samassa jamassa olevaa.
Vierailija kirjoitti:
Noille "merkkivaatteille", nameiteille, meandille, gugguille, papuille ja minirodineille on tainnut käydä kuten LV:lle ja Burberrylle - niiden käyttäjät ovat alempaa sosiaaliluokkaa, joilla ei oikeasti olisi varaa niihin.
Toki jotkut merkit ovat aidosti eettisiä, kotimaista tai edes eurooppalaista tuotantoa, mutta esimerkiksi Name It ja PoP valmistetaan halpatuotantomaissa. Eli eivät yhtään parempia kuin H&M ja vastaavat rytkyketjut.
Ihme touhua. Eka haukutaan merkkivaatteiden ostajat, että luulevat itsestään liikoja. Kuitenkin itse luokittelet ihmisiä niiden vaatemerkkien mukaan. Sitäpaitsi ainakin mun ostamat pop vaatteet on tehty Euroopassa. En muutenkaan tajua keneltä se on pois, jos mulla on varaa ja ostan mieluummin joitain kalliimpia vaatteita lapselleni. Ei kai se ole mun vika että jotkut ei kykene hallitsemaan osto impulssejaan ja velkaantuvat. Aika kohtuutojta riveta ihmisiä täällä haukkumaan niiden vaatteidensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida tuohon että ne Molon/PoPin ym haalarit olisivat sen lämpimämpiä/pitäisivät kuivempana jne. Ei ole totta. Itselläni oli myös tuo sama ilmiö, kun isot lapset olivat pieniä. Se alkoi Reimatecista n.14 vuotta sitten. Muistan että vaatekerta oli tosi kallis tuloihimme nähden ja sitten sisaruksilla oli Tickettiä, Mini A Turea, Moloa jne. Selitin aina miehelle kalliita ostoksia sillä että kun ne kestää paremmin ja on hyvät ominaisuudet jne. Todellisuudessa halusin vain sitä merkkiä joka oli "muotia". Nyt kun neljäs lapseni on päiväkoti-ikäinen, voin rehellisesti sanoa että en ole huomannut mitään eroa Lassien puvussa noihin isompien merkkivaatteisiin... Jossain vaiheessa into noihin lastenvaatteisiin vaan loppui. Ehkä lähinnä silloin kun alkoi olla omaa elämää, harrastuksia taas ja lasten harrastuksia. Rahaa alkoi mennä niihin asioihin, joita lapset itse pitivät tärkeänä. Kyllä minä edelleen merkkivaatteet tunnistan, mutta en häpeä että lapseni on Lassien haalarissa ja siskojen vanhoissa sisävaatteissa. Pääasia että vaatteet ovat puhtaat, ehjät ja sopivat ja ulkovaatteet pitävät lämpimänä.
Racoonin toppapuku oli ihan huippu, samaten popin kuorivaatteet on omaa luokkaansa.
Meillä lassien toppapuvut repeili sivusaumoista, sain paikata niitä pari kertaa talvella eikä ne kosteutta kestäneet juurikaan (täällä rannikolla on lähes aina märkää lunta).
Makuasioita, mutta kyllä mun mielestä nimenomaan ulkovaatteissa näkyy laatuerot. Päiväkodissa ole töissä ja paljon noita merkkejä pyörii hyppysissä päivittäin, selvät erot on eri merkkien välillä. Myös esim hanskoissa on huimasti eroja.
Toki se poppi ei ole mikään trendimerkki enää nykyään niinkään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noille "merkkivaatteille", nameiteille, meandille, gugguille, papuille ja minirodineille on tainnut käydä kuten LV:lle ja Burberrylle - niiden käyttäjät ovat alempaa sosiaaliluokkaa, joilla ei oikeasti olisi varaa niihin.
Toki jotkut merkit ovat aidosti eettisiä, kotimaista tai edes eurooppalaista tuotantoa, mutta esimerkiksi Name It ja PoP valmistetaan halpatuotantomaissa. Eli eivät yhtään parempia kuin H&M ja vastaavat rytkyketjut.
Ihme touhua. Eka haukutaan merkkivaatteiden ostajat, että luulevat itsestään liikoja. Kuitenkin itse luokittelet ihmisiä niiden vaatemerkkien mukaan. Sitäpaitsi ainakin mun ostamat pop vaatteet on tehty Euroopassa. En muutenkaan tajua keneltä se on pois, jos mulla on varaa ja ostan mieluummin joitain kalliimpia vaatteita lapselleni. Ei kai se ole mun vika että jotkut ei kykene hallitsemaan osto impulssejaan ja velkaantuvat. Aika kohtuutojta riveta ihmisiä täällä haukkumaan niiden vaatteidensa takia.
Piti nyt ihan tarkistaa omien lasten pop vaatteet, et missä on tehty. 10 pop vaatetta löytyi kaapista. Kiinassa on tehty 9. Yksi paita, jonka oon ostanut kirppikseltä ja siinä lukee aw2010 on Liettuassa tehty.
Tunnistan ilmiön. Onneksi olen itse tuon loukun välttänyt, vaikka houkutus kieltämättä on ollut suuri päästä tuntemaan itsensä vähän paremman luokan ihmiseksi noilla merkkivaatteilla. Nykyään, erään avoimesti erittäin pihin äitikaverin myötä, olen oppinut saamaan suurta tyydytystä siitä miten edullisesti saan puettua kaksi lastamme ja mielestäni ihan kauniisiin vaatteisiin. Tähänkin voi hurahtaa. Ostan kaikki mitä pystyn käytettynä ja vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Kaikki mitä pojan vaatteista on kierrätettävissä nuoremmalle tytölle, otan käyttöön. Turhat vaatteet pyrin myymään mahdollisimman pian pois. Kirppareilla kyllä laadukas vaate erottuu niin, että se on käytöstä huolimatta hyvässä kunnossa ja kestääkin vielä.