Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
shoppailuriippuvuus on riippuvuus siinä missä pelaaminenkin. Mutta kannattaa muistaa tutkimus siitä, että ostaessaan ihminen on aina onnellisimmillaan ennen kassaa: eli ajatus uudesta vaatteesta jo riittää endorfiiniin. Itse vierotuin ostoriippuvuudestani niin, että shoppailin netissä niin kauan kunnes tuli maksun aika. Eli kun tavarat oli ostoskorissa, suljin selaimen. Kun menin tunnin päästä avaamaan sivut uudelleen (ja ostoskorissa tavarat oli edelleen tallessa) pystyin toteamaan etten edes tarvitse niitä mitä siellä ostoskorissa on. Kannattaa myös lopettaa kaikki uutiskirjeet (jotta ei tiedä alennuskoodeista tai uutuuksista) ja lopettaa feissarissa näiden ryhmien seuraaminen. Kun et tiedä niistä kaikista ihanuuksista mitä on "pakko saada", et sinä niitä myöskään tarvitse.
Hyvä idea. Itse olen huomannut ihan kivijalkamyymälässä samanlaisen ratkaisun: kiertelen, kaartelen, kokeilen, hypistelen ja sovitan vaatteita tai katselen tavaroita niin kauan, että alkaa jo oksettaa, väsyttää ja muutenkin tulee tunne, että en tarvitse mitään, että senkin rahan voisi sijoittaa paremmin. Niin sitten lähden ulos kaupasta ilman ostoksia. Minulla ei ole koskaan ollut vippivelkaa tai en ole ostanut yli tulojeni. Silti tykkään katsoa kauniita vaatteita, koska ne inspiroivat erilaisia uusia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Itsekin tilasin Visalla itselleni ja lapselleni merkkivaatteita. Olen hyvätuloinen, mutta menot ovat myös isot. Huomasin vuoden nettishoppailun jälkeen, että visa pysyi limitissään ja kertalyhennys 200 euroa ei tuntunut syövän velkaa lainkaan. Visan limit oli kuukauden bruttopalkkani verran. Menin pankkiin, otin neljän kuukauden lyhennysvapaan ja lyhensin visaluoton pois. Todella kurinalaista taloutta nuo neljä kuukautta ja se ei riittänyt velan kuittaamiseen täysin. Vieläkin maksan erehdyksestäni lainan isomman kuukausilyhennyksen muodossa. En halunnut uutta lainasopimusta huonommilla ehdoilla joten neljän kuukauden lyhennysvapaa lisättiin kuukausittaisiin lyhennyksiini. Lainaa on pari vuotta jäljellä ja lyhennykseni nousi 600->680 euroon.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaikana hukuttaa helposti itsensä. Minun puolisolleni tuli hoitovapaalla peliriippuvuus. Vielä kalliimpi harrastus kuin lastenvaatteet.
Puolisoni on kuivilla, ja sinunkin laskusi tästä vielä lyhenevät. Pidä huoli itsestäsi, ja yritä löytää elämään jotakin omaa.
Shoppailuriippuvuus tai peliriippuvuus siis johtuu siitä että"hukuttaa itsensä". Ja alkoholiriippuvuus johtuu....
En pysty millään samaistumaan ongelmaasi hurahtaa ylikalliisiin trikoovaatteisiin. Kuulostaa kovin omituiselta.
Ostin minäkin mielelläni vähän parempia vaatteita lapsilleni mutta ihan budjettini rajoissa.
Kotiäitinä pikkulapsiaikana ei ole ehkä muutenkaan ns.täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja on alttiimpi houkutuksille. Elämä kun pyörii kodin ja lasten ympärillä ja se on rankkaa vaikka ei itse sitä haluaisikaan myöntää. Siinä helposti arkea pakenee kuka shopppailuun, kuka pelaamiseen,kuka nyt mihinkin.
Eikä tuo katso koulutusta tai älykkyysosamäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jösses, olet laittanut sijoitusyksiön (pk-seudulla) käsirahan verran lastenvaatteisiin :D Kummasta on jälkikasvulle enemmän iloa 20 vuoden päästä, velattomasta yksiöstä vai siitä että oli ylihintaisia trikoorättejä päällä pikkulapsiaikana?
Avaatko vähän. Miten 2500 eurolla pääsee sijoitusyksiöön kiinni. Sijoittamisesta kiinnostunut, vain raha uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ihanaa, kun on varaa tärvätä noin paljon rahaa ollakseen "yhtä hyvä" kuin ne muut! Tuli se mieleen se päivä, kun päätin ostaa lapsilleni 500 markan haalarit. Ne ovat vieläkin tallessa, jos seuraava sukupolvi joskus tarvitsee rönttähaalareita.
Vaatii pikkuisen vahvempaa itsetuntoa heittäytyä pois kilpavarustelun kelkasta. Ihan sama pätee mammojen vauvanvaatevarusteluun kuin mummojen kahvikekkereihin. Oma kokemus vain jälkimmäisestä.
Varaa tärvätä? Ap osti vaatteet velkarahalla joten varaa ei olisi ollut. Onneksi ap kirjoitti tästä, koska olen ihmetellyt vuosikausia tälläkin palstalla merkkivaateuskovaisten omakehua ja kaikki kritiikki on teilattu kokonaan. Ihme, että ap sai lähes pelkästään yläpeukkuja. Terve järki ei ole palstan tavaramerkki.
Yläpeukut johtuvat ap:n rehellisyydestä, eivät siitä että ostelua pidettäisiin järkevänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin myös kiinnostunut tietämään mistä Helsingistä löytää yksiöitä, joiden käsiraha on 2500 euroa.
Aloittajalle tsempit. Rohkeaa myöntää tuo, olen aika varma nimittäin että vastaavia on paljonkin, mutta moni ei kehtaa tunnustaa. Joittenkin äitikaverien kohdalla olen vähän miettinytkin, että onkohan varmasti niin, että talous antaa myöten satojen eurojen lastenvaateostokset joka kuukausi. He kun ovat usein olleet vuosia poissa työelämästä ja miehelläkin joku ihan suht keskituloinen duuni. Hyvä jos rahat riittää, mutta uskon silti että tuo lastenvaatemania on monenkin johtanut velkoihin.
Tätä se on kun lapset saavat lapsia. Siis henkisesti lapset, kypsymättömät aikuiset. Lapsen saannin myötä jatketaan niitä lapsuuden nukke- ja barbileikkejä elävillä lapsilla. Vaikka sitten velkarahalla. Pointsit kuitenkin ap:lle että heräsi. Toivottavasti heräisi moni muukin. Se vielä, että mua aina huvittaa suuresti, kun joku "hurahtanut" selittää tosissaan, miten hän saa rahat vaatteista pois myymällä ne sitten käytettynä kirpparilla. Joopa joo. Tarkoittaa sitä että lapsi ei saa vaatteissa leikkiä, ei kiipeillä, ei syödä kesällä jäätelöä ulkona, ei tutkia luontoa tai ylipäätään tehdä muuta kuin nakottaa niissä huippuarvokkaissa vaunuissa hienossa haalarissaan ja ihmetellä miten toiset leikkii. Paitsi tietenkin lapsi saa olla mamman valokuvausmallina tämän "lifestyle" blogiin. Aivan sairasta elämää. Tai paremminkin epäelämää, kulissia. Noh, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Taidan tietää ketä tarkoitat. Elää miehen vanhempien rahoilla.
Noiden myyminen on vielä helppoa, koska vaatteet eivät mene rikki niin kuin posliini ja ostajia riittää.
Itse myyn alueen fb.ssä jatkuvasti jotain ja harvassa on ne, jotka menevät heti kaupaksi.
Nyt vaan oppimista virheistä ja tarpeettomat myyntiin.
Itse nautin kovasti joka kerta kun tilillä näkyy rahaa ja vien pakettia postiin tai ovikello soi ja joku tulee noutamaan.
Virheistä me kaikki opitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ihanaa, kun on varaa tärvätä noin paljon rahaa ollakseen "yhtä hyvä" kuin ne muut! Tuli se mieleen se päivä, kun päätin ostaa lapsilleni 500 markan haalarit. Ne ovat vieläkin tallessa, jos seuraava sukupolvi joskus tarvitsee rönttähaalareita.
Vaatii pikkuisen vahvempaa itsetuntoa heittäytyä pois kilpavarustelun kelkasta. Ihan sama pätee mammojen vauvanvaatevarusteluun kuin mummojen kahvikekkereihin. Oma kokemus vain jälkimmäisestä.
Älä säästä. Haalareiden ominaisuudet eivät säily vuosikymmeniä. Laita mielummin nyt kiertoon, ehkä joku voi käyttää.
Jos sulla on haalarit jemmassa , löytyy taatusti muutakin. Usko pois, harvassa on ne, jotka käyttävät vuosikymmeniä vanhoja perusvaatteita,
Säilytystilallekin on enemmän käyttöä.
Usein näkee, että miehellä on päällä jotku vaatimattomat, vanhat rytkyt ja äiti ja lapsi on puettuna merkkivaatteisiin. Miehen pukeutumisesta voi hyvin päätellä perheen varallisuustason!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä just oon pohtinut tälleen yhden lapsen 30v. korkeastikoulutettuna äitinä jolla on ja miehellä hyvä palkka kans että mistä me voitaisiin säästää kun ei meillä vain olisi rahaa vaatettaa noilla merkkivaatteilla lasta tai lapsia.
Kuitenkin ihan porukka jollain opettajan, ja hitsarin palkoilla ostelee isoja omakotitaloja, lapsilla vaatteet viimisen päälle ja koti sisustettu design-kamalla.
Me ei edes kuluteta mihinkään muuta kuin pienen ja halvan kolmion lainaan, ruokaan ja laskuihin. Ei syödä ulkona, miehelle ruoka maksetaan töistä ja muutenkin olen säästäväinen ruuan kanssa. Laitan kausituotteista ja teen kaiken kotona itse.
Säästöön menee kans rahaa vähän, mutta me emme reissaa emmekä käy baareissa.
Olen pohtinut että mistä ihmiset tota rahaa repii mutta laina se taitaa monella olla se onnen avain :/ harmi sinänsä koska ongelmissahan sitä kohta on monikin perhe.Sä asut jossain pk-seudulla. Et taida tietää mitä sillä rahalla saa täällä muualla? Voin kertoa että sillä saa omakotitalon, ihan ok ikäiset autot ja ihan kivan elintason. Voi shopata kohtuudella ja ostaa jopa muutaman design-huonekalun. Ei tarvitse ottaa jättisuurta lainaa.
Sä arvostat enemmän tiettyjä asioita ja tietysti sillä on hintansa. Toiset tyytyy sun arvostamissa jutuissa vähän vähempään ja saa muuta tilalle.
En asu pk-seudulla vaan Oulussa. Ja ei meillä rahasta ole pulaa ja on säästössä rahaa ja rahastoissa. Mutta sellaista ylenmääräistä design ja merkkivaateosteluun ei ole rahaa. Puhun nyt sellaisesta mitä jotkut harrastaa että ostavat viisi 150-200e pukua lapselle vuodessa.
Tämä oli lohduttava tarina, vaikka itse olenkin paljon pahemmassa tilanteessa. Minulla on ulosotossa noin 15 000 - 20 000 euroa (en edes uskalla selvittää tarkkaa loppusummaa) velkaa, joka on pääosassa kulutusluottoja ja maksamatta jääneitä osamaksuja. Varsinaista velkarahaa on noin puolet, puolet on perinnästä ja ulosotosta tulleita kuluja. Ja mitähän sillä rahalla ostelin? Vaatteita, sisustustuotteita, huonekaluja. Joitain juttuja tarvitsin, suurinta osaa en todellakaan. Olin tämän ostelun aikaan opiskelija, eli rahaa ei todellakaan ollut tuhlattavaksi, mutta ostohimo oli aivan sairaalloinen. Myöhemmin ymmärsin sen olleen ostosriippuvuutta, mutta silloin oli jo myöhäistä. Sairastin masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä, ja yritin kai tavaran haalimisella täyttää tyhjiötä elämässäni, saihan siitä jonkinlaista mielihyvää hetken aikaa. Olin sairastanut aiemmin bulimiaa, ja se vaihtui lennosta ostospakkomielteeseen. Kun luottotiedot menivät, bulimia palasi... Paitsi sen hetken aikaa, kun varastelin vaatteita ja meikkejä. Sitä kadun ehkä kaikista eniten. Jäin pian kiinni, ja näpistely loppui siihen, mutta se ehkä kertoo kuinka vakava tilanteeni oli.
Ahmin edelleen, vaikka oksentamisen olen onnistunut lopettamaan. Elän toimeentulotuella, joten minun ei ole mahdollista edes lyhentää tuota velkaa. Opintolainaa lyhennän 60 euroa kuussa, ja sekin tekee ison loven pieneen budjettiini. Toivon että vielä joskus pystyisin parantumaan syömishäiriöstä ja masennuksesta, jatkamaan opiskeluja ja saamaan sen verran palkkaa, että pystyisin vähentämään velkaani ja jossain vaiheessa jopa elämään täysin velattomana. Hävettää ihan helvetisti. En ole kertonut tästä kenellekään, en edes terapeutilleni, koska häpeä on niin suuri. Itken usein omaa tyhmyyttäni. En uskalla edes haaveilla parisuhteesta, koska ajatus siitä että velkani ja sen alkuperä paljastuisi, on liian kova. En uskalla juoda alkoholia ollenkaan enkä käyttää rauhoittavia, vaikka niitä tarvitsisinkin, koska pelkään taas uutta addiktion kohdetta. Välillä kuulen jostain mielenkiintoisesta pelistä, mutta en uskalla edes kokeilla, koska pelaamisesta tulisi varmaan helposti uusi pakkomielle. Jos netissä joku luottotiedoton tai kulutusluottoihin haksahtanut aloittaa keskustelun, vastauksena on usein viha- ja halveksuntaryöppy. En ymmärrä, miksi kaltaisiani ihmisiä halveksitaan niin paljon. Kukaan muu ei ole tästä joutunut kärsimään kuin minä itse.
Anteeksi avautuminen, tämä ryöpsähti ulos hyvän aloituksen innoittamana.
Vierailija kirjoitti:
Noiden myyminen on vielä helppoa, koska vaatteet eivät mene rikki niin kuin posliini ja ostajia riittää.
Itse myyn alueen fb.ssä jatkuvasti jotain ja harvassa on ne, jotka menevät heti kaupaksi.
Nyt vaan oppimista virheistä ja tarpeettomat myyntiin.
Itse nautin kovasti joka kerta kun tilillä näkyy rahaa ja vien pakettia postiin tai ovikello soi ja joku tulee noutamaan.
Virheistä me kaikki opitaan.
Minä nautin enemmän siitä kun olen lasteni kanssa. Kellotapas joku päivä ihan huviksesi kuinka paljon roikut somessa tai muuten luuri kourassa tahi läppärin ääressä. Tai laita huviksesi itsellesi yhden tunnin (1 h) limitti päivittäiseen netin käyttöön.
Ihan vaan sillä, ettei minulla ainakaan olisi aikaa tuollaiseen bisneksen pyörittämiseen ilman että se olisi pois jostain oikeasti tärkeästä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli lohduttava tarina, vaikka itse olenkin paljon pahemmassa tilanteessa. Minulla on ulosotossa noin 15 000 - 20 000 euroa (en edes uskalla selvittää tarkkaa loppusummaa) velkaa, joka on pääosassa kulutusluottoja ja maksamatta jääneitä osamaksuja. Varsinaista velkarahaa on noin puolet, puolet on perinnästä ja ulosotosta tulleita kuluja. Ja mitähän sillä rahalla ostelin? Vaatteita, sisustustuotteita, huonekaluja. Joitain juttuja tarvitsin, suurinta osaa en todellakaan. Olin tämän ostelun aikaan opiskelija, eli rahaa ei todellakaan ollut tuhlattavaksi, mutta ostohimo oli aivan sairaalloinen. Myöhemmin ymmärsin sen olleen ostosriippuvuutta, mutta silloin oli jo myöhäistä. Sairastin masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä, ja yritin kai tavaran haalimisella täyttää tyhjiötä elämässäni, saihan siitä jonkinlaista mielihyvää hetken aikaa. Olin sairastanut aiemmin bulimiaa, ja se vaihtui lennosta ostospakkomielteeseen. Kun luottotiedot menivät, bulimia palasi... Paitsi sen hetken aikaa, kun varastelin vaatteita ja meikkejä. Sitä kadun ehkä kaikista eniten. Jäin pian kiinni, ja näpistely loppui siihen, mutta se ehkä kertoo kuinka vakava tilanteeni oli.
Ahmin edelleen, vaikka oksentamisen olen onnistunut lopettamaan. Elän toimeentulotuella, joten minun ei ole mahdollista edes lyhentää tuota velkaa. Opintolainaa lyhennän 60 euroa kuussa, ja sekin tekee ison loven pieneen budjettiini. Toivon että vielä joskus pystyisin parantumaan syömishäiriöstä ja masennuksesta, jatkamaan opiskeluja ja saamaan sen verran palkkaa, että pystyisin vähentämään velkaani ja jossain vaiheessa jopa elämään täysin velattomana. Hävettää ihan helvetisti. En ole kertonut tästä kenellekään, en edes terapeutilleni, koska häpeä on niin suuri. Itken usein omaa tyhmyyttäni. En uskalla edes haaveilla parisuhteesta, koska ajatus siitä että velkani ja sen alkuperä paljastuisi, on liian kova. En uskalla juoda alkoholia ollenkaan enkä käyttää rauhoittavia, vaikka niitä tarvitsisinkin, koska pelkään taas uutta addiktion kohdetta. Välillä kuulen jostain mielenkiintoisesta pelistä, mutta en uskalla edes kokeilla, koska pelaamisesta tulisi varmaan helposti uusi pakkomielle. Jos netissä joku luottotiedoton tai kulutusluottoihin haksahtanut aloittaa keskustelun, vastauksena on usein viha- ja halveksuntaryöppy. En ymmärrä, miksi kaltaisiani ihmisiä halveksitaan niin paljon. Kukaan muu ei ole tästä joutunut kärsimään kuin minä itse.
Anteeksi avautuminen, tämä ryöpsähti ulos hyvän aloituksen innoittamana.
Niin no oiskohan syytä kertoa sille terapeutille ja aloittaa itsestäsi huolehtiminen sitä kautta? Ei sinua kukaan halveksi, moni ei ymmärrä ja vielä useampi ei edes yritä ymmärtää. Sinulla on kuitenkin terapeutti, josta ei kuitenkaan tule olemaan apua niin pitkään kuin jätät asiat kertomatta. Ota ja printtaa tuo teksti ja ota se ensi kerralla mukaan. Vain sinä voit tehdä hyvää itsellesi. Aloita nyt.
Kovin omituista. En ymmärrä.
Ei sais olla noin vietävissä enää sen jälkeen kun on saanut lapsia ja pitää elää vastuullisesti.
Yksittäisen satunnaisen ylikalliin tuotteen ostamisen ymmärrän mutten toistuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Usein näkee, että miehellä on päällä jotku vaatimattomat, vanhat rytkyt ja äiti ja lapsi on puettuna merkkivaatteisiin. Miehen pukeutumisesta voi hyvin päätellä perheen varallisuustason!
Miehen pukeutumisesta ei voi kyllä päätellä yhtään mitään, ainakaan perheen varallisuudesta. Nimittäin kovinkaan monia miehiä pukeutuminen ei kiinnosta, vaikka rahaa olisi kuinka ;-) Munkin miehen mielestä farkut saa maksaa max 50 euroa, mutta sitten mennäänkin eri summiin kun on kyseessä erilaiset tekniset vempaimet. Ja tulot on meillä suuret, vaikka sitä tuskin moni uskoo.
Mutta ymmärrän sua ap! Itsekin olen riippuvuuksiin taipuvainen, mutta pistän itselleni tarkat rajat joita en ylitä. Rahasta ei ole puute, mutta en siltikään halua shoppailla älyttömästi, koska siitä tulee niin huono ja ahdistunut olo ja kun ne kassit on kotona niin ei enää tee mieli edes irroittaa hintalappuja :(
Tsemppiä!
Tuli kans mieleen tämä.